Fariseukset ja lainopettajat valittivat siitä, että Vapahtaja oli tekemisissä publikaanien ja syntisten kanssa. Vapahtaja vastasi esittämällä vertaukset eksyneestä lampaasta, kadonneesta hopearahasta ja tuhlaajapojasta.
Jeesus esittää vertaukset eksyneestä lampaasta ja kadonneesta hopearahasta
Aloita oppitunti kysymällä oppilailta, ovatko he joskus kadottaneet jonkin esineen, joka oli heille arvokas.
Mitä olitte valmiita tekemään löytääksenne sen? Miksi?
Mitä mielestänne tarkoittaa se, että joku on hengellisesti ”kadoksissa”? (Auta oppilaita ymmärtämään, että se voi tarkoittaa niitä, jotka eivät ole vielä ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen palautettua evankeliumia, tai niitä, jotka eivät tällä hetkellä elä evankeliumin opetusten mukaan.)
Kehota luokan jäseniä miettimään jotakuta tuntemaansa ihmistä, joka saattaa olla hengellisesti kadoksissa. Pyydä heitä pohtimaan, millaisia tunteita heillä on tuota henkilöä kohtaan.
Selitä, että luvussa Luuk. 15 on Vapahtajan opetuksia niistä, jotka ovat hengellisesti kadoksissa. Kehota oppilaita etsimään luvusta Luuk. 15 totuuksia siitä, mitä taivaallinen Isä ajattelee niistä, jotka ovat hengellisesti kadoksissa, ja mikä on meidän vastuumme heistä.
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen Luuk. 15:1–2. Kehota luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, ketkä lähestyivät Jeesusta ja mistä he valittivat.
Ketkä tulivat Jeesuksen luo? Miksi fariseukset ja lainopettajat valittivat?
Mitä tämä valituksen aihe paljastaa fariseuksista ja lainopettajista?
Selitä, että Vapahtaja vastasi esittämällä kolme vertausta: yhden eksyneestä lampaasta, yhden kadonneesta hopearahasta ja yhden kadonneesta pojasta. Näiden vertausten tarkoituksena oli sekä antaa toivoa syntiselle että tuomita lainopettajien ja fariseusten tekopyhyys ja omahyväisyys. Kannusta oppilaita kiinnittämään huomiota siihen, miksi kunkin vertauksen kohde joutui kadoksiin ja kuinka se löydettiin.
Jäljennä seuraava taulukko taululle tai anna se oppilaille monisteena. Järjestä oppilaat pareiksi ja pyydä kunkin parin ensimmäistä oppilasta lukemaan Luuk. 15:3–7 ja toista oppilasta lukemaan Luuk. 15:8–10. Kehota oppilaita lukemaan tehtäväksi saamansa vertaukset ja etsimään vastauksia vasemmassa sarakkeessa oleviin kysymyksiin. (Kolmatta vertausta käsitellään myöhemmin oppiaiheessa.)
Pyydä riittävän ajan kuluttua oppilaita selittämään parilleen tehtäväksi saamansa vertaus ja kertomaan vastauksensa taulukossa oleviin kysymyksiin. Kun kumpikin oppilas jokaisessa parissa on suorittanut tehtävän, kehota muutamaa oppilasta tulemaan taululle ja täydentämään taulukko vastauksillaan tai (jos et piirtänyt taulukkoa taululle) kertomaan vastauksensa luokalle.
Mitä eroa on siinä, kuinka lammas ja hopearaha joutuivat kadoksiin? (Lammas eksyi ilman omaa syytään, kun taas hopearaha katosi sen omistajan välinpitämättömyyden tai huolimattomuuden vuoksi [ks. David O. McKay, julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1945, s. 120–122].)
Mitä löydetty lammas ja löydetty hopearaha jakeiden 7 ja 10 mukaan edustavat? (Ne edustavat syntistä, joka on tehnyt parannuksen ja kääntynyt Jumalan puoleen.)
Mikä on meidän vastuumme niistä, jotka ovat kadoksissa, riippumatta siitä, kuinka he joutuivat kadoksiin?
Kirjoita taululle seuraava vajaa virke: Kun autamme muita tuntemaan halua tehdä parannus…
Kuinka täydentäisitte taululla olevan virkkeen niiden reaktioiden perusteella, jotka löysivät sen, mikä oli kadoksissa? (Oppilaiden tulee huomata seuraavankaltainen periaate: Kun autamme muita tuntemaan halua tehdä parannus, me tunnemme iloa ja taivaissa riemuitaan. Täydennä taululle kirjoitettu periaate. Voit kehottaa oppilaita harkitsemaan tämän periaatteen kirjoittamista pyhiin kirjoituksiinsa jakeiden Luuk. 15:1–10 viereen.)
Kuinka te tai joku tuntemanne henkilö olette auttaneet hengellisesti kadoksissa ollutta ihmistä tuntemaan halua tehdä parannus tai lähestyä taivaallista Isää? Milloin joku on auttanut teitä? (Muistuta oppilaille, ettei heidän pidä kertoa kokemuksista, jotka ovat liian henkilökohtaisia tai yksityisiä.)
Kehota luokan jäseniä pohtimaan seuraavaa tilannetta: Nuori nainen on syyllistynyt vakaviin synteihin ja on lakannut rukoilemasta ja käymästä kirkossa. Hän tuntee halua alkaa rukoilla ja elää Herran tasovaatimusten mukaan mutta murehtii, ettei Herra halua häntä takaisin.
Pyydä oppilaita miettimään, tuntevatko he ketään, josta on saattanut tuntua samanlaiselta kuin tämän tilanteen henkilöstä. Selitä, että kolmas vertaus luvussa Luuk. 15 on kertomus tuhlaajapojasta, hänen vanhemmasta veljestään ja heidän isästään. Kehota oppilaita tätä vertausta tutkiessaan etsimään totuuksia, jotka voivat auttaa ihmisiä, joista kenties tuntuu, että he ovat niin pahasti kadoksissa, ettei heillä ole enää mitään toivoa.
Voisit jakaa luokan kolmen oppilaan ryhmiin. Anna jokaiselle ryhmälle seuraava moniste. Kehota heitä lukemaan ryhmässään ääneen jakeet Luuk. 15:11–32. Anna ensimmäiselle oppilaalle kussakin ryhmässä tehtäväksi pohtia vertausta tuhlaajapojan näkökulmasta, toiselle oppilaalle pohtia sitä isän näkökulmasta ja kolmannelle oppilaalle pohtia sitä vanhemman veljen näkökulmasta.
Kun oppilaat ovat lukeneet, pyydä heitä keskustelemaan ryhmässään monisteen kysymyksistä.
Sen sijaan että pyytäisit oppilaita lukemaan vertauksen ja keskustelemaan siitä, voisit näyttää The Life of Jesus Christ Bible Videos -sarjan videon ”Tuhlaajapoika” (5.35). Anna jokaiselle oppilaalle seuraava moniste ja pyydä heitä videota katsoessaan etsimään vastauksia kysymyksiin. Tämä video on sivustolla lds.org.
Kysy oppilailta, kuinka he täyttäisivät taululla olevan taulukon tai ensimmäisen monisteen kolmannen sarakkeen (ks. Luuk. 15:11–32). Kirjoita oppilaiden vastaukset taululle tai kehota oppilaita kirjoittamaan vastauksensa monisteeseensa.
Miksi tuhlaajapoika joutui kadoksiin? (Toisin kuin lammas ja hopearaha, tuhlaajapoika joutui kadoksiin oman kapinallisuutensa vuoksi.)
Mitä me voimme oppia siitä, kuinka taivaallinen Isä – jota tämän vertauksen isä kuvaa – suhtautuu niihin, jotka palaavat Hänen luokseen tekemällä parannuksen? (Oppilaiden tulee huomata seuraavankaltainen periaate: Jos palaamme taivaallisen Isän luo tekemällä parannuksen ja pyytämällä Häneltä anteeksi, Hän riemuitsee ja ottaa meidät avosylin vastaan. Kirjoita tämä periaate taululle.)
Kuinka tämä periaate saattaisi auttaa niitä, jotka tuntevat olevansa hengellisesti kadoksissa?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Jeffrey R. Hollandin seuraavat sanat:
Kuva
Elder Jeffrey R. Holland
”Lempeä kuva tämän pojan innokkaasta, uskollisesta isästä juoksemassa ottamaan poikaa vastaan ja sulkemassa hänet syliinsä on yksi liikuttavimmista ja armahtavimmista kohtauksista koko pyhissä kirjoituksissa. Se kertoo jokaiselle Jumalan lapselle, olipa hän eksyksissä tai ei, kuinka paljon Jumala haluaa meidän palaavan Hänen käsivarsiensa suojiin.” (”Toinen tuhlaajapoika”, Liahona, heinäkuu 2002, s. 69.)
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen vanhin Hollandin seuraavat sanat ja pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan näkemyksiä siitä, miksi vanhempi veli oli vihainen:
Kuva
Elder Jeffrey R. Holland
”Tämä veli ei ole niinkään vihainen siitä, että toinen veli on tullut kotiin, kuin siitä, että hänen vanhempansa ovat siitä niin iloisia. Tuntien, ettei häntä arvosteta, ja säälien itseään ehkä vähän enemmän tämä velvollisuudentuntoinen poika – ja hän on todella velvollisuudentuntoinen – unohtaa hetkeksi, ettei hänen ole koskaan tarvinnut kokea saastaa tai epätoivoa, pelkoa tai itseinhoa. Hän unohtaa hetkeksi, että jokainen vasikka maatilalla on jo hänen aivan kuten viitat komerossa ja jokainen sormus laatikossa. Hän unohtaa hetkeksi, että hänen uskollisuutensa on aina palkittu ja tullaan aina palkitsemaan. – –
Hänellä ei ole vielä sääliä ja armoa, lempeää näkemystä huomata, että kyse ei ole kilpailijan palaamisesta. Kyse on hänen veljestään. – –
Tämä nuorempi veli oli todellakin ollut vanki – synnin, typeryyden ja sikolätin vanki. Mutta vanhempi velikin elää jonkinlaisessa vankeudessa. Hän ei ole vielä kyennyt murtautumaan oman itsensä vankilasta. Häntä vainoaa kateuden karsasilmä valta.” (”Toinen tuhlaajapoika”, s. 70.)
Miksi vanhempi veli vanhin Hollandin mukaan oli vihainen?
Mitä meidän pitää muistaa, kun näemme Jumalan olevan armollinen ja siunaavan niitä, jotka tekevät parannuksen ja palaavat Hänen luokseen?
Minkä periaatteen me voimme oppia tämän vertauksen perusteella siitä, kuinka tulla enemmän taivaallisen Isämme kaltaiseksi? (Oppilaiden tulee huomata seuraavankaltainen periaate: Me voimme tulla enemmän taivaallisen Isämme kaltaisiksi suhtautumalla myötätuntoisesti ja iloiten siihen, kun muut tekevät parannuksen.)
Käy läpi periaatteet, jotka oppilaat oppivat luvussa Luuk. 15 olevista vertauksista. Pyydä oppilaita selittämään, kuinka he olisivat saattaneet näiden periaatteiden pohjalta vastata fariseuksille ja lainopettajille, jotka valittivat, kun Jeesus aterioi syntisten kanssa.
Muistuta oppilaita henkilöstä, jota he ajattelivat oppitunnin alussa ja joka saattaa olla hengellisesti kadoksissa. Kannusta heitä miettimään rukoillen, kuinka he saattaisivat kyetä auttamaan tuota henkilöä tekemään parannuksen ja lähentymään taivaallista Isää. Kehota oppilaita kirjoittamaan seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa vastauksensa seuraavaan kysymykseen:
Millä yhdellä tavalla aiot toteuttaa sitä, mitä olet oppinut tänään?
Lukuun Luuk. 15 tallennetut vertaukset olivat Vapahtajan vastaus fariseuksille ja lainopettajille sen jälkeen kun he olivat tuominneet Hänet siitä, että Hän söi ja joi syntisten kanssa. Tässä yhteydessä nähtynä nämä vertaukset sisältävät paitsi toivon sanoja parannusta tekevälle syntiselle myös vahvan nuhteen omahyväisyyttä vastaan. Tämä nuhde voidaan nähdä Vapahtajan sanoissa, että taivaassa iloitaan enemmän yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin 99 hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa. Vapahtajan viittaus hurskaisiin, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa (ks. Luuk. 15:7), ei tarkoita, että fariseusten ja lainoppineiden ei tarvinnut tehdä parannusta. Sen sijaan se oli osuva kuvaus fariseusten ja lainopettajien ylpeästä omahyväisyydestä ja heidän kyvyttömyydestään tunnustaa oma tarpeensa tehdä parannus. Sellaisten asenteiden tuomitseminen voidaan nähdä myös tuhlaajapoikavertauksen vanhemman veljen toiminnassa. Fariseusten ja lainopettajien tapaan, jotka valittivat, kun Jeesus otti vastaan syntisiä, vertauksen vanhempi veli reagoi omahyväisellä vihamielisyydellä eikä myötätuntoisesti, kun hänen isänsä toivottaa tervetulleeksi harhateille joutuneen veljen.
Luukas 15:1–32. Lammas, hopearaha ja tuhlaajapoika joutuivat kadoksiin eri tavoin
Presidentti David O. McKay on puhunut syistä, joiden vuoksi jotkut joutuvat kadoksiin:
”Haluan mainita olosuhteista, jotka vaikuttivat siihen, että [lammas, hopearaha ja tuhlaajapoika] joutuivat kadoksiin. – –
Kysyn teiltä tänä iltana, kuinka se lammas joutui kadoksiin? Se ei ollut kapinallinen. Jos tarkkailette rinnastusta, niin lammas etsi ravintoa täysin puolustettavalla tavalla, mutta joko typeryyttään, kenties tiedostamattaan, se seurasi laitumen houkutusta paremman ruohon toivossa, kunnes harhautui laumasta ja joutui kadoksiin.
Niinpä meillä on kirkossa niitä nuoria miehiä ja nuoria naisia, jotka harhautuvat laumasta täysin puolustettavin tavoin. He etsivät menestystä, menestystä liike-elämässä, menestystä ammatissaan, ja ennen pitkää he menettävät kiinnostuksen kirkkoon ja viimein irrottautuvat laumasta. He ovat menettäneet, kenties typeryyttään, kenties tiedostamattaan ja joissakin tapauksissa kenties omasta halustaan, käsityksen siitä, mitä on todellinen menestys. He ovat sokeita sille, mistä todellinen menestys koostuu. – –
[Kadonneen hopearahan] kohdalla kadonnut asia ei ollut siitä itse vastuussa. Se, jolle tuo hopearaha oli uskottu, hukkasi tai pudotti sen joko huolimattomuuttaan tai laiminlyönnin johdosta. Siinä on ero, ja se on se kolmannes, joka mielestäni soveltuu meihin tänä iltana. Meidän vastuullamme ovat paitsi hopearahat myös lasten, nuorten ja aikuisten elävät sielut. He ovat meidän vastuullamme. Jotkut heistä saattavat olla harhailemassa tänä iltana seurakunnan opettajien laiminlyönnin vuoksi. – –
[Mitä tulee tuhlaajapoikaan:] Tässä on kyse omasta tahdosta, tässä on kyse valinnasta, tietoisesta valinnasta. Tässä on kyse tavallaan kapinasta auktoriteettia vastaan. Ja mitä hän teki? Hän tuhlasi rahansa holtittomaan elämään, hukkasi osuutensa porttojen seurassa. He joutuvat kadoksiin tällä tavalla.
Nuoret, jotka alkavat tyydyttää halujaan ja himojaan, ovat luopumukseen johtavalla tiellä yhtä varmasti kuin aurinko nousee idästä. En rajoita tätä nuoriin. Kuka tahansa mies tai nainen, joka lähtee tuolle hillittömyyden, irstaan elämän tielle, erottautuu laumasta yhtä väistämättä kuin pimeys seuraa päivää.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1945, s. 120–123.)
Luukas 15:1–32. Vertaukset eksyneestä lampaasta, kadonneesta hopearahasta ja tuhlaajapojasta
Vanhin James E. Talmage kahdentoista apostolin koorumista on kirjoittanut:
”Kolme vertausta – – ovat samanlaiset sikäli, että ne kuvaavat taivaassa vallitsevaa iloa aikaisemmin kadotettujen joukkoon luetun sielun takaisinsaamisen vuoksi – kuvasipa tuota sielua sitten parhaiten lammas, joka oli harhannut kauas, kolikko, joka oli pudonnut tietymättömiin haltijansa huolimattomuuden vuoksi, tai poika, joka ehdoin tahdoin halusi katkaista yhteytensä kotiin ja taivaaseen. Ei ole mitään perustetta päätelmälle, että katuva syntinen on asetettava vanhurskaan, synnille vastarintaa tehneen sielun edelle – –. Niin ehdottoman inhottavaa kuin synti onkin, syntinen on silti kallisarvoinen Isän silmissä, koska on mahdollista, että hän katuu ja kääntyy takaisin vanhurskauteen. Sielun menetys on hyvin todellinen ja hyvin suuri menetys Jumalalle. Hän kärsii ja murehtii siitä, sillä Hänen tahtonsa on, ettei yksikään joutuisi kadotukseen.” (Jeesus Kristus, 1982, s. 323.)
”Profeetta Joseph Smith (1805–1844) on sanonut, että yksi tulkinta vertauksesta on, että ’sata lammasta edustaa sataa saddukeusta ja fariseusta’, ja koska he eivät hyväksyneet eivätkä noudattaneet Vapahtajan opetuksia, Hän menisi lammaslauman ulkopuolelle etsimään ’muutamaa ihmistä tai yhtä publikaaniraukkaa, joita fariseukset ja saddukeukset halveksivat’. Kun Hän olisi löytänyt ’lampaat, jotka ovat eksyneet’, jotka tekisivät parannuksen ja ottaisivat Hänet vastaan, heillä olisi ’ilo taivaassa’. (Julkaisussa History of the Church, osa 5, s. 262.) Tämä tulkinta auttaa meitä ymmärtämään, että Vapahtajan sanat olivat nuhde, joka auttaisi fariseuksia ja lainopettajia ymmärtämään heidän oman tarpeensa tehdä parannusta, sillä Herra ’käskee kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen’ (OL 133:16; ks. myös Room. 3:23; 1. Joh. 1:8; OL 18:9, 42).” (New Testament Student Manual, kirkon koululaitoksen oppikirja, 2014, s. 168–169.)
Viitatessaan vertaukseen tuhlaajapojasta presidentti Gordon B. Hinckley kehotti:
”Pyydän teitä lukemaan tämän kertomuksen. Jokaisen isän ja äidin pitäisi lukea se yhä uudelleen. Se on riittävän suuri käsittääkseen jokaisen kodin. Se on niin suuri, että se käsittää koko ihmiskunnan, sillä emmekö me kaikki ole tuhlaajapoikia ja -tyttäriä, joiden on tehtävä parannus ja päästävä osallisiksi taivaallisen Isämme anteeksiantavasta armosta ja sitten noudatettava Hänen esimerkkiään?” (”Teiltä vaaditaan, että te annatte anteeksi”, Valkeus, marraskuu 1991, s. 5.)
Presidentti Hinckley on sanonut myös:
”[Jotkut omistamme] rukoilevat tuskassa ja kärsimyksessä ja yksinäisyydessä ja pelossa. Meidän suuri ja pyhä velvollisuutemme on ojentaa kätemme ja auttaa heitä, kohottaa heitä, antaa heille ruokaa, jos he ovat nälkäisiä, hoivata heidän henkeään, jos he janoavat totuutta ja vanhurskautta. – –
On niitä, jotka olivat joskus palavia uskossaan mutta joiden usko on kylmennyt. Monet heistä haluavat tulla takaisin mutta eivät oikein tiedä miten. He tarvitsevat ystävällisiä käsiä, jotka auttavat. Monet heistä voidaan tuoda pienellä vaivannäöllä takaisin nauttimaan jälleen Herran pöydän antimia.
Veljeni ja sisareni, minä toivon, minä rukoilen, että jokainen meistä – – päättäisi etsiä apua tarvitsevia, jotka ovat epätoivoisia ja vaikeissa olosuhteissa, ja nostaisi heidät rakkauden hengessä kirkon syliin, missä voimakkaat kädet ja rakastavat sydämet lämmittävät heitä, lohduttavat heitä, tukevat heitä ja saattavat heidät onnellisen ja yritteliään elämän tielle.” (”Ojenna auttava käsi”, Liahona, elokuu 2011, s. 19.)