Korva Katso myös Kuulla Pyhissä kirjoituksissa korvaa käytetään usein vertauskuvana ihmisen kyvystä kuulla ja ymmärtää sitä, mikä on Jumalasta. Niillä on korvat, mutta ne eivät kuule, Ps. 115:6. Herra herättää korvani kuulemaan, Jes. 50:4–5 (2. Nefi 7:4–5). Jolla on korvat, se kuulkoon, Matt. 11:15. Vain vaivoin he kuulevat korvillaan, Matt. 13:15 (Moos. 6:27). Silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat, 1. Kor. 2:9 (OL 76:10). Perkele kuiskuttelee heidän korvaansa, 2. Nefi 28:22. Avatkaa korvanne, jotta kuulisitte, Moosia 2:9 (3. Nefi 11:5). Minua kutsuttiin monta kertaa, enkä tahtonut kuulla, Alma 10:6. Kallista korvasi sanoilleni, Alma 36:1 (Alma 38:1; OL 58:1). Ei ole korvaa, joka ei kuule, OL 1:2. Korvat avautuvat nöyryyden ja rukouksen kautta, OL 136:32.