Jotkut kirkon jäsenet Juudeasta kertoivat pakanakäännynnäisille Antiokiassa, että nämä piti ympärileikata, jotta nämä pelastuisivat. Paavali ja Barnabas veivät asian apostoleille Jerusalemiin. Tilaisuudessa, josta käytetään nimitystä Jerusalemin kokous (noin 49–50 jKr.), Pietari todisti, että Jumala pelastaisi uskolliset juutalaiset ja pakanat siitä riippumatta, oliko heidät ympärileikattu vai ei. Apostolit lähettivät kirkon jäsenille kirjeitä selittäen, ettei ympärileikkaus ollut pelastuksen kannalta välttämätön. Paavali valitsi lähetystyötoverikseen Silaksen ja aloitti toisen lähetysmatkansa.
Saatuaan innoitettuja neuvoja Pietari ja muut apostolit päätyvät siihen, ettei Herra enää vaadi ympärileikkausta
Kehota oppilaita tekemään taululle luettelo useista tärkeistä päätöksistä, joita heidän täytyy tehdä nyt ja tulevaisuudessa.
Keiden kanssa puhutte, kun teidän pitää tehdä tärkeitä päätöksiä? Miksi puhutte heidän kanssaan?
Miksi on viisasta pyytää Jumalalta apua ennen päätösten tekemistä?
Kehota oppilaita heidän tutkiessaan lukua Ap. t. 15 etsimään totuuksia, jotka voivat opastaa heitä, kun he pyrkivät saamaan selville Jumalan tahdon omalla kohdallaan.
Selitä, että kun Paavali ja Barnabas olivat pyhien luona Antiokiassa, eräät juudealaiset juutalaiset, jotka olivat kääntyneet kristinuskoon, esittivät väitteitä siitä, mitä pakanakäännynnäisten piti tehdä pelastuakseen.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Ap. t. 15:1. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä nämä juudealaiset väittivät pakanakäännynnäisten tarvitsevan pelastuakseen.
Mitä nämä miehet väittivät, että pakanakäännynnäiset tarvitsivat pelastuakseen?
Selitä, että Abrahamin kanssa tekemässään liitossa Jumala antoi käskyn, että kaikki Hänen kanssaan liiton solmivat miehet piti ympärileikata. ”Ympärileikkaus suoritettiin leikkaamalla pois niin poikalasten kuin aikuisten miestenkin esinahka” (PKO, ”Ympärileikkaus”, scriptures.lds.org/fi). Ympärileikkaus säädettiin merkiksi eli muistutukseksi liitosta, jonka ihmiset tekivät Jumalan kanssa.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Ap. t. 15:2–3. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä tapahtui, kun Paavali ja Barnabas kuulivat näiden miesten väittävän, että pakanakäännynnäiset piti ympärileikata.
Mitä jakeen 2 mukaan tapahtui, kun nämä miehet sanoivat, että kirkon käännynnäiset piti ympärileikata?
Mitä kirkon jäsenet Antiokiassa päättivät, että piti tehdä?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Ap. t. 15:4–6. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja kiinnittämään huomiota siihen, mitä tapahtui, kun Paavali ja muut saapuivat Jerusalemiin.
Kun Paavali ja Barnabas olivat kertoneet kokemuksistaan evankeliumin saarnaamisessa pakanoille, mitä jotkut kääntyneet fariseukset uskoivat, että pakanakäännynnäiset tarvitsivat pelastuakseen?
Mitä apostolit ja vanhimmat jakeen 6 mukaan kokoontuivat tekemään?
Kirjoita seuraavat kysymykset taululle tai laadi niistä moniste:
Järjestä luokan jäsenet pareiksi. Kehota oppilaita lukemaan parinsa kanssa Ap. t. 15:7–11 ja etsimään vastauksia näihin kysymyksiin. Ennen kuin he lukevat, selitä, että ilmaus ”kun väittelyä oli kestänyt pitkään” jakeessa 7 tarkoittaa, että apostolit olivat väitelleet kiivaasti ympärileikkauskysymyksestä.
Kehota riittävän ajan kuluttua muutamia oppilaita kertomaan vastauksensa luokalle. Kun oppilaat ovat vastanneet ensimmäiseen kysymykseen, muistuta heille, että Pietari oli virkaiältään vanhin apostoli maan päällä ja oli sen vuoksi valtuutettu puhumaan Herran puolesta.
Mikä on yksi tapa, jolla me voimme tietää Herran tahdon? (Oppilaiden tulee huomata seuraavankaltainen totuus: Me voimme tietää Herran tahdon Hänen elävien profeettojensa ja apostoliensa välityksellä. Kirjoita tämä totuus taululle.)
Millä tavoin elävät apostolit auttavat meitä saamaan tiedon saamistaan ilmoituksista?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Ap. t. 15:12–15. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, kuinka ihmiset suhtautuivat Pietarin julistukseen, ettei ympärileikkaus ollut pelastuksen kannalta välttämätön.
Miten ihmiset suhtautuivat Pietarin julistukseen?
Mitä Paavali ja Barnabas tekivät vahvistaakseen Pietarin julistuksen, ettei pakanoita tarvinnut ympärileikata?
Keiden sanoja Jaakob jakeen 15 mukaan sanoi Pietarin (Simonin) sanojen vastaavan?
Voit selittää, että Pietari oli kokouksen johtava virkailija, ja näyttää siltä, että myös Jaakobilla oli siellä merkittävä asema. Jaakob oli Jeesuksen Kristuksen velipuoli ja kirkon ensimmäinen piispa Jerusalemissa. Tee yhteenveto jakeista Ap. t. 15:16–18 selittämällä, että Jaakob lainasi jakeita Aam. 9:11–12 osoittaakseen, että Pietarin julistus oli yhtäpitävä pyhiin kirjoituksiin tallennettujen profeettojen sanojen kanssa.
Millä muulla tavoin me Jaakobin opetuksen perusteella voimme tietää Herran tahdon? (Vaikka oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, heidän tulee huomata seuraavankaltainen totuus: Me voimme tietää Herran tahdon tutkimalla pyhiä kirjoituksia. Kirjoita tämä totuus taululle.)
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Ap. t. 15:19–20. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Jaakob neuvoi kirkon johtohenkilöitä tekemään.
Mitä Jaakob neuvoi kirkon johtohenkilöitä tekemään pakanoille? (Jaakob ehdotti, etteivät kirkon johtohenkilöt hankaloittaisi pakanoiden elämää [ks. jae 19] eli tekisi evankeliumin mukaan elämistä vaikeammaksi pakanakäännynnäisille eivätkä vaatisi heitä ennen kirkkoon liittymistä suorittamaan Mooseksen lakiin kuuluvia rituaaleja. Näin sanoessaan Jaakob tuki Pietarin aiemmin esittämää päätöstä.)
Mitkä osat jakeen 20 mukaan olivat Jaakobin mielestä Mooseksen laissa sellaisia säännöksiä, joita pakanakäännynnäisten tuli kuitenkin noudattaa? (Olla syyllistymättä sukupuolisyntiin, syömättä epäjumalille uhrattavaa lihaa ja syömättä verta.)
Kehota muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen Ap. t. 15:22–27. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä kokous päätti.
Mitä apostolit päättivät tehdä? (Lähettää kirkon jäsenille kirjeen, jossa ilmoitettiin, ettei pelastumiseen vaadittu ympärileikkausta.)
Mistähän syystä apostolit päättivät lähettää Paavalin ja Silaksen kaltaisia kirkon johtajia viemään kirjettä? (Oppilailla saattaa olla useita eri vastauksia, mutta yksi syy on vahvistaa, että ilmoitus oli apostolien yksimielinen päätös. Tuo esiin, että ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi noudattavat näitä samoja käytäntöjä meidän aikanamme antaakseen innoitettua ohjausta kirkon jäsenille.)
Minkä totuuden me voimme tämän tapauksen perusteella oppia siitä, kuinka kirkon johtajat saavat innoitusta vaikeisiin ongelmiin? (Kun oppilaat ovat vastanneet, kirjoita taululle seuraava totuus: Neuvottelemalla yhdessä ja pyytämällä ilmoitusta Jumalalta kirkon johtajat saavat innoitusta vaikeisiin ongelmiin.)
Auta oppilaita ymmärtämään, kuinka tämä totuus liittyy kirkkoon tänä aikana, kehottamalla yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin D. Todd Christoffersonin seuraavat sanat:
Kuva
Elder D. Todd Christofferson
”Näitä samoja malleja noudatetaan nykyään Jeesuksen Kristuksen palautetussa kirkossa. Kirkon presidentti voi ilmoittaa tai tulkita oppeja saamansa ilmoituksen perusteella (ks. esim. OL 138). Opillisia selityksiä voidaan saada myös ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin yhteisen neuvoston kautta (ks. esim. VJ 2). Neuvoston keskusteluun sisältyy usein kanonisoitujen pyhien kirjoitusten, kirkon johtohenkilöiden opetusten sekä aiemman käytännön puntaroimista. Mutta viime kädessä – aivan kuten Uuden testamentin kirkossa – tavoitteena ei ole pelkästään yhteisymmärrys neuvoston jäsenten kesken vaan Jumalalta saatava ilmoitus. Se on prosessi, johon sisältyy sekä järjen käyttöä että uskoa Herran mielen ja tahdon selville saamiseksi.” (Ks. ”Kristuksen oppi”, Liahona, toukokuu 2012, s. 88.)
Mistähän syystä on tärkeää, että kirkon johtajat neuvottelevat usein yhdessä tavoitellessaan ilmoitusta Jumalalta?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Ap. t. 15:28–29. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä apostolit ja vanhimmat kirjoittivat kirjeessä kirkon jäsenille.
Mitä apostolit ja vanhimmat kirjoittivat kirjeessä kirkon jäsenille?
Mitä tarkoittaa jakeen 28 ilmaus ”ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa – – [vaan] ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet”? (Ihmisten ei tarvinnut noudattaa mitään ylimääräisiä vaatimuksia, jotka olivat peräisin ihmisiltä eivätkä Jumalalta.)
Kuinka apostolit jakeen 28 mukaan tiesivät Jumalan tahdon niistä vaatimuksista, jotka koskivat kääntyneitä pakanoita?
Tuo esiin, että Pyhä Henki innoitti apostoleja, kun he neuvottelivat yhdessä. Pyhä Henki antoi myös vahvistavan todistuksen, että heidän päätöksensä oli oikea.
Kuinka me voimme tietää Herran tahdon sen perusteella, millä tavoin kirkon johtajat tiesivät Herran tahdon jakeen 28 mukaan? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta varmista, että he ymmärtävät, että me voimme tietää Herran tahdon Pyhän Hengen antaman innoituksen avulla. Kirjoita tämä totuus taululle.)
Kehota oppilaita katsomaan taululla olevia totuuksia.
Kuinka nämä totuudet voivat auttaa meitä, kun meidän täytyy tehdä jokin tärkeä päätös?
Mitä meidän pitää näiden totuuksien mukaan tehdä tietääksemme Herran tahdon?
Milloin teistä on tuntunut, että olette tulleet tietämään Herran tahdon, kun olette noudattaneet näitä totuuksia?
Kannusta oppilaita tutkimaan nykyajan profeettojen ja pyhien kirjoitusten sanoja. Selitä, että kun he tekevät niin, he voivat tärkeitä päätöksiä tehdessään tulla tietämään Herran tahdon Pyhän Hengen välityksellä.
Paavali ja muut vievät apostolien kirjeen jäsenille Antiokiaan
Tee yhteenveto jakeista Ap. t. 15:30–41 selittämällä, että muutamat kirkon johtohenkilöt veivät apostolien kirjeen kirkon jäsenille Antiokiaan. Saarnattuaan Antiokiassa Paavali pyysi Barnabasta lähtemään hänen kanssaan kaikkiin paikkoihin, joissa he olivat saarnanneet evankeliumia. Barnabas halusi ottaa Markuksen heidän mukaansa mutta Paavali kieltäytyi. Kun näiden kirkon kahden johtohenkilön välillä oli ollut erimielisyyttä, Barnabas päätti ottaa mukaansa Markuksen, joten Paavali valitsi lähetystyötoverikseen Silaksen ja aloitti toisen lähetysmatkansa. Selitä, että se, että on eri mieltä muiden kanssa, ei ole syntiä. Mutta riitelyyn ryhtymisen sijaan meidän tulee etsiä yhdessä ratkaisuja erimielisyyksiimme. (Saamme tietää jakeesta 2. Tim. 4:11, että Paavalin ja Markuksen välinen ongelma ratkesi myöhemmin.)
Päätä oppiaihe todistamalla totuuksista, jotka oppilaat huomasivat luvussa Ap. t. 15.
Kommentteja ja taustatietoja
Apostolien teot 15:6. ”Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat käsittelemään tätä kysymystä”
Vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, kuinka Vapahtaja ilmoittaa tahtonsa profeetoilleen:
”Kuinka Vapahtaja ilmoittaa tahtonsa ja oppinsa profeetoille, näkijöille ja ilmoituksensaajille? Hän voi toimia sanansaattajan välityksellä tai omassa persoonassaan. Hän voi puhua omalla äänellään tai Pyhän Hengen äänellä, Hengen puheena hengelle. Se voi ilmetä sanoina tai tunteina, jotka välittävät ymmärrystä, jota on vaikea ilmaista sanoin (ks. 1. Nefi 17:45; OL 9:8). Vapahtaja voi puhua palvelijoilleen henkilökohtaisesti tai näiden neuvostolle (ks. 3. Nefi 27:1–8).” (”Kristuksen oppi”, Liahona, toukokuu 2012, s. 87.)
Presidentti Gordon B. Hinckley on opettanut ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin päätöksistä:
”Ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista koorumin neuvonpidosta ei lähde yhtään päätöstä, josta kaikki asianosaiset eivät olisi täysin yksimielisiä. Kun asioita ryhdytään harkitsemaan, mielipide-eroja voi olla. Se on odotettavissakin. Nämä miehet ovat taustaltaan erilaisia. He ovat miehiä, jotka ajattelevat omilla aivoillaan. Mutta ennen kuin lopullinen päätös tehdään, asiasta syntyy yksimielisyys ja yksituumaisuus.
Näin on odotettavissakin, jos me noudatamme Herran ilmoitettua sanaa. Jälleen lainaan ilmoituksesta:
’Näiden koorumien – tai minkä tahansa niistä – päätökset on tehtävä kaikessa vanhurskaudessa, pyhyydessä ja sydämen nöyryydessä, sävyisyydessä ja pitkämielisyydessä ja uskossa ja hyveellisyydessä ja tiedossa, kohtuullisuudessa, kärsivällisyydessä, jumalisuudessa, veljellisessä ystävällisyydessä ja rakkaudessa;
koska lupauksena on, että jos heillä on näitä runsaasti, he eivät jää vaille hedelmää Herran tuntemisessa’ (OL 107:30–31).
Lisään omana todistuksenani, että niiden 20 vuoden aikana, jotka olen palvellut kahdentoista neuvoston jäsenenä, ja niiden lähes 13 vuoden aikana, jotka olen palvellut ensimmäisessä presidenttikunnassa, emme ole koskaan ryhtyneet toteuttamaan yhtään suurta toimenpidettä noudattamatta tätä toimintatapaa. Olen nähnyt näissä neuvonpidoissamme mielipide-eroja. Kun miehet ovat lausuneet mielipiteensä, siitä on seurannut ideoiden ja ajatusten seulontaa ja puintia. Mutta en ole milloinkaan nähnyt vakavia erimielisyyksiä tai vihamielisyyttä veljieni keskuudessa. Sen sijaan olen nähnyt jotakin suurenmoista ja merkittävää – sen, kun Pyhän Hengen opastavan vaikutuksen alaisina ja ilmoituksen voimasta erilaiset mielipiteet ovat lähestyneet toisiaan, kunnes on vallinnut täysi harmonia ja yhteisymmärrys. Vasta silloin ryhdytään toteutukseen. Todistan, että juuri se edustaa ilmoituksen henkeä, joka ilmenee yhä uudestaan tätä Herran työtä johdettaessa.” (Ks. ”Jumala on peräsimessä”, Valkeus, heinäkuu 1994, s. 56.)
”Koska Mooseksen laissa kiellettiin syömästä verta (ks. 3. Moos. 3:17; 17:10–14; 19:26), Jaakobin neuvo pidättyä syömästä ’verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu’, on saattanut tarkoittaa sitä, että vältetään loukkaamasta juutalaisia ja siten estämästä lähetystyön tekemistä heidän keskuudessaan” (New Testament Student Manual, kirkon koululaitoksen oppikirja, 2014, s. 309).