Heinäkuun 20. päivänä 1833 noin 400–500 missourilaista esitti vaatimuksen, ettei Jacksonin piirikuntaan saanut muuttaa yhtään enempää pyhiä ja että niiden pyhien, jotka siellä jo asuivat, täytyi lähteä. Ennen kuin pyhät Missourissa ehtivät vastata vaatimukseen, rettelöitsijät alkoivat tuhota heidän omaisuuttaan ja uhata heidän henkeään. Elokuun 6. päivänä 1833 profeetta Joseph Smith sai ilmoituksen, joka on tallennettu lukuun OL 98 ja jossa Herra antoi pyhille neuvoja siitä, kuinka suhtautua vainoon. Vaikka osa Missourin ongelmia koskevista uutisista oli epäilemättä saavuttanut profeetan Kirtlandissa Ohiossa (1 450 kilometrin päässä), hän on voinut ymmärtää tilanteen vakavuuden ainoastaan ilmoituksen kautta. Tässä ilmoituksessa Herra osoitti olevansa tietoinen siitä, että pyhät kärsivät ahdinkoja, neuvoi heitä noudattamaan maan perustuslakia ja kehotti heitä pitämään liittonsa.
Herra neuvoo pyhiä pitämään liittonsa vaikeina aikoina
Jakeissa OL 98:1–22 Herra neuvoi ahdingoista kärsiviä pyhiä kiittämään kaikesta ja odottamaan kärsivällisesti Herraa.
Lue OL 98:11–12 ja katso, minkä käskyn Herra antoi pyhille.
Lue OL 98:13–15 ja pane merkille, mitä Herra sanoi pyhille koeteltavana tai testattavana olemisesta. Näiden jakeiden pohjalta opimme, että me osoitamme Herralle olevamme kelvollisia pitämällä liittomme myös silloin kun on vaikeaa tehdä niin.
Mieti, miksi Missourissa vuonna 1833 eläneiden pyhien olisi saattanut olla tärkeää muistaa liittojensa pitämisen merkitys myös silloin kun niiden pitäminen oli vaikeaa. Mistähän syystä meidän nykyään saattaisi olla tärkeää muistaa liittojemme pitämisen merkitys vaikeina aikoina?
Herra ilmoittaa, kuinka pyhien tulee suhtautua vainoon
Piirrä pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi kolme saraketta. Kirjoita ensimmäiseen otsikoksi Kostoa koskeva Herran laki (OL 98:23–32), toiseen sarakkeeseen Sotaa koskeva Herran laki (OL 98:33–38) ja kolmanteen sarakkeeseen Anteeksiantoa koskeva Herran laki (OL 98:39–48). Jätä kuhunkin sarakkeeseen tilaa, johon voit kirjoittaa periaatteita ja oppeja, joita löydät, kun tutkit tätä oppiaihetta. Kun käyt tätä oppiaihetta läpi, huomaat ohjeita siihen, mitä kirjoittaa näihin sarakkeisiin.
Miltä sinusta tuntuisi, jos joku vahingoittaisi sinua tai perhettäsi? Mistähän syystä joku voisi haluta kostaa henkilölle, joka on aiheuttanut hänelle vahinkoa?
Lue OL 98:23–27 ja pane merkille, mitä Herra sanoi kostosta ja kostamisesta.
Voisit merkitä näistä jakeista ilmaukset ”ettekä herjaa” ja ”kestätte sen kärsivällisesti”.
Sen pohjalta, mitä Herra opetti pyhille Missourissa, me opimme, että jos kestämme kaltoinkohtelun kärsivällisesti ja kostamatta, Herra palkitsee meidät. Kirjoita tämä periaate pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi otsikon ”Kostoa koskeva Herran laki” alle.
Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:
Millä tavoin kostaminen tai koston tavoitteleminen on mielestäsi vahingollista?
Ajattele jotakuta henkilöä, jonka tunnet (tai josta olet lukenut) ja joka on osoittanut kärsivällisyyttä kestäessään kaltoinkohtelua eikä ole tavoitellut kostoa. Mitä tämä ihminen on tehnyt osoittaakseen kärsivällisyyttään kaltoinkohtelusta huolimatta?
Kun rettelöitsijät kokoontuivat yhteen Jacksonin piirikunnassa Missourissa lauantaina 20. heinäkuuta 1833, he paitsi halusivat hävittää omaisuutta myös pyrkivät vahingoittamaan kirkon johtajia. Seuraava selonteko osoittaa, kuinka piispa Edward Partridge ja Charles Allen, joka oli 27-vuotias uusi käännynnäinen Pennsylvaniasta, suhtautuivat missourilaisten rettelöitsijöiden kaltoinkohteluun.
Kuva
mob in Missouri
Rettelöitsijät kohtaavat kirkon johtajia Jacksonin piirikunnassa Missourissa.
”Miehet sieppasivat piispa Edward Partridgen ja Charles Allenin ja raahasivat heidät raivostuneen väkijoukon läpi, joka solvasi ja pahoinpiteli heitä kaupungin keskusaukiolle johtavalla tiellä. Siellä heille esitettiin kaksi vaihtoehtoa: heidän täytyi joko kieltää uskonsa Mormonin kirjaan tai lähteä piirikunnasta. He eivät suostuneet kieltämään Mormonin kirjaa eivätkä lähtemään piirikunnasta. Piispa Partridge, jonka sallittiin puhua, sanoi, että pyhät olivat joutuneet kärsimään vainoa kaikkina maailman aikoina ja että hän oli valmis kärsimään Kristuksen tähden, kuten pyhät olivat tehneet aiempina aikoina; että hän ei ollut tehnyt mitään, minkä pitäisi loukata ketään, ja että jos he pahoinpitelisivät häntä, he loukkaisivat viatonta miestä. Tällöin hänen äänensä hukkui väkijoukon meteliin monien huutaessa: ’Kutsukaa Jumalaanne vapauttamaan teidät – –!’ Nämä kaksi veljeä, Partridge ja Allen, ensin riisuttiin ja sitten tahrittiin tervalla, johon oli sekoitettu kalkkia tai potaskaa tai jotakin muuta ihoa syövyttävää happoa, ja heidän päälleen heitettiin suuri määrä höyheniä. He kestivät tämän julman nöyryytyksen ja pahoinpitelyn niin alistuneesti ja nöyrästi, että väkijoukko hiljeni ja vaikutti hämmästyneeltä siitä, mitä oli nähnyt. Veljien sallittiin lähteä hiljaisuuden vallitessa.” (B. H. Roberts, A Comprehensive History of the Church, osa 1, s. 333; ks. myös Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 143.)
Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:
Mikä tekee sinuun vaikutuksen siinä, kuinka piispa Partridge ja Charles Allen suhtautuivat kokemaansa vainoon?
Mitä voit tehdä noudattaaksesi paremmin Herran neuvoja tällä osa-alueella?
Kohdassa OL 98:28–32 Herra antoi pyhille neuvon, että jos vihollinen oli vahingoittanut heitä kolme kertaa saattamatta itseään alttiiksi Jumalan kostolle, heidän tuli varoittaa vihollista Herran nimessä olemaan vahingoittamatta heitä enää. Herra selitti edelleen, että jos vihollinen vahingoittaisi heitä edelleen tämän varoituksen jälkeen, silloin pyhillä oli oikeus ”[maksaa] hänelle hänen tekojensa mukaan” (OL 98:31). Pyhille sanottiin kuitenkin myös, että jos he säästäisivät vihollisensa silloinkin kun he olivat oikeutettuja kostoon, heidät palkittaisiin heidän vanhurskaudestaan.
Onko sinulla sukulaisia tai ystäviä, jotka ovat palvelleet sodassa maansa puolesta? Oletko miettinyt, mitä Herra on opettanut sodasta?
Lue OL 98:33–34 ja pane merkille, mitä Herra sanoi muinaisille seuraajilleen sodasta.
Sen perusteella, mitä luet jakeesta 33, täydennä seuraavan lausuman tyhjät kohdat: Heidän pitänyt lähteä taisteluun mitään kansakuntaa, sukua, kieltä eikä kansaa vastaan, Herra heitä. Voisit kirjoittaa tämän totuuden pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi otsikon ”Sotaa koskeva Herran laki” alle. (Muista, että Herra antoi tämän lain nimenomaan ihmisille, jotka elivät eri aikaan ja eri kulttuurissa. Vaikka lain periaate on tosi, me olemme nykyään myös niiden kansakuntien lakien alaisia, joissa asumme [ks. UK 12].)
Mitä jakeen OL 98:34 mukaan niiden muinaisten profeettojen oli tehtävä, jos joku julisti sodan heitä vastaan? (Kirjoita vastauksesi tähän kysymykseen pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi otsikon ”Sotaa koskeva Herran laki” alle.)
Lue OL 98:35–38 ja pane merkille, mitä Herra käski muinaisten seuraajiensa tehdä, jos heidän rauhantarjoustaan ei hyväksytty.
Näistä jakeista opimme, että sota voi olla oikeutettu Herran säätämissä olosuhteissa. Kirjoita tämä totuus pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi otsikon ”Sotaa koskeva Herran laki” alle.
Kun monet kansakunnat olivat toisen maailmansodan aikana mukana taistelussa, presidentti David O. McKay selitti olosuhteita, joissa Herran seuraajilla on oikeus mennä sotaan:
Kuva
President David O. McKay
”Sota on ristiriidassa Kristuksen opetusten kanssa. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on rauhan evankeliumi. Sota on sen vastakohta ja synnyttää vihaa. – –
On olemassa kuitenkin kaksi ehtoa, jotka saattavat antaa tosi kristitylle miehelle oikeuden mennä mukaan – huomaattehan, että sanon mennä mukaan, ei ryhtyä – sotaan: 1) [jokin taho] yrittää hallita toista ja riistää tältä tahdonvapauden ja 2) uskollisuus omaa maata kohtaan. Mahdollisesti on kolmaskin ehto, [nimittäin] sellaisen heikon kansakunnan puolustaminen, jonka jokin vahva ja häikäilemätön kansakunta yrittää oikeudettomalla tavalla kukistaa.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1942, s. 71–72.)
Herra opettaa pyhille, kuinka heidän tulee suhtautua vihollisiinsa
Sotaa koskevaan Herran lakiin liittyy anteeksiantoa koskeva Herran laki jakeissa OL 98:39–48. Seuraava kertomus tapahtumasta, joka sattui toisen maailmansodan jälkeen, havainnollistaa anteeksiantoa koskevaa Herran lakia:
”Hollantilainen Casper ten Boomin perhe piilotteli toisen maailmansodan aikana kodissaan natsien vainoamia ihmisiä. Se oli heidän tapansa elää kristillisen uskonsa mukaan. Neljä perheenjäsentä menetti henkensä tämän turvapaikan antamisen vuoksi. Corrie ten Boom ja hänen sisarensa Betsie viruivat hirvittäviä kuukausia pahamaineisessa Ravensbrückin keskitysleirissä. Betsie kuoli siellä, Corrie säilyi hengissä.
Ravensbrückissa Corrie ja Betsie oppivat, että Jumala auttaa meitä antamaan anteeksi. Sodan jälkeen Corrie päätti ruveta jakamaan tätä sanomaa. Kerran hän oli juuri puhunut Saksassa eräälle ihmisryhmälle, joka kärsi sodan tuhoista. Hänen sanomansa oli: ’Jumala antaa anteeksi.’ Juuri silloin Corrie ten Boomin uskollisuus osoittautui siunaukseksi.
Eräs mies tuli Corrien luokse. Corrie tunnisti hänet yhdeksi leirin julmimmista vartijoista. ’Mainitsitte Ravensbrückin puheessanne’, mies sanoi. ’Olin vartijana siellä. – – Mutta sen jälkeen minusta on tullut kristitty.’ Mies selitti, että hän oli etsinyt Jumalalta anteeksiantoa niistä julmista teoista, joita hän oli tehnyt. Hän ojensi kätensä ja kysyi: ’Annatteko minulle anteeksi?’
Sitten Corrie ten Boom sanoi:
’Hän ei ollut voinut seisoa siinä montakaan sekuntia käsi ojennettuna, mutta minusta aika tuntui tunneilta, kun painiskelin elämäni vaikeimman asian kanssa.
Jumalan anteeksiantamuksen sanomalla on yksi tärkeä ehto: että me annamme anteeksi niille, jotka ovat vahingoittaneet meitä. – –
’Auta minua!’ rukoilin ääneti. ’Voin ojentaa käteni. Sen verran voin tehdä. Anna Sinä tunne.’
– – Työnsin jäykästi, mekaanisesti käteni minulle ojennettuun käteen. Silloin tapahtui uskomaton asia: olkapäästäni lähti virta, se kulki pitkin käsivarttani ja hypähti yhteenliitettyihin käsiimme. Sitten tämä parantava lämpö tuntui virtaavan koko olemukseeni ja sai kyyneleet nousemaan silmiini.
”Annan anteeksi teille, veli!” minä itkin. ”Koko sydämestäni.”
Pitkän aikaa me, entinen vartija ja entinen vanki, puristimme toisiamme kädestä. En ollut koskaan tuntenut Jumalan rakkautta niin voimakkaasti kuin silloin.’ [Corrie ten Boom, Jumalan kulkuri, suom. Katriina Kuisma, 1992, s. 49–50.]”. (Keith B. McMullin, ”Velvollisuutemme polku”, Liahona, toukokuu 2010, s. 13.)
Mitä tämä kertomus opettaa sinulle anteeksiannosta?
Lue OL 98:39–40 ja etsi, mikä on anteeksiantoa koskeva Herran laki.
Mitä meidän pitäisi näiden jakeiden mukaan tehdä, kun joku pyytää meiltä anteeksi?
Ilmaus ”seitsemänkymmentä kertaa seitsemän” jakeessa 40 tarkoittaa sitä, että meidän tulee antaa anteeksi muille niin monta kertaa kuin he tekevät parannuksen ja pyytävät meiltä anteeksiantoa loukattuaan tai satutettuaan meitä. (Vaikka meitä käsketään antamaan anteeksi, se ei tarkoita, että meidän pitäisi antaa muiden edelleenkin vahingoittaa meitä.)
Lue OL 98:41–43 ja tutki, mitä lisätotuuksia Herra opetti pyhille heidän vihollisistaan, jotka rikkovat heitä vastaan eivätkä tee parannusta.
Kirjoita yhteenveto anteeksiantoa koskevasta Herran laista pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi otsikon ”Anteeksiantoa koskeva Herran laki” alle.
Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:
Mistähän syystä meitä käsketään antamaan anteeksi muille silloinkin kun he eivät pyydä anteeksi?
Miksi meitä käsketään antamaan anteeksi vihollisillemme?
Mieti, mitä sinä voit tehdä omassa elämässäsi noudattaaksesi anteeksiantoa koskevaa Herran lakia.
Kohdassa OL 98:44–48 Herra lupasi, että jos pyhien viholliset tekisivät parannuksen, he säästyisivät Hänen kostoltaan.
Kirjoita pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaasi tämän päivän tehtävien alle seuraavaa:
Olen opiskellut luvun OL 98 ja suorittanut tämän oppiaiheen tehtävät (päiväys).
Lisäkysymyksiä, ajatuksia ja oivalluksia, joita haluaisin esittää opettajalleni: