Kirjasto
Oppiaihe 79: Johannes 20


Oppiaihe 79

Johannes 20

Johdanto

Ristiinnaulitsemista seuraavana sunnuntaina Magdalan Maria huomasi, että hauta oli tyhjä, ja hän ilmoitti siitä Johannekselle ja Pietarille, jotka juoksivat silloin tyhjälle haudalle. Ylösnoussut Kristus ilmestyi Magdalan Marialle ja myöhemmin opetuslapsilleen.

Opetusehdotuksia

Johannes 20:1–10

Magdalan Maria huomaa haudan olevan tyhjä ja kertoo siitä Johannekselle ja Pietarille, jotka juoksevat silloin haudalle

Valmista oppilaita tutkimaan lukua Joh. 20 kehottamalla heitä miettimään tilannetta, jolloin joku heille tai jollekulle heidän tuntemalleen ihmiselle rakas ihminen on kuollut.

  • Mitä tunteita saattaisimme kokea, kun rakas ihminen kuolee?

Auta oppilaita ymmärtämään luvun Joh. 20 taustaa muistuttamalla heille, että kun Jeesus oli antanut henkensä noin kello 15 perjantaina, Hänen ruumiinsa laskettiin hautaan sinä iltapäivänä ja suuri kivi asetettiin haudan suulle. Sitten auringon laskiessa alkoi sapatti. (Voit selittää, että ennen Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusta Herran liittokansa vietti sapattia auringonlaskusta perjantaina auringonlaskuun lauantaina.)

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Joseph B. Wirthlinin seuraavat sanat. Pyydä luokan jäseniä kuvittelemaan, miltä Jeesuksen opetuslapsista tuntui tuona murheellisena perjantaina.

Kuva
Elder Joseph B. Wirthlin

”Mietin, kuinka synkkä oli se perjantai, jolloin Kristus nostettiin ristille.

Tuona kauheana perjantaina maa järkkyi ja pimeni. Pelottavat myrskyt piiskasivat maata.

Ne jumalattomat miehet, jotka tavoittelivat Hänen henkeään, riemuitsivat. Nyt kun Jeesusta ei enää ollut, varmastikin Hänen seuraajansa hajaantuisivat. Tuona päivänä he seisoivat voitonriemuisina.

Sinä päivänä temppelin väliverho repesi kahtia.

Magdalan Maria ja Maria, Jeesuksen äiti, olivat molemmat murheen ja epätoivon murtamia. Se suurenmoinen mies, jota he olivat rakastaneet ja kunnioittaneet, riippui hengettömänä ristillä.

Sinä perjantaina apostolit olivat suunniltaan. Jeesus, heidän Vapahtajansa – mies, joka oli kävellyt veden päällä ja herättänyt muita kuolleista – oli itse jumalattomien ihmisten armoilla. He katselivat avuttomina, kuinka Hänen vihollisensa voittivat Hänet.

Sinä perjantaina ihmiskunnan Vapahtajaa nöyryytettiin ja loukattiin, pahoinpideltiin ja parjattiin.

Se oli perjantai, joka oli täynnä musertavaa, riipaisevaa surua, joka kalvoi niiden sielua, jotka rakastivat ja kunnioittivat Jumalan Poikaa.

Luulen, että tuo perjantai oli synkin kaikista päivistä sitten tämän maailman historian alkamisen.” (”Sunnuntai koittaa”, Liahona, marraskuu 2006, s. 29.)

  • Jos te olisitte olleet yksi niistä opetuslapsista, jotka olivat siellä sinä perjantaina, mitä te olisitte mahtaneet ajatella tai tuntea?

Kun oppilaat ovat vastanneet, lue ääneen vanhin Wirthlinin seuraavat sanat:

”Mutta sen päivän kohtalo ei ollut pysyvä” (”Sunnuntai koittaa”, s. 29).

Kehota oppilaita ottamaan selville, kuinka ”sen päivän kohtalo ei ollut pysyvä”, kun he tutkivat lukua Joh. 20.

Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen Joh. 20:1–2. Kehota luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Magdalan Maria huomasi saapuessaan Jeesuksen haudalle varhain viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina.

  • Mitä Maria huomasi?

  • Mitä Maria teki huomattuaan, että kivi oli siirretty pois haudan suulta? Mitä hän oletti?

Kehota useita oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen jakeet Joh. 20:3–10. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja kiinnittämään huomiota siihen, mitä Pietari ja Johannes, johon viitataan ilmauksella ”se toinen opetuslapsi” (jae 3), tekivät kuultuaan Marian uutisen.

  • Mitä Pietari ja Johannes tekivät kuultuaan Marian uutisen?

  • Kuinka Johannes jakeen 8 mukaan reagoi nähtyään tyhjän haudan? Mitä hän uskoi?

Voit selittää, ettei Johannes ollut täysin ymmärtänyt Vapahtajan julistuksia, että Hän nousisi kuolleista kolmantena päivänä, ennen kuin hän katsoi tyhjään hautaan. Nähtyään tyhjän haudan Johannes muisti ja uskoi (ks. Joh. 20:8–9).

Johannes 20:11–31

Ylösnoussut Vapahtaja ilmestyy Magdalan Marialle ja myöhemmin opetuslapsilleen

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Joh. 20:11–15. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, kuka puhui Marialle sen jälkeen kun Pietari ja Johannes olivat lähteneet haudalta.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Joh. 20:16–18. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Jeesus käski Mariaa tekemään tämän tunnistettua Hänet.

Auta oppilaita ymmärtämään ilmaus ”älä koske minuun” (jae 17) kehottamalla yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Bruce R. McConkien seuraavat sanat:

Kuva
Elder Bruce R. McConkie

”Raamatun lainauksessa Jeesus sanoo: ’Älä koske minuun.’ Joseph Smithin raamatunkäännöksessä sanotaan: ’Älä pidättele minua.’ Eri kreikankielisissä käännöksissä kohta kääntyy muotoon ’Älä takerru minuun’ tai ’Älä pidättele minua’. Joissakin annetaan merkitys ’Älä takerru minuun enää pidempään’ tai ’Älä pidättele minua enää pidempään’. Joissakin puhutaan Hänen pidättelemisensä tai Häneen takertumisensa lopettamisesta ja annetaan näin ymmärtää, että Maria pidätteli jo Häntä. On perusteltu syy olettaa, että ylösnousseen Herran Marialle välittämä ajatus oli jokseenkin tällainen: ’Sinä et voi pidätellä minua täällä, sillä minä aion nousta Isäni luo.’” (The Mortal Messiah, 4 osaa, 1979–1981, osa 4, s. 264.)

  • Mitä Jeesus jakeen 17 mukaan käski Mariaa tekemään?

Kehota oppilaita kuvittelemaan, että he olisivat olleet yksi niistä opetuslapsista, jotka kuulivat Marian todistuksen. Pyydä oppilaita kirjoittamaan seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa vastaus seuraaviin kysymyksiin:

  • Miltä luulet, että sinusta olisi tuntunut, kun olisit kuunnellut Mariaa?

  • Olisitko uskonut häntä? Miksi tai miksi et?

Kehota riittävän ajan kuluttua muutamia oppilaita kertomaan, mitä he kirjoittivat. Muistuta heille, että muutamien opetuslasten oli vaikea uskoa Marian todistukseen (ks. Mark. 16:11).

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Joh. 20:19–20. Pyydä luokan jäseniä panemaan merkille, mitä sinä iltana tapahtui.

  • Mitä tapahtui sinä iltana, kun opetuslapset olivat yhdessä koolla?

  • Minkä tärkeän opin Maria ja opetuslapset oppivat? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulee mainita seuraava oppi: Jeesus Kristus voitti kuoleman ylösnousemuksellaan.)

  • Miltä opetuslapsista jakeen 20 mukaan tuntui, kun he näkivät ylösnousseen Herran?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen, mitä vanhin Joseph B. Wirthlin on sanonut:

Kuva
Elder Joseph B. Wirthlin

”Ja hetkessä silmät, jotka olivat täyttyneet alati vuotavista kyynelistä, kuivuivat. Huulet, jotka olivat kuiskineet tuskan ja murheen rukouksia, täyttivät nyt ilman ihmetyksentäyteisellä ylistyksellä, sillä Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika, seisoi heidän edessään ylösnousemuksen ensi hedelmänä, todisteena siitä, että kuolema on vain alku uudelle ja ihmeelliselle olemassaololle.” (”Ylösnousemus koittaa”, s. 30.)

  • Kuinka tieto siitä, että Jeesus Kristus on noussut kuolleista, auttaa meitä, kun murehdimme jonkun meille rakkaan ihmisen kuolemaa? (Koska Jeesus Kristus on noussut kuolleista, kaikki tämän maan päällä eläneet nousevat myös kuolleista [ks. 1. Kor. 15:20–22].)

Tee yhteenveto jakeista Joh. 20:21–23 selittämällä, että kun Jeesus oli näyttänyt opetuslapsilleen haavat käsissään ja kyljessään, Hän antoi heille käskyn tehdä Hänen työtään ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki” (jae 22).

Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen Joh. 20:24–25. Kehota luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, kuka apostoli ei ollut läsnä tuossa pyhässä tilaisuudessa.

  • Kuka apostoli ei ollut läsnä, kun muut opetuslapset näkivät ylösnousseen Herran?

  • Mitä Tuomas jakeen 25 mukaan sanoi tarvitsevansa, jotta hän uskoisi?

  • Kuinka Tuomaan tähän jakeeseen tallennettu reaktio eroaa Johanneksen reaktiosta, kun Johannes näki tyhjän haudan, kuten jakeessa Joh. 20:8 kerrotaan?

  • Mistähän syystä Tuomaan oli vaikea uskoa?

Kehota muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen Joh. 20:26–29. Kehota luokan jäseniä ottamaan selville, mitä Tuomas koki kahdeksan päivää myöhemmin sanottuaan, ettei uskonut, että Jeesus oli noussut kuolleista.

Sen sijaan että pyydät oppilaita lukemaan, voisit näyttää The Life of Jesus Christ Bible Videos -sarjan videon ”Blessed Are They That Have Not Seen, and Yet Have Believed” (2.29) [Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe] auttaaksesi oppilaita kuvittelemaan näissä jakeissa kuvattu Tuomaan kokemus. Tämä video on sivustolla lds.org.

  • Minkä valinnan Jeesus kehotti Tuomasta tekemään annettuaan tämän koskea käsiään ja kylkeään? (Valinnan uskoa.)

  • Mitä Jeesus jakeen 29 mukaan halusi Tuomaan ymmärtävän?

  • Minkä periaatteen me voimme oppia Vapahtajan opetuksesta? (Kun oppilaat ovat vastanneet, kirjoita taululle seuraava periaate: Meitä siunataan, jos päätämme uskoa Jeesukseen Kristukseen, vaikka emme Häntä näekään.)

Järjestä oppilaat kahden tai kolmen oppilaan ryhmiksi ja anna kullekin ryhmälle moniste, jossa on seuraavat kysymykset.

Kuva
handout, Choose to Believe

Meitä siunataan, jos päätämme uskoa Jeesukseen Kristukseen, vaikka emme näekään Häntä

Uusi testamentti, seminaarinopettajan kirja – Oppiaihe 79

  1. Miksi päätätte uskoa Jeesukseen Kristukseen, vaikka ette olekaan nähneet Häntä kuolevaisilla silmillänne?

  2. Mitä me voimme tehdä osoittaaksemme, että olemme päättäneet uskoa Jeesukseen Kristukseen?

  3. Kuinka teitä on siunattu sen vuoksi, että olette päättäneet uskoa Jeesukseen Kristukseen?

Kehota kutakin ryhmää keskustelemaan näistä kysymyksistä yhdessä ja kirjoittamaan vastauksensa monisteeseen tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa. Kehota riittävän ajan kuluttua muutamia oppilaita kertomaan vastauksensa luokalle.

Selitä, että vaikka Jeesus opetti, että meitä siunataan, jos päätämme uskoa Häneen, vaikka emme näekään Häntä, Hän antaa todistajia uskomme pohjaksi.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen Joh. 20:30–31. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, miksi Johannes tallensi nämä tapahtumat.

  • Miksi Johannes tallensi nämä tapahtumat? (Voit selittää, että sana elämä [jakeessa 31] tarkoittaa iankaikkista elämää.)

  • Mitä totuuksia me voimme jakeen 31 perusteella oppia apostolien ja profeettojen todistuksista? (Vaikka oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, heidän tulee ilmaista seuraavankaltaisia totuuksia: Apostolit ja profeetat todistavat Jeesuksesta Kristuksesta, jotta me uskoisimme, että Hän on Jumalan Poika. Päättämällä uskoa apostolien ja profeettojen todistukseen Jeesuksesta Kristuksesta me voimme saada iankaikkisen elämän. Tämä usko tarkoittaa sitä, että pyrkii pitämään Hänen käskynsä ja elämään uskollisena tuolle todistukselle.)

  • Kuinka profeettojen ja apostolien todistukset ovat vahvistaneet omaa uskoanne Jeesukseen Kristukseen?

Päätä oppiaihe lausumalla todistuksesi Jeesuksesta Kristuksesta. Kannusta oppilaita toteuttamaan käytännössä luvusta Joh. 20 huomaamiaan totuuksia päättämällä, kuinka he aikovat osoittaa uskovansa Jeesukseen Kristukseen.

Kommentteja ja taustatietoja

Johannes 20:11–18. Ylösnousseen Kristuksen ensimmäinen todistaja

Presidentti James E. Faust ensimmäisestä presidenttikunnasta on selittänyt, että se, kenelle Jeesus ylösnousseena olentona ensimmäiseksi ilmestyi, on hyvin merkittävä asia:

”Yhdenkään naisen ei pitäisi kysellä, kuinka Vapahtaja arvostaa naisen osaa. Sureva Magdalan Maria vieraili ensimmäisenä haudalla ristiinnaulitsemisen jälkeen, ja kun hän näki, että kivi oli vieritetty pois haudan suulta ja että hauta oli tyhjä, hän juoksi kertomaan siitä Pietarille ja Johannekselle. Nämä kaksi apostolia tulivat katsomaan ja menivät sitten surren pois. Mutta Maria jäi haudalle. Hän oli seisonut lähellä ristiä [ks. Matt. 27:56; Mark. 15:40; Joh. 19:25]. Hän oli ollut hautaamassa Jeesusta [ks. Matt. 27:61; Mark. 15:47]. Ja nyt hän seisoi itkien tyhjällä haudalla [ks. Joh. 20:11]. Hänellä oli kunnia olla ensimmäinen kuolevainen, joka näki ylösnousseen Herran.” (”Mitä itket, nainen?”, Valkeus, tammikuu 1997, s. 55.)

Johannes 20:16–20. ”Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran”

Vanhin Joseph B. Wirthlin kahdentoista apostolin koorumista kuvaili Jeesuksen Kristuksen opetuslasten epätoivoa sinä perjantaina, jolloin Hänet ristiinnaulittiin. Sitten hän lisäsi:

”Epätoivo ei jäänyt kytemään, koska sunnuntaina ylösnoussut Herra katkaisi kuoleman kahleet. Hän nousi haudasta ja ilmestyi loistavan voitokkaana koko ihmiskunnan Vapahtajana. – –

Jokaisella meistä on omat perjantaimme – noita päiviä, jolloin itse maailmankaikkeus näyttää olevan pirstaleina ja maailmamme sirpaleet ovat palasina hajallaan ympärillämme. Me kaikki koemme noita aikoja, jolloin olemme täysin rikki ja tuntuu, ettei meistä koskaan enää voi tulla ehjiä. Meillä kaikilla on perjantaimme.

Mutta minä todistan teille Hänen nimessään, joka voitti kuoleman, että sunnuntai koittaa. Surumme synkeydessä sunnuntai koittaa.

Olipa epätoivomme millainen tahansa, olipa surumme millainen tahansa, sunnuntai koittaa. Tässä elämässä tai seuraavassa sunnuntai koittaa.

Todistan teille, ettei ylösnousemus ole satua. Meillä on niiden henkilökohtaiset todistukset, jotka näkivät Hänet. Vanhassa ja uudessa maailmassa oli tuhansia, jotka näkivät ylösnousseen Vapahtajan. He tunnustelivat Hänen käsissään, jaloissaan ja kyljessään olevia haavoja. He vuodattivat vapautuneen ilon kyyneliä syleillessään Häntä.” (”Sunnuntai koittaa”, Liahona, marraskuu 2006, s. 29–30.)

Johannes 20:22. ”Hän puhalsi heitä kohti”

Presidentti Harold B. Lee on sanonut seuraavaa:

”Hän ’puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki”’ (Joh. 20:22), mikä kaiken todennäköisyyden mukaan oli vahvistus ja tehtävä ottaa vastaan Pyhä Henki tai Hengen kaste kätten päällepanemisella, sillä se oli sen jälkeen Hänen opetuslastensa toimintatapa” (julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1955, s. 18).

Vanhin Bruce R. McConkie kahdentoista apostolin koorumista ehdotti samalla tavoin, että ilmaus ”Jeesus ’puhalsi heitä kohti’ – – luultavasti tarkoittaa, että Hän laski kätensä heidän päälleen antaessaan käskyn: ’Ottakaa Pyhä Henki.’” Vanhin McConkie jatkaa opettamalla, että tämä tapaus havainnollistaa, mitä eroa on sillä, että saa Pyhän Hengen lahjan, ja sillä, että todella nauttii tuosta lahjasta: ”Näin he ottivat vastaan Pyhän Hengen lahjan mutta eivät tuolla hetkellä todellisuudessa nauttineet siitä. – – Pyhän Hengen lahja on uskollisuuteen perustuva oikeus saada tämä jumaluuden jäsen jatkuvaksi kumppaniksi, ja tämä lahja annetaan kasteen jälkeen kätten päällepanemisella. Tämä lahja tarjoaa tiettyjä siunauksia edellyttäen, että siihen liittyvää lakia noudatetaan täysin. Jokainen, jolle tämä lahja on annettu, ei itse asiassa nauti eli pidä hallussaan tätä tarjottua lahjaa. Apostolien tapauksessa tämän lahjan todellinen nauttiminen lykkääntyi helluntaipäivään saakka (ks. Ap. t. 2).” (Doctrinal New Testament Commentary, 3 osaa, 1965–1973, osa 1, s. 857.)