Johdanto – Paavalin kirje roomalaisille
Miksi tätä kirjaa tulee tutkia?
Kirje roomalaisille on pisin Paavalin kirjeistä, ja monet ihmiset pitävät sitä hänen parhaimpanaan. Tässä kirjeessä on hänen täydellisin selityksensä opista, jonka mukaan ihminen tulee vanhurskaaksi uskomalla Jeesukseen Kristukseen eikä Mooseksen lakiin kuuluvilla suorituksilla. Se sisältää monia opetuksia pelastuksen opeista ja noiden oppien käytännön toteutuksesta jokapäiväisessä elämässä. Tutkimalla tätä kirjettä oppilaat oppivat arvostamaan enemmän Jeesuksen Kristuksen sovitusta sekä sitä toivoa ja rauhaa, jota kaikki ihmiset voivat löytää Kristuksesta.
Kuka kirjoitti tämän kirjan?
Kirje roomalaisille on apostoli Paavalin kirjoittama (ks. Room. 1:1). Kirjoittaessaan tätä kirjettä Paavali käytti kirjuri Tertiuksen apua. Tertius kirjoitti oman tervehdyksensä Rooman pyhille lähelle kirjeen loppua (ks. Room. 16:22).
Milloin ja missä se kirjoitettiin?
Paavali kirjoitti kirjeensä roomalaisille Korintista kolmannen lähetysmatkansa ollessa lopuillaan. Useista viitteistä voi päätellä, että Paavali kirjoitti tämän kirjeen niiden kolmen kuukauden aikana, jotka hän viipyi Korintissa (ks. Ap. t. 20:2–3; sana Kreikka näissä jakeissa tarkoittaa Korinttia), mahdollisesti vuosina 55–56 jKr. (Ks. PKO, ”Paavalin kirjeet”, scriptures.lds.org/fi.)
Keille se kirjoitettiin ja miksi?
Kirje roomalaisille on osoitettu kirkon jäsenille Roomassa (ks. Room. 1:7). Kirkon alkua Roomassa ei tunneta, mutta se ajoittuu luultavasti heti helluntaipäivän jälkeen, jolloin Roomassa käyneet juutalaiset kuulivat Pietarin saarnaavan (ks. Ap. t. 2:10). Vaikka Paavali ei ollut vielä käynyt Roomassa, hän kirjoitti tervehdyksiä tietyille pyhille, jotka hän tunsi joko ennestään tai muiden Roomassa asuneiden, kuten Priscillan ja Aquilan, kautta (ks. Ap. t. 18:1–2; Room. 16:1–16, 21).
Näyttää olevan ainakin kolme tärkeää syytä, miksi Paavali lähetti kirjeen roomalaisille:
1) Valmistellakseen tulevaa saapumistaan Roomaan. Paavali oli halunnut jo vuosia saarnata evankeliumia Roomassa (ks. Ap. t. 19:21; Room. 1:15; 15:23). Hän toivoi myös, että kirkko Roomassa palvelisi tukikohtana, josta käsin hän voisi palvella lähetystyössä Espanjassa (ks. Room. 15:22–24, 28).
2) Selventääkseen ja puolustaakseen opetuksiaan. Paavali kohtasi jatkuvaa vastustusta niiden ihmisten taholta, jotka ymmärsivät väärin hänen opetuksensa Mooseksen laista ja uskosta Kristukseen tai vääristelivät noita opetuksia (ks. Ap. t. 13:45; 15:1–2; 21:27–28; Room. 3:8; 2. Piet. 3:15–16). Paavalilla oli selvästikin syytä epäillä, että sellaiset väärinkäsitykset olivat kulkeutuneet kirkon jäsenille Roomassa, joten hän kirjoitti lievittääkseen mahdollisia huolenaiheita ennen saapumistaan sinne.
3) Edistääkseen ykseyttä kirkon juutalaisjäsenten ja pakanajäsenten välillä. Vähän ennen kuin Paavali kirjoitti tämän kirjeen, juutalaiskristityt, jotka keisari Claudius oli karkottanut Roomasta (ks. Ap. t. 18:2), alkoivat palata Roomaan ja suurelta osin pakanakristittyjen seurakuntiin. Tämä tilanne on saattanut aiheuttaa jonkin verran jännitteitä ja ongelmia juutalais- ja pakanakristittyjen välillä. ”Kansojen apostolina” (Room. 11:13) Paavali pyrki ottamaan pakanakäännynnäiset kirkkoon, mutta koska hän oli juutalainen (ks. Room. 11:1), hän halusi myös hartaasti, että hänen oma kansansa ottaisi vastaan evankeliumin. Paavali edisti kirkon ykseyttä opettamalla, kuinka evankeliumin opit koskevat kaikkia pyhiä (ks. Room. 3:21–4:25; 11:13–36; 14:1–15:13).
Mitä erityispiirteitä tässä kirjassa on?
Alkutervehdyksen jälkeen kirje alkaa ilmoituksella sen aiheesta: Kristuksen evankeliumi ”on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille”, jotka elävät uskossa Jeesukseen Kristukseen (ks. Room. 1:16–17).
Vaikka Kirje roomalaisille on ollut tärkellä sijalla kristillisessä historiassa, se on myös valitettavasti ollut ”monien opillisten väärinymmärrysten, väärintulkintojen ja vääristelyn lähteenä enemmän kuin yksikään toinen Raamatun kirja”, sanoo kahdentoista apostolin koorumin jäsen, vanhin Bruce R. McConkie (Doctrinal New Testament Commentary, 3 osaa, 1965–1973, osa 2, s. 211). Jo varhaisten kristittyjen keskuudessa Paavalin kirjoituksia pidettiin vaikeatajuisina, ja toisinaan hänen opetuksiaan vääristeltiin ja tulkittiin virheellisesti (ks. 2. Piet. 3:15–16).
Pääkohdat
Kirje roomalaisille 1–3 Paavali selittää oppia siitä, että Jeesukseen Kristukseen uskomalla voi tulla vanhurskaaksi. Paavali määrittelee synnin ahdingon, joka kohtaa koko ihmiskuntaa, ja opettaa, että Jumalan ratkaisu tähän ongelmaan kaikkien ihmisten kohdalla on Jeesuksen Kristuksen sovitus. Ottamalla uskollisesti vastaan Kristuksen sovituksen koko ihmiskunta voi tulla vanhurskaaksi (tulla syyttömäksi ja saada anteeksi) ja saada pelastuksen.
Kirje roomalaisille 4–8 Paavali käyttää esimerkkiä Abrahamista havainnollistaakseen uskon kautta vanhurskaaksi tulemisen oppia. Hän selittää pelastuksen oppeja ja opettaa, kuinka nuo opit vaikuttavat kaikkien niiden elämään, jotka uskovat Kristukseen.
Kirje roomalaisille 9–16 Paavali kirjoittaa Israelin valitusta asemasta, nykyisestä evankeliumin hylkäämisestä ja lopullisesta pelastuksesta. Paavali neuvoo kirkon juutalais- ja pakanajäseniä elämään evankeliumin mukaan, jotta kirkossa olisi rauha ja ykseys. Hän pyytää hartaasti pyhiä Roomassa pitämään edelleenkin käskyt.