Kirjasto
Oppiaihe 49: Luukas 8–9


Oppiaihe 49

Luukas 8–9

Johdanto

Vapahtaja jatkoi palvelemista Galileassa, missä Hän profetoi kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Lähdettyään Galileasta Jeesus kulki kohti Jerusalemia täyttämään tehtävänsä kuolevaisuudessa. Samariassa Jaakob ja Johannes halusivat kutsua tulen taivaasta tuhoamaan samarialaisen kylän, joka oli torjunut Jeesuksen, mutta Hän opetti opetuslapsilleen, että Hän oli tullut pelastamaan ihmisiä, ei saattamaan heitä kadotukseen. Jeesus opetti myös, mitä on todellinen opetuslapseus.

Opetusehdotuksia

Luukas 8:1–9:56

Vapahtaja tekee ihmeitä, opettaa vertauksin ja kulkee kohti Jerusalemia

Kirjoita taululle seuraavat tilanteet tai kirjoita kukin niistä erilliselle paperille. Kehota kolmea oppilasta lukemaan ne ääneen.

  1. Kun pyydät ystävällisesti veljeäsi auttamaan sinua sotkun siivoamisessa, hän käskee tylysti sinua tekemään sen itse.

  2. Suunnitellessanne jotakin koulun tapahtumaa muutamat luokkatoverit arvostelevat esittämääsi ideaa ja nauravat sille.

  3. Kun kerrot evankeliumista ystävälle, hän sanoo sinulle, että uskot omituisiin asioihin.

  • Miltä teistä tuntuisi kussakin näistä tilanteista? Miten reagoisitte?

Kehota oppilaita heidän tutkiessaan Vapahtajan opetuksia luvuista Luuk. 8–9 etsimään totuuksia, jotka voivat opastaa heitä, kun he tuntevat muiden sanojen tai tekojen loukkaavan heitä.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen lukujen Luuk. 8–9 väliotsikot. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja kiinnittämään huomiota tapahtumiin, joista näissä luvuissa kerrotaan. Selitä, että koska he ovat tutkineet näitä tapahtumia yksityiskohtaisesti Matteuksen ja Markuksen evankeliumeita koskevissa oppiaiheissa, tässä oppiaiheessa keskitytään jakeisiin Luuk. 9:51–62.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Luuk. 9:51 ja pyydä luokan jäseniä panemaan merkille, mihin Vapahtaja päätti mennä.

  • Mihin Vapahtaja päätti mennä?

Selitä, että englanninkielisessä kuningas Jaakon raamatunkäännöksessä kerrotaan Jeesuksen suunnanneen kulkunsa Jerusalemia kohti päättäväisesti (ks. Luke 9:51). Aiemmin Vapahtaja oli profetoinut opetuslapsilleen, että Hänet kavallettaisiin, Häntä ruoskittaisiin ja Hänet ristiinnaulittaisiin Jerusalemissa (ks. Matt. 20:17–19; Luuk. 9:44).

  • Mitä Vapahtajan päättäväisyys mennä Jerusalemiin näistä haasteista huolimatta kertoo Hänen luonteestaan?

Tuo esiin, että kulkiessaan kohti Jerusalemia Jeesus ja Hänen opetuslapsensa lähestyivät erästä samarialaista kylää. Kehota muutamaa oppilasta lukemaan vuorotellen ääneen Luuk. 9:52–54 ja pyydä luokan jäseniä ottamaan selville samarialaisten reaktio, kun he saivat tietää, että Jeesus ja Hänen opetuslapsensa halusivat tulla heidän kyläänsä.

  • Kuinka samarialaiset reagoivat saadessaan tietää, että Jeesus ja Hänen opetuslapsensa halusivat tulla heidän kyläänsä?

  • Kuinka Jaakob ja Johannes reagoivat siihen, etteivät samarialaiset halunneet ottaa Vapahtajaa vastaan vaan torjuivat Hänet?

  • Millä tavoin ihmiset nykyään saattaisivat ylireagoida muiden esittämiin solvauksiin ja muihin loukkauksiin? (Viittaa oppiaiheen alun tilanteisiin ja pyydä oppilaita miettimään, millä tavoin joku saattaisi ylireagoida näissä tilanteissa.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Luuk. 9:55–56. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä Vapahtaja vastasi Jaakobille ja Johannekselle. Kehota oppilaita kertomaan, mitä he saavat selville.

Selitä, että kun Jeesus sanoi: ”Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette” (jae 55), Hän antoi ymmärtää, ettei Jaakobin ja Johanneksen pyyntö ollut sopusoinnussa Jumalan Hengen kanssa vaan oli enemmänkin sopusoinnussa Paholaisen hengen kanssa, joka yllyttää ihmisten sydäntä vihaan (ks. 3. Nefi 11:29–30).

  • Kuinka Vapahtajan reaktio samarialaisten torjuntaan erosi Jaakobin ja Johanneksen reaktiosta?

  • Minkä sellaisen totuuden me voimme oppia Vapahtajan esimerkin perusteella, joka voi ohjata meitä, kun meitä loukataan? (Kirjoita taululle seuraavankaltainen totuus oppilaiden sanoja käyttäen: Me noudatamme Vapahtajan esimerkkiä, kun päätämme suhtautua loukkauksiin kärsivällisesti ja pitkämielisesti.)

Kehota oppilaita muistelemaan oppiaiheen alussa esitettyjä tilanteita.

  • Mikä mahdollinen vaara on siinä, että päättää loukkaantua kussakin näistä tilanteista?

  • Kuinka voisimme kussakin tilanteessa noudattaa Vapahtajan esimerkkiä?

  • Kuinka meitä saatettaisiin siunata, jos päättäisimme suhtautua loukkauksiin kärsivällisesti ja pitkämielisesti?

Pyydä oppilaita miettimään tilannetta, jolloin he ovat tehneet valinnan loukkaantua jonkun sanoista tai teoista. Kannusta heitä noudattamaan Vapahtajan esimerkkiä päättämällä suhtautua loukkauksiin kärsivällisesti ja pitkämielisesti.

Luukas 9:57–62

Jeesus opettaa, mitä on todellinen opetuslapseus

Kehota yhtä oppilasta tulemaan luokan eteen ja anna hänelle 20–30 pientä esinettä (kuten helmiä). Pyydä häntä laskemaan mielessään esineiden määrä. Kun hän tekee niin, pyydä luokan jäseniä ottamaan selville, voivatko he häirinnällään sekoittaa oppilaan laskemisen. Huolehdi siitä, etteivät he yrityksissään häiritä oppilasta tämän laskemisessa muutu vallattomiksi. Kehota heitä pysymään paikoillaan ja kiellä heitä heittämästä mitään tai koskemasta oppilaaseen, joka laskee.

  • Millä tavoin esineiden laskeminen häirittynä on samankaltaista kuin se, että yrittää seurata Jeesusta Kristusta?

Kiitä oppilasta, joka laski esineet, ja pyydä häntä palaamaan paikalleen. Kun oppilaat jatkavat luvun Luuk. 9 tutkimista, kehota heitä miettimään, kuinka me voimme voittaa vaikutuksia, jotka saattaisivat häiritä tai estää meitä seuraamasta Vapahtajaa.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Luuk. 9:57. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä eräs mies sanoi Jeesukselle, kun Hän opetuslapsineen kulki kohti Jerusalemia.

  • Mitä tämä mies sanoi Vapahtajalle olevansa halukas tekemään?

Kirjoita taululle seuraava vajaa virke: Jeesuksen Kristuksen todellisina opetuslapsina…

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Luuk. 9:58 ja pyydä luokan jäseniä ottamaan selville, mitä Vapahtaja vastasi miehelle, joka halusi seurata Häntä. Kehota oppilaita kertomaan, mitä he saavat selville.

  • Mitä ilmaus ”Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi” kertoo Vapahtajan elämäntavasta? (Jeesus ja Hänen opetuslapsensa olivat jatkuvasti liikkeellä. Heidän palvelutyönsä ei ollut mukava eikä helppo.)

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen Luuk. 9:59–60 ja etsimään toisen miehen vastaus Vapahtajan kutsuun seurata Häntä.

  • Mitä tämä mies halusi tehdä ennen kuin hän seuraisi Vapahtajaa?

  • Mitä sana ensin (jakeessa 59) saattaisi kertoa tästä miehestä?

Selitä, ettei Jeesus Kristus antanut ymmärtää, että on väärin murehtia rakkaan ihmisen kuolemaa tai osoittaa kunnioitustamme menemällä hautajaisiin (ks. OL 42:45). Sen sijaan Hän antoi tälle miehelle tärkeän opetuksen opetuslapseudesta.

  • Mitä me voimme oppia Vapahtajan jakeeseen 60 merkityn vastauksen perusteella siitä, mikä on tärkeällä sijalla todellisessa opetuslapseudessa?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Luuk. 9:61–62. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä kolmas mies halusi tehdä ennen kuin hän seuraisi Vapahtajaa.

  • Mitä tämä mies halusi tehdä ennen kuin hän seuraisi Vapahtajaa?

  • Kuinka Vapahtaja vastasi tälle miehelle?

Auta oppilaita ymmärtämään vertaus auraan tarttumisesta ja siitä, ettei katso taakse, kehottamalla yhtä oppilasta lukemaan ääneen presidentti Howard W. Hunterin seuraavat sanat:

Kuva
President Howard W. Hunter

”Voidakseen kyntää suoran vaon kyntäjän täytyy pitää katseensa kiinnitettynä yhteen pisteeseen edessäpäin. Silloin hän pysyy oikeassa suunnassa. Mutta jos hän sattuu katsomaan taakseen sinne, mistä on tullut, hän saattaa poiketa suunnasta. Seurauksena on mutkainen ja epäsäännöllinen kyntövako. – – Jos keskitämme voimamme eteenpäin emmekä taaksepäin – iankaikkiseen elämään ja pelastuksen iloon – tulemme varmasti saavuttamaan päämäärämme.” (”Olenko minä ’elävä’ jäsen?”, Valkeus, heinäkuu 1987, s. 13–14.)

  • Kuinka se, että on Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi, on kuin tarttuisi auraan eikä katsoisi taakseen?

  • Kuinka Vapahtaja on esimerkki siitä, mitä Hän opetti jakeessa 62? (”Hän suuntasi kulkunsa Jerusalemia kohti” [Luuk. 9:51] täyttääkseen tehtävän, jonka taivaallinen Isä oli antanut Hänelle, eikä Hän katsonut taakseen.)

Kiinnitä huomio taululla olevaan vajaaseen virkkeeseen.

  • Kuinka tiivistäisitte sen perusteella, mitä opimme jakeista Luuk. 9:57–62, Vapahtajan opettaman totuuden siitä, mitä Hän vaatii opetuslapsiltaan? (Oppilaat saattavat mainita useita eri periaatteita. Kun he ovat vastanneet, täydennä taululla oleva vajaa virke niin että se välittää seuraavan totuuden: Jeesuksen Kristuksen todellisina opetuslapsina me emme saa antaa minkään olla tärkeämpää kuin Hänen seuraamisensa.)

  • Miksi me toisinaan pidämme muita asioita tärkeämpinä kuin vastuitamme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Richard G. Scottin seuraavat sanat:

Kuva
Elder Richard G. Scott

”Saatanalla on käytössään voimakas ase hyviä ihmisiä vastaan. Se on huomion siirtäminen toisaalle. Hän haluaisi, että hyvät ihmiset täyttäisivät elämänsä ’hyvillä asioilla’, niin ettei jäisi enää tilaa olennaisille asioille.” (”Tärkeimmät asiat ensin”, Liahona, heinäkuu 2001, s. 7.)

Auta oppilaita miettimään, mikä voisi estää heitä seuraamasta täysin Jeesusta Kristusta, piirtämällä taululle seuraava taulukko ja pyytämällä oppilaita jäljentämään se seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa.

Jeesuksen Kristuksen opetuslapsen vastuita

Muita tärkeitä tehtäviä

Järjestä oppilaat pareiksi. Pyydä heitä yhdessä parinsa kanssa täyttämään taulukko todellisen Jeesuksen Kristuksen opetuslapsen vastuilla (joita saattaisivat olla, että on rehellinen, palvelee muita, kertoo evankeliumista, tekee sukututkimus- ja temppelityötä ja kasvattaa perheen). Pyydä oppilaita kirjoittamaan jokaisen taulukkoon merkitsemänsä vastuun kohdalle esimerkkejä muista tärkeistä asioista, joita joku saattaisi pitää tuota vastuuta tärkeämpinä.

Kehota useita oppilaita kertomaan, mitä he ovat kirjoittaneet.

Kannusta oppilaita kertomaan myönteisiä esimerkkejä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsista kysymällä:

  • Milloin olette nähneet jonkun päättävän siirtää sivuun muita tavoitteita tai tärkeitä asioita voidakseen seurata Vapahtajaa?

Pyydä oppilaita pohtimaan, minkä he saattaisivat antaa tulla tärkeämmäksi kuin Jeesuksen Kristuksen ja Hänen opetustensa seuraamisen. Kehota heitä kirjoittamaan pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa tavoite, mitä he aikovat tehdä, jotta Vapahtaja ja Hänen evankeliuminsa olisivat tärkeämmällä sijalla heidän elämässään.

Voit päättää oppiaiheen kehottamalla oppilaita laulamaan laulun ”Sua tahdon seurata” (MAP-lauluja, 142) tai jonkin muun kirkon laulun Jeesuksen Kristuksen ja Hänen opetustensa seuraamisesta.

Kommentteja ja taustatietoja

Luukas 8:1–3. Uskolliset naiset auttoivat ja palvelivat Vapahtajaa

Luukas kirjoitti muistiin, että kun Vapahtaja kulki apostoliensa kanssa Galilean halki opettaen jokaisessa kaupungissa ja kylässä (ks. Luuk. 8:1), Hänen kanssaan kulki myös monia naisia. Jotkut näistä naisista olivat parantuneet erilaisista vaivoista, toiset ovat saattaneet olla apostolien vaimoja. Joukko näitä samoja naisia seurasi Jeesusta aina Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa aikoihin asti (ks. Luuk. 23:27, 49; 24:10; Joh. 20:11–18).

Luukkaan kertomus naisista, jotka kulkivat Jeesuksen kanssa, tähdentää Vapahtajan huolenpitoa kaikkia ihmisiä kohtaan, myös naisia – jotka olivat usein väheksyttyjä ensimmäisen vuosisadan juutalaisessa yhteiskunnassa. Nämä naiset käyttivät heillä olevia keinoja tukeakseen Jeesusta ja Hänen valitsemiaan palvelijoita.

Presidentti Howard W. Hunter on vahvistanut Vapahtajan arvostuksen kaikkia naisia kohtaan ja pyytänyt meidän aikanamme kirkon naisia pysymään yksimielisinä johtavien veljien kanssa Herran työn edistämiseksi:

”Teistä, rakkaat sisaret Hänen kirkossaan, on varmasti lohdullista muistaa, että tämä sama Jeesus, joka on Vapahtajamme sovituksen kautta, osoitti rakkauttaan ja huolenpitoaan oman aikansa naisia kohtaan. Hän viihtyi naisten seurassa, ja Hänellä oli läheisiä ystäviä heidän joukossaan. – –

Onko mitään syytä ajatella, että Hän välittää sen vähempää naisista tänä aikana? – –

Aivan kuten Herramme ja Vapahtajamme tarvitsi oman aikansa naisten lohduttavaa kättä, kuuntelevaa korvaa, uskovaa sydäntä, ystävällistä katsetta, rohkaisevaa sanaa, uskollisuutta – jopa nöyryytyksensä, kärsimyksensä ja kuolemansa hetkellä – samoin mekin, Hänen palvelijansa kaikkialla kirkossa, tarvitsemme teitä, kirkon naiset, seisomaan rinnallamme ja tukenamme vastustamassa pahuuden tulvaa, joka uhkaa nielaista meidät. Meidän on yhdessä uskollisuudella ja lujalla uskolla vastustettava toisin ajattelevien ylivoimaisesti suurempaa joukkoa. Minusta tuntuu, että meidän on kutsuttava kokoon kirkon naiset seisomaan johtavien veljien rinnalla ja olemaan heidän tukenaan kulkiessamme vastavirtaan meitä ympäröivässä pahuudessa ja viemään eteenpäin Vapahtajamme työtä.” (Ks. ”Kirkon naisille”, Valkeus, tammikuu 1993, s. 93.)

Luukas 9:54. ”Tulen iskeä taivaasta ja tuhota [samarialaiset]”

Vanhin Bruce R. McConkie kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt mahdollisia syitä siihen, että Jaakob ja Johannes pyysivät saada voimaa, jotta he voisivat kutsua tulen taivaasta tuhoamaan samarialaiset:

”[Jaakob ja Johannes] tiesivät, että Israelin Jumala – sama Jeesus, jonka seurassa he silloin olivat – oli lähettänyt tulen taivaasta Elian sanan mukaan tuhoamaan tuon muinaisen profeetan viholliset (ks. 2. Kun. 1). He tiesivät myös, että tuo sama armollinen Jumala tuhoaisi jumalattomat tulella toisessa tulemisessaan (ks. Mal. 3:19). Heidän oli vielä opittava, että heidän taloudenhoitokaudellaan ja olosuhteissa, jotka silloin vallitsivat – –, evankeliumin sanomaa oli vietävä eteenpäin rakkaudella, kärsivällisyydellä, maltilla ja pitkämielisyydellä. – –

Vaikka Jaakob ja Johannes eivät olleet tietoisia ehdotuksensa lähteestä, tässä tapauksessa siihen vaikutti henki, joka tuli alhaalta, eikä ylhäältä tuleva Henki.” (Doctrinal New Testament Commentary, 3 osaa, 1965–1973, osa 1, s. 440.)

Luukas 9:54–56. Päätös suhtautua loukkauksiin kärsivällisesti ja pitkämielisesti

Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että me voimme päättää olla loukkaantumatta muiden sanoista ja teoista:

”Uskominen siihen, että joku tai jokin voi pakottaa meidät loukkaantumaan, suuttumaan, haavoittumaan tai katkeroitumaan, vähentää tahdonvapauttamme ja muuttaa meidät toiminnan kohteiksi. Toimijoina teillä ja minulla on kuitenkin voima toimia ja valita, kuinka me suhtaudumme loukkaavaan tai kipeää tekevään tilanteeseen. – –

Vapahtaja on suurenmoisin esimerkki siitä, kuinka meidän pitäisi suhtautua mahdollisesti loukkaaviin tapauksiin tai tilanteisiin.” (”Mikään ei loukkaa heitä”, Liahona, marraskuu 2006, s. 90.)

Luukas 9:60. ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa”

Lisää näkemystä Vapahtajan vastaukseen miehelle, joka halusi ensin haudata isänsä ennen kuin seuraisi Kristusta, on selityksissä kohtaan Luke 9:59–60 julkaisussa New Testament Student Manual, kirkon koululaitoksen oppikirja, 2014, s. 158.

Luukas 9:62. Vapahtajan esimerkin noudattaminen siinä, ettei katso taakse

Presidentti Dieter F. Uchtdorf on opettanut, että opetuslapseus tarkoittaa sitä, että kulkee täysin Vapahtajan jalanjäljissä:

”Ne, jotka ovat astuneet kasteen vesiin ja ottaneet vastaan Pyhän Hengen lahjan, ovat laskeneet jalkansa opetuslapseuden polulle, ja heille on annettu tehtäväksi kulkea vakaasti ja uskollisesti Vapahtajamme jalanjäljissä” (”Pyhiä kaikkina kausina”, Liahona, syyskuu 2013, s. 5).

Vanhin Edward Dube seitsemänkymmenen koorumista on opettanut, että Jeesus antoi meille esimerkin siitä, mitä tarkoittaa auraan tarttuminen ja se, ettei katso taakseen:

”Vapahtajamme Jeesus Kristus, joka näkee kaiken alusta loppuun asti, tunsi oikein hyvin tien, jota Hän tulisi kulkemaan Getsemaneen ja Golgatalle, kun Hän julisti: ’Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan’ (Luuk. 9:62). Herran silmissä ei ole niinkään tärkeää se, mitä olemme tehneet tai missä olemme olleet, vaan paljon tärkeämpää on se, minne olemme halukkaita menemään.” (”Katsokaa eteenpäin uskoen”, Liahona, marraskuu 2013, s. 17.)