Syyskuussa 1830 Herra kutsui Thomas B. Marshin saarnaamaan evankeliumia ja auttamaan kirkon vakiinnuttamisessa. Tässä luvussa OL 31 oleva kutsu sisälsi myös lupauksia ja neuvoja, jotka ohjaisivat Thomasia hänen henkilökohtaisessa elämässään ja lähetyssaarnaajana. Lokakuussa 1830 Joseph Smith sai ilmoituksen, joka on nyt luvussa OL 32. Siinä Herra kutsui Parley P. Prattin ja Ziba Petersonin lähtemään Oliver Cowderyn ja Peter Whitmer nuoremman mukaan lähetystyöhön lamanilaisten luo Missourin länsiosiin. Herra lupasi olla näiden miesten kanssa heidän lähetystyössään.
Herra kutsuu Thomas B. Marshin saarnaamaan evankeliumia ja auttamaan kirkon vakiinnuttamisessa
Kehota oppilaita miettimään perheensä jäseniä ja tunteitaan heitä kohtaan. Voisit ottaa esille kuvan omasta perheestäsi ja kertoa lyhyesti rakkaudestasi perhettäsi kohtaan. Pyydä oppilaita miettimään, onko heidän perheessään joku, joka ei ole kirkon jäsen tai joka ei tällä hetkellä elä Herran kanssa tekemiensä liittojen mukaan. Voisit myös kehottaa oppilaita pohtimaan, mitä he toivovat tällaisille perheenjäsenille.
Selitä, että luvussa OL 31 Herra puhutteli uutta käännynnäistä nimeltä Thomas B. Marsh ja puhui tälle tämän perheestä.
Auta luokan jäseniä ymmärtämään tämän luvun taustaa kehottamalla yhtä oppilasta lukemaan seuraava kuvaus siitä, kuinka Thomas B. Marshista tuli kirkon jäsen.
Asuessaan Bostonissa Massachusettsin osavaltiossa vuonna 1829 Thomas B. Marsh tuli siihen tulokseen, ettei yksikään hänen tuntemistaan kirkoista ollut yhdenmukainen Raamatun opetusten kanssa. Hän kirjoitti: ”Uskoin, että Jumalan Henki määräsi minut matkustamaan länteen.” Hän lähti vaimonsa Elizabethin ja heidän nuoren perheensä luota etsimään totuutta. Matkustettuaan kolme kuukautta Thomas oli palaamassa kotiin kuullessaan, että ”Joseph Smith -niminen nuorukainen oli löytänyt kultaisen kirjan”. Hän lähti Palmyraan New Yorkin osavaltioon, jossa hän tapasi Martin Harrisin. Kirjanpainaja antoi Thomasille koevedoksen, joka sisälsi Mormonin kirjan 16 ensimmäistä sivua. Thomas kirjoitti myöhemmin: ”Saavuttuani kotiin – – näytin vaimolleni Mormonin kirjan 16 sivua – –, mihin hän oli hyvin mieltynyt uskoen, että se oli Jumalan työtä.” Noin vuosi myöhemmin, saatuaan kuulla kirkon järjestämisestä, Thomas muutti perheensä kanssa Palmyraan. Kun hän asui alueella, hänet kastoi ja asetti vanhimmaksi Oliver Cowdery syyskuussa 1830 lähellä Fayettea (ks. Thomas B. Marsh, ”History of Thomas Baldwin Marsh”, Millennial Star, 11. kesäkuuta 1864, s. 375).
Mikä tekee teihin vaikutuksen Thomas B. Marshin totuudenetsinnässä?
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 31:1–2 ja kehota luokan jäseniä panemaan merkille, millä sanoilla Herra rohkaisi Thomasia tämän kasteen jälkeen.
Miten Herra rohkaisi Thomasia näissä jakeissa?
Mitä Herra lupasi Thomasille tämän perheestä?
Minkä sellaisen periaatteen voimme oppia kohdasta OL 31:1–2, joka voi auttaa meitä, jos meillä on perheenjäseniä, jotka eivät ole kirkon jäseniä tai eivät elä uskollisesti liittojensa mukaan? (Vaikka oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, heidän tulee tuoda esiin seuraava periaate: Jos olemme uskollisia, perheenjäseniämme saatetaan siunata niin, että he uskovat ja tuntevat totuuden. Kirjoita tämä periaate taululle.)
Millä tavoin yhden ihmisen uskollisuus saattaa olla siunaukseksi muille hänen perheensä jäsenille? Mitä esimerkkejä tästä olette nähneet?
Pyydä oppilaita silmäilemään kohtaa OL 31:3–4 ja katsomaan, mitä Herra kutsui Thomas B. Marshin tekemään. Kehota heitä kertomaan, mitä he löytävät. Pyydä sitten yhtä oppilasta lukemaan, mitä presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut siunauksista, joita saavat ne, jotka palvelevat uskollisesti lähetyssaarnaajina. (Voit antaa kullekin oppilaalle nämä sanat monisteena, jota he voivat säilyttää pyhien kirjoitustensa välissä.) Kehota luokan jäseniä kuuntelemaan, keitä siunataan lähetystyöpalvelun johdosta.
Kuva
Presidentti Gordon B. Hinckley
”Olette siunauksena opettamillenne ihmisille ja heidän jälkeläisilleen heidän jälkeensä. Olette siunauksena itsellenne. Olette siunauksena perheellenne, joka tukee teitä ja rukoilee puolestanne.” (Ks. ”Lähetyskentistä, temppeleistä ja huoneenhallituksista”, Valkeus, tammikuu 1996, s. 56.)
Keitä siunataan lähetystyöpalvelun johdosta?
Jaa luokan jäsenet kolmeen ryhmään. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 31:5–8. Pyydä ensimmäistä ryhmää panemaan merkille siunauksia, joita saisivat ne, joita Thomas B. Marsh opettaisi. Pyydä toista ryhmää panemaan merkille siunauksia, joita Thomas saisi palvellessaan lähetyssaarnaajana. Pyydä kolmatta ryhmää panemaan merkille siunauksia, joita Thomasin perhe saisi sillä aikaa kun hän olisi poissa heidän luotaan. Kun oppilas on lukenut kohdan, esitä seuraavat kysymykset:
Mitä siunauksia saisivat ne, joita Thomas opettaisi?
Kuinka Thomasin lähetystyöpalvelu olisi siunauksena hänelle itselleen?
Kuinka hänen perhettään siunattaisiin?
Kuinka jonkun henkilön lähetystyöpalvelu on ollut siunauksena teidän elämässänne tai jonkun tuntemanne ihmisen elämässä?
Voit kertoa esimerkkejä siitä, kuinka olet nähnyt lähetystyöpalvelun siunaavan ihmisten elämää.
Jeesus Kristus antaa henkilökohtaisia neuvoja Thomas B. Marshille
Selitä, että kohdassa OL 31:9–13 on neuvoja, jotka Herra antoi auttaakseen Thomas B. Marshia hänen henkilökohtaisessa elämässään ja lähetyssaarnaajana. Kirjoita ennen oppituntia taululle seuraavat ohjeet tai valmista niistä oppilaille moniste:
Tutki kohtaa OL 31:9–12 ja pane merkille yksi neuvo, jota meidän olisi mielestäsi tärkeää noudattaa nykyään. Valmistaudu vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
Minkä neuvon valitsit? Miksi tämä neuvo on mielestäsi tärkeä meille tänä aikana?
Mikä on yksi tapa, jolla voimme soveltaa tätä neuvoa elämäämme?
Kuinka voimme hyötyä tämän neuvon noudattamisesta?
Anna oppilaille tehtäväksi työskennellä pareittain. Pyydä heitä tutkimaan itsekseen kohtaa OL 31:9–12 ja kertomaan sitten parilleen vastauksensa noihin kysymyksiin.
Kun oppilaat ovat kertoneet, kehota heitä lukemaan itsekseen OL 31:13 ja katsomaan, minkä siunauksen Herra lupasi Thomas B. Marshille, jos tämä olisi uskollinen. Kehota yhtä oppilasta tulemaan taululle ja kirjoittamaan tämä lupaus periaatteen muodossa käyttäen sanoja jos ja niin. Kannusta muita luokan jäseniä auttamaan oppilasta tarvittaessa. Vaikka oppilas saattaa käyttää eri sanoja, seuraavan periaatteen tulee olla selkeä: Jos olemme uskollisia loppuun asti, niin Herra on meidän kanssamme. Tuo esiin, että tämä totuus soveltuu meihin, kun me pyrimme kertomaan evankeliumista muille, sekä muissakin tilanteissa.
Milloin olette tunteneet, että Herra on ollut kanssanne, kun olette pyrkineet olemaan uskollisia Hänelle? (Anna oppilaille aikaa pohtia tätä kysymystä ennen kuin he vastaavat. Voisit kertoa jonkin oman kokemuksesi.)
Herra kutsuu myös Parley P. Prattin ja Ziba Petersonin lähtemään lähetystyöhön lamanilaisten luo
Pyydä oppilaita katsomaan pyhissä kirjoituksissaan olevaa karttaa ”Kirkon siirtyminen länteen” (ks. Kirkon historian tapahtumaluettelo, karttoja ja valokuvia, kartta 6). Tai voisit ottaa esille suuren kartan, josta näkyy etäisyys New Yorkin ja Missourin osavaltioiden välillä.
Minne Oliver Cowdery ja Peter Whitmer nuorempi kutsuttiin saarnaamaan evankeliumia? (Elleivät oppilaat muista, kehota heitä katsomaan kohtia OL 28:8–9 ja 30:5. Nämä lähetyssaarnaajat kutsuttiin saarnaamaan Missourin länsirajalla oleville lamanilaisille. Auta oppilaita etsimään kartalta tämä alue.)
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen luvun OL 32 johdanto. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja kuuntelemaan, mikä kysymys muutamilla kirkon vanhimmista oli siitä lähetystyötehtävästä, joka Oliver Cowderya ja Peter Whitmer nuorempaa oli kutsuttu tekemään.
Mikä kysymys muutamilla kirkon vanhimmista oli lähetystyöstä lamanilaisten luo? (He halusivat tietää, saatettaisiinko lisää lähetyssaarnaajia kutsua opettamaan lamanilaisia.)
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 32:1–3. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Parley P. Pratt ja Ziba Peterson kutsuttiin tekemään ja mitä Herra lupasi heille.
Mitä Parley ja Ziba kutsuttiin tekemään?
Mitä Herra lupasi heille?
Voit tuoda esiin samankaltaisuuden niissä lupauksissa, jotka on annettu kohdassa OL 32:3 ja tässä taululle kirjoitetussa periaatteessa: Jos olemme uskollisia loppuun asti, niin Herra on meidän kanssamme.
Voit selittää, että syksyn 1830 ja talven 1830–1831 aikana tämä pieni lähetyssaarnaajien joukko (johon liittyi myöhemmin ohiolainen käännynnäinen nimeltä Frederick G. Williams) matkasi noin 2 400 kilometriä Fayettesta New Yorkin osavaltiosta Independenceen Missourin osavaltioon tehden suuren osan matkasta jalan. Nämä neljä lähetyssaarnaajaa saapuivat Independenceen tammikuun puolivälissä vuonna 1831. Osan matkastaan he kärsivät purevasta kylmyydestä, navakasta viimasta ja uupumuksesta eläen pääasiassa jäätyneellä maissileivällä ja raa’alla sianlihalla. Joissakin paikoissa he tarpoivat lähes metrin syvyisessä hangessa. Näistä vaikeuksista huolimatta lähetyssaarnaajat onnistuivat kertomaan evankeliumista niille Amerikan intiaaneille, jotka asuivat Intiaanialueella lähellä Missourin osavaltion länsirajaa. He saarnasivat evankeliumia myös Mentorissa ja Kirtlandissa Ohion osavaltiossa ryhmälle seurakuntalaisia, jotka etsivät Uuden testamentin kristillisyyden palauttamista. (Oppilaat saavat tietää lisää näistä ihmisistä ja heidän johtajastaan Sidney Rigdonista, kun he tutkivat lukua OL 35.) Herra täytti lupauksensa, että Hän olisi näiden lähetyssaarnaajien kanssa ja ettei mikään voittaisi heitä. (Ks. Kirkon historia aikojen täyttyessä, uskonto 341–343, 2004, s. 91.)
Voit päättää tämän oppiaiheen todistamalla totuuksista, joista olette keskustelleet.
Lukuun OL 31 tallennettu ilmoitus on yksi joukosta ilmoituksia (ks. OL 30–36), jotka Herra antoi lähetystyöstä sen jälkeen kun Hän ilmoitti ensimmäisen kerran periaatteen kansansa kokoamisesta (ks. OL 29:1–8) ja ennen kuin Hän ensimmäisen kerran nimesi heille kokoamispaikan (ks. OL 37).
Oppi ja liitot 31:2, 5–8. Jos olemme uskollisia, perheemme jäsenet voivat tulla tuntemaan totuuden
Jokaisen ihmisen, joka kuulee Jeesuksen Kristuksen evankeliumista, täytyy päättää itse, ottaako hän sen vastaan. Meidän esimerkillämme uskollisuudesta voi kuitenkin olla hyvä vaikutus muihin. Herran keinot ja ajoitus senkaltaisten lupausten täyttämiseksi, jotka Hän antoi Thomas B. Marshille kohdassa OL 31:2, 5–8, eivät ehkä aina vastaa toiveitamme tai odotuksiamme. Seuraava presidentti Thomas S. Monsonin kertomus kokemuksesta, joka hänellä oli lähetysjohtajana Kanadassa, osoittaa kuitenkin, että Herra todella täyttää uskollisille antamansa lupaukset:
Kuva
Presidentti Thomas S. Monson
”Eräänä päivänä toimistossani istui juuri kentälle saapunut lähetyssaarnaaja. Hän oli älykäs, vahva, innoissaan ja halukas palvelemaan, onnellinen ja kiitollinen siitä, että sai olla lähetyssaarnaaja. Puhuessani hänen kanssaan sanoin: ’Vanhin, isäsi ja äitisi tukevat varmaankin koko sydämestään sinua kutsumuksessasi lähetyssaarnaajana.’ Hän painoi päänsä ja vastasi: ’No, ei aivan. Katsokaas, lähetysjohtaja, isäni ei ole kirkon jäsen. Hän ei usko siten kuin me, joten hän ei voi täysin ymmärtää tehtäväni tärkeyttä.’ Epäröimättä ja saatuani kehotuksen Ylhäältä sanoin hänelle: ’Vanhin, jos palvelet Jumalaa rehellisesti ja uutterasti julistaen Hänen sanomaansa, isäsi liittyy kirkkoon ennen kuin lähetystyösi päättyy.’ Hän tarttui käteeni raudanlujalla otteella, kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä ja alkoivat vieriä hänen poskilleen, ja hän julisti: ’Se, että näkisin isäni ottavan vastaan totuuden, olisi suurin siunaus, mitä voisin saada elämääni.’
Tämä nuori mies ei istunut joutilaana toivoen ja odottaen, että lupaus täyttyisi, vaan hän noudatti Abraham Lincolnin esimerkkiä – miehen, josta on sanottu: ’Kun hän rukoili, hän rukoili niin kuin kaikki riippuisi Jumalasta, ja kun hän teki työtä, hän teki työtä niin kuin kaikki riippuisi hänestä.’ Juuri siten tämä nuorukainen palveli lähetystyössä.
Jokaisessa lähetyssaarnaajien konferenssissa etsin hänet käsiini ennen kuin kokoukset edes alkoivat ja kysyin: ’Vanhin, kuinka isäsi edistyy?’
Hänen vastauksensa oli poikkeuksetta: ’Ei edistystä, lähetysjohtaja, mutta tiedän, että Jumala täyttää lupauksen, jonka sain Häneltä sinun, lähetysjohtajani, välityksellä.’ Päivät vaihtuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi, ja viimein, vain kaksi viikkoa ennen kuin itse lähdimme lähetyskentältä palataksemme kotiin, sain kirjeen tämän lähetyssaarnaajan isältä. Haluaisin lukea sen teille tänään.
’Rakas veli Monson,
haluan kiittää sinua lämpimästi siitä, että olet pitänyt niin hyvää huolta pojastani, joka päätti äskettäin lähetystyönsä Kanadassa.
Hän on ollut meille innoituksena.
Pojalleni luvattiin hänen lähdettyään lähetystyöhön, että minusta tulisi kirkon jäsen ennen hänen paluutaan. Käsittääkseni sinä annoit hänelle tuon lupauksen, josta minä en tiennyt mitään.
Minulla on ilo ilmoittaa, että minut kastettiin kirkon jäseneksi viikkoa ennen kuin hän päätti lähetystyönsä. – –
Hänen nuorempi veljensä on myös mennyt äskettäin kasteelle ja konfirmoitu kirkon jäseneksi.
Saanen vielä kerran kiittää sinua kaikesta siitä ystävällisyydestä ja rakkaudesta, jota lähetyskentällä olevat veljet ovat osoittaneet pojalleni kuluneiden kahden vuoden aikana.
Kunnioittavasti
kiitollinen isä.’
Nöyrään uskon rukoukseen oli jälleen kerran vastattu.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1964, s. 131–132; ks. myös ”Tulkaa Hänen luokseen rukouksessa ja uskossa”, Liahona, maaliskuu 2009, s. 6–7.)
Thomas B. Marsh oli hankkinut joitakin taitoja mietojen yrttien lääkinnällisestä käytöstä ja kykeni tällä tietämyksellään auttamaan ihmisiä. Hänen suurempi kutsumuksensa oli kuitenkin sielujen parantaminen. Monissa muistiinmerkityissä tilanteissa Thomas B. Marsh antoi aikaansa auttaakseen kirkon jäseniä heidän ongelmiensa ratkaisemisessa.
Oppi ja liitot 32. Oliko lamanilaisten luo suuntautunut lähetysmatka menestyksekäs?
Vaikka lamanilaisten luo suuntautuneen ensimmäisen lähetysmatkan käännytystyö Amerikan intiaanien keskuudessa ei ollut kovinkaan menestyksekästä, sillä oli merkittävä vaikutus kirkon alkuaikojen historiaan. Presidentti Joseph Fielding Smith on selittänyt:
Kuva
Presidentti Joseph Fielding Smith
”Lähes 2 500 kilometrin matka suurimmaksi osaksi halki erämaan ja suurimman osan aikaa ankarassa säässä vei noin neljä kuukautta. Se oli kuitenkin hyvin hyödyllinen matka, sillä matkan varrella monet ottivat vastaan evankeliumin, huomattavia seurakuntia kohosi Kirtlandiin ja muihin paikkoihin, ja kirkkoon tuli monia uskollisia ihmisiä. Se oli ensimmäinen lähetystyömatka New Yorkin osavaltiosta länteen, ja sen tulokset osoittautuisivat kirkolle vielä mittaamattoman hyödyllisiksi.” (Church History and Modern Revelation, 2 osaa, 1953, osa 1, s. 150.)
Ilmoitus luvussa OL 32 osoitettiin Parley P. Prattille ja Ziba Petersonille. Voisit lukea ääneen seuraavat historialliset tiedot auttaaksesi luokan jäseniä saamaan lisää tietoa näistä kahdesta miehestä:
Kesällä 1830 Parley P. Pratt ja hänen vaimonsa Thankful matkustivat kodistaan Amherstista Ohion osavaltiosta käymään sukulaisten luona New Yorkin osavaltiossa. Pyhä Henki kehotti Parleya pysähtymään matkalla Newarkin kylään New Yorkissa lähellä Palmyraa, missä hän sai kuulla Mormonin kirjasta. Hän kirjoitti myöhemmin reaktiostaan tähän kirjaan:
Kuva
Parley P. Pratt
”Luin koko päivän; syöminen oli rasite, en halunnut lainkaan ruokaa; nukkuminen oli rasite yön tullessa, sillä olisin mieluummin lukenut kuin nukkunut.
Lukiessani Herran Henki oli päälläni, ja minä tiesin ja käsitin, että kirja oli tosi.” (Ks. Gordon B. Hinckleyn lainaamana artikkelissa ”Elävä ja tosi todistus”, Liahona, elokuu 2005, s. 3.)
Parley matkusti Palmyraan, missä hän tapasi Hyrum Smithin, joka opetti häntä. Pian Hyrum ja Parley matkustivat Fayetteen New Yorkiin tapaamaan kasvavan kirkon seurakunnan jäseniä. Oliver Cowdery kastoi Parleyn ja asetti hänet vanhimmaksi syyskuussa 1830.
Ziba Petersonin kääntymyksestä ei tiedetä juuri mitään. Sen tiedämme, että Oliver Cowdery kastoi hänet huhtikuussa 1830, ja hänet asetettiin vanhimmaksi saman vuoden kesäkuussa.
Seuraava kertomus on esimerkki siitä, kuinka Herra siunasi Parley P. Prattia tämän täyttäessä lähetystyötehtäväänsä:
Noin 80 kilometriä Kirtlandista länteen Parley pidätettiin ”joutavin perustein”, vietiin oikeuteen ja ”tuomittiin vankilaan” tai maksamaan sakkoja (ks. Autobiography of Parley P. Pratt, toim. Parley P. Pratt, 1938, s. 36). Koska Parley ei kyennyt maksamaan sakkoja, hän vietti yön lukkojen takana majatalossa. Seuraavana aamuna hänen toverinsa kävivät pikaisesti tapaamassa häntä, ja hän kehotti heitä jatkamaan matkaansa luvaten liittyä heidän seuraansa pian. Parley kertoi: ”Istuttuamme jonkin aikaa takkatulen ääressä poliisin pitäessä vahtia pyysin päästä ulos. Kävelin torille ja hän seurasi minua. Sanoin: ’Herra Peabody, oletteko te hyvä juoksemaan kilpaa?’ ’En’, hän sanoi, ’mutta suuri bulldoggini on, ja sitä on näiden muutamien vuosien ajan harjoitettu auttamaan minua virassani. Käskystäni se käy kenen tahansa kimppuun.’ ’Hyvä on, herra Peabody, te pakotitte minut kulkemaan virstan. Olen kulkenut kanssanne kaksi. Te olette antanut minulle tilaisuuden saarnata ja laulaa ja olette myös kestinnyt minua yösijalla ja aamiaisella. Minun on nyt jatkettava matkaani. Jos te olette hyvä juoksija, te voitte pitää minulle seuraa. Kiitän teitä kaikesta ystävällisyydestänne – hyvästi, herra konstaapeli.’
Sitten lähdin matkaan hänen seisoessaan siinä niin ällistyneenä, ettei hän kyennyt siirtämään jalkaa toisen eteen. – – Hän ei toipunut hämmennyksestään eikä saanut itseään liikkeelle, ennen kuin olin saanut parin sadan metrin etumatkan. – – Nyt hän tuli perässäni huutaen ja komentaen koiraansa ottamaan minut kiinni. Koira, yksi suurimmista, mitä olen koskaan nähnyt, saavutti minua täydessä raivossaan, ja poliisi tuli yhä perässäni lyöden käsiään yhteen ja huutaen: ’Puskii, puskii, ota kiinni, ota kiinni, kaada maahan!’ Samalla hän osoitti sormellaan siihen suuntaan, johon juoksin. Koira tavoitti minua nopeasti ja oli juuri hyppäämässä kimppuuni, kun päähäni pälkähti salamannopeasti ajatus auttaa poliisia ohjaamaan raivostunut koira vähän matkan päässä edessäpäin olevaan metsään. Osoitin sormellani siihen suuntaan, löin käsiäni yhteen ja matkin poliisin huutoa. Koira säntäsi ohitseni kaksinkertaisella nopeudella ja juoksi metsää kohti poliisin ja minun kannustamana, ja me kumpikin juoksimme samaan suuntaan.”
Karistettuaan kannoiltaan sekä koiran että poliisin vanhin Pratt liittyi tovereidensa seuraan toista reittiä. Parley sai kuulla jälkeenpäin, että Simeon Carter, jolle hän oli jättänyt Mormonin kirjan, ja noin 60 muuta ihmistä sillä seudulla oli liittynyt kirkkoon. (Ks. Autobiography of Parley P. Pratt, s. 38–39; ks. myös Kirkon historia aikojen täyttyessä, s. 89–90.)