Aiheet
Lepopäivä
Alaviitteet
Aihe

Lepopäivä

Lepopäivä on Herran päivä, joka on erotettu joka viikosta lepoa ja jumalanpalvelusta varten. Vanhan testamentin aikoina Jumalan liittokansa vietti lepopäivää viikon seitsemäntenä päivänä, koska Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä luotuaan maan. Herra tähdensi lepopäivän viettämisen merkitystä kymmenessä käskyssä:

”Muista pyhittää lepopäivä.

Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi,

mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi.

Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. (2. Moos. 20:8–11.)

Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen, joka tapahtui viikon ensimmäisenä päivänä, Herran opetuslapset alkoivat viettää lepopäivää viikon ensimmäisenä päivänä, joka oli silloisen laskutavan mukaan sunnuntai (ks. Ap. t. 20:7).

Herra on käskenyt meitä myöhempinä aikoina viettämään yhä lepopäivää. Hän on luvannut, että jos me noudatamme tätä käskyä, me saamme ”maan täyteyden” (ks. OL 59:16–20).

Koska lepopäivä on pyhä päivä, se tulisi varata kelvolliselle ja pyhälle toiminnalle. Työstä ja huvituksista pidättäytyminen ei riitä. Itse asiassa, jos me vain vetelehdimme tekemättä lepopäivänä mitään, me emme pyhitä lepopäivää. Herra käski Joseph Smithille vuonna 1831 antamassaan ilmoituksessa: ”Ja jotta voisit varjella itsesi täydellisemmin, niin ettei maailma saastuta, mene rukoushuoneeseen antamaan uhriksi sakramenttisi minun pyhänä päivänäni; sillä totisesti tämä on päivä, joka on määrätty sinulle levätäksesi töistäsi ja omistaaksesi hartautesi Korkeimmalle” (OL 59:9–10). Tämän ilmoituksen mukaisesti me menemme joka viikko sakramenttikokoukseen. Muuta lepopäivän toimintaa voi olla rukoileminen, mietiskely, pyhien kirjoitusten ja myöhempien aikojen profeettojen opetusten tutkiminen, kirjeiden kirjoittaminen perheenjäsenille ja ystäville, tervehenkisen aineiston lukeminen, sairaiden ja ahdistettujen luona käyminen ja osallistuminen kirkon kokouksiin.

Lisäviitteitä: 2. Moos. 31:16–17; Moosia 18:23; OL 59:11–14; 68:29.

Katso myös Jumalanpalvelus; Kunnioitus; Sakramentti.