Johdanto – Paavalin kirje efesolaisille
Miksi tätä kirjaa tulee tutkia?
”Kirje efesolaisille on kirje koko maailmalle, juutalaisille ja pakanoille, aviomiehille ja vaimoille, vanhemmille ja lapsille, isännille ja orjille (palvelijoille). Se oli Jumalan mieli ja tahto Paavalin päivinä, se on innoituksen ääni meidän aikanamme, se on kirje, joka vetoaa yleismaailmallisesti ja on yleismaailmallisesti sovellettavissa.
– – Se sisältää Paavalin parhaita kirjoituksia ja on asiakirja, joka käsittelee perusasioita, Jumalan evankeliumia kaikessa sen pelastavassa loistossa.” (Bruce R. McConkie, Doctrinal New Testament Commentary, 3 osaa, 1965–1973, osa 2, s. 489.)
Efesolaiskirjeen tutkiminen voi innoittaa oppilaita asettamaan syrjään sen, mikä on tästä maailmasta, ja voi auttaa heitä kasvamaan hengellisesti ja oppimaan, kuinka olla täydemmin osallisena ykseyteen ja toveruuteen kirkossa.
Kuka kirjoitti tämän kirjan?
Kirjeen efesolaisille kirjoitti apostoli Paavali (ks. Ef. 1:1).
Milloin ja missä se kirjoitettiin?
Paavali ilmoitti olevansa vankina kirjoittaessaan Kirjeen efesolaisille (ks. Ef. 3:1; 4:1; 6:20). Paavali on saattanut kirjoittaa Kirjeen efesolaisille ollessaan ensimmäisen kerran vankina Roomassa, noin 60–62 jKr. (ks. PKO, ”Paavalin kirjeet”, scriptures.lds.org/fi). Tässä vaiheessa Paavalia pidettiin kotiarestissa, mutta hänellä oli vapaus ottaa vastaan vieraita ja opettaa evankeliumia (ks. Ap. t. 28:16–31).
Keille se kirjoitettiin ja miksi?
Englanninkielisessä kuningas Jaakon raamatunkäännöksessä kohdasta Ef. 1:1 sanotaan, että Kirje efesolaisille on osoitettu ”pyhille, jotka ovat Efesoksessa”. Varhaisimmat käsikirjoitukset Kirjeestä efesolaisille eivät kuitenkaan sisällä sanoja ”jotka ovat Efesoksessa”. Näin saattaa olla mahdollista, ettei Paavali ole kirjoittanut tätä kirjettä erityisesti efesolaisille vaan useille pyhien seurakunnille, myös niille, jotka olivat Efesoksessa. Efesos toimi Paavalin keskuspaikkana hänen kolmannella lähetysmatkallaan (ks. Ap. t. 19:9–10; 20:31), ja hän tunsi suurta kiintymystä näitä ihmisiä kohtaan (ks. Ap. t. 20:17, 34–38).
Tässä kirjeessä Paavali osoitti sanansa kirkon pakanajäsenille (ks. Ef. 2:11), jotka olivat kenties uusia käännynnäisiä (ks. Ef. 1:15). Hän kirjoitti auttaakseen niitä, jotka olivat jo jäseniä, kasvattamaan hengellisyyttään ja todistustaan. Hänen päätarkoituksiaan oli auttaa näitä käännynnäisiä kasvamaan hengellisessä tiedossaan Jumalasta ja kirkosta (ks. Ef. 1:15–18; 3:14–19), edistää ykseyttä etenkin pakana- ja juutalaispyhien kesken (ks. Ef. 2:11–22; 4:1–16; 5:19–6:9) ja kannustaa pyhiä vastustamaan pahan voimia (ks. Ef. 4:17–5:18; 6:10–18). Monet pyhät Efesoksessa elivät kyllin vanhurskaasti tullakseen sinetöidyiksi iankaikkiseen elämään (ks. Ef. 1:13; Bruce R. McConkie, Doctrinal New Testament Commentary, osa 2, s. 493–494).
Mitä erityispiirteitä tässä kirjassa on?
Kirje efesolaisille sisältää monia opetuksia ja ajatuksia, jotka ovat tuttuja myöhempien aikojen pyhille, kuten ennalta asettaminen, aikojen täyttymisen taloudenhoitokausi, lupauksen Pyhä Henki, profeettojen ja apostolien tärkeys, ajatus yhdestä todesta ja yhteneväisestä kirkosta, sekä eri virat, tehtävät ja toiminnat kirkon organisaatiossa. Tässä kirjeessä on myös joitakin ylevimpiä pyhiin kirjoituksiin sisältyviä opetuksia perheestä.
Pääkohdat
Kirje efesolaisille 1:1–4:16 Paavali kirjoittaa pyhien ennalta asettamisesta evankeliumin vastaanottamiseen, aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudesta, lupauksen Pyhän Hengen sinetöimisestä, pelastumisesta armon avulla, pakana- ja juutalaispyhien yhteen saattamisesta kirkossa, yhdestä Herrasta, yhdestä uskosta ja yhdestä kasteesta, kirkon tarkoituksesta sekä kirkon järjestämisestä profeettojen ja apostolien perustukselle Jeesuksen Kristuksen ollessa pääkulmakivenä. Paavali opettaa, että Jumala kokoaa kaiken yhteen Kristuksessa aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudella.
Kirje efesolaisille 4:17–6:24 Paavali kannustaa pyhiä toteuttamaan tosi oppia jokapäiväisessä elämässään. Hän kannustaa heitä jättämään taakseen vanhan minänsä (aiemmat syntinsä) ja tulemaan uudeksi ihmiseksi, jollainen heistä tulee Kristuksen avulla. Hän antaa neuvoja vaimoille, aviomiehille, lapsille, vanhemmille, orjille, isännille ja seurakunnille. Hän kannustaa pyhiä pukemaan ylleen Jumalan taisteluvarustuksen (ks. Ef. 6:11).