Aiheet
Lankeemus
Alaviitteet
Aihe

Lankeemus

Jumala antoi Eedenin puutarhassa käskyn: ”Jokaisesta puutarhan puusta saat vapaasti syödä, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta, älä syö siitä; saat kuitenkin itse päättää, sillä se on sinulle suotu; mutta muista, että minä kiellän sen, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma” (Moos. 3:16–17). Koska Aadam ja Eeva rikkoivat tätä käskyä ja söivät hyvän- ja pahantiedon puun hedelmää, heidät karkotettiin Herran edestä (ks. OL 29:40–41). Toisin sanoen he kokivat hengellisen kuoleman. Heistä tuli myös kuolevaisia – fyysisen kuoleman alaisia. Tätä hengellistä ja fyysistä kuolemaa kutsutaan lankeemukseksi.

Meidän langennut tilamme

Aadamin ja Eevan jälkeläisinä me perimme langenneen tilan kuolevaisuudessa (ks. Alma 42:5–9, 14). Olemme poissa Herran edestä ja olemme fyysisen kuoleman alaisia. Meidät on myös asetettu tilaan, jossa koemme vastakohtaisuutta ja jossa meitä koetellaan elämän vaikeuksissa ja vastustajan kiusauksissa (ks. 2. Nefi 2:11–14; OL 29:39; Moos. 6:48–49).

Tässä langenneessa tilassa meillä on sisäinen ristiriita. Me olemme Jumalan henkilapsia, joilla on mahdollisuus tulla ”osallisiksi jumalallisesta luonnosta” (2. Piet. 1:4). Me olemme kuitenkin ansiottomia Jumalan edessä, sillä ”lankeemuksen tähden meidän luontomme on tullut jatkuvasti pahaksi” (Et. 3:2). Meidän tulee jatkuvasti pyrkiä voittamaan epävanhurskaat himomme ja halumme.

Kuningas Benjamin sanoi enkelin sanoja toistaen: ”Luonnollinen ihminen on Jumalan vihollinen ja on ollut Aadamin lankeemuksesta asti.” Kuningas Benjamin varoitti, että tässä luonnollisessa eli langenneessa tilassa jokainen ihminen on ikuisesti Jumalan vihollinen, ”ellei hän taivu Pyhän Hengen kutsuun ja riisu päältään luonnollista ihmistä ja tule pyhäksi Kristuksen, Herran sovituksen kautta ja tule lapsen kaltaiseksi, alistuvaksi, sävyisäksi, nöyräksi, kärsivälliseksi, sellaiseksi, joka on täynnä rakkautta ja halukas alistumaan kaikkeen, mitä Herra näkee hyväksi panna hänen kannettavakseen, niin kuin lapsi alistuu isänsä tahtoon” (Moosia 3:19).

Lankeemuksen edut

Lankeemuksella on oleellinen osa taivaallisen Isän pelastussuunnitelmassa (ks. 2. Nefi 2:15–16; 9:6). Sillä on kaksitahoinen suunta: alaspäin ja kuitenkin eteenpäin. Sen lisäksi että se toi meille fyysisen ja hengellisen kuoleman, se antoi meille mahdollisuuden syntyä maan päälle ja oppia ja edistyä. Käyttämällä vanhurskaasti tahdonvapauttamme ja vilpittömän parannuksen kautta, kun olemme tehneet syntiä, voimme päästä Kristuksen luokse ja valmistautua saamaan iankaikkisen elämän lahjan Hänen sovituksensa ansiosta. Profeetta Lehi opetti:

”Ellei Aadam olisi rikkonut, hän ei olisi langennut, vaan hän olisi jäänyt Eedenin puutarhaan. Ja kaiken, mikä oli luotu, olisi täytynyt jäädä samaan tilaan, jossa se oli luomisensa jälkeen; ja sen olisi täytynyt jäädä sellaiseksi ikuisesti, eikä sillä olisi ollut loppua.

Eikä [Aadamilla ja Eevalla] olisi ollut lapsia; niinpä he olisivat jääneet viattomuuden tilaan, kokematta iloa, sillä he eivät tunteneet kurjuutta; tekemättä hyvää, sillä he eivät tunteneet syntiä.

Mutta katso, kaikki on tapahtunut hänen viisautensa mukaan, joka tietää kaiken.

Aadam lankesi, jotta ihmisiä voisi olla, ja ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo.

Ja Messias tulee ajan täyttyessä lunastaakseen ihmislapset lankeemuksesta.” (2. Nefi 2:22–26; ks. myös jakeet 19–21, 27.)

Aadam ja Eeva ilmaisivat kiitollisuutensa siunauksista, jotka tulivat lankeemuksen seurauksena:

”Aadam siunasi Jumalaa, ja hänet täytettiin, ja hän alkoi profetoida kaikista maan suvuista sanoen: Siunattu olkoon Jumalan nimi, sillä minun rikkomukseni tähden silmäni ovat avautuneet, ja tässä elämässä minulla on ilo, ja jälleen lihassa saan nähdä Jumalan.

Ja Eeva, hänen vaimonsa, kuuli kaiken tämän ja iloitsi ja sanoi: Ellei rikkomustamme olisi ollut, meillä ei olisi koskaan ollut jälkeläisiä emmekä olisi koskaan tienneet hyvää emmekä pahaa, emme lunastuksemme iloa emmekä iankaikkista elämää, jonka Jumala antaa kaikille kuuliaisille.” (Moos. 5:10–11.)

Lunastus lankeemuksesta

Langenneen, kuolevaisen luonteemme ja henkilökohtaisten syntiemme takia ainoa toivomme on Jeesuksessa Kristuksessa ja lunastussuunnitelmassa.

Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta kaikki lunastetaan lankeemuksen vaikutuksista. Meidät herätetään kuolleista ja meidät saatetaan takaisin Herran eteen tuomittaviksi (ks. 2. Nefi 2:5–10; Alma 11:42–45; Hel. 14:15–17).

Sen lisäksi että Vapahtaja lunastaa meidät lankeemuksen kaikkia koskevista vaikutuksista, Hän voi lunastaa meidät meidän omista synneistämme. Langenneessa tilassamme me teemme syntiä ja etäännymme Herrasta saattaen päällemme hengellisen kuoleman. Kuten apostoli Paavali sanoi, ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room. 3:23). Jos me pysymme synneissämme, me emme voi asua Jumalan edessä, ”sillä mikään saastainen ei voi asua – – hänen edessään” (Moos. 6:57). Meillä on aihetta olla kiitollisia siitä, että sovitus ”toteuttaa parannuksen ehdon” (Hel. 14:18) ja antaa meille mahdollisuuden saada syntimme anteeksi ja asua ikuisesti Jumalan edessä. Alma opetti: ”Ihmiselle suotiin aika, jonka kuluessa hän voi tehdä parannuksen; sen tähden tästä elämästä tuli koetustila, aika valmistautua kohtaamaan Jumala, aika valmistautua siihen loputtomaan tilaan, josta olemme puhuneet ja joka on kuolleiden ylösnousemuksen jälkeen” (Alma 12:24).

Kiitollisuus Vapahtajan sovitusuhrista

Aivan kuten emme todella halua ruokaa ennen kuin meillä on nälkä, emme todella halua iankaikkista pelastusta ennen kuin käsitämme tarvitsevamme Vapahtajaa. Alamme käsittää sen, kun ymmärryksemme lankeemuksesta kasvaa. Profeetta Lefi opetti: ”Koko ihmissuku oli kadotetussa ja langenneessa tilassa ja tulisi aina olemaan, ellei se turvaisi tähän Lunastajaan” (1. Nefi 10:6).

Lisäviitteitä: 1. Moos. 3; Morm. 9:12–14; Moos. 4.

Katso myös Jeesuksen Kristuksen sovitus; Pelastussuunnitelma; Perisynti; Synti; Tahdonvapaus.