Jeesus antoi synnit anteeksi halvaantuneelle ja paransi tämän. Sitten Hän kutsui Matteuksen seuraajakseen. Hän antoi lainopettajille ja fariseuksille opetusta sapatista. Vapahtaja paransi edelleen monia ihmisiä, Hän lähetti apostolinsa saarnaamaan, ja Hän varoitti Pyhän Hengen herjaamisesta.
Jeesus antaa synnit anteeksi halvaantuneelle ja parantaa hänet
Kehota oppilaita kuvittelemaan, että joku heille rakas ihminen kärsii hengenvaarallisesta fyysisestä haasteesta, joka vaatii erikoishoitoa.
Keneltä hakisitte apua läheisellenne? Miksi?
Mitä olisitte valmiita tekemään, jos olisi vain yksi lääkäri, joka voisi auttaa, mutta tämän lääkärin vastaanotolle olisi vaikea saada aikaa?
Tee yhteenveto jakeista Mark. 2:1–4 selittämällä, että Kapernaumin kylässä Galileassa oli halvaantunut mies (ks. jae 3). Neljä muuta miestä kantoivat tämän miehen sen talon luo, jossa Jeesus oli. Kun he huomasivat, että talossa oli niin paljon väkeä, etteivät he mahtuneet sisään, he purkivat osan talon kattoa ja laskivat halvaantuneen miehen Vapahtajan eteen.
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen Mark. 2:5 ja kehota luokan jäseniä panemaan merkille, mitä Jeesus sanoi halvaantuneelle. Pyydä oppilaita kertomaan, mitä he löytävät.
Kehota muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen jakeet Mark. 2:6–12. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä seuraavaksi tapahtui.
Kuinka ”muutamat lainopettajat” jakeiden 6–7 mukaan suhtautuivat Jeesuksen sanoihin? (He suuttuivat siitä, että Jeesus sanoi antavansa syntejä anteeksi.)
Mitä Jeesus kysyi lainopettajilta?
Mitä Jeesus osoitti ja opetti parantamalla tämän miehen? (Kun oppilaat ovat vastanneet, auta heitä huomaamaan seuraava totuus: Jeesuksella Kristuksella on voima parantaa meidät hengellisesti ja fyysisesti.)
Tuo esiin, että kun lainopettajat näkivät halvaantuneen miehen nousevan vuoteeltaan ja kävelevän, he saivat kiistattoman todistuksen siitä, että Jeesuksella Kristuksella on valta parantaa sairaita, ja he kuulivat Hänen todistavan, että Hän pystyy antamaan anteeksi syntejä. Mikään ei kuitenkaan osoita, että nämä miehet olisivat tulleet tämän jälkeen Jeesuksen luokse ja etsineet omien syntiensä anteeksiantoa.
(Huom. Jakeisiin Mark. 2:1–12 kirjattuja tapahtumia käsitellään yksityiskohtaisemmin oppiaiheessa, joka koskee lukua Luuk. 5.)
Jeesus kutsuu Matteuksen seuraajakseen ja aterioi publikaanien ja syntisten kanssa
Järjestä oppilaat pareiksi ja anna jokaiselle parille paperi. Kehota oppilaita keskustelemaan seuraavasta kysymyksestä parinsa kanssa ja kirjoittamaan vastauksensa paperiin.
Mitä syitä on siihen, miksi ihmiset eivät ehkä etsi Herralta anteeksiantoa synneistään?
Pyydä muutamia oppilaita kertomaan vastauksensa, joita saattaisivat olla seuraavat: Jotkut eivät ehkä halua lopettaa synnintekoa. Jotkut eivät kenties halua myöntää tai tunnustaa syntejään ylpeyden tai häpeän vuoksi. Jotkut saattavat toivoa Herran antavan heille anteeksi, vaikka he eivät teekään parannusta. Jotkut saattavat uskoa, että Herralla on valta antaa anteeksi mutta heiltä puuttuu uskoa siihen, että Hän antaisi anteeksi heidän nimenomaiset syntinsä.
Kehota oppilaita panemaan merkille jakeista Mark. 2:13–22 totuuksia, jotka voivat kannustaa meitä tavoittelemaan Herran anteeksiantoa.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Mark. 2:13–15. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja kiinnittämään huomiota siihen, mitä Vapahtaja teki parannettuaan halvaantuneen miehen.
Mitä Vapahtaja teki parannettuaan tämän miehen?
Kuinka Leevi suhtautui Vapahtajan kutsuun?
Selitä, että Leevi tunnettiin myös nimellä Matteus ja että hän on sama Matteus, joka on kirjoittanut Matteuksen evankeliumin. Se, että Jeesus näki Leevin istuvan tulliasemalla (ks. jae 14) tarkoittaa, että Matteus oli publikaani ja ”roomalaisten verojen kerääjä Kapernaumissa [ja] oli luultavasti Herodes Antipaksen palveluksessa” (PKO, ”Matteus”). Monet juutalaiset vihasivat publikaaneja, koska he pitivät publikaaneja pettureina, jotka keräsivät omalta kansaltaan rahaa roomalaisille.
Mitä Matteus jakeen 15 mukaan teki Vapahtajan ja Hänen opetuslastensa hyväksi?
Keitä muita tälle aterialle osallistui?
Selitä, että Vapahtajan palvelutyön aikana kuolevaisuudessa se, että oli yhteisellä aterialla, tarkoitti paljon enemmän kuin vain syömistä ja juomista yhdessä. Se osoitti, että kaikkien paikalla olleiden välillä oli ystävyyden ja rauhan side.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Mark. 2:16 ja pyydä luokan jäseniä ottamaan selville, kuinka lainopettajat ja fariseukset reagoivat nähdessään Vapahtajan syövän publikaanien kanssa.
Mitä lainopettajat ja fariseukset sanoivat?
Mistähän syystä he arvostelivat Jeesusta aterioinnista publikaanien ja syntisten kanssa?
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen Mark. 2:17 ja pyydä luokan jäseniä kiinnittämään huomiota siihen, mitä Vapahtaja vastasi lainopettajien ja fariseusten arvosteluun.
Mitä sanaa Vapahtaja käytti kuvailemaan itseään? (Tuo esiin, että käyttämällä sanaa parantaja Vapahtaja vahvisti voimansa parantaa sekä hengellisesti että fyysisesti.)
Kuinka Vapahtajan vastaus olisi saattanut auttaa lainopettajia ja fariseuksia ymmärtämään, miksi Hän oli tekemisissä publikaanien ja syntisten kanssa?
Minkä totuuden me voimme jakeen 17 perusteella oppia siitä, kuinka Vapahtaja suhtautuu synteihimme? (Kun oppilaat ovat vastanneet, kirjoita taululle seuraava totuus: Vapahtaja haluaa auttaa meitä tekemään parannuksen synneistämme ja parantumaan.)
Miksi meidän on tärkeää uskoa, että Jeesus haluaa auttaa meitä tekemään parannuksen ja parantumaan?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen seitsemänkymmenen koorumin jäsenen, vanhin Craig A. Cardonin seuraavat sanat:
Kuva
Elder Craig A. Cardon
”Herra rakastaa meitä ja haluaa meidän ymmärtävän Hänen auliutensa antaa anteeksi. – –
Tämän vuoksi me kaikki – myös ne, jotka epätoivoisesti yrittävät voittaa riippuvuuskäyttäytymisen kuten päihteiden käytön tai pornografian, sekä heidän läheisensä – saamme tietää, että Herra hyväksyy vanhurskaat pyrkimyksemme ja antaa meille hellästi anteeksi, kun parannuksenteko on täydellinen.” (”Vapahtaja haluaa antaa anteeksi”, Liahona, toukokuu 2013, s. 16.)
Kuinka me voimme tietää, että Herra haluaa auttaa meitä tekemään parannuksen ja saamaan Hänen anteeksiantonsa?
Kehota oppilaita pohtimaan, ovatko he publikaanien ja syntisten kaltaisia (jotka myönsivät tarvitsevansa Vapahtajaa ja tulivat Hänen luokseen) vai niin kuin lainopettajat ja fariseukset (jotka eivät tulleet Vapahtajan luokse hakemaan Hänen anteeksiantoaan ja parantavaa voimaansa).
Todista Vapahtajan voimasta ja halusta parantaa meidät ja kannusta oppilaita tavoittelemaan Hänen anteeksiantoaan tekemällä parannusta silloin kun se on tarpeen.
Tee yhteenveto jakeista Mark. 2:18–22 selittämällä, että Jeesus opetti, miksi Hänen opetuslapsensa eivät paastonneet Hänen ollessaan heidän kanssaan. Hän opetti myös, miksi joidenkin ihmisten oli vaikea ottaa vastaan Hänen evankeliuminsa. (Huom. Näitä opetuksia käsitellään yksityiskohtaisemmin oppiaiheessa, joka koskee lukua Luuk. 5.)
Kysy oppilailta, ovatko he koskaan päättäneet olla osallistumatta johonkin toimintaan pyhittääkseen lepopäivän. Kehota muutamia oppilaita kertomaan kokemuksistaan.
Kirjoita taululle seuraava kysymys ja kehota oppilaita pohtimaan sitä, kun he jatkavat lukujen Mark. 2–3 tutkimista: Mistä tiedätte, onko jokin toiminta sopivaa lepopäivänä?
Jaa oppilaat kahteen ryhmään. Kehota ensimmäistä ryhmää lukemaan itsekseen Mark. 2:23–28. (Anna heille myös paperilla seuraava Joseph Smithin raamatunkäännös näistä jakeista ja pyydä heitä lukemaan myös se: ”Sen tähden sapatti annettiin ihmiselle levon päiväksi; ja myös jotta ihminen voisi ylistää Jumalaa, eikä niin, ettei ihmisen tule syödä; sillä Ihmisen Poika teki sapatinpäivän, niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra” (LDS Bible, Mark 2:26–27.) Kehota toista ryhmää lukemaan itsekseen Mark. 3:1–6. Neuvo oppilaita ottamaan selville, mitä sellaista Vapahtaja ja Hänen opetuslapsensa tekivät, minkä saddukeukset uskoivat rikkovan käskyä pyhittää lepopäivä.
Esitä riittävän ajan kuluttua seuraavat kysymykset:
Mitä sellaista Vapahtaja ja Hänen opetuslapsensa tekivät sapattina, minkä fariseukset uskoivat rikkovan lakia? (Tähkäpäiden katkomisen ja ihmisten parantamisen.)
Miksi fariseukset pitivät Jumalan lain rikkomisena sitä, että sapattina katkoo tähkäpäitä tai parantaa jonkun?
Jos tarpeen, muistuta oppilaille, että juutalaiset opettajat olivat lisänneet Mooseksen lakiin omia sääntöjään ja tulkintojaan, joita sanottiin suulliseksi laiksi tai perinnäissäännöiksi. Näiden lisäsääntöjen tarkoituksena oli estää Jumalan lain rikkominen, mutta ne estivät myös ihmisiä ymmärtämästä tiettyjen lakien todellista tarkoitusta, kuten käskyä pyhittää lepopäivä.
Kirjoita taululle seuraava vajaa virke: Me voimme pyhittää lepopäivän, kun…
Kuinka täydentäisitte tämän virkkeen lukuihin Mark. 2–3 sisältyvien Vapahtajan opetusten perusteella? (Kun oppilaat ovat vastanneet, täydennä taululla oleva virke niin että se välittää seuraavan totuuden: Me voimme pyhittää lepopäivän ylistämällä Jumalaa ja tekemällä hyvää.)
Millä tavoin me voimme ylistää Jumalaa Hänen pyhänä päivänään?
Mitkä ovat esimerkkejä hyvän tekemisestä lepopäivänä?
Auta oppilaita ymmärtämään, kuinka he voivat ratkaista, mikä on sopivaa toimintaa lepopäivänä, pyytämällä yhtä oppilasta lukemaan ääneen ensimmäisen presidenttikunnan jäsenen, presidentti James E. Faustin seuraavat sanat:
Kuva
President James E. Faust
”Missä on raja sapattiin sopivan ja siihen sopimattoman välillä? Annettujen ohjeiden puitteissa meidän jokaisen on vastattava tähän kysymykseen itse. Ohjeet löytyvät pyhistä kirjoituksista ja meidän aikamme profeettojen sanoista, mutta niiden täytyy olla kirjoitettuina myös meidän sydämeemme, ja omantuntomme on hallittava niitä. – – On hyvin epätodennäköistä, että me syyllistymme vakavaan sapatin rikkomiseen, jos me tulemme nöyrinä Herran eteen ja vuodatamme Hänelle sydämemme, sielumme ja mielemme. (Ks. Matt. 22:37.)
Meidän on itse kunkin päätettävä siitä, mikä sopii ja mikä ei sovi sapattina, yrittämällä olla rehellisiä Herraa kohtaan. Sapattina meidän tulee tehdä sitä, mitä meidän on tehtävä ja mitä meidän tulee tehdä jumalanpalveluksen hengessä, ja sitten rajoitettava kaikki muut toimemme.” (Ks. ”Herran päivä”, Valkeus, tammikuu 1992, s. 40.)
Kuinka te olette tunteneet olevanne siunattuja, kun olette pyrkineet palvelemaan Jumalaa ja tekemään hyvää lepopäivänä?
Kannusta oppilaita miettimään jokin tapa, jolla he voivat pyhittää lepopäivän paremmin, ja kirjoittamaan seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa tavoite tehdä niin.
Jeesus parantaa monia ihmisiä, lähettää apostolinsa saarnaamaan ja varoittaa muita herjaamisesta
Tee yhteenveto jakeista Mark. 3:7–35 selittämällä, että Jeesus meni Galileanjärven rannalle ja paransi monia ihmisiä, jotka seurasivat Häntä sinne, myös muutamia, joissa oli saastaisia henkiä. Valittuaan kaksitoista apostolia Jeesus asetti heidät ja lähetti heidät saarnaamaan, parantamaan ja karkottamaan pahoja henkiä. Sitten Hän varoitti lainopettajia herjaamasta Pyhää Henkeä ja opetti, että Hänen perhettään ovat ne ihmiset, jotka tekevät taivaallisen Isän tahdon.
(Huom. Joitakin jakeisiin Mark. 3:7–35 tallennettuja tapahtumia käsiteltiin yksityiskohtaisemmin oppiaiheessa, joka koskee jakeita Matt. 12:22–35.)
Voit päättää oppiaiheen todistamalla tässä oppiaiheessa esiin tuoduista totuuksista.
Kommentteja ja taustatietoja
Markus 2:7. Jeesus paransi halvaantuneen sekä hengellisesti että fyysisesti
Vanhin Bruce R. McConkie on opettanut, että Jeesus antoi kumoamattoman todisteen siitä, että Hän on Messias, parantaessaan halvaantuneen miehen:
”Tämä tapahtuma Herramme elämässä oli näkyvä ja kiistaton todiste siitä, että Hän oli Messias, ja tämän tunnistivat ne, joiden keskuudessa Hän palveli. Hän oli lausunut lukuisia sanallisia todistuksia siitä, että Jumala oli Hänen Isänsä, ja oli esittänyt tämän henkilökohtaisen todistuksen tueksi ennennäkemätöntä saarnaamista ja parantamista. Nyt Hänen tarkoituksenaan oli ilmoittaa, että Hän oli tehnyt, mitä kukaan muu kuin Jumala ei voisi tehdä, ja todistaa tehneensä sen antamalla vielä yhden ilmauksen Isänsä voimasta.
Sekä Jeesus että lainopettajat, jotka olivat sillä kertaa läsnä, tiesivät, ettei kukaan muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Sen mukaisesti kärkevänä ja dramaattisena todisteena siitä, että Jumalan voima oli Jeesuksen kanssa, Hän käytti tätä (kenties tarkoituksellisesti) sopivana tilaisuutena antaa syntejä anteeksi. Koska pyhien kirjoitusten tuntijat sitten kyseenalaistivat Jeesuksen teon tietäen (ja aivan oikeutetusti), että syntien anteeksi antamisen valtuuden väärä omiminen oli jumalanpilkkaa, Jeesus teki sen, mitä kukaan huijari ei olisi pystynyt tekemään – Hän osoitti jumalallisen voimansa parantamalla miehen, joka oli saanut synnit anteeksi. Hänen kysymykseensä: ’Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ”Sinun syntisi annetaan anteeksi”, vai sanoa: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele”?’ voisi olla vain yksi vastaus! Ne ovat yhtä ja samaa. Hän, joka voi tehdä toisen, voi tehdä myös toisen.” (Doctrinal New Testament Commentary, 3 osaa, 1965–1973, osa 1, s. 177–178.)
Vanhin Mark E. Petersen kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, mitä lepopäivän viettomme viestittää taivaalliselle Isälle ja Jeesukselle Kristukselle:
”Se, miten me pyhitämme lepopäivän tai olemme pyhittämättä sitä, on selkeä osoitus siitä, miten me henkilökohtaisesti suhtaudumme Herraan ja Hänen kärsimiseensä Getsemanessa, Hänen ristinkuolemaansa ja Hänen ylösnousemukseensa” (lainattuna artikkelissa Earl C. Tingey, ”Iankaikkisten mallien vakiinnuttaminen”, Liahona, lokakuu 2004, s. 22).
Markus 3:4. ”Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa?”
Presidentti Spencer W. Kimball on osaltaan selventänyt, mitä hyvän tekeminen lepopäivänä tarkoittaa:
”Sapatti on pyhä päivä, jolloin voi toimittaa arvokkaita ja pyhiä asioita. On tärkeää olla tekemättä työtä ja osallistumatta virkistystoimintaan, mutta se ei riitä. Sapatinpäivänä tulee ajatella ja toimia rakentavasti, ja jos ihminen pelkästään kuluttaa aikaa joutilaisuudessa tekemättä sapatinpäivänä mitään, hän rikkoo sapattia.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Spencer W. Kimball, 2006, s. 182.)
Presidentti Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista on antanut seuraavan neuvon lepopäivän pyhittämisestä:
”Ollessani paljon nuorempi tutkin muiden kirjoittamia luetteloita asioista, joita piti tehdä, ja asioista, joita ei saanut tehdä lepopäivänä. Vasta myöhemmin opin pyhistä kirjoituksista, että oma käytökseni ja oma asenteeni lepopäivänä oli merkkinä minun ja taivaallisen Isäni välillä [ks. 2. Moos. 31:13; Hes. 20:12, 20]. Sen ymmärryksen myötä en tarvinnut enää luetteloja siitä, mitä piti ja mitä ei saanut tehdä. Kun minun täytyi päättää, oliko jokin toiminta sopivaa lepopäivälle, kysyin itseltäni yksinkertaisesti: ’Minkä merkin haluan antaa Jumalalle?’ Tämä kysymys sai lepopäivää koskevat valintani päivänselviksi. – –
Minkä merkin annatte Herralle osoittaaksenne rakkautenne Häntä kohtaan?” (”Lepopäivä on ilon päivä”, Liahona, toukokuu 2015, s. 130.)