Nebukadnessar

Vanhassa testamentissa Babylonian kuningas (604–561 eKr.), joka valloitti Juudan (2. Kun. 24:1–4) ja saartoi Jerusalemin (2. Kun. 24:10–11). Profeetta Lehiä käskettiin pakenemaan Jerusalemista noin vuonna 600 eKr., jottei hän joutuisi pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan (1. Nefi 1:4–13), kun Nebukadnessar vei kuningas Sidkian ja kansan mennessään (2. Kun. 25:1, 8–16, 20–22). Daniel tulkitsi Nebukadnessarin unia (Dan. 2; 4).