Paavalin kirjeet
    Footnotes

    Paavalin kirjeet

    Uudessa testamentissa neljätoista kirjaa, jotka ovat apostoli Paavalin alun perin kirkon jäsenille kirjoittamia kirjeitä. Ne voidaan jakaa ryhmiin seuraavasti:

    Ensimmäinen ja Toinen kirje tessalonikalaisille (50–51 jKr.)

    Paavali kirjoitti kirjeensä tessalonikalaisille Korintista toisella lähetysmatkallaan. Hänen työstään Tessalonikassa kerrotaan Apostolien tekojen luvussa 17. Hän halusi palata Tessalonikaan mutta ei voinut tehdä sitä (1. Tess. 2:18). Siksi hän lähetti Timoteuksen innoittamaan käännynnäisiä ja tuomaan hänelle sanan heidän voinnistaan. Ensimmäinen kirje ilmentää hänen kiitollisuuttaan Timoteuksen palattua. Toinen kirje kirjoitettiin vähän myöhemmin.

    Ensimmäinen ja Toinen kirje korinttilaisille, Kirje galatalaisille, Kirje roomalaisille (55–57 jKr.)

    Paavali kirjoitti kirjeensä korinttilaisille kolmannella lähetysmatkallaan vastatakseen kysymyksiin ja palauttaakseen järjestyksen Korintin pyhien keskuuteen.

    Kirje galatalaisille kirjoitettiin ehkä monelle seurakunnalle Galatian eri puolille. Jotkut kirkon jäsenet olivat hylkäämässä evankeliumin juutalaisen lain tähden. Paavali selittää tässä kirjeessä Mooseksen lain tarkoitusta ja hengellisen uskonnon arvoa.

    Paavali kirjoitti roomalaiskirjeen Korintista osaksi valmistaakseen Rooman pyhiä toivomaansa vierailuun heidän luokseen. Tässä kirjeessä vahvistetaan myös opit, joista eräät kristinuskoon kääntyneet juutalaiset olivat kiistelleet.

    Kirje filippiläisille, Kirje kolossalaisille, Kirje efesolaisille, Kirje Filemonille, Kirje heprealaisille (60–62 jKr.)

    Paavali kirjoitti nämä kirjeet ollessaan ensimmäistä kertaa vankeudessa Roomassa.

    Paavali kirjoitti filippiläiskirjeen pääasiassa kiitollisuudesta ja kiintymyksestä filippiläisiä pyhiä kohtaan ja innoittaakseen heitä, sillä he olivat pettyneitä hänen pitkän vankeutensa vuoksi.

    Paavali kirjoitti kolossalaiskirjeen kuultuaan, että kolossalaiset pyhät olivat joutumassa vakavan harhakäsityksen valtaan. He uskoivat, että täydellisyys tulee pelkästään ulkoisten toimitusten tarkasta noudattamisesta ilman Kristuksen kaltaisen luonteen kehittämistä.

    Efesolaiskirje on hyvin tärkeä, sillä siinä on Paavalin opetuksia Kristuksen kirkosta.

    Kirje Filemonille on yksityinen kirje Onesimoksesta. Tämä oli orja, joka oli ryöstänyt isäntänsä Filemonin ja karannut Roomaan. Paavali lähetti Onesimoksen takaisin tämän isännälle ja antoi hänen mukaansa kirjeen, jossa hän pyysi Onesimokselle anteeksiantoa.

    Paavali kirjoitti heprealaiskirjeen kirkon juutalaisille jäsenille vakuuttaakseen heille, että Mooseksen laki oli täytetty Kristuksessa ja että Kristuksen evankeliumin laki oli tullut sen sijaan.

    Ensimmäinen ja Toinen kirje Timoteukselle, Kirje Titukselle (64–65 jKr.)

    Paavali kirjoitti nämä kirjeet vapauduttuaan ensimmäisen kerran vankilasta Roomassa.

    Paavali meni Efesokseen ja jätti Timoteuksen sinne pysäyttämään eräiden harhakäsitysten leviämistä; hän aikoi itse palata sinne myöhemmin. Hän kirjoitti ensimmäisen kirjeensä Timoteukselle mahdollisesti Makedoniasta neuvoakseen ja kannustaakseen häntä täyttämään velvollisuutensa.

    Paavali kirjoitti kirjeen Titukselle ollessaan vapaana vankilasta. Hän saattoi käydä Kreetassa, missä Titus palveli. Kirje käsittelee pääasiassa vanhurskasta elämää ja kuria kirkossa.

    Paavali kirjoitti toisen kirjeensä Timoteukselle ollessaan toista kertaa vankilassa, vähän ennen marttyyrikuolemaansa. Tässä kirjeessä ovat Paavalin viimeiset sanat, jotka osoittavat, kuinka ihmeellisen rohkeasti ja luottavaisesti hän odotti kuolemaansa.