Marraskuun 1. päivänä 1831 profeetta Joseph Smith ja ryhmä vanhimpia kokoontuivat erityiskonferenssiin Hiramissa Ohiossa. He keskustelivat Käskyjen kirjan julkaisemisesta. Se oli kokoelma profeetan saamia ilmoituksia. Neljä konferenssissa olevista vanhimmista pyysi, että Joseph Smith kysyisi Herralta, mikä oli Hänen tahtonsa heihin nähden. Vastauksena tähän pyyntöön profeetta sai ilmoituksen, joka on nyt tallennettuna luvussa OL 68. Tämä ilmoitus sisältää neuvoja niille, jotka kutsutaan saarnaamaan evankeliumia, ohjeita piispan kutsumisesta sekä käskyn, että vanhempien tulee opettaa lapsilleen evankeliumin periaatteita ja toimituksia.
Vapahtaja neuvoo niitä, jotka kutsutaan saarnaamaan evankeliumia
Jos olet itse palvellut tai joku läheisesi on palvellut kirkon lähetystyössä, aloita oppitunti kertomalla, millaisia tunteita ihmiset kokevat valmistautuessaan lähtemään kotoa kokoaikaiseen lähetystyöhön. Esitä sitten seuraavat kysymykset:
Mitä murheita tai huolenaiheita jollakulla saattaisi olla palvelemisesta kokoaikaisessa lähetystyössä?
Millaiset asiat toisinaan pelottavat ihmisiä evankeliumin kertomisessa sukulaisille ja ystäville?
Selitä, että 1. marraskuuta 1831 pidetyssä konferenssissa neljä vanhinta, jotka palvelisivat lähetyssaarnaajina, kääntyivät Joseph Smithin puoleen ja pyysivät saada tietää Herran tahdon heihin nähden. Vastauksena Herra ilmoitti mallin evankeliumin saarnaamiseen. Kehota viittä oppilasta lukemaan vuorotellen ääneen jakeet OL 68:1–5. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille tuon mallin osatekijöitä. Ennen kuin he lukevat, tuo esiin, että jakeissa 2 ja 3 mainitaan sana malli. Malli tarkoittaa kaavaa.
Miten meidän näiden jakeiden mukaan pitäisi saarnata evankeliumia?
Mitä Herra jakeissa 3–5 lupaa antaa palvelijoilleen?
Miten lähetyssaarnaajien innoitetut sanat vaikuttavat niihin, jotka ottavat ne vastaan? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulee huomata seuraava periaate: Kun Pyhä Henki innoittaa Herran palvelijoita, heidän sanansa johtavat ihmisiä pelastukseen. Kirjoita tämä periaate taululle.)
Miten me voimme luoda Pyhän Hengen vaikutukselle otollisen ilmapiirin kertoessamme evankeliumista?
Selitä, että vaikka ne, jotka on asetettu saarnaamaan evankeliumia, voivat auttaa ihmisiä saamaan todistuksen totuudesta, niin ainoastaan kirkon presidentillä on oikeus ottaa vastaan ja julistaa Herran tahto koko kirkkoa varten. Hänen johdollaan muilla ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenillä on myös valtuus julistaa Jumalan tahto meihin nähden.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 68:6. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja katsomaan, millä muilla tavoin Herra kannusti palvelijoitaan.
Mitkä tässä jakeessa huomaamanne totuudet saattaisivat lohduttaa lähetyssaarnaajaa?
Miksi teille on tärkeää tietää, että Herra seisoo uskollisten palvelijoidensa rinnalla?
Huomauta, että jakeessa 6 esitetään Herran palvelijoiden tärkein tehtävä – todistaa Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen palvelutyöstään menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Tee sitten yhteenveto jakeista OL 68:7–12 selittämällä, että Herra kutsuu kirkon uskollisia vanhimpia saarnaamaan evankeliumia ja kastamaan niitä, jotka uskovat.
Voisit kertoa sellaisen kokemuksen, jossa Henki on johdattanut sinua tietämään, kuinka kertoa evankeliumista jollekulle.
Herra ilmoittaa, että ensimmäisen presidenttikunnan tulee valvoa piispojen kutsumista
Pyydä oppilaita kuvittelemaan, että johonkin toiseen kirkkoon kuuluva ystävä kysyy: ”Kuinka teidän piispanne valittiin?”
Miten vastaisitte?
Selitä, että Edward Partridge oli ensimmäinen piispa, joka kutsuttiin tähän tehtävään Jeesuksen Kristuksen palautetussa kirkossa (4. helmikuuta 1831; ks. OL 41:9). Ennen kuin Joseph Smith sai ilmoituksen, joka on tallennettu lukuun OL 68 (marraskuussa 1831), piispa Partridge oli ainoa piispa kirkossa. Muita piispoja kutsuttiin pian sen jälkeen kun profeetta oli saanut tämän ilmoituksen.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 68:14–15. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana saadakseen selville, kuinka piispoja valitaan.
Huom.Jakeet 15–20 sisältävät ohjeita Aaronin todellisista jälkeläisistä, jotka saatetaan kutsua johtavaksi piispaksi. Ilmaus ”Aaronin todellinen jälkeläinen” tarkoittaa Vanhan testamentin Mooseksen veljen Aaronin jälkeläisiä. Sellaisella jälkeläisellä olisi oikeus johtavan piispan virkaan, jos ensimmäinen presidenttikunta kutsuisi ja hyväksyisi hänet. Jakeet 16–20 koskevat vain johtavaa piispaa, eivät seurakuntien piispoja (ks. Joseph Fielding Smith, Pelastuksen oppeja, toim. Bruce R. McConkie, 3 osaa, 1977–1982, osa 3, s. 87–88). Kirkon alkuaikojen kirjallisuudessa puhutaan usein piispa Partridgesta johtavana piispana. Johtavan piispan tehtävät kehittyivät ja muuttuivat muutamien seuraavien vuosien aikana. Presidentti Brigham Youngin johdolla johtavan piispan tehtäviä selvennettiin tarkemmin vuonna 1847 Winter Quartersissa, jolloin piispa Newel K. Whitney sai tuon tehtävän.
Voit selittää, että kirkon alkuaikoina ensimmäisen presidenttikunnan jäsenet asettivat ja erottivat tehtävään kaikki piispat. Nykyään kirkossa tämä pitää yhä paikkansa johtavan piispan kohdalla. Piispojen kutsumisen, asettamisen ja tehtävään erottamisen hoitavat kuitenkin heidän vaarnanjohtajansa ensimmäisen presidenttikunnan johdolla. Vaarnan johtokunnassa palvelevien neuvonantajiensa tuella vaarnanjohtaja etsii ilmoitusta tietääkseen, milloin ja kenet kutsua uudeksi piispaksi. Hän lähettää suosituksensa ensimmäiselle presidenttikunnalle hyväksyttäväksi. Hyväksyttyään henkilön tähän tehtävään ensimmäinen presidenttikunta valtuuttaa vaarnanjohtajan asettamaan ja erottamaan uuden piispan tähän tehtävään. (Ks. lisätietoja Käsikirja 2: Johtaminen ja palveleminen kirkossa, 2010, 19.6.)
Miksi teidän on tärkeä tietää, että ensimmäinen presidenttikunta on hyväksynyt piispanne kutsumisen?
Herra käskee vanhempia opettamaan evankeliumia lapsilleen
Pyydä oppilaita ajattelemaan sitä tosiasiaa, että he voisivat muutaman vuoden kuluttua olla isiä ja äitejä. Tuo esiin, että Herra antaa äideille ja isille suuria vastuita – heidän tulee opettaa evankeliumia lapsilleen sanoin ja esimerkillään (ks. OL 29:46–50 ja ”Perhe – julistus maailmalle”, joka on tämän oppikirjan lopussa olevassa liitteessä). Kehota heitä kirjoittamaan seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa kolme periaatetta, jotka he haluavat opettaa lapsilleen.
Järjestä oppilaat pareiksi. Pyydä heitä lukemaan luettelonsa toisilleen. Kehota heitä sitten lukemaan yhdessä OL 68:25–27 ja panemaan merkille asioita, joita he voivat lisätä luetteloonsa.
Mitä Herra on käskenyt vanhempia opettamaan lapsilleen? (Oppilaiden tulee huomata seuraava oppi: Herra on käskenyt vanhempia opettamaan lapsiaan ymmärtämään oppia parannuksesta, uskosta Kristukseen, kasteesta ja Pyhän Hengen lahjasta. Voisit kehottaa oppilaita merkitsemään jakeesta 25 ilmaukset, jotka opettavat tätä oppia.)
Mistähän syystä on tärkeää, että pienet lapset ymmärtävät, mitä on parannus? Usko Kristukseen? Kaste? Pyhän Hengen lahja?
Kehota oppilaita kirjoittamaan tilanteesta, jolloin he ovat nähneet vanhempien opettavan kohdassa OL 68:25 mainittuja periaatteita ja toimituksia. Kun oppilailla on ollut riittävästi aikaa kirjoittaa, pyydä muutamaa heistä kertomaan, mitä he ovat kirjoittaneet.
Pyydä oppilaita seuraavassa toiminnassa työskentelemään edelleen pareittain. Selitä, että kohdassa OL 68:28–31 Herra antaa lisää neuvoja vanhemmille. Anna kullekin parille monisteena seuraavat tiedot. Kannusta parin osapuolia lukemaan kukin pyhien kirjoitusten kohta ja keskustelemaan yhdessä kysymyksistä. Selitä, että kun he ovat valmiit, he saavat kertoa luokalle, mitä ovat löytäneet.
Lukekaa OL 68:28 ja pankaa merkille, mitä Herra käskee vanhempien opettaa lapsilleen.
Mistähän syystä teidän olisi tärkeää opettaa lapsianne rukoilemaan?
Kuinka teitä opetettiin rukoilemaan? Kuinka rukous on ollut siunaukseksi teille ja perheellenne?
Mitä ”vaeltamaan oikeamielisesti Herran edessä” mielestänne tarkoittaa?
Lukekaa OL 68:29 ja pankaa merkille, mitä Herra käskee meidän tehdä.
Mitä olette oppineet sapatinpäivän pyhittämisestä?
Miten te voitte pyhittää sapatinpäivän?
Lukekaa OL 68:30 ja pankaa merkille Herran varoitus .
Milloin olette kokeneet siunauksia, jotka koituvat ahkerasta työnteosta?
Lukekaa seuraava ote kirjasesta Nuorten voimaksi:
”Herra on kieltänyt meitä olemasta laiskoja. Joutilaisuus voi johtaa sopimattomaan käytökseen, ihmissuhteiden kariutumiseen ja syntiin. Eräänlaista joutilaisuutta on se, että viettää kohtuuttomasti aikaa sellaisissa toiminnoissa – kuten internetin käyttäminen, videopelien pelaaminen ja television katseleminen – jotka estävät tekemästä hyödyllistä työtä.” (Nuorten voimaksi, kirjanen, 2011, s. 40.)
Kuinka joutilaisuus voi johtaa jumalattomuuteen?
Mitkä asiat voivat auttaa ihmistä voittamaan taipumuksen joutilaisuuteen?
Lukekaa OL 68:31–32 ja pankaa merkille Herran neuvo pyhille Siionissa.
Kuinka ahneus voi mielestänne vaikuttaa perheeseen?
Mitä voimme tehdä elämässämme voittaaksemme itsekkyyden ja ahneuden?
Kun oppilaat ovat tehneet tämän toiminnan, pyydä heitä kertomaan, mitä he ovat oppineet. (Voisit pyytää yhtä oppilasta kirjoittamaan taululle muiden oppilaiden vastaukset.) Yksi periaate, jota voit tähdentää jakeista 31 ja 32, on se, että meidän tulee poistaa elämästämme joutilaisuus ja ahneus. (Kun oppilaat keskustelevat tästä periaatteesta, voit huomauttaa, ettei meidän tarvitse saada kaikkea sitä, mitä ystävillämme on, voidaksemme olla onnellisia.)
Mistähän syystä on tärkeää, että vanhemmat opettavat evankeliumin tasovaatimuksia ja elävät niiden mukaan?
Miten nuoret miehet ja nuoret naiset voivat auttaa perhettään ”vaeltamaan oikeamielisesti Herran edessä”?
Jos sinulla on lapsia, voisit ilmaista kiitollisuutesi siitä, kuinka lapsesi auttavat sinua noudattamaan luvussa OL 68 olevia Herran käskyjä. Kehota sitten oppilaita kirjoittamaan tavoite, joka auttaa heitä valmistautumaan siihen, että he olisivat hyviä vanhempia. Tai kehota heitä kirjoittamaan tavoite, jolla he voivat auttaa vanhempiaan näiden tehtävissä. Jos aikaa on, voit pyytää muutamaa oppilasta kertomaan tavoitteensa luokalle.
Presidentti J. Reuben Clark on selittänyt, että ainoastaan ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenillä on oikeus, voima ja valtuus julistaa Jumalan mieli ja tahto Hänen kansalleen:
Kuva
Presidentti J. Reuben Clark
”[Meidän] tulee [pitää] mielessä, että joillekuille johtaville auktoriteeteille on annettu erityiskutsumus; heillä on erityinen lahja; heidät on hyväksytty profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi, mikä suo heille erityisen hengellisen lahjan heidän opettaessaan ihmisiä. Kirkon presidentin alaisuudessa, jolla on ylin voima ja valtuus, heillä on oikeus, voima ja valtuus julistaa Jumalan mieli ja tahto Hänen kansalleen. Muille johtaville auktoriteeteille ei ole annettu tätä erityistä hengellistä lahjaa ja valtuutta koskemaan heidän opetustaan. Heillä on siitä johtuva rajoitus, ja tuo voimassa ja valtuudessa opettamisen rajoitus koskee jokaista muuta kirkon virkailijaa ja jäsentä, sillä kenellekään heistä ei ole annettu hengellistä lahjaa olla profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja. Lisäksi, kuten juuri on todettu, kirkon presidentillä on vielä erityinen hengellinen lahja tässä suhteessa, sillä hän on profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja koko kirkolle.” (”When Are Church Leaders’ Words Entitled to Claim of Scripture?”,Church News, 31. heinäkuuta 1954, s. 9–10.)
Vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, että profeetta puhuu profeettana vain silloin kun hän toimii Pyhän Hengen innoittamana:
Kuva
Vanhin D. Todd Christofferson
”Tulee muistaa, ettei jokainen kirkon jonkun entisen tai nykyisen johtajan lausunto ole välttämättä oppia. Kirkossa ymmärretään yleisesti, että jonkun johtajan jossakin yksittäisessä tilanteessa antama lausunto edustaa usein henkilökohtaista, vaikkakin harkittua mielipidettä, jota ei ole tarkoitettu viralliseksi tai koko kirkkoa sitovaksi. Profeetta Joseph Smith opetti, että ’profeetta on profeetta vain silloin kun hän toimii profeettana’ [julkaisussa History of the Church, osa 5, s. 265]. Presidentti [J. Reuben] Clark – – on huomauttanut:
’– – Kirkko tietää Pyhän Hengen jäsenistölle antaman todistuksen avulla, ilmaisevatko johtavat veljet näkemyksiään, ”kuten Pyhä Henki heitä innoittaa”, ja aikanaan tuo tieto tulee ilmi.’ [J. Reuben Clark jr., ”When Are Church Leaders’ Words Entitled to Claim of Scripture?”, Church News, 31. heinäkuuta 1954, s. 10.]” (”Kristuksen oppi”, Liahona, toukokuu 2012, s. 87–89.)
Presidentti Joseph Fielding Smith on opettanut, että Herran ohjeet kohdassa OL 68:15–21 soveltuvat vain kirkon johtavan piispan virkaan:
Kuva
Presidentti Joseph Fielding Smith
”Henkilö, jolla ilmoituksissa sanotaan olevan polveutumisen kautta oikeus virkaan piispakunnassa, on sellainen, joka on esikoinen. Syntymänsä nojalla hän on oikeutettu saamaan ’sen avaimet eli valtuuden’. Tämä tarkoittaa vain sellaista, joka johtaa Aaronin pappeutta. Se ei viittaa millään tavoin seurakuntien piispoihin. Lisäksi kirkon ensimmäisen presidenttikunnan tulee määrätä sellainen henkilö tehtäväänsä ja hänen tulee saada – – asettamisensa heidän kättensä alla. Ilmoitus, joka vahvistaa oikeuden johtaa tässä virassa, tulee presidenttikunnan, ei patriarkan, kautta. Silloin kun tällaisesta jälkeläisestä ei ole tietoa, kuka tahansa presidenttikunnan valitsema ylipappi voi pitää hallussaan johtavan piispan virkaa ja palvella siinä neuvonantajiensa avulla.” (Ks. Pelastuksen oppeja, toim. Bruce R. McConkie, 3 osaa, 1977–1982, osa 3, s. 88; kursivointi alkuperäisessä.)