Paavali käsitteli uskonnollisia tapoja koskevia erimielisyyksiä Korintin pyhien keskuudessa. Hän tähdensi, että miehillä ja naisilla on iankaikkisia ja jumalallisia tehtäviä ja että he ovat välttämättömiä toisilleen Herran suunnitelmassa. Hän myös opetti kirkon jäseniä valmistautumaan oikealla tavalla sakramentin nauttimiseen.
Paavali käsittelee erimielisyyksiä, jotka koskivat hänen aikansa tapoja
Kuva
bridal couple, Laie Hawaii Temple
Ota esille kuva avioparista (kuten Nuori pari menossa temppeliin, Evankeliumiaiheinen kuvakirja, 2009, nro 120; ks. myös lds.org). Lue ääneen seuraavat toteamukset, jotka kuvaavat joidenkin ihmisten mahdollisia ajatuksia avioliitosta:
”Urallani menestyminen on minulle kaikki kaikessa. En halua jakaa huomiotani uratavoitteideni ja avioliittoni kesken.”
”En halua sitoutua pitkään suhteeseen. Pelkään tekeväni päätöksen, jota kadun myöhemmin.”
”Avioliitto sitoisi minua. En pystyisi tekemään kaikkea, mitä haluan.”
”Tiedän, että avioliitto on tärkein päätös, minkä koskaan teen, ja odotan sitä innolla.”
Kehota oppilaita pohtimaan, mitä he ajattelevat avioliitosta. Pyydä heitä heidän tutkiessaan jakeita 1. Kor. 11:1–16 etsimään jokin totuus, joka voi auttaa heitä ja muita ymmärtämään avioliiton tärkeyden.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen 1. Kor. 11:3. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Paavali opetti aviomiehen vastuusta. Voisit selittää, että tässä jakeessa sana ”mies” voidaan kääntää myös sanalla ”aviomies” ja sana ”nainen” voidaan kääntää myös sanalla ”vaimo”.
Mikä on aviomiehen tehtävä? (Sinun on kenties tarpeen selittää, että ”naisen pää on mies” tarkoittaa, että aviomiehellä on pyhä vastuu johtaa kotona. Johtaminen tarkoittaa muiden vanhurskasta opastamista hengellisissä ja ajallisissa asioissa.)
Kenen on määrä johtaa ja opastaa aviomiestä, kun tämä johtaa perhettään?
Tee yhteenveto jakeista 1. Kor. 11:4–16 selittämällä, että Paavali käsitteli kysymyksiä ihmisten tavoista näiden rukoillessa ja profetoidessa jumalanpalveluksissaan.
Auta oppilaita ymmärtämään, että Uuden testamentin lukijat ymmärtävät toisinaan väärin Paavalin opetusten tarkoittavan, että miehen tehtävä on tärkeämpi kuin naisen tai että mies on korkeampiarvoinen tai arvokkaampi kuin nainen. Lue ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin M. Russell Ballardin seuraavat sanat:
Kuva
Elder M. Russell Ballard
”Miehet ja naiset ovat yhdenvertaisia Jumalan silmissä ja kirkon silmissä, mutta yhdenvertaisuus ei tarkoita samanlaisuutta. Miehille ja naisille annetut tehtävät ja jumalalliset lahjat eroavat luonteeltaan mutta eivät tärkeydeltään eivätkä vaikutukseltaan. Kirkkomme oppi asettaa naiset yhdenvertaisiksi miesten kanssa ja silti erilaisiksi kuin he. Jumala ei pidä kumpaakaan sukupuolta parempana tai tärkeämpänä kuin toista.” (”Miehet ja naiset Herran työssä”, Liahona, huhtikuu 2014, s. 48.)
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen 1. Kor. 11:11. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Paavali opetti aviomiehen ja vaimon välisestä suhteesta.
Mitä Paavali opetti aviomiehen ja vaimon välisestä suhteesta?
Kiinnitä huomio ilmaukseen ”Herran edessä”. Selitä, että tämä ilmaus viittaa Herran suunnitelmaan auttaa meitä tulemaan Hänen kaltaisikseen ja saamaan iankaikkinen elämä.
Minkä opin tämä jae opettaa miehestä ja vaimosta Herran suunnitelmassa? (Kun oppilaat ovat vastanneet, kirjoita taululle oppilaiden sanoja käyttäen seuraava totuus: Herran suunnitelmassa mies ja nainen eivät voi saada iankaikkista elämää ilman toisiaan. [Ks. OL 131:1–4.])
Auta oppilaita ymmärtämään edellä mainittu totuus siten, että otat esiin sakset ja alat leikata paperia. Pyydä oppilaita kuvittelemaan, että saksien puoliskot olisi erotettu toisistaan.
Kuinka hyvin onnistuisi, jos yrittäisi leikata paperia vain toisella puoliskolla saksia? Kuinka sakset muistuttavat yhdessä työskentelevää avioparia?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin David A. Bednarin seuraavat sanat:
Kuva
Elder David A. Bednar
”Jumalallisen suunnitelman mukaan miehen ja naisen on tarkoitus edistyä yhdessä kohti täydellisyyttä ja kirkkauden täyteyttä. Erilaisen luonteensa ja erilaisten kykyjensä ansiosta mies ja nainen tuovat kumpikin aviosuhteeseen ainutlaatuisia ulottuvuuksia ja kokemuksia. Mies ja nainen antavat erilaisen mutta tasaveroisen panoksen yhtenäisyyteen ja ykseyteen, jota ei voida saavuttaa millään muulla tavoin. Mies täydentää naista ja tekee hänestä täydellisemmän, ja nainen täydentää miestä ja tekee hänestä täydellisemmän, kun he oppivat toisiltaan ja vastavuoroisesti vahvistavat ja siunaavat toisiaan.” (”Avioliitto on olennainen osa Jumalan iankaikkista suunnitelmaa”, Liahona, kesäkuu 2006, s. 51–52.)
Kuinka miehen ja naisen erilaiset ominaisuudet ja tehtävät täydentävät toisiaan perheessä?
Muistuta oppilaita avioliittoa koskevista eri asenteista, joita oppitunnin alussa lukemasi toteamukset kuvastivat. Kehota muutamaa oppilasta kertomaan ajatuksiaan ja lausumaan todistuksensa avioliiton tärkeydestä Herran suunnitelmassa. Voit myös lausua oman todistuksesi.
Paavali opettaa Korintin pyhiä olemaan suhtautumatta sakramenttiin kevyesti
Kirjoita taululle seuraavat ilmaukset: todella hengellinen kokemus, sielun uudistuminen, lepopäiväni kohokohta.
Pyydä oppilaita pohtimaan viimeisintä kokemustaan sakramentin nauttimisesta ja miettimään, käyttäisivätkö he jotakin taululla olevista ilmauksista kuvailemaan kokemustaan. Pyydä oppilaita heidän tutkiessaan jakeita 1. Kor. 11:17–34 etsimään totuuksia, jotka voivat auttaa heitä tekemään sakramentin nauttimisesta aiempaa hengellisemmän ja merkityksellisemmän kokemuksen.
Selitä, että Paavalin aikaan kirkon jäsenet noudattivat viimeistä ateriaa muistuttavaa tapaa. He söivät yhdessä aterian ja nauttivat sen jälkeen sakramentin. Tee yhteenveto jakeista 1. Kor. 11:17–22 selittämällä, että Paavali mainitsi kuulleensa, että kun Korintin pyhät kokoontuivat yhteen nauttimaan sakramentin, heidän keskuudessaan oli erimielisyyksiä tai riitaa. Paavali tuomitsi pyhät siitä, että he olivat tehneet näistä kokoontumisista tavallisia aterioita eivätkä olleet säilyttäneet sakramenttitoimituksen pyhyyttä.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen 1. Kor. 11:23–26. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, mitä Paavali kannusti kirkon jäseniä muistamaan sakramentista. Voit selittää, että sana julistaajakeessa 26 tarkoittaa kuuluttamista tai todistamista.
Ota esille kuva Viimeinen ateria (Evankeliumiaiheinen kuvakirja, 2009, nro 54; ks. myös lds.org).
Kuva
The Last Supper
Mitä Paavali sanoi Vapahtajan opettaneen opetuslapsiaan muistamaan näiden nauttiessa sakramentin?
Kuinka Vapahtajan ruumiin ja veren muistaminen sakramentin aikana on saattanut auttaa niitä kirkon jäseniä, joilla oli erimielisyyksiä?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen 1. Kor. 11:27–30. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja kiinnittämään huomiota varoitukseen, jonka Paavali antoi Korintin pyhille sakramentista.
Minkä totuuden me voimme näiden jakeiden pohjalta oppia siitä, mitä tapahtuu, kun nautimme sakramentin kelvottomasti? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta varmista, että he mainitsevat seuraavan totuuden: Ne, jotka nauttivat sakramentin kelvottomasti, saattavat päälleen tuomion.)
Selitä, ettei meidän tarvitse olla täydellisiä voidaksemme nauttia sakramentin, mutta meillä tulisi olla nöyryyden ja parannuksen henkeä sydämessämme (ks. Lujana uskossa – evankeliumiaiheinen hakuteos, 2005, s. 151). Jos nautimme sakramentin eläessämme vakavassa synnissä tai katumattomin sydämin eikä meillä ole halua muistaa tai seurata Vapahtajaa, me nautimme sakramentin kelvottomasti. Kannusta oppilaita rukoilemaan taivaallista Isäänsä ja puhumaan piispansa kanssa (ks. 3. Nefi 18:26–29), jos heillä on kysymyksiä omasta kelvollisuudestaan nauttia sakramentti.
Mistähän syystä sakramentin nauttiminen kelvottomasti toisi tuomion sielullemme?
Minkä neuvon Paavali jakeen 1. Kor. 11:28 mukaan antoi kirkon jäsenille? (Kun oppilaat ovat vastanneet, kirjoita taululle oppilaiden sanoja käyttäen seuraava totuus: Meidän tulee tutkia elämäämme, kun nautimme sakramentin.)
Tuo esiin, että elämämme tutkimisen tarkoitus on paitsi miettiä, olemmeko kelvollisia nauttimaan sakramentin, myös miettiä, kuinka hyvin pyrimme pitämään liittomme Herran kanssa ja kuinka voisimme tehdä parannusta ja tulla paremmiksi.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen presidentti Howard W. Hunterin seuraavat sanat:
Kuva
President Howard W. Hunter
”Esitin itselleni tämän kysymyksen: ’Asetanko minä Jumalan kaiken muun yläpuolelle ja pidänkö kaikki Hänen käskynsä?’ Seurasi mietiskelyä ja päätös. On vakava sitoumus tehdä Herran kanssa liitto pitää aina Hänen käskynsä, ja tämän liiton uudistaminen sakramentin nauttimalla on yhtä vakava asia. Vakavan ajattelun hetket sakramenttia jaettaessa ovat hyvin merkityksellisiä. Ne ovat itsemme arvioimisen, tutkimisen ja arvostelun hetkiä – aikaa, jolloin mietiskelemme ja teemme päätöksiä.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Howard W. Hunter, 2015, s. 211.)
Auta oppilaita pohtimaan, kuinka he saattaisivat toteuttaa käytännössä totuutta, jonka he huomasivat jakeessa 1. Kor. 11:28, kehottamalla heitä miettimään kysymyksiä, joita he voisivat pohtia valmistautuessaan nauttimaan sakramentin. He voisivat kysyä esimerkiksi: ”Kuinka voin olla parempi Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi?” Pyydä oppilaita mainitsemaan muita kysymyksiä, joita he voisivat esittää itselleen. Voisit itsekin ehdottaa joitakin kysymyksiä. Kehota oppilaita kirjoittamaan seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa kysymyksiä, joita he voivat esittää itselleen sakramentin aikana tutkiessaan kelvollisuuttaan.
Todista, että kun oppilaat tutkivat kelvollisuuttaan ennen sakramentin nauttimista ja sen aikana, Herra voi auttaa heitä tietämään, kuinka he voisivat täyttää liittonsa paremmin ja olla kelvollisia saamaan siunaukset, jotka Herra haluaa antaa heille. Näitä siunauksia ovat muun muassa, että he puhdistuvat synneistään ja saavat suuremmassa määrin Pyhän Hengen voimaa elämäänsä. Kehota oppilaita asettamaan tavoite siitä, kuinka he aikovat valmistautua paremmin seuraavaan tilaisuuteensa nauttia sakramentti.
Tee yhteenveto jakeista 1. Kor. 11:33–34 selittämällä, että Paavali antoi Korintin pyhille lisää ohjeita ateriasta, jonka he nauttivat sakramenttitoimituksen yhteydessä.
Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on huomauttanut, että miehillä ja naisilla on yhdenvertaiset mutta erilliset roolit:
”Taivaallisen Isämme suuressa suunnitelmassa, jossa meille suodaan pappeus, miehillä on ainutlaatuinen vastuu käyttää pappeutta, mutta he eivät ole pappeus. Miehellä ja naisella on erilaiset mutta yhtä arvokkaat roolit. Aivan kuten nainen ei voi saattaa lasta alulle ilman miestä, samoin mieskään ei voi ilman naista käyttää täysin pappeuden voimaa iankaikkisen perheen perustamiseksi. – – Iankaikkisuuden näkökulmassa aviomies ja vaimo jakavat sekä lisääntymisvoiman että pappeuden voiman.” (”Tämä on minun työni ja kirkkauteni”, Liahona, toukokuu 2013, s. 19.)
”Perhe – julistus maailmalle” esittää pääpiirteissään Jumalan antamat aviomiehen ja vaimon tehtävät:
”Jumalallisen suunnitelman mukaan isän on määrä johtaa perhettään rakkaudessa ja vanhurskaudessa, ja hän on velvollinen suojelemaan perhettään ja huolehtimaan sen toimeentulosta. Äiti on ensisijaisesti vastuussa lastensa hoivaamisesta. Näissä pyhissä tehtävissä isillä ja äideillä on velvollisuus auttaa toisiaan tasavertaisina kumppaneina.” (”Perhe – julistus maailmalle”, Liahona, marraskuu 2010, s. 129.)
Presidentti Howard W. Hunter on antanut tärkeän opetuksen miehen ja naisen vastuusta perheen johtamisessa:
”Mies, jolla on pappeus, hyväksyy vaimonsa kumppanikseen kodin ja perheen johtamisessa ja kertoo hänelle kaikista siihen liittyvistä päätöksistä ja antaa hänen täysin osallistua niihin. Niin kirkossa kuin kotonakin on tarpeen olla johtava virkamies (ks. OL 107:21). Jumalan säädöksellä johtavan virkamiehen tehtävä kodissa kuuluu pappeudenhaltijalle (ks. Moos. 4:22). Herra halusi, että vaimo olisi miehelle avuksi kumppanina – eli kumppanina, joka on yhdenvertainen, välttämätön ja täysivaltainen. Vanhurskas johtaminen edellyttää sitä, että mies ja vaimo jakavat vastuun. He toimivat yhdessä kaikissa perhettä koskevissa asioissa. Jos mies toimii yksin tai välittämättä vaimonsa tunteista ja neuvoista perheen johdossa, hän hallitsee vääryydellä.” (Ks. ”Vanhurskas aviomies ja isä”, Valkeus, tammikuu 1995, s. 49.)
Presidentti Spencer W. Kimball on opettanut, että ”kun emme elä käskyjen mukaan, kun rikomme niitä, kun meissä on vihaa ja suuttumusta ja katkeruutta, meidän pitäisi harkita vakavasti, pitäisikö meidän nauttia sakramentti” (The Teachings of Spencer W. Kimball, toim. Edward L. Kimball, 1982, s. 225).
Vanhin John H. Groberg seitsemänkymmenen koorumista on selittänyt, että asenteemme on tärkein tekijä kelvollisuudessamme nauttia sakramentti:
”Jos me haluamme tulla paremmiksi (eli tehdä parannuksen) emmekä ole pappeuden rajoitusten alaisia, niin silloin me minun mielestäni olemme kelvollisia. Mutta ellei meillä ole mitään halua tulla paremmiksi, ellei meillä ole mitään aikomusta seurata Hengen opastusta, silloin meidän on kysyttävä: Olemmeko me kelvollisia nauttimaan sakramentin vai teemmekö me pilkkaa sen tarkoituksesta, joka on toimia kannustimena henkilökohtaiseen parannukseen ja kehittymiseen? Jos me muistamme Vapahtajan ja kaiken, mitä Hän on tehnyt ja tulee tekemään meidän puolestamme, me parannamme tekojamme ja siten tulemme lähemmäksi Häntä, niin että pysymme iankaikkiseen elämään johtavalla tiellä.
Mutta jos me kieltäydymme tekemästä parannusta ja tulemasta paremmiksi, jos me emme muista Häntä ja pidä Hänen käskyjään, silloin me olemme pysäyttäneet kasvumme, ja se on tuomioksi meidän sielullemme.” (”Sakramentin kauneus ja tärkeys”, Valkeus, heinäkuu 1989, s. 33.)
Sakramentti on pyhä toimitus, johon ei pitäisi koskaan suhtautua kevyesti. Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt: ”Sakramenttitoimitus tekee sakramenttikokouksesta kaikkein pyhimmän ja tärkeimmän kokouksen kirkossa” (”Sakramenttikokous ja sakramentti”, Liahona, marraskuu 2008, s. 17).
Presidentti Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista on julistanut, että sakramentti ”on sapatinpäivän viettomme kohokohta” (”Jumalan palveleminen sakramenttikokouksessa”, Liahona, elokuu 2004, s. 12).
Vanhin Melvin J. Ballard kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että sakramentin nauttiminen säännöllisesti voi tuoda meille hengellistä turvaa:
”Haluamme jokaisen myöhempien aikojen pyhän tulevan sakramenttipöydän ääreen, koska se on itsetutkistelun, itsetarkastelun paikka, jossa voimme oppia suoristamaan kurssiamme ja oikaisemaan omaa elämäämme ja saattamaan itsemme sopusointuun kirkon opetusten sekä veljiemme ja sisartemme kanssa. Se on paikka, jossa meistä tulee omia tuomareitamme. – –
Yksi asia, joka turvaisi jokaisen ihmisen, olisi ilmaantua joka lepopäivä sakramenttipöydän ääreen. Emme ehtisi yhden viikon aikana kovin kauas – edes niin kauas, ettemme voisi itsetutkimisen prosessissa oikaista niitä vääryyksiä, joita olemme kenties tehneet. – – Tie sakramenttipöydän ääreen on myöhempien aikojen pyhille tie turvaan.” (Julkaisussa Bryant S. Hinckley, Sermons and Missionary Services of Melvin Joseph Ballard, 1949, s. 150–151.)
