Pyhät kirjoitukset
Oppi ja liitot 102
Alaviitteet

Hide Footnotes

Aihe

Luku 102

Pöytäkirja kirkon ensimmäisen korkean neuvoston järjestämisestä Kirtlandissa Ohiossa 17. helmikuuta 1834. Alkuperäisen pöytäkirjan laativat vanhimmat Oliver Cowdery ja Orson Hyde. Profeetta korjasi pöytäkirjaa seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana päivänä korkea neuvosto hyväksyi korjatun pöytäkirjan yksimielisesti kirkon ”korkean neuvoston muodoksi ja säännöksi”. Jakeet 30–32, jotka koskevat kahdentoista apostolin neuvostoa, lisättiin Joseph Smithin johdolla vuonna 1835, jolloin tämä luku valmisteltiin Opissa ja liitoissa julkaisemista varten.

1–8 Korkea neuvosto määrätään selvittämään merkityksellisiä vaikeuksia, joita kirkossa syntyy. 9–18 Asioiden kuulemisen menettelytavat esitetään. 19–23 Neuvoston johtaja tekee päätöksen. 24–34 Muutoksenhakumenettely esitetään.

1 Tänä päivänä kaksikymmentäneljä ylipappia kokoontui saadun ilmoituksen mukaan yleiseen kokoukseen Joseph Smith nuoremman kotiin ja ryhtyi järjestämään Kristuksen kirkon akorkeaa neuvostoa, jonka tuli koostua kahdestatoista ylipapista ja yhdestä tai kolmesta johtajasta asian vaatimusten mukaan.

2 Korkea neuvosto perustettiin ilmoituksen kautta sitä tarkoitusta varten, että se selvittäisi merkityksellisiä vaikeuksia, joita kirkossa voi syntyä ja joita seurakunta tai apiispanneuvosto ei ole voinut ratkaista osapuolia tyydyttävällä tavalla.

3 Joseph Smith nuorempi, Sidney Rigdon ja Frederick G. Williams tunnustettiin johtajiksi neuvoston äänellä; ja Joseph Smith vanhempi, John Smith, Joseph Coe, John Johnson, Martin Harris, John S. Carter, Jared Carter, Oliver Cowdery, Samuel H. Smith, Orson Hyde, Sylvester Smith ja Luke Johnson, ylipappeja, valittiin pysyväksi neuvostoksi kirkolle neuvoston yksimielisellä äänellä.

4 Yllä mainituilta neuvosmiehiltä kysyttiin sitten, hyväksyivätkö he nimityksensä ja toimisivatko he tuossa virassa taivaan lain mukaan, mihin he kaikki vastasivat, että he hyväksyivät nimityksensä ja täyttäisivät virkansa heille suodun Jumalan armon mukaan.

5 Sen neuvoston jäsenmäärä, joka äänesti kirkon nimessä ja puolesta nimittäessään yllä mainitut neuvosmiehet, oli neljäkymmentäkolme seuraavasti: yhdeksän ylipappia, seitsemäntoista vanhinta, neljä pappia ja kolmetoista jäsentä.

6 Äänestettiin, että korkealla neuvostolla ei voi olla valtaa toimia ilman että seitsemän yllä mainituista neuvosmiehistä tai heidän asianmukaisesti nimitetyistä seuraajistaan on läsnä.

7 Näillä seitsemällä on valta nimittää muita ylipappeja, joita he pitävät kelvollisina ja kykenevinä, toimimaan poissa olevien neuvosmiesten paikalla.

8 Äänestettiin, että milloin vain kenen tahansa yllä mainitun neuvosmiehen paikka vapautuu kuoleman, virasta rikkomuksen vuoksi erottamisen tai tältä kirkon hallintoalueelta muuttamisen tähden, se tulee täyttää johtajan tai johtajien nimityksellä ja vahvistaa sitä tarkoitusta varten kokoontuvan, kirkon nimessä toimivan, ylipappien yleisen kokouksen äänellä.

9 Kirkon presidentti, joka on myös neuvoston johtaja, nimitetään ailmoituksen kautta ja bhyväksytään johtotehtäväänsä kirkon äänellä.

10 Ja hänen virkansa arvokkuuden mukaista on, että hän johtaa kirkon neuvostoa; ja hänen oikeutenaan on saada apua kahdelta muulta johtajalta, jotka on nimitetty samalla tavalla kuin hänet itse on nimitetty.

11 Ja toisen tai molempien niistä poissa ollessa, jotka on nimitetty auttamaan häntä, hänellä on valta johtaa neuvostoa ilman apulaista; ja siinä tapauksessa, että hän itse on poissa, toisilla johtajilla on valta johtaa hänen asemestaan, molemmilla tai kummalla tahansa heistä.

12 Milloin Kristuksen kirkon korkea neuvosto vain on asianmukaisesti järjestetty edellä esitetyn kaavan mukaisesti, kahdentoista neuvosmiehen tulee vetää arpaa numeroista ja siten ratkaista, kuka kahdestatoista puhuu ensiksi, alkaen numerosta yksi ja niin edelleen järjestyksessä numeroon kaksitoista.

13 Milloin tämä neuvosto kokoontuu käsittelemään jotakin asiaa, kahdentoista neuvosmiehen tulee harkita, onko se vaikea vai ei; ellei se ole, ainoastaan kaksi neuvosmiehistä puhuu siitä edellä kirjoitetun kaavan mukaisesti.

14 Mutta jos sitä pidetään vaikeana, neljä määrättäköön; ja jos vaikeampana, kuusi; mutta enempää kuin kuusi älköön määrättäkö puhumaan missään tapauksessa.

15 Syytetyllä on kaikissa asioissa oikeus puoleen neuvostosta loukkaamisen ja vääryyden välttämiseksi.

16 Ja neuvoston edessä puhumaan nimettyjen neuvosmiesten tulee esittää asia, kun todisteet on tutkittu, sen oikeassa valossa neuvoston edessä; ja jokaisen tulee puhua tasapuolisesti ja aoikeudenmukaisesti.

17 Neuvosmiesten, jotka saavat parilliset numerot, eli 2, 4, 6, 8, 10 ja 12, tulee puhua syytetyn puolesta ja estää loukkaaminen ja vääryys.

18 Syyttäjällä ja syytetyllä tulee olla kaikissa asioissa oikeus puhua puolestaan neuvoston edessä, kun todisteet on kuultu ja kun neuvosmiehet, jotka on nimetty puhumaan asiassa, ovat päättäneet puheensa.

19 Kun todisteet on kuultu, neuvosmiehet, syyttäjä ja syytetty ovat puhuneet, johtaja antakoon päätöksen sen mukaan, kuinka hän asian ymmärtää, ja pyytäköön kahtatoista neuvosmiestä vahvistamaan sen äänellään.

20 Mutta jos muut neuvosmiehet, jotka eivät ole puhuneet, tai kuka tahansa heistä, todisteet ja lausunnot puolueettomasti kuultuaan havaitsee virheen johtajan päätöksessä, he voivat ilmaista sen, ja asia tulee ottaa uudelleen kuultavaksi.

21 Ja jos asiaan saadaan lisää valoa huolellisen uudelleen kuulemisen jälkeen, päätöstä muutettakoon sen mukaisesti.

22 Mutta siinä tapauksessa, ettei mitään lisävaloa anneta, ensimmäinen päätös pysyköön voimassa, ja neuvoston enemmistöllä on valta päättää siitä.

23 Siinä tapauksessa, että vaikeus koskee aoppia tai periaatetta, ellei asiasta ole kirjoitettu riittävästi, niin että se olisi selvä neuvoston mielessä, johtaja voi kysyä ja saada tietää Herran mielen bilmoituksen kautta.

24 Ylipapeilla on muualla ollessaan valta kutsua ja järjestää neuvosto edellä esitetyllä tavalla selvittämään vaikeuksia, kun osapuolet tai kumpi tahansa niistä pyytää sitä.

25 Ja mainitulla ylipappien neuvostolla on valta nimittää yksi omasta keskuudestaan johtamaan sellaista neuvostoa väliaikaisesti.

26 Mainitun neuvoston velvollisuutena olkoon lähettää heti jäljennös pöytäkirjasta täysin selvityksin heidän päätökseensä liittyvistä todistuksista kirkon ensimmäisen presidenttikunnan sijaintipaikan korkealle neuvostolle.

27 Jos osapuolet tai kumpi tahansa niistä on tyytymätön mainitun neuvoston päätökseen, ne voivat vedota kirkon ensimmäisen presidenttikunnan sijaintipaikan korkeaan neuvostoon ja tulla uudelleen kuulluiksi, joka asia tulee käsitellä siellä edellä kirjoitetun kaavan mukaisesti, ikään kuin mitään päätöstä ei olisi tehty.

28 Tämä muualla olevien ylipappien neuvosto tulee kutsua koolle vain kaikkein avaikeimmissa kirkon asioiden tapauksissa; eikä mikään yleinen tai tavallinen asia riitä sellaisen neuvoston kutsumiseen.

29 Matkustavilla tai paikallisilla ylipapeilla on muualla valta sanoa, onko sellaisen neuvoston koolle kutsuminen välttämätöntä vai ei.

30 Korkean neuvoston eli muualla amatkustavien ylipappien ja kahdestatoista bapostolista koostuvan matkustavan korkean neuvoston päätöksillä on eroa.

31 Edellisen päätöksestä voidaan valittaa; mutta jälkimmäisen päätöksestä ei voida.

32 Jälkimmäisen voivat asettaa kyseenalaiseksi vain kirkon johtavat auktoriteetit rikkomustapauksessa.

33 Päätettiin, että kirkon ensimmäisen presidenttikunnan sijaintipaikan presidentti tai presidentit saavat vallan päättää, onko jokin sellainen asia, josta saadaan valittaa, asianmukaisesti oikeutettu uudelleenkuulemiseen, tutkittuaan vetoomuksen ja todisteet ja siihen liittyvät lausunnot.

34 Kaksitoista neuvosmiestä ryhtyivät sitten vetämään arpaa eli arpomaan ratkaistakseen, kuka puhuisi ensiksi, ja tulos oli seuraava, nimittäin: 1. Oliver Cowdery; 2. Joseph Coe; 3. Samuel H. Smith; 4. Luke Johnson; 5. John S. Carter; 6. Sylvester Smith; 7. John Johnson; 8. Orson Hyde; 9. Jared Carter; 10. Joseph Smith vanhempi; 11. John Smith; 12. Martin Harris.Rukouksen jälkeen konferenssi päättyi.

Oliver Cowdery

Orson Hyde

kirjurit