Luku 20
Ilmoitus, joka annettiin kirkon järjestämisestä ja hallinnosta profeetta Joseph Smithin kautta Fayettessa tai sen lähellä New Yorkin osavaltiossa. Osia tästä ilmoituksesta on saatettu antaa jo kesällä 1829. Koko ilmoitus, joka tuolloin tunnettiin nimellä Säännökset ja liitot, kirjoitettiin muistiin todennäköisesti pian 6. huhtikuuta 1830 jälkeen (jona päivänä kirkko perustettiin). Profeetta kirjoitti: ”Saimme häneltä [Jeesukselta Kristukselta] profetian ja ilmoituksen hengen kautta seuraavan, mikä ei ainoastaan antanut meille paljon tietoa, vaan osoitti meille myös tarkan päivän, jolloin meidän tuli hänen tahtonsa ja käskynsä mukaan ryhtyä järjestämään hänen kirkkoansa jälleen tänne maan päälle.”
1–16 Mormonin kirja osoittaa myöhempien aikojen työn jumalallisuuden. 17–28 Luomisen, lankeemuksen, sovituksen ja kasteen opit vahvistetaan. 29–37 Parannusta, syyttömäksi julistamista, pyhitystä ja kastetta hallitsevat lait esitetään. 38–67 Vanhinten, pappien, opettajien ja diakonien velvollisuudet luetellaan. 68–74 Jäsenten velvollisuudet, lasten siunaaminen ja kastetapa ilmoitetaan. 75–84 Sakramenttirukoukset ja kirkon jäseniä koskevia sääntöjä annetaan.
1 Kristuksen kirkon synty näinä viimeisinä aikoina, ja meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen lihaan tulosta on kulunut tuhat kahdeksansataakolmekymmentä vuotta, ja se on järjestetty ja perustettu asianmukaisesti maamme lakien mukaan Jumalan tahdon ja käskyjen mukaisesti neljännessä kuussa ja sen kuukauden kuudentena päivänä, jota sanotaan huhtikuuksi –
2 jotka käskyt annettiin Joseph Smith nuoremmalle, jonka Jumala kutsui ja joka asetettiin Jeesuksen Kristuksen apostoliksi, tämän kirkon ensimmäiseksi vanhimmaksi;
3 ja Oliver Cowderylle, jonka Jumala myös kutsui Jeesuksen Kristuksen apostoliksi, tämän kirkon toiseksi vanhimmaksi ja joka asetettiin hänen kätensä alla;
4 ja tämä Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armon mukaan, hänen, jonka olkoon kaikki kunnia sekä nyt että ikuisesti. Aamen.
5 Sen jälkeen kun tälle ensimmäiselle vanhimmalle oli todella ilmaistu, että hän oli saanut syntinsä anteeksi, hän kietoutui jälleen maailman turhuuksiin;
6 mutta kun hän oli tehnyt parannuksen ja nöyrtynyt vilpittömästi uskon tähden, Jumala palveli häntä pyhän enkelin kautta, jonka kasvot olivat kuin salama ja jonka vaatteet olivat puhtaat ja valkoisemmat kuin mikään muu valkoinen,
7 ja antoi hänelle käskyjä, jotka innoittivat häntä,
8 ja antoi hänelle korkeudesta voiman kääntää ennalta valmistetuilla välikappaleilla Mormonin kirjan,
9 joka sisältää aikakirjan eräästä tuhoutuneesta kansasta ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden pakanoille sekä juutalaisille
10 ja joka annettiin innoituksen kautta ja vahvistetaan toisille enkelien palveluksen kautta ja julistetaan maailmalle heidän kauttaan –
11 tämä osoittaa maailmalle, että pyhät kirjoitukset ovat totta ja että Jumala innoittaa ihmisiä ja kutsuu heitä pyhään työhönsä tänä aikana ja tämän sukupolven aikana samoin kuin muinaisten sukupolvien aikana;
12 osoittaen siten, että hän on sama Jumala eilen, tänään ja ikuisesti. Aamen.
13 Sen tähden, koska maailma on saanut niin suuria todistuksia, ne tuomitsevat sen, aivan kaikki, jotka saavat tämän jälkeen tietää tästä työstä.
14 Ja ne, jotka ottavat sen vastaan uskossa ja tekevät vanhurskauden tekoja, saavat iankaikkisen elämän kruunun;
15 mutta niille, jotka paaduttavat sydämensä epäuskossa ja hylkäävät sen, se kääntyy heidän omaksi tuomiokseen –
16 sillä Herra Jumala on sanonut niin; ja me kirkon vanhimmat olemme kuulleet korkeudesta kirkkauden Majesteetin sanat ja todistamme niistä; hänen olkoon kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.
17 Näistä asioista me tiedämme, että taivaassa on Jumala, joka on ääretön ja iankaikkinen, ikuisuudesta ikuisuuteen sama muuttumaton Jumala, taivaan ja maan ja kaiken niissä olevan Luoja,
18 ja että hän loi ihmisen, miehen ja naisen; kuvakseen ja kaltaisekseen hän loi heidät
19 ja antoi heille käskyt, että heidän tuli rakastaa ja palvella häntä, ainoaa elävää ja todellista Jumalaa, ja että hänen tuli olla ainoa olento, jota heidän tuli palvella.
20 Mutta näitä pyhiä lakeja rikkomalla ihmisestä tuli aistillinen ja perkeleellinen ja langennut ihminen.
21 Sen tähden kaikkivaltias Jumala antoi ainosyntyisen Poikansa, kuten on kirjoitettu niihin kirjoituksiin, jotka hänestä on annettu.
22 Hän kärsi kiusauksia mutta ei langennut niihin.
23 Hänet ristiinnaulittiin, hän kuoli ja nousi ylös kolmantena päivänä
24 ja nousi taivaaseen istuutuakseen Isän oikealle puolelle, hallitakseen kaikkivaltiaalla voimalla Isän tahdon mukaan,
25 jotta jokainen, joka uskoisi ja ottaisi kasteen hänen pyhään nimeensä ja kestäisi uskossa loppuun asti, pelastuisi –
26 eivät ainoastaan ne, jotka uskoivat hänen tultuaan ajan keskipäivänä lihassa, vaan kaikki ne alusta asti, nimittäin kaikki, jotka olivat ennen kuin hän tuli ja jotka uskoivat pyhien profeettojen sanoihin, profeettojen, jotka puhuivat niin kuin Pyhän Hengen lahja heitä innoitti ja jotka todella todistivat hänestä kaikessa, saisivat iankaikkisen elämän,
27 samoin kuin ne, jotka tulisivat jälkeenpäin ja jotka uskoisivat, että Jumala antaa lahjoja ja kutsumuksia Pyhän Hengen kautta, joka todistaa Isästä ja Pojasta,
28 jotka Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi Jumala, ääretön ja iankaikkinen, vailla loppua. Aamen.
29 Ja me tiedämme, että kaikkien ihmisten täytyy tehdä parannus ja uskoa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja palvella Isää hänen nimessään ja kestää uskossa hänen nimeensä loppuun asti, tai heitä ei voida pelastaa Jumalan valtakuntaan.
30 Ja me tiedämme, että syyttömäksi julistaminen meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armosta on oikein ja totta;
31 ja me tiedämme myös, että pyhittäminen Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armosta on oikein ja totta kaikille niille, jotka rakastavat ja palvelevat Jumalaa koko väkevyydestään, mielestään ja voimastaan.
32 Mutta on olemassa mahdollisuus, että ihminen joutuu armon ulkopuolelle ja luopuu elävästä Jumalasta;
33 sen tähden kirkko ottakoon varteen ja rukoilkoon aina, ettei se lankeaisi kiusaukseen;
34 niin, ja myös ne, jotka ovat pyhitettyjä, ottakoot varteen.
35 Ja me tiedämme, että nämä asiat ovat totta ja Johanneksen ilmestysten mukaisia, emmekä me pane lisää emmekä ota pois mitään hänen kirjansa profetiasta, pyhistä kirjoituksista emmekä Jumalan ilmoituksista, joita tulee myöhemmin Pyhän Hengen lahjan ja voiman, Jumalan äänen tai enkelien palveluksen kautta.
36 Ja Herra Jumala on niin sanonut, ja kunnia, mahti ja kirkkaus annettakoon hänen pyhälle nimelleen sekä nyt että ikuisesti. Aamen.
37 Ja vielä, käskynä kirkolle kastamistavasta: Kaikki ne, jotka nöyrtyvät Jumalan edessä ja haluavat ottaa kasteen ja tulevat särkynein sydämin ja murtunein mielin ja todistavat seurakunnan edessä, että he ovat todella tehneet parannuksen kaikista synneistään ja tahtovat ottaa päällensä Jeesuksen Kristuksen nimen päätettyään lujasti palvella häntä loppuun asti ja todella osoittavat teoillaan, että he ovat saaneet Kristuksen Hengen syntiensä anteeksi saamiseksi, otettakoon kasteen kautta hänen kirkkoonsa.
38 Kristuksen kirkon vanhinten, pappien, opettajien, diakonien ja jäsenten velvollisuudet: Apostoli on vanhin, ja hänen kutsumuksenaan on kastaa
39 ja asettaa muita vanhimpia, pappeja, opettajia ja diakoneja
40 ja siunata ja antaa leipä ja viini – Kristuksen lihan ja veren vertauskuvat –
41 ja konfirmoida ne, jotka kastetaan kirkon jäseniksi, panemalla kädet heidän päällensä tulen ja Pyhän Hengen kasteen saamiseksi kirjoitusten mukaisesti
42 ja opettaa, selittää, kehottaa, kastaa ja valvoa seurakuntaa
43 ja konfirmoida seurakuntaa kätten päällepanemisella ja Pyhän Hengen antamisella
44 ja johtaa kaikkia kokouksia.
45 Vanhinten tulee johtaa kokouksia, siten kuin Pyhä Henki heitä johdattaa, Jumalan käskyjen ja ilmoitusten mukaan.
46 Papin velvollisuutena on saarnata, opettaa, selittää, kehottaa ja kastaa ja siunata ja antaa sakramentti
47 ja käydä jokaisen jäsenen kodissa ja kehottaa heitä rukoilemaan ääneen ja salassa ja huolehtimaan kaikista perhevelvollisuuksista.
48 Ja hän voi myös asettaa muita pappeja, opettajia ja diakoneja.
49 Ja hänen tulee johtaa kokouksia, kun läsnä ei ole vanhinta;
50 mutta kun läsnä on vanhin, hänen tulee ainoastaan saarnata, opettaa, selittää, kehottaa ja kastaa
51 ja käydä jokaisen jäsenen kodissa ja kehottaa heitä rukoilemaan ääneen ja salassa ja huolehtimaan kaikista perhevelvollisuuksista.
52 Kaikissa näissä velvollisuuksissa papin tulee auttaa vanhinta, mikäli tilanne sitä vaatii.
53 Opettajan velvollisuutena on valvoa aina seurakuntaa ja olla sen kanssa ja vahvistaa sitä
54 ja katsoa, ettei seurakunnassa ole mitään pahuutta eikä kovuutta toisia kohtaan, ei valehtelemista, panettelua eikä pahan puhumista
55 ja katsoa, että seurakunta kokoontuu usein yhteen, ja katsoa myös, että kaikki jäsenet tekevät velvollisuutensa.
56 Ja hänen tulee johtaa kokouksia vanhimman ja papin poissa ollessa –
57 ja diakonien tulee aina tilanteen vaatiessa auttaa häntä kaikissa hänen velvollisuuksissaan kirkossa.
58 Mutta ei opettajilla eikä diakoneilla ole valtuutta kastamiseen, sakramentin siunaamiseen eikä kätten päällepanemiseen;
59 heidän tulee kuitenkin varoittaa, selittää, kehottaa ja opettaa ja kutsua kaikkia tulemaan Kristuksen luokse.
60 Jokainen vanhin, pappi, opettaja ja diakoni tulee asettaa Jumalan hänelle antamien lahjojen ja kutsumusten mukaisesti, ja hänet tulee asettaa Pyhän Hengen voimalla, joka on siinä, joka hänet asettaa.
61 Eri vanhinten, joista tämä Kristuksen kirkko koostuu, tulee kokoontua konferenssiin joka kolmas kuukausi tai aika ajoin, kuten mainitut konferenssit määräävät tai sopivat;
62 ja mainittujen konferenssien tulee huolehtia kaikista sillä hetkellä tarpeellisista kirkon asioista.
63 Vanhinten tulee saada lupa toisilta vanhimmilta sen seurakunnan äänestyksellä, johon he kuuluvat, tai konferensseilta.
64 Jokainen pappi, opettaja ja diakoni, joka on papin asettama, voi saada häneltä silloin todistuksen, joka todistus, kun se esitetään vanhimmalle, oikeuttaa hänet lupaan, joka valtuuttaa hänet suorittamaan kutsumuksensa velvollisuuksia, tai hän voi saada sen konferenssilta.
65 Ketään henkilöä ei saa asettaa mihinkään tämän kirkon virkaan siellä, missä on asianmukaisesti järjestetty kirkon seurakunta, ilman tuon seurakunnan äänestystä,
66 mutta johtavilla vanhimmilla, matkustavilla piispoilla, korkean neuvoston jäsenillä, ylipapeilla ja vanhimmilla on asettamisen oikeus siellä, missä ei ole kirkon seurakuntaa, niin että äänestys voitaisiin pitää.
67 Jokainen ylipappeuden presidentti (tai johtava vanhin), piispa, korkean neuvoston jäsen ja ylipappi tulee asettaa korkean neuvoston tai yleiskonferenssin johdolla.
68 Jäsenten velvollisuudet sen jälkeen kun heidät on otettu kasteen kautta kirkkoon: Vanhimmilla tai papeilla tulee olla riittävästi aikaa selittää kaikkia Kristuksen kirkkoa koskevia asioita, niin että he ymmärtävät, ennen kuin he nauttivat sakramentin ja vanhimmat konfirmoivat heidät panemalla kätensä heidän päälleen, niin että kaikki voidaan tehdä järjestyksessä.
69 Ja jäsenten tulee osoittaa seurakunnan edessä sekä vanhinten edessä jumalisella vaelluksella ja puheella, että he ovat sen arvoisia, niin että voi olla pyhien kirjoitusten mukaisia tekoja ja uskoa – vaellusta pyhyydessä Herran edessä.
70 Jokaisen Kristuksen kirkon jäsenen, jolla on lapsia, tulee tuoda heidät seurakunnan eteen vanhimmille, joiden tulee panna kätensä heidän päällensä Jeesuksen Kristuksen nimessä ja siunata heidät hänen nimessään.
71 Ketään ei voida ottaa Kristuksen kirkkoon, ellei hän ole saavuttanut vastuullista ikää Jumalan edessä ja kykene tekemään parannusta.
72 Kaste tulee suorittaa seuraavalla tavalla kaikille niille, jotka tekevät parannuksen:
73 Jumalan kutsuman henkilön, jolla on Jeesukselta Kristukselta valtuus kastaa, tulee mennä alas veteen henkilön kanssa, joka on tullut kastettavaksi, ja hänen tulee sanoa kutsuen häntä nimeltä: Jeesuksen Kristuksen antamalla valtuudella kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.
74 Sitten hänen tulee upottaa hänet veteen ja tulla sitten pois vedestä.
75 On tarpeen, että kirkko kokoontuu usein yhteen nauttimaan leipää ja viiniä Herran Jeesuksen muistoksi;
76 ja vanhimman tai papin tulee siunata se; ja tällä tavalla hänen tulee siunata se: Hänen tulee polvistua seurakunnan kanssa ja kutsua Isää vakavassa rukouksessa sanoen:
77 Oi Jumala, iankaikkinen Isä, me pyydämme sinua Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä siunaamaan ja pyhittämään tämän leivän kaikkien niiden sieluille, jotka sitä nauttivat, jotta he söisivät Poikasi ruumiin muistoksi ja todistaisivat sinulle, oi Jumala, iankaikkinen Isä, että he ovat halukkaita ottamaan Poikasi nimen päällensä ja muistamaan hänet aina ja pitämään hänen käskynsä, jotka hän on antanut heille, jotta hänen Henkensä olisi aina heidän kanssansa. Aamen.
78 Viinin siunaamistapa: Hänen tulee ottaa myös malja ja sanoa:
79 Oi Jumala, iankaikkinen Isä, me pyydämme sinua Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä siunaamaan ja pyhittämään tämän viinin kaikkien niiden sieluille, jotka sitä juovat, jotta he tekisivät sen Poikasi veren muistoksi, joka on vuodatettu heidän tähtensä; jotta he todistaisivat sinulle, oi Jumala, iankaikkinen Isä, että he muistavat hänet aina, jotta hänen Henkensä olisi heidän kanssansa. Aamen.
80 Jokaisen Kristuksen kirkon jäsenen kanssa, joka tekee rikkomuksen tai joka tavataan tekemästä väärin, meneteltäköön, kuten kirjoituksissa määrätään.
81 Eri seurakuntien, joista Kristuksen kirkko koostuu, velvollisuutena on lähettää yksi tai useampia opettajistaan osallistumaan eri konferensseihin, joita kirkon vanhimmat pitävät,
82 mukanaan luettelo niiden eri jäsenten nimistä, jotka ovat liittyneet kirkkoon edellisen konferenssin jälkeen, tai lähettää se jonkun papin mukana, niin että joku vanhimmista, jonka muut vanhimmat kulloinkin nimittävät, voi pitää kirjassa asianmukaista luetteloa koko kirkon kaikista nimistä;
83 ja vielä, niin että jos joitakuita on erotettu kirkosta, heidän nimensä voidaan pyyhkiä kirkon yleisestä nimikirjasta.
84 Kaikki asuinpaikkakuntansa seurakunnasta muuttavat jäsenet voivat, jos he menevät seurakuntaan, jossa heitä ei tunneta, viedä mukanaan kirjeen, jossa todistetaan, että he ovat uskollisia jäseniä ja hyvämaineisia, ja jonka todistuksen voi allekirjoittaa kuka tahansa vanhin tai pappi, jos vanhin tai pappi tuntee kirjeen saavan jäsenen henkilökohtaisesti, tai seurakunnan opettajat tai diakonit voivat allekirjoittaa sen.