Suuren luopumuksen aikana Jeesuksen Kristuksen kirkon toimituksia muutettiin, poistettiin tai toimitettiin ilman oikeaa valtuutta. Ilmoituksessa, joka on tallennettu lukuun OL 22, Herra vahvistaa, että kastetoimituksen voivat toimittaa ainoastaan henkilöt, joilla on asianmukainen valtuus suoda ihmisille kirkon jäsenyys ja pääsy Jumalan valtakuntaan. Luvussa OL 23 on ilmoitus, jonka Joseph Smith sai viittä miestä varten, jotka halusivat vilpittömästi tietää Herran heitä koskevan tahdon. He olivat Oliver Cowdery, Hyrum Smith, Samuel Smith, Joseph Smith vanhempi ja Joseph Knight vanhempi.
Pyydä kolmea oppilasta osallistumaan roolileikkiin. Kehota yhtä oppilasta esittämään tutkijaa, joka uskoo, että kirkko on tosi. Tutkija on saanut upotuskasteen toisessa kirkossa, eikä hän ymmärrä, miksi uusi kaste on tarpeen. Pyydä kahta muuta oppilasta esittämään lähetyssaarnaajia, jotka yrittävät vastata tutkijan kysymykseen. Kehota luokan jäseniä miettimään, kuinka he saattaisivat vastata, jos he olisivat itse tässä tilanteessa.
Selitä roolileikin jälkeen, että lukuun OL 22 tallennettu ilmoitus johtui samankaltaisesta tilanteesta. Monet kirkon jäseniksi pyrkivät oli kastettu aiemmissa uskontokunnissaan. He miettivät, miksi heidät piti kastaa uudelleen.
Joseph Smith kääntyi heidän kysymyksensä johdosta Herran puoleen. Vastauksessaan Herra opetti tärkeän evankeliumin palautukseen kuuluvan opin. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 22:1. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille ilmaus, joka liittyy evankeliumin palautukseen.
Mikä ilmaus tässä jakeessa liittyy evankeliumin palautukseen? (”Uusi ja ikuinen liitto.”)
Auta oppilaita ymmärtämään tämä ilmaus kehottamalla yhtä heistä lukemaan ääneen seuraavat sanat:
Kuva
Presidentti Joseph Fielding Smith
”Uusi ja ikuinen liitto on evankeliumin täyteys. [Ks. OL 66:2.] Siihen kuuluvat ’kaikki liitot, sopimukset, sitoumukset, velvoitteet, valat, lupaukset, teot, yhdistämiset, liittämiset ja odotukset’, jotka lupauksen Pyhä Henki eli Pyhä Henki sinetöi kirkon jäsenten päälle kirkon presidentin valtuudella, jolla on avaimet. [Ks. OL 132:7.] Kirkon presidentillä on Melkisedekin pappeuden avaimet. Hän jakaa valtuutta muille ja valtuuttaa heidät toimittamaan pappeuden pyhiä toimituksia.
Iankaikkinen avioliitto on yksi uusi ja ikuinen liitto. Myös kaste on yksi uusi ja ikuinen liitto [ks. OL 132:22] ja samoin asettaminen pappeuteen, ja jokainen muu liitto on ikuinen ja kuuluu siihen uuteen ja ikuiseen liittoon, joka käsittää kaiken.” (Answers to Gospel Questions, toim. Joseph Fielding Smith jr., 5 osaa, 1957–1966, osa 1, s. 65.)
Pyydä oppilaita sanomaan omin sanoin lyhyesti, mitä ilmaus uusi ja ikuinen liitto tarkoittaa.
Kuinka ymmärrys uudesta ja ikuisesta liitosta voisi olla hyödyllinen niille, jotka on kastettu ilman pappeuden valtuutta?
Millä valtuudella uuteen ja ikuiseen liittoon kuuluvat toimitukset suoritetaan? (Pappeuden valtuudella.)
Kirjoita taululle seuraava oppi: Kastajalla täytyy olla Jumalalta saatu valtuus.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 22:2–4. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja etsimään luetusta ilmauksia, jotka osoittavat, ettei Herra hyväksy kasteita, jotka on toimitettu ilman pappeuden valtuutta. Tässä ilmoituksessa Herra sanoo kastetoimituksen olevan sitä, että menee sisälle ahtaasta portista (ks. OL 22:2). Kehota sitten oppilaita kertomaan, mitä he saivat selville.
Missä mielessä kasteet, jotka toimitetaan ilman valtuutta, ovat ”kuolleita tekoja”? (Niistä ei ole kastettaville iankaikkista hyötyä.)
Mitä Herra on tehnyt kohdan OL 22:3 mukaan niiden kuolleiden tekojen vuoksi, joita siihen aikaan tehtiin? (Hän on perustanut uudelleen liittonsa ja kirkkonsa.)
Kuinka teitä on siunattu jäsenyytenne vuoksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa – ainoassa kirkossa, jolla on valtuus suorittaa välttämättömiä toimituksia?
Pyydä oppilaita miettimään tilannetta, jolloin he kuulivat joltakulta toiselta henkilöltä kipeästi kaipaamiaan rohkaisun tai opastuksen sanoja. Voisit pyytää muutamia oppilaita kertomaan kokemuksistaan.
Kehota oppilaita katsomaan luvun OL 23 johdantoa ja mainitsemaan ne viisi miestä, joille tässä luvussa puhutaan. Selitä, että tässä ilmoituksessa kukin näistä miehistä sai Herralta erityisiä ohjeita. Kannusta oppilaita panemaan merkille opetuksia, joita he voivat saada tutkiessaan Herran sanoja näille miehille. Seuraavissa elämäkertatiedoissa on hyödyllistä taustaa lukuun OL 23.
Hyrum Smith, profeetan vanhempi veli, auttoi Mormonin kirjan julkaisemisessa työskentelemällä suoraan kirjanpainajan kanssa. Hän palveli kirkon ensimmäisen seurakunnan johtajana Colesvillessä New Yorkin osavaltiossa. Hyrum oli uskollinen Herralle ja kirkolle koko elämänsä ajan.
Samuel Smith, profeetan nuorempi veli, kastettiin toukokuussa 1829. Kesäkuussa 1830 hän lähti lähetystyöhön ja antoi sen Mormonin kirjan, joka johti lopulta Brigham Youngin ja monien hänen sukulaistensa kääntymykseen. Samuel oli uskollinen perheelleen ja kirkolle koko elämänsä ajan. Samuel ei ollut valmis saarnaamaan, kun tämä ilmoitus annettiin, mutta hän aloitti lähetystyöpalveluksensa kaksi kuukautta myöhemmin.
Joseph Smith vanhempi, profeetan isä, liittyi kirkkoon samana päivänä, jona kirkko järjestettiin. Seuraavana kesänä hän ja hänen poikansa Don Carlos lähtivät lähetystyöhön sukulaisten luo New Yorkiin. Hänestä tuli ylipappi ja kirkon ensimmäinen patriarkka. Joseph Smith nuorempi kuvaili, että hänen isänsä oli ”uskollinen Jumalalle ja kirkolle joka tilanteessa ja kaikissa olosuhteissa, joita hänet kutsuttiin kokemaan” (History of the Church, osa 4, s. 192).
Joseph Knight vanhempi oli Joseph Smith nuoremman läheinen ystävä ja oli osoittanut tälle suurta ystävällisyyttä. Hän hankki profeetalle tarvikkeita tämän kääntäessä Mormonin kirjaa. Hän oli tuntenut halua ottaa kasteen muiden kanssa sinä päivänä, jona kirkko järjestettiin, mutta hän ei mennyt kastettavaksi, koska halusi tutkia lisää Mormonin kirjaa. Hän kirjoitti myöhemmin: ”Minusta olisi tuntunut paremmalta, jos olisin – – mennyt” kastettavaksi (lainattuna artikkelissa Larry Porter, ”The Joseph Knight Family”, Ensign, lokakuu 1978, s. 40).
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 23:1–2. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, minkä varoituksen Herra antoi Oliver Cowderylle.
Minkä varoituksen Herra antoi Oliverille? Kuinka ylpeys voi johtaa kiusaukseen?
Millä tavoin me voimme välttää ylpeyden tunteita, jotka johtaisivat meitä kiusaukseen?
Minkä siunauksen Oliver jakeen 2 mukaan saisi? (Kyvyn saarnata totuutta.)
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 23:3–5. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä samankaltaisuuksia on niissä ohjeissa, joita Herra antoi Hyrum Smithille, Samuel Smithille ja Joseph Smith vanhemmalle.
Millä tavoin Herran ohjeet näille miehille olivat samanlaisia? (Jokainen kutsuttiin kehottamaan ja vahvistamaan kirkkoa. Voit selittää, että kutsu kehottaa tarkoittaa vastuullista tehtävää opettaa evankeliumia muille.)
Pyydä kolmea oppilasta lukemaan vuorotellen ääneen Hyrum Smithin, Samuel Smithin ja Joseph Smith vanhemman elämänkertaluonnokset. Ennen kuin oppilaat lukevat nämä luonnokset, pyydä luokkaa panemaan merkille millä tavoin nämä miehet täyttivät tehtävänsä kehottaa ja vahvistaa kirkkoa. Kun kutakin koskevat tiedot on luettu, pyydä oppilaita kertomaan, mitä he saivat tietää.
Mitä samankaltaisuuksia ja eroja on Hyrum Smithille ja Samuel Smithille annetuissa ohjeissa?
Millä tavoin me voimme kehottaa ja vahvistaa kirkkoa?
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen Joseph Knight vanhemman elämänkertaluonnos. Pyydä sitten toista oppilasta lukemaan OL 23:6–7, joka sisältää Herran neuvoja Joseph Knight vanhemmalle. Pyydä luokkaa seuraamaan mukana ja etsimään mitä Herra käski häntä tekemään.
Mitä Joseph Knightin käskettiin tehdä? (Rukoilla ääneen salassa, perheensä ja ystäviensä kanssa sekä maailman edessä, liittyä tosi kirkkoon ja kehottaa toisia.)
Mitä todisteita näette kohdassa OL 23:7 siitä, että Herra halusi siunata Joseph Knight vanhempaa?
Selitä, että hieman sen jälkeen kun Herra oli antanut tämän ilmoituksen, Joseph Knight vanhempi päätti mennä kasteelle. Hän pysyi uskollisena kirkolle koko elämänsä ajan puolustaen profeetta Joseph Smithiä niin yksityisesti kuin julkisestikin. Profeetta kuvaili myöhemmin, että Joseph Knight vanhempi oli ”uskollinen ja vilpitön, puolueeton ja esimerkillinen, hyveellinen ja ystävällinen poikkeamatta koskaan oikealle tai vasemmalle” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 483–484).
Kehota oppilaita ilmaisemaan jokin periaate, jonka he ovat oppineet tutkimalla lukua OL 23. Oppilaat saattavat mainita esimerkiksi seuraavia periaatteita:
Kun meillä on halu palvella Herraa, me voimme saada Häneltä henkilökohtaista johdatusta.
Herra siunaa meitä, kun me noudatamme Hänen meille antamaansa johdatusta.
Kehota oppilaita pohtimaan johdatusta, jota he ovat saaneet Herralta Pyhän Hengen, elävien profeettojen sanojen tai pyhien kirjoitusten välityksellä. Anna heille muutama minuutti aikaa miettiä, kuinka he aikovat noudattaa saamiaan neuvoja. Voit kehottaa heitä kirjoittamaan seminaarivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa mitä tahansa vaikutelmia, joita he saavat. Vakuuta heille, että heitä siunataan Herran avulla ja johdatuksella, kun he tekevät sen, mitä Hän pyytää.
Kohdassa OL 22:1 ilmaus ”tosiaankin se, joka on ollut alusta asti” on kirjaimellisesti totta: Evankeliumia opetettiin Aadamille ja Eevalle, ja heidät kastettiin (ks. Moos. 5:58–59; 6:52–68), Henok sai käskyn kastaa Herran seuraajia (ks. Moos. 7:11) ja Nooa opetti ihmisille, että heidän tulee ottaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen aivan kuten heidän isänsä olivat tehneet (ks. Moos. 8:24). Kastetta opetettiin myös Mormonin kirjassa ennen Kristuksen tulemista. Kaste oli käytäntönä myös muinaisten juutalaisten keskuudessa:
”Vaikka ei olekaan täysin selvää maallisen historian eikä pyhien kirjoitusten perusteella, että juutalaiset todella kastoivat toisiaan [Jeesuksen Kristuksen aikaan], heidän keskuudessaan oli tavanomaisena käytäntönä kastaa juutalaisuuteen kääntyneitä pakanoita. – –
On merkillepantavaa, että kun Johannes tuli kansan keskuuteen, he eivät kysyneet häneltä: ’Mikä on tämä uusi asia, jota teet?’ vaan he kysyivät: ’Kuka sinä olet?’ He eivät kyseenalaistaneet toimitusta.” (Robert J. Matthews, ”I Have a Question”, Ensign, syyskuu 1974, s. 16.)
Oppi ja liitot 22:2. ”Ette voi mennä sisälle ahtaasta portista Mooseksen lain – – avulla”
Mooseksen laki lihallisten käskyjen, seremonioiden, rituaalien ja vertauskuvien järjestelmineen annettiin auttamaan israelilaisia muistamaan Jumala ja odottamaan Jeesuksen Kristuksen sovitusta. Vapahtaja täytti tämän lain sovituksellaan (ks. Alma 34:13–14). Jeesuksen Kristuksen ollessa palvelutyössä kuolevaisuudessa Hän ja Hänen apostolinsa tekivät työtä opettaakseen juutalaisille, ettei pelastus voi tulla yksin kuuliaisuudesta laille vaan sovituksen pelastavan voiman kautta. Kuten kohtaan OL 22:2 on merkitty, Herra vertasi ihmistä, joka oli saanut kasteen henkilöltä, jolla ei ollut valtuutta, niihin, jotka luottivat Mooseksen lakiin mutta eivät uskoneet Jeesukseen Kristukseen. Tässä vertauksessa tähdennetään tarvetta luopua ”kuolleista” uskonnollisista käytännöistä, jotka eivät voi pelastaa meitä, ja ottaa vastaan evankeliumin uusi ja ikuinen liitto, aivan kuten alkuaikojen kristinuskoon kääntyneiden juutalaisten piti tehdä.
Vanhin James E. Talmage kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt:
Kuva
Vanhin James E. Talmage
”Kun Herra perusti kirkkonsa nefiläisten keskuuteen tällä [Amerikan] mantereella, Hän kertoi valituille ja asetetuille, joille valtuus annettiin, kuinka heidän tarkalleen piti suorittaa kastetoimitus. Heidän piti sanoa: ’Jeesuksen Kristuksen minulle antamalla valtuudella kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.’ Se ei anna meille tänä aikana mitään sellaista valtuutta. Sanat, jotka Kristus puhui muinaisille apostoleilleen, eivät antaisi valtuutta nykyisille apostoleille eivätkä keillekään kirkon vanhimmille. Toistan, että se, mitä Herra sanoi opetuslapsille, jotka valittiin nefiläisten keskuudessa, ei anna valtuutta meille, mutta tänä aikana Hän on puhunut jälleen ja on antanut saman voiman ja valtuuden puhua Hänen nimessään ja suorittaa evankeliumin toimituksia asettamansa kaavan mukaan, ja siksi vanhimmat ja papit, jotka nykyisin vievät uskoa osoittaneet ja synneistään parannuksen tehneet kastetta haluavat henkilöt kasteen vesiin, julistavat, että heille on annettu valtuus, ja Jeesukselta Kristukselta saamansa valtuuden nojalla he kastavat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1924, s. 68; ks. myös Opin ja Liittojen Kirja, oppilaan kirja, uskonto 324–325, 1986, s. 45.)
Jotkut alkuaikojen käännynnäiset kirkossa eivät ymmärtäneet, ettei Herra hyväksy kastetta, ellei kastajalla ole pappeuden valtuutta. Presidentti Joseph Fielding Smith on selittänyt:
Kuva
Presidentti Joseph Fielding Smith
”Heti sen jälkeen kun kirkko oli järjestetty, saatiin käännynnäisiä. Jotkut heistä kuuluivat kirkkoihin, joissa uskottiin upotuskasteeseen. Itse asiassa monet kirkon alkuaikojen käännynnäisistä olivat jo aiemmin hyväksyneet tämän tavan uskoen, että se oli oikea. Kysymys jumalallisesta valtuudesta ei ollut kuitenkaan lujasti juurtunut heidän mieleensä. Kun he halusivat tulla kirkkoon saatuaan todistuksen siitä, että Joseph Smith [oli tosi profeetta], he ihmettelivät, miksi oli välttämätöntä kastaa heidät uudelleen, kun he olivat noudattaneet upotuskasteen toimitusta aiemmin.” (Church History and Modern Revelation, 1953, osa 1, s. 109.)
Kaste on portti eli vaatimus pääsylle selestiseen valtakuntaan jokaisen kohdalla, joka on saavuttanut vastuullisen iän (ks. 2. Nefi 31:15–21). Kastetoimitus, vaikka se on ehdottoman välttämätön, on pätevä vasta silloin kun siihen liittyy vastaava sydämenmuutos, joka johtaa uuteen elämään.
Vanhin John A. Widtsoe kahdentoista apostolin koorumista on kuvaillut sellaista muuttunutta elämää:
Kuva
Vanhin John A. Widtsoe
”Muistelen, että mies, joka kastoi minut kirkon jäseneksi, oli hyvin tavallinen mies, – – joka joi tuopillisen olutta kaksi, kolme kertaa päivässä, lasin viskiä vähän myöhemmin ja pureskeli tupakkamälliä useimmiten koko päivän; joka eli hyödytöntä ja tarkoituksetonta elämää, ellei oteta lukuun kolmea ateriaa päivässä ja joidenkin lihallisten halujen tyydyttämistä. Hän kuuli evankeliumista ja otti sen vastaan. Se oli hyvä. Juuri sitä hän oli kaivannutkin. Mies varttui voimassa ja palvelutyössä kirkossa. Muistaakseni hän oli lähetystyössä viisi tai kuusi kertaa ja johti yhtä kirkon lähetyskentistä. Hän oli sama mies, hänellä oli samat kädet, samat jalat, sama ruumis, sama mieli, mutta hän muuttui sen Hengen vuoksi, joka tulee iankaikkisen totuuden vastaanottamisen myötä.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1952, s. 34; ks. myös Opin ja Liittojen Kirja, oppilaan kirja, s. 45–46.)