Jeesus nuhteli fariseuksia heidän vääristä perinnäissäännöistään. Sitten Hän paransi myötätuntoisesti pahan hengen vaivaaman lapsen sekä miehen, joka oli kuuro eikä pystynyt kunnolla puhumaan. Hän ruokki neljätuhatta ihmistä lähellä Galileanjärveä ja kulki Betsaidaan, jossa Hän paransi sokean miehen vaiheittain.
Jeesus nuhtelee fariseuksia, parantaa pahan hengen vaivaaman lapsen ja parantaa kuuron miehen
Anna ennen oppituntia kolmelle oppilaalle seuraavat ohjeet. Oppilas 1: ”Kun sinua pyydetään, kävele ympäri huonetta ilman takkia ja ole palelevinasi.” Oppilas 2: ”Kun sinua pyydetään, kävele ympäri huonetta ja kysy, onko kukaan nähnyt perheenne lemmikkieläintä, joka on kadonnut.” Oppilas 3: ”Kun sinua pyydetään, avaa reppusi niin, että sieltä voisi kävellessäsi pudota tavaroita.” (Voisit mukauttaa tätä toimintaa niin, että käytät muita tilanteita, joissa on apua tarvitsevia oppilaita, mutta varo käyttämästä siihen liian paljon aikaa.)
Kun oppitunti alkaa, pyydä oppilaita yksi kerrallaan toimimaan saamiensa ohjeiden mukaan. Pyydä luokan jäseniä miettimään, mitä yhteistä näillä kolmella tilanteella on.
Mitä yhteistä näillä tilanteilla on? (Jokaisessa tilanteessa on joku, joka tarvitsee apua.)
Kuinka usein meillä on tilaisuuksia auttaa muita, jotka tarvitsevat apua? Mitä tilaisuuksia olette huomanneet viime aikoina?
Kannusta oppilaita heidän tutkiessaan lukuja Mark. 7–8 ottamaan selville, mitä Vapahtaja opettaa meitä tekemään, kun me huomaamme jonkun olevan avun tarpeessa.
Tee yhteenveto jakeista Mark. 7:1–30 selittämällä, että Vapahtaja nuhteli fariseuksia virheellisten perinnäissääntöjen noudattamisesta. Hän paransi myös kreikkalaisen naisen tyttären, jota vaivasi saastainen henki. Muistuta oppilaille, että tuossa vaiheessa Vapahtajan palvelutyö oli Israelin huoneeseen kuuluvien keskuudessa, ei pakanoiden, ja silti Hän myötätuntoisesti auttoi tätä pakanakansaan kuuluvaa naista, joka pyysi sitä Häneltä itsepintaisesti.
Kehota oppilaita etsimään kolmoissidoksen lopusta Raamatun kartasta nro 11, ”Pyhä maa Uuden testamentin aikaan”, Tyroksen ja Sidonin kaupungit sekä Galileanjärvi. Selitä, että lähdettyään Tyroksesta ja Sidonista Vapahtaja matkasi Galileanjärven itäpuolelle Dekapoliin alueelle.
Järjestä oppilaat pareiksi. Kehota heitä lukemaan yhdessä ääneen Mark. 7:31–37 ja panemaan merkille, kuinka Vapahtaja osoitti myötätuntoa erästä miestä kohtaan Dekapoliissa. Kehota riittävän ajan kuluttua oppilaita keskustelemaan parinsa kanssa seuraavista kysymyksistä:
Mistä vaivoista tämä mies halusi tulla parannetuksi?
Mitä Vapahtaja teki ennen kuin Hän paransi tämän miehen?
Auta oppilaita ymmärtämään Vapahtajan toimia kehottamalla yhtä oppilasta lukemaan ääneen, mitä kahdentoista apostolin koorumin jäsen, vanhin Bruce R. McConkie on sanonut:
Kuva
Elder Bruce R. McConkie
”Herra toimii tässä uskovan sielun kanssa, joka ei pysty kuulemaan Hänen sanojaan tai vastaamaan niihin sujuvasti. Mikä siis onkaan luontevampaa kuin käyttää yleisiä merkkejä, jotka kuuro ja puhevammainen mies tuntee ja ymmärtää, sen osoittamiseen, mitä Mestari voisi tehdä ja tekisi – –?” (Doctrinal New Testament Commentary, 3 osaa, 1965–1973, osa 1, s. 373.)
Mitä Vapahtajan toiminta tässä tilanteessa voi opettaa meille Hänen luonteestaan?
Selitä, että vaikka Vapahtaja oli varoittanut parantamiaan ihmisiä olemaan kertomatta yleisesti Hänen ihmeteoistaan, ihmiset Dekapoliin alueella kuulivat silti suurenmoisista asioista, joita Vapahtaja oli tehnyt, ja Hänen luokseen tuli paljon ihmisiä (ks. Mark. 7:36–37).
Kehota oppilaita kirjoittamaan seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa vastaus seuraavaan kysymykseen:
Milloin joku on huomannut, että tarvitset apua, ja teki jotakin auttaakseen sinua?
Selitä, että myöhemmin oppiaiheessa oppilaat, jotka haluavat kertoa kokemuksistaan, saavat tilaisuuden tehdä niin.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Mark. 8:1–3. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mikä ongelma Jeesusta seuraavasta väkijoukosta aiheutui.
Mikä ongelma väkijoukosta aiheutui? Kuka huomasi väkijoukon tarpeen?
Mitä Vapahtaja pelkäsi kenties tapahtuvan, jos ihmiset yrittäisivät palata koteihinsa saamatta ensin ruokaa?
Mitä Vapahtaja jakeen 2 mukaan tunsi väkijoukkoa kohtaan? (Voit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät ilmauksen ”minun käy sääliksi näitä ihmisiä”, joka osoittaa, että Vapahtaja tunsi myötätuntoa ihmisiä kohtaan ja huolta heistä.)
Kehota kahta oppilasta lukemaan vuorotellen ääneen jakeet Mark. 8:4–9. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja kiinnittämään huomiota siihen, mitä Vapahtajan myötätunnosta seurasi.
Mitä Vapahtaja teki väkijoukon hyväksi?
Kuinka monta ihmistä ruokittiin?
Mitä me voimme oppia Vapahtajan tässä tapahtumassa osoittamasta esimerkistä? (Auta oppilaita huomaamaan seuraava periaate: Me voimme noudattaa Vapahtajan esimerkkiä tiedostamalla muiden tarpeet ja auttamalla sitten niiden tarpeiden täyttämisessä. Kirjoita tämä periaate taululle.)
Auta oppilaita ymmärtämään tämä periaate selittämällä, että sisar Linda K. Burton, Apuyhdistyksen ylijohtaja, on opettanut, että noudattaaksemme Vapahtajan esimerkkiä Jumalan lasten palvelemisessa meidän pitää ”ensin huomata, sitten palvella” (ks. ”Ensin huomaa, sitten palvele”, Liahona, marraskuu 2012, s. 78). Kirjoita tämä ilmaus taululle periaatteen alle.
Kuinka me voimme oppia huomaamaan paremmin muiden tarpeita? (Voisit tuoda esiin, etteivät kaikki tarpeet ole kenties heti ilmeisiä. Me voimme kuitenkin rukoilla ja pyytää apua huomataksemme muiden tarpeet ja keskittää ajatuksemme pikemminkin muihin kuin itseemme.)
Mikä voi haitata kykyämme huomata muiden tarpeita ja auttaa niiden täyttämisessä?
Kehota muutamaa oppilasta kertomaan kokemuksista, joita he kirjoittivat tilanteesta, jolloin joku huomasi heidän tarvitsevan apua ja antoi sitä.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen presidentti Thomas S. Monsonin seuraavat sanat:
Kuva
President Thomas S. Monson
”Kuinka monta kertaa sydäntänne on kosketettu, kun olette nähneet toisen ihmisen tarpeen? Kuinka usein te olette aikoneet olla se, joka auttaa? Ja silti kuinka usein arki on astunut kuvaan ja olette jättäneet auttamisen muiden tehtäväksi ajatellen, että ’no varmastikin joku huolehtii tuosta tarpeesta’.
Tempaudumme niin täysin kiireiseen elämäämme. Jos kuitenkin ottaisimme askelen taaksepäin ja katsoisimme tarkoin sitä, mitä olemme tekemässä, saattaisimme huomata, että olemme sotkeutuneet lillukanvarsiin. Toisin sanoen käytämme liian usein suurimman osan ajastamme huolehtimalla asioista, joilla ei todellisuudessa ole kokonaisuuden kannalta juuri lainkaan merkitystä, ja laiminlyömme tärkeämmät asiat.” (”Mitä minä olen tehnyt jonkun hyväksi tänään?”, Liahona, marraskuu 2009, s. 85.)
Pyydä oppilaita kuvittelemaan mielessään tyypillisen päivänsä tapahtumia. Kehota heitä miettimään päivän aikana kohtaamiaan ihmisiä, jotka saattavat tarvita heidän apuaan, kuten vanhemmat, sisarukset ja ikätoverit. Kannusta oppilaita sitoutumaan Vapahtajan esimerkin noudattamiseen tarjoutumalla auttamaan, kun he huomaavat jonkun tarvitsevan apua.
Tee yhteenveto jakeista Mark. 8:10–21 selittämällä, että ruokittuaan ihmeellisellä tavalla neljätuhatta Jeesus ja Hänen opetuslapsensa purjehtivat paikkaan nimeltä Dalmanuta. Siellä fariseukset pyysivät Häntä näyttämään heille merkin. Jeesus kieltäytyi ja opetti opetuslapsiaan varomaan fariseusten oppia, joka johti hengelliseen sokeuteen.
Selitä, että Jeesus ja Hänen opetuslapsensa lähtivät Dekapoliin alueelta ja tulivat paikkaan nimeltä Betsaida. Kun he saapuivat sinne, Vapahtajan luo tuotiin parannettavaksi eräs sokea mies.
Kehota muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen Mark. 8:22–26. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja kiinnittämään huomiota siihen, kuinka Vapahtaja paransi tämän sokean miehen.
Mitä tapahtui sen jälkeen, kun Vapahtaja oli ensimmäisen kerran pannut kätensä sokean miehen päälle? (Sinun pitää ehkä selittää, että ilmaus ”näen ikään kuin puita” [jae 24] osoittaa, että sokea mies näki mutta ei selkeästi.)
Mitä tapahtui, kun Vapahtaja oli pannut kätensä miehen päälle toisen kerran?
Anna oppilaille moniste, jossa on kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Bruce R. McConkien seuraavat sanat, ja kehota yhtä oppilasta lukemaan ne ääneen. Kannusta oppilaita seuraamaan mukana ja etsimään syitä, miksi mahdollisesti Jeesus on parantanut tämän miehen vähitellen eli vaiheittain.
Kuva
Elder Bruce R. McConkie
”Tämä ihme on ainutlaatuinen; se on ainoa muistiin merkitty tapaus, jossa Jeesus paransi erään ihmisen vähitellen. Saattaa olla, että meidän Herramme noudatti tätä menettelytapaa vahvistaakseen sokean miehen heikkoa mutta kasvavaa uskoa. Näyttäisi siltä, että peräkkäin tapahtuva fyysinen kontakti Jeesukseen lisäsi sokeassa toivoa, varmuutta ja uskoa. Henkilökohtaisesti Jeesus 1) vei sokean kädestä kylän ulkopuolelle, 2) pani omaa sylkeään sokean silmiin, 3) suoritti kätten päällepanemistoimituksen ja 4) pani kätensä toisen kerran miehen silmille.
Epäilemättä se, millä tavoin tämä parantuminen tapahtui, opettaa, että ihmisten tulee etsiä Herran parantavaa armoa koko voimallaan ja uskollaan, vaikka se riittäisi vain osittaiseen paranemiseen. Näin menetellen he saattavat sitten saada lisää varmuutta ja uskoa, jotta heidät voidaan parantaa täysin terveiksi. Usein ihmiset parannetaan myös hengellisistä sairauksistaan asteittain, vähitellen, kun he saavat elämänsä sopusointuun Jumalan suunnitelmien ja tarkoitusten kanssa.” (Doctrinal New Testament Commentary, osa 1, s. 379–380.)
Kuinka se, että parantuu vähitellen, saattaisi lisätä jonkun uskoa Jeesukseen Kristukseen?
Miksi on tärkeää ymmärtää, että jotkin siunaukset, kuten todistuksen saaminen evankeliumista tai fyysinen tai hengellinen parantuminen, tapahtuvat usein vähitellen tai vaiheittain eivätkä niinkään heti tai kerralla?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Mark. 8:27. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, minkä kysymyksen Vapahtaja esitti opetuslapsilleen. Kehota oppilaita kertomaan, mitä he saavat selville. Pyydä luokan jäseniä muistelemaan, kuinka Pietari vastasi tähän kysymykseen, kuten on merkitty kohdassa Matt. 16:16 (tämä jae on osa pyhien kirjoitusten hallittavaa kohtaa). Elleivät he muista, kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Mark. 8:29 (tämä jae sisältää Pietarin vastauksen).
Tee yhteenveto jakeista Mark. 8:30–38 selittämällä, että Vapahtaja kielsi opetuslapsiaan puhumasta vielä julkisesti siitä, että Hän on Kristus eli Messias. Hän alkoi myös puhua heille lähestyvästä kärsimyksestään ja kuolemastaan.
Päätä oppiaihe kutsumalla oppilaita todistamaan totuuksista, joita he ovat oppineet tutkiessaan pyhiä kirjoituksia tänään oppitunnilla.
Vanhin Bruce R. McConkie kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, mikä ”korban” on ja miksi Vapahtaja tuomitsi tavan, jolla fariseukset ja lainopettajat noudattivat tätä käytäntöä:
”Tämä on kuva, jonka Jeesus maalaa: Vanhemmat, kenties ikääntyneitä ja raihnaisia, ovat nälkäisinä, alastomina ja kodittomina. – – Mutta heillä on lapsia – lapsia, jotka ovat menestyviä ja hyvin toimeentulevia. – – Tottahan heillä on riittävästi kaikille ja ylikin. Mutta ei, lapset sanovat: ’Se on korban.’ Toisin sanoen: ’Me olemme luvanneet sen pyhiin tarkoituksiin. Te, meidän vanhempamme, saatte kulkea kylmissänne ja nälissänne ja kodittomina. Meidän omaisuutemme ei ole käytettävissä teidän auttamiseenne. Meillä on suuri palo Herraan, ja omaisuutemme on luvattu Hänelle, emmekä me voi rikkoa lupauksiamme.’
Tai ’Se on korban. Olen luvannut, että omaisuuteni on aivan kuin se olisi vihitty pyhiin tarkoituksiin, ja vaikka voinkin edelleen käyttää sitä koko elämäni ajan, te ette saa siitä mitään lupaukseni vuoksi.
– – On tärkeämpää, että pidän lupaukseni kuin että täytän velvollisuuteni elättää vanhempani. Vanhimpien suulliset perinnäissäännöt ovat tärkeämpiä kuin Mooseksen kirjoittama jumalallinen laki.’
Tuntuu vaikealta uskoa, että uskonto voi vajota sellaisiin syvyyksiin ja että kansa, joka väitti palvelevansa isiensä Jehovaa, voi niin helposti puhdistaa omantuntonsa ja tuntea vapautuvansa Hänen lakinsa noudattamisesta. Jeesus on jo kuvannut heitä tekopyhiksi ja sanonut, että heidän jumalanpalveluksensa on turhaa.” (Mortal Messiah, 4 osaa, 1979–1981, osa 2, s. 407–408.)
Presidentti Thomas S. Monson on opettanut toimimaan muiden auttamiseksi:
”Muilla on aina tarpeita, ja jokainen meistä voi tehdä jotakin auttaakseen jotakuta. – –
Veljeni ja sisareni, ympärillämme on ihmisiä, jotka tarvitsevat huomiotamme, rohkaisuamme, tukeamme, lohdutustamme ja ystävällisyyttämme – ovat he sitten perheenjäseniä, ystäviä, tuttavia tai tuntemattomia. Me olemme Herran kädet täällä maan päällä, ja tehtävämme on palvella ja kohottaa Hänen lapsiaan. Hän on riippuvainen meistä jokaisesta.” (”Mitä minä olen tehnyt jonkun hyväksi tänään?”, Liahona, marraskuu 2009, s. 85–86).