Seminaari
Oppiaihe 49: Oppi ja liitot 42:43–93


Oppiaihe 49

Oppi ja liitot 42:43–93

Johdanto

Luvun OL 42 loppuosa on jatkoa sille, mikä tunnetaan kirkon lakina. Siihen sisältyy Herran opetuksia kuolemasta ja parantamisesta. Siihen sisältyy myös Herran neuvoja pyhille siitä, kuinka suhtautua vakaviin synteihin ja rikkomuksiin ja kuinka käsitellä asianmukaisesti tilanteita, joissa meitä vastaan on rikottu tai me olemme rikkoneet muita vastaan.

Opetusehdotuksia

Oppi ja liitot 42:43–55

Herra antaa kuolemaa ja parantamista koskevia neuvoja

Pidä toisessa kädessäsi esillä pientä pulloa tai säiliötä, jossa on sairaiden voitelemiseen tarkoitettua pyhitettyä oliiviöljyä, ja toisessa kädessäsi lääkepulloa.

  • Mihin näiden pullojen sisältöä käytetään? Kumpaan meidän tulisi luottaa, kun olemme sairaita?

Kun oppilaat ovat lyhyesti kertoneet ajatuksistaan, kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 42:43–44. Pyydä luokan jäseniä huomaamaan Herran ohje siitä, mihin meidän tulee luottaa, kun olemme sairaita. Voit auttaa oppilaita ymmärtämään nämä jakeet selittämällä, että jakeessa 43 mainituilla yrteillä ja kevyellä ruoalla tarkoitetaan lääkintää, jota käytettiin yleisesti siihen aikaan, jolloin tämä ilmoitus annettiin.

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Dallin H. Oaksin seuraavat sanat. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, kuinka parantuminen voi tapahtua sekä uskon että lääkinnällisen hoidon avulla.

Kuva
Vanhin Dallin H. Oaks

”Myöhempien aikojen pyhät uskovat parhaan saatavilla olevan tieteellisen tietämyksen ja tekniikoiden hyödyntämiseen. Me käytämme ravitsemusta, liikuntaa ja muita keinoja terveyden säilyttämiseksi ja turvaudumme parantamisen ammattilaisten kuten lääkärien ja kirurgien apuun terveyden palauttamiseksi.

Lääketieteen käyttäminen ei ole ristiriidassa uskon rukoustemme ja pappeuden siunauksiin luottamisemme kanssa. – –

Tietenkään emme odota, kunnes kaikki muut menetelmät on käytetty, ennen kuin rukoilemme uskossa tai annamme pappeuden parantavia siunauksia. Hätätilanteissa rukoukset ja siunaukset otetaan käyttöön ensin. Useimmiten käytämme kaikkia keinoja samanaikaisesti.” (”Sairaiden parantaminen”, Liahona, toukokuu 2010, s. 47.)

  • Miksi on mielestänne tärkeää, että kun olemme sairaita, me käytämme sekä rukousta ja pappeuden siunauksia että lääkinnällistä hoitoa, jotta parantuisimme?

  • Parantuuko jakeen 44 mukaan jokainen sairas henkilö, joka saa pappeuden siunauksen?

Kerro oppilaille, että Herra selitti, miksi jotkut, jotka saavat pappeuden siunauksia, eivät mahdollisesti paranekaan. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 42:48. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille periaatteita, jotka määräävät, parantuuko joku pappeuden siunauksen johdosta.

  • Mikä on jakeen 48 mukaan tärkein tekijä, mikä ratkaisee pappeuden siunauksen lopputuloksen? (Kun oppilaat vastaavat, voisit selittää, että sanat ”ei ole määrätty kuolemaan” viittaavat siihen tosiasiaan, että kuoleminen tai parantuminen tapahtuu Herran ajoituksen, viisauden ja tahdon mukaan.)

  • Miksi ei jokainen Jeesukseen Kristukseen uskova parane?

  • Miksi on tärkeää, että me uskomme Jumalan tahtoon ja ajoitukseen meidän jokaisen kohdalla?

Kehota oppilaita huomaamaan periaate, jonka voimme oppia kohdasta OL 42:48 ja joka liittyy vaivoistamme paranemiseen. Oppilaiden vastausten pitäisi tuoda ilmi seuraava periaate: Jos uskomme Jeesukseen Kristukseen, me voimme parantua, jos se on Hänen tahtonsa mukaista. Voit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät jakeesta 48 ne sanat ja ilmaukset, jotka opettavat tätä periaatetta.

Auta oppilaita ymmärtämään, että uskomme täytyy keskittyä Jeesukseen Kristukseen eikä tiettyihin haluamiimme lopputuloksiin, pyytämällä yhtä oppilasta lukemaan ääneen kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Dallin H. Oaksin seuraavat sanat. Kehota luokan jäseniä kuuntelemaan, miksi on tärkeää, että uskomme on keskittynyt Jeesukseen Kristukseen.

Kuva
Vanhin Dallin H. Oaks

”Jumalan lapsina, tietoisina Hänen suuresta rakkaudestaan ja siitä, että Hän tietää parhaiten, mikä on parasta iankaikkiselle hyvinvoinnillemme, me luotamme Häneen. Evankeliumin ensimmäinen periaate on usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, ja usko tarkoittaa luottamusta. Tunsin tuota luottamusta puheessa, jonka serkkuni piti vakavaan sairauteen kuolleen teini-ikäisen tytön hautajaisissa. Hän lausui nämä sanat, jotka ensin hämmästyttivät minua ja sitten rakensivat minua: ’Minä tiedän, että oli Herran tahto, että hän kuolee. Hän sai hyvää sairaanhoitoa. Hänelle annettiin pappeuden siunauksia. Hänen nimensä oli rukousluettelossa temppelissä. Hänen tervehtymisensä puolesta lausuttiin satoja rukouksia. Ja minä tiedän, että tässä perheessä on niin paljon uskoa, että hän olisi parantunut, ellei Herran tahto olisi ollut ottaa häntä tässä vaiheessa kotiin.’ Tunsin tuon saman luottamuksen erään toisen hienon teini-ikäisen tytön isän sanoissa tytön kuoltua syöpään. Hän julisti: ’Perheemme uskoo Jeesukseen Kristukseen, eikä se riipu lopputuloksesta.’ Nuo opetukset kuulostavat minusta tosilta. Me teemme kaiken voitavamme rakkaan ihmisen parantumiseksi ja sitten luotamme lopputuloksen suhteen Herraan.” (”Sairaiden parantaminen”, s. 50.)

  • Kuinka nämä henkilöt, joista vanhin Oaks puhui, osoittivat uskoa Jeesukseen Kristukseen?

  • Joskus vaatii suurempaa uskoa nähdä rakkaan ihmisen kuolevan tai sairastavan pitkään, kuin nähdä hänen jäävän henkiin tai parantuvan. Miksi teidän mielestänne näin saattaisi olla?

  • Miksi teidän mielestänne on tärkeää osoittaa uskoa Jeesukseen Kristukseen, vaikka ei ehkä käykään niin kuin me haluamme?

Kysy oppilailta, tuntevatko he ketään sellaista, joka on kuollut, vaikka hän noudatti asianmukaisia hoitokeinoja ja pyrki parantumaan rukousten ja pappeuden siunausten avulla. (Ole erityisen hienotunteinen niiden tunteita kohtaan, jotka ovat saattaneet kokea tällaisen tilanteen.) Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 42:45–47. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille sanoja tai ilmauksia, jotka saattaisivat lohduttaa jotakuta, joka on kokenut rakkaan ihmisen kuoleman.

  • Jakeessa 45 kerrotaan, että tietenkin me suremme rakkaiden ihmisten menettämistä. Mikä jakeessa 46 opetettu oppi saattaisi lohduttaa niitä, jotka surevat rakkaan ihmisen menettämistä? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulee mainita seuraava oppi: Kuolema on suloinen niille, jotka kuolevat Herrassa.)

  • Mitä teidän mielestänne tarkoittaa se, että kuolee Herrassa?

  • Mitä teidän mielestänne tarkoittaa se, että kuolema on ”suloinen” niille, jotka kuolevat Herrassa? (Sinun pitää ehkä selittää, että vaikka uskollinen ihminen, joka kuolee, saattaa kärsiä fyysistä kipua, tämä lupaus viittaa siihen rauhaan ja lepoon, jota hän kokee henkimaailmassa.)

Kehota oppilaita pohtimaan, elävätkö he elämäänsä tavalla, joka tekisi kuolemasta heille suloisen, jos he kuolisivat tänään. (Voit kehottaa oppilaita kirjoittamaan ajatuksiaan seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa.)

Oppi ja liitot 42:56–73

Herra lupaa ilmoittaa lisää pyhiä kirjoituksia ja tietoa niille, jotka pyytävät

Tee yhteenveto kohdasta OL 42:56–58 selittämällä, että näissä jakeissa viitataan Joseph Smithin raamatunkäännökseen. Herra sanoi pyhille, että Joseph Smithin raamatunkäännöstä tulee opettaa kaikille ihmisille. Tee yhteenveto kohdasta OL 42:59–69 selittämällä, että näissä jakeissa on Herran ohjeita Joseph Smithille ja muille kirkon johtajille siitä, milloin ja kenelle heidän tulee saarnata evankeliumia. Herra kehotti heitä elämään saamiensa lakien mukaan ja selitti, että he saisivat lisää ohjeita, jotka auttaisivat heitä vakiinnuttamaan kirkkoa ja valmistamaan pyhiä elämään tulevassa Uudessa-Jerusalemissa. Lisäksi Herra opetti heille periaatteita siitä, kuinka he voisivat edelleenkin saada jumalallista ilmoitusta. Tiivistä kohta OL 42:70–73 selittämällä, että pyhityksen lain mukaan niiden, jotka palvelivat kirkkoa kokoaikaisesti tai osa-aikaisesti, oli määrä saada taloudellista apua.

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 42:61, 68 ja panemaan merkille periaatteita ilmoituksen saamisesta. Oppilaiden mahdollisia vastauksia:

Jos pyydämme, Herra antaa meille tietoa, joka tuo meille rauhaa, iloa ja iankaikkisen elämän.

Jos pyydämme viisautta, Herra antaa sitä meille auliisti.

  • Mitä siunauksia koituu siitä, että pyytää uutterasti Herralta ilmoitusta?

Lausu todistuksesi siitä, että kirkkomme johtajat johtavat ja opastavat meitä jatkuvan ilmoituksen periaatteen mukaan.

Oppi ja liitot 42:74–87

Pappeusjohtajat saavat ohjeita siitä, kuinka menetellä niiden jäsenten kohdalla, jotka syyllistyvät vakaviin synteihin

Selitä, että kohdassa OL 42:74–87 Herra kuvailee joitakin kirkon kurinpitoa hallitsevia lakeja. Hän antaa ohjeita pappeusjohtajille etenkin siitä, kuinka toimia niiden kohdalla, jotka ovat tehneet vakavia syntejä, kuten sukupuolisynnit, varastaminen, valehteleminen ja mikä tahansa muu jumalattomuus (ks. OL 42:87).

Oppi ja liitot 42:88–93

Herra antaa pyhille ohjeita siitä, kuinka ratkaista henkilökohtaisia rikkomuksia

  • Milloin olette nähneet jonkun loukkaantuvan jonkun toisen sanoista tai teoista? Ovatko jonkun toisen sanat tai teot koskaan satuttaneet tai loukanneet teitä?

Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 42:88–89. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja katsomaan, mitä Herra käskee tekemään, jos joku rikkoo meitä vastaan.

  • Mitä meidän tulee tehdä henkilön kanssa, joka on rikkonut meitä vastaan? (Tehdä sovinto hänen kanssaan kahden kesken. )

  • Miksi tällainen suhtautumistapa saattaisi olla hyödyllinen?

Kirjoita taulun vasemmalle puolelle seuraavat vajaat virkkeet:

Yksityisesti tehdyt rikkomukset tulee…

Julkisesti tehdyt rikkomukset tulee…

Kirjoita taulun oikealle puolelle edellisten virkkeiden loppuosa:

…selvittää julkisesti.

…selvittää yksityisesti.

Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 42:90–93 ja ohjaa heidät täydentämään virkkeet niiden sopivalla loppuosalla. (Yksityisesti tehdyt rikkomukset tulee selvittää yksityisesti. Julkisesti tehdyt rikkomukset tulee selvittää julkisesti.)

  • Miksi saattaisi olla sopimatonta selvittää yksityisiä rikkomuksia julkisesti?

  • Miksi toisinaan saattaisi olla viisasta selvittää julkisia rikkomuksia julkisesti?

Pyydä oppilaita miettimään tilanteita, jotka havainnollistavat näiden totuuksien sekä sopivaa että epäsopivaa soveltamista käytäntöön. Kehota muutamia oppilaita kertomaan ajatuksistaan. (Kun oppilaat kertovat, tähdennä sitä, että rikkomusten selvittämiseen Herran tavalla kuuluu parannuksenteko ja anteeksianto.)

  • Kuinka rikkomusten selvittäminen asianmukaisesti saattaisi siunata perhettä? Entä seurakuntaa? Entä oppilastovereista koostuvaa ryhmää?

Voit kiinnittää huomion siihen, että meiltä vaaditaan rohkeutta lähestyä jotakuta, joka on rikkonut meitä vastaan. Kehota oppilaita rukoilemaan taivaalliselta Isältä apua, kun he pyrkivät asianmukaisella tavalla selvittämään erimielisyydet toisten kanssa.

Kommentteja ja taustatietoja

Oppi ja liitot 42:46–47. Kuolema on suloinen niille, jotka kuolevat Herrassa

Presidentti Joseph Fielding Smith on selittänyt, mitä tarkoittaa se, että kuolema on suloinen niille, jotka kuolevat Herrassa:

Kuva
Presidentti Joseph Fielding Smith

”Joillekuille kirkon jäsenille viesti, että ne, jotka kuolevat Herrassa, eivät maista kuolemaa, on ollut ankara viesti. He ovat nähneet hyvien uskollisten miesten ja naisten kärsivän päiväkausia ja joskus kuukausia ennen kuolemaansa. Mutta Herra ei sano tässä, etteivät he kärsisi ruumiin vaivaa vaan että he ovat vapaita sielun tuskasta ja piinasta, joka on jumalattomien osa, ja vaikka he saattavatkin kärsiä ruumiissa, kuolema on oleva heille suloinen sikäli, että he huomaavat olevansa kelvollisia Herran edessä.” (Church History and Modern Revelation, 2 osaa, 1953, osa 1, s. 186; ks. myös Opin ja Liittojen Kirja, oppilaan kirja, uskonto 324–325, 1986, s. 83.)

Oppi ja liitot 42:48. ”Ei ole määrätty kuolemaan”

Kuva
Presidentti Joseph Fielding Smith

Presidentti Joseph Fielding Smith on sanonut: ”Yhtäkään vanhurskasta ihmistä ei koskaan oteta pois ennen hänen aikaansa” (artikkelissa ”Funeral Services for Elder Richard L. Evans”, Ensign, joulukuu 1971, s. 10).

Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, että aivan kuten me tarvitsemme uskoa parantuaksemme, me tarvitsemme uskoa hyväksyäksemme Herran tahdon, ettei meitä paranneta:

Kuva
Vanhin David A. Bednar

”[On olemassa periaate], joka koskee jokaista omistautunutta opetuslasta: vahva usko Vapahtajaan on Hänen tahtonsa ja ajoituksensa nöyrää hyväksymistä omassa elämässämme – silloinkin kun lopputulos ei ole sitä, mitä olimme toivoneet tai halunneet. – –

Vanhurskaus ja usko ovat varmasti tärkeitä siirrettäessä vuoria – mikäli vuorien siirtäminen toteuttaa Jumalan tarkoituksia ja on sopusoinnussa Hänen tahtonsa kanssa. Vanhurskaus ja usko ovat varmasti tärkeitä parannettaessa sairaita, kuuroja tai rampoja – mikäli tämä parantaminen toteuttaa Jumalan tarkoituksia ja on sopusoinnussa Hänen tahtonsa kanssa. Näin ollen, vaikka usko olisi vahva, monet vuoret eivät siirry. Eivätkä kaikki sairaat ja heikot parannu. Jos kaikkea vastakohtaisuutta rajoitettaisiin, jos kaikki sairaudet poistettaisiin, silloin Isän suunnitelman ensisijaiset tarkoitukset tehtäisiin tyhjiksi.

Monet niistä asioista, joita meidän on määrä oppia kuolevaisuudessa, voidaan oppia vain kokemustemme ja toisinaan kärsimystemme kautta. Ja Jumala odottaa meidän kohtaavan ja Hän luottaa meidän pystyvän kohtaamaan tilapäisiä kuolevaisuuden vastoinkäymisiä Hänen avullaan, jotta voimme oppia sen, mitä meidän tulee oppia, ja tulla lopulta sellaisiksi kuin meidän on määrä olla iankaikkisuudessa.” (Ks. ”Ettemme kavahtaisi (ks. OL 19:18)”, kirkon koululaitoksen hartaustilaisuus nuorille aikuisille, 3. maaliskuuta 2013, lds.org. Ks. myös Opin ja Liittojen Kirja, oppilaan kirja, uskonto 324–325, 1986, s. 82–83.)

Oppi ja liitot 42:70–73. ”Saada oikeutettu korvaus kaikista palveluksistaan”

Näissä jakeissa mainitaan, että piispan ja hänen neuvonantajiensa tulee saada oikeutettu korvaus palvelemisestaan. Meidän aikanamme tällä tarkoitetaan erityisesti johtavia auktoriteetteja, lähetysjohtajia ja temppelinjohtajia, joiden edellytetään luopuvan elinkeinostaan, kun he palvelevat kokopäiväisesti kirkossa. Nämä henkilöt saavat vaatimattoman määrärahan, jolla he voivat elättää itsensä ja perheensä palvelutyönsä aikana.