Kesä- ja heinäkuussa 1830 Joseph Smithiä ja muita kirkon jäseniä vainottiin ankarasti. Tänä vaikeana aikana Herra vahvisti Joseph Smithiä ja Oliver Cowderya ja antoi heille opetusta heidän tehtävistään ilmoituksessa, joka on luvussa OL 24. Herra antoi heille ohjeita myös yhteisen suostumuksen käytännöstä kirkossa. Ne ovat luvussa OL 26.
Joseph Smith ja Oliver Cowdery saavat kutsumuksiaan koskevia neuvoja
Kirjoita ennen oppituntia taululle seuraava kysymys: Mitä te teette, kun elämä on vaikeaa?
Pyydä oppilaita ajattelemaan jotakin vaikeaa tai turhauttavaa tilannetta, joka heillä on ollut, ja kuinka he selviytyivät noista vaikeuksista. Kehota muutamia oppilaita kertomaan kokemuksistaan. (Muistuta oppilaille, että jotkin kokemukset ovat liian pyhiä tai henkilökohtaisia kerrottaviksi.)
Selitä, että Joseph Smith koki elämässään monia vaikeita vaiheita. Pyydä yhtä oppilasta lukemaan ääneen luvun 24 johdanto. Kehota luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville olosuhteet, joissa tämä ja kaksi seuraavaa ilmoitusta saatiin.
Voisit havainnollistaa Joseph Smithin ja muiden tuona aikana kokemaa vainoa pyytämällä yhtä oppilasta tekemään ääneen yhteenvedon seuraavista historiallista taustaa koskevista tiedoista (sinun pitää ehkä antaa nämä tiedot ennen oppituntia, jotta oppilaalla on aikaa valmistautua):
Kesäkuussa 1830 Joseph Smith ja muutamat hänen työtovereistaan lähtivät Colesvilleen New Yorkin osavaltioon tavatakseen ihmisiä, jotka halusivat mennä kasteelle. Eräs pieni joki padottiin seuraavana päivänä (sunnuntaina) toimitettavia kasteita varten, mutta vihamielinen väkijoukko hajotti padon yön aikana. Varhain maanantaiaamuna pato rakennettiin uudelleen, ja 13 ihmistä kastettiin, myös Emma Smith. Mutta siinä vaiheessa kun kasteet oli toimitettu, paikalle oli kerääntynyt lähes 50 miehen rähinöitsevä joukko, ja he solvasivat ja uhkasivat vahingoittaa pyhiä. Sinä iltana pyhät kokoontuivat konfirmoimaan ne, jotka oli aiemmin sinä päivänä kastettu, mutta ennen kuin konfirmoinnit voitiin toimittaa, Joseph pidätettiin syytettynä ”häirinnästä, sekasorron lietsomisesta maassa saarnaamalla Mormonin kirjaa”. (Ks. History of the Church, osa 1, s. 86–88.)
Matkalla oikeudenkäyntiinsä Joseph pääsi pakoon rähinöitsijöitä häntä saattaneen ystävällisen konstaapelin avulla. Kun Joseph oli ollut oikeudenkäynnissä ja hänet oli vapautettu syytteistä, eräs toisen piirikunnan konstaapeli pidätti hänet heti uudelleen. Sinä yönä ”joukko miehiä” pilkkasi ja pahoinpiteli häntä, ja seuraavana aamuna hän oli oikeudessa. Joseph vapautettiin jälleen syytteistä, ja matkustaessaan kotiin hän onnistui pakenemaan uutta rähinöitsijäjoukkoa. (Ks. History of the Church, osa 1, s. 88–96.)
Joseph Smith ja Oliver Cowdery yrittivät uudelleen päästä yhteyteen äskettäin Colesvillessä kastettujen jäsenten kanssa, mutta pian heidän saavuttuaan rähinöitsijät kokoontuivat yhteen. Josephin ja Oliverin oli pakko paeta, ja he pääsivät hädin tuskin heitä koko yön takaa ajaneen väkivaltaisen joukon käsistä (ks. History of the Church, osa 1, s. 97). Joseph sanoi tästä vaikeasta ajasta: ”Kaikesta vihollistemme raivosta huolimatta saimme paljon lohtua ja koimme monia uskoamme vahvistaneita ja sydäntämme ilahduttaneita asioita” (julkaisussa History of the Church, osa 1, s. 101).
Pyydä yhtä oppilasta lukemaan luvun OL 24 johdannon viimeinen virke. Voit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät tämän virkkeen. Kehota heitä pohtimaan oppiaiheen aikana, kuinka Herran Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle antamat neuvot voivat auttaa myös heitä, kun he kokevat vaikeita aikoja.
Kirjoita taululle seuraavaa:
Vahvistaa ja rohkaisee
Opettaa
Anna oppilaille tehtäväksi tutkia pareittain kohtaa OL 24:1–12. Kehota parin ensimmäistä oppilasta lukemaan jakeet itsekseen etsien kohtia, jotka ovat saattaneet vahvistaa ja rohkaista profeettaa ja Oliver Cowderya. Kehota parin toista oppilasta lukemaan jakeet ja etsimään asioita, joita Herra opetti. Ohjaa riittävän ajan kuluttua oppilaita kertomaan parilleen, mitä he löysivät. Kehota kumpaakin heistä valitsemaan yksi ilmaus, joka on heille merkityksellinen, ja keskustelemaan myös siitä, kuinka heidän mielestään tuo nimenomainen rohkaisu tai opetus on saattanut auttaa Joseph Smithiä ja Oliver Cowderya.
Kun kukin pari on keskustellut kohdasta OL 24:1–12, kehota muutamaa oppilasta kertomaan, mitä he ovat oppineet. Kun oppilaat kertovat näkemyksiään, kirjoita taululle sopivan otsikon alle rohkaisun ja opetuksen sanoja, joita he ovat löytäneet.
Minkä periaatteen voimme oppia kohdan OL 24:8 perusteella siitä, mikä voi auttaa meitä ahdingoissamme? (Sinun pitää ehkä selittää, että ahdinko on tuskan, huolen tai kärsimyksen aiheuttaja tai niitä vastaava tila. Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta huolehdi siitä, että he huomaavat seuraavan periaatteen: Jos olemme kärsivällisiä ja kestämme ahdinkomme, Herra on kanssamme. Kirjoita tämä periaate taululle.)
Auta oppilaita ymmärtämään tämä periaate pyytämällä heitä kirjoittamaan seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa lyhyt selitys siitä, mitä heidän mielestään kärsivällisyys ja kestäminen tarkoittavat. Kehota muutamia oppilaita lukemaan kuvauksensa ääneen. Syvennä heidän näkemyksiään selittämällä, että evankeliumin yhteydessä ahdinkojen kestäminen voi tarkoittaa sitä, että pysyy uskollisena Herralle ja kohtaa koettelemukset rohkeasti.
Miksi voi olla vaikeaa olla kärsivällinen ahdinkojen aikana?
Milloin olette nähneet ihmisten olevan kärsivällisiä ja pysyvän uskollisina ahdingoissa?
Kuinka Herra osoitti näille ihmisille, että Hän oli heidän kanssaan?
Auta oppilaita huomaamaan taululle kirjoitettuun periaatteeseen liittyvä totuus kehottamalla yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 24:10–12. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja ottamaan selville, minkä siunauksen Herra lupasi Oliverille, jos hän olisi edelleen uskollinen kutsumuksessaan julistaa evankeliumia.
Mitä siunauksia Herra lupasi Oliverille, jos Oliver tekisi edelleen uskollisesti sitä, mitä Herra oli pyytänyt? (Auta oppilaita huomaamaan seuraavat lupaukset: ”Minä olen hänen kanssansa loppuun asti” [jae 10]. ”Minussa – – hän saa kunniaa” [jae 11]. ”Minä annan hänelle voiman, jollaista ei tunneta ihmisten keskuudessa” [jae 12].
Kirjoita taululle seuraavaa: Jos…, niin…
Kehota oppilaita muotoilemaan ”jos–niin”-lausuma, joka ilmaisee kohdassa OL 24:10–12 opetetun periaatteen. (Oppilaat saattavat löytää eri periaatteita, mutta muista tähdentää seuraavaa periaatetta: Jos teemme uskollisesti sen, mitä Herra meiltä pyytää, niin Hän vahvistaa meitä. Täytä tyhjät kohdat taululla olevan periaatteen täydentämiseksi.)
Kuinka Herra on vahvistanut teitä, kun olette olleet uskollisia Hänelle?
Kehota oppilaita kirjoittamaan muistiin, mitä he voivat tehdä ollakseen kärsivällisiä ja pysyäkseen uskollisina Herralle, kun heillä on elämässään vaikeuksia. Voisit kertoa, kuinka sinua on vahvistettu ja kuinka Herra on ollut kanssasi, koska olet ollut kärsivällinen ja uskollinen vaikeina aikoina.
Herra antaa Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle heidän työtään ja vastustajiaan koskevia ohjeita
Tee yhteenveto kohdasta OL 24:13–19 selittämällä, että Herra antoi Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle ohjeita ihmeistä, joita he voisivat tehdä Hänen nimessään. Hän kertoi heille myös suojeluksesta, jota he voisivat saada, kun ihmiset vastustaisivat heitä. Voit selittää, että Herra antoi heille joitakin ohjeita, jotka olivat erilaisia kuin lähetyssaarnaajien nykyisin saamat ohjeet. Esimerkiksi Herra antoi heille luvan puhdistaa pölyn jaloistaan todistukseksi niitä vastaan, jotka eivät ottaisi heitä vastaan (ks. OL 24:15). Tämä käytäntö on varattu ääriolosuhteisiin. Kokoaikaisilla lähetyssaarnaajilla ei ole valtuutta tehdä niin tänä aikana. Joseph Smith ja Oliver Cowdery saivat myös käskyn olla ottamatta rahakukkaroa ja laukkua (ks. OL 24:18) tarkoittaen, että he matkustivat ilman rahaa luottaen kirkon jäsenten ja muiden ihmisten hyvyyteen ruoan ja yöpaikan saamisessa. Nykyään kokoaikaisia lähetyssaarnaajia ei käsketä lähtemään matkaan ilman rahakukkaroa ja laukkua.
Herra antaa ohjeita Joseph Smithille, Oliver Cowderylle ja John Whitmerille
Selitä että kohdassa OL 26:1 on edelleen Joseph Smithille, Oliver Cowderylle ja John Whitmerille annettuja ohjeita siitä hengellisestä ja fyysisestä työstä, jota heidän oli määrä tehdä. Sitten Herra tähdentää erästä tärkeää periaatetta kirkon hallinnossa. Esittele tämä periaate kannustamalla oppilaita kuvittelemaan, että johonkin toiseen kirkkoon kuuluva ystävä lähtee heidän kanssaan kokoukseen, jossa jäseniä pyydetään hyväksymään kirkon virkailijoita. Kysy heiltä, kuinka he selittäisivät ystävälleen tämän hyväksymiskäytännön. (Voisit pyytää kahta oppilasta esittämään tämän roolileikkinä.)
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 26:2. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille ilmaus, joka liittyy hyväksymiskäytäntöön. Kun jae on luettu, kysy oppilaita, mitä he huomasivat. Voit ehdottaa, että he merkitsevät sanat, jotka ilmaisevat seuraavan periaatteen: Kaikki tulee tehdä kirkossa yhteisellä suostumuksella.
Mitä ilmaus ”yhteisellä suostumuksella” mielestänne tarkoittaa? (Sinun pitää ehkä selittää, että ”yhteisellä suostumuksella” tarkoitetaan sitä, kun kirkon jäsenet käyttävät tahdonvapauttaan ilmaistakseen halukkuutensa tai haluttomuutensa tukea kirkon johtohenkilön esittämää ehdotusta. Meitä pyydetään sakramenttikokouksissa ja vaarna- ja yleiskonferensseissa osoittamaan suostumuksemme kohottamalla oikea kätemme.)
Mitä eroa on hyväksymisellä yhteistä suostumusta käyttäen ja äänestämisellä?
Sinun pitää ehkä selittää, että Herran valtakunnassa Herra ilmoittaa usein päätöksiä valitsemilleen johtajille. Joissakin tapauksissa Hän antaa kuitenkin johtajien tehdä päätöksiä sillä valtuudella, jonka Hän on uskonut heille. Pyhä Henki vahvistaa nämä päätökset, ja sitten kirkon jäsenet käyttävät tahdonvapauttaan osoittaakseen halukkuutensa hyväksyä nämä päätökset. Yhteisen suostumuksen lakia käytetään kirkon tehtävissä, pappeuden asettamisissa ja ilmoituksissa. Me noudatamme yhteisen suostumuksen lakia joka kerta kun kohotamme kätemme hyväksyessämme jonkun henkilön tai jonkin päätöksen kirkon kokouksessa.
Auta oppilaita ymmärtämään paremmin, mitä hyväksyminen tarkoittaa, pyytämällä yhtä oppilasta lukemaan ääneen presidentti Gordon B. Hinckleyn seuraavat sanat. Kehota luokan jäseniä kuuntelemaan kolmea asiaa, jotka sitoudumme tekemään, kun osoitamme hyväksyntämme yhteisellä suostumuksella.
Kuva
Presidentti Gordon B. Hinckley
”Hyväksymismenettely on paljon enemmän kuin rituaalinomainen käden kohottaminen. Se on sitoumus ylläpitää, tukea ja auttaa niitä, jotka on valittu.” (”Tässä työssä on kysymys ihmisistä”, Valkeus, heinäkuu 1995, s. 54.)
Mitä me lupaamme tehdä, kun kohotamme kätemme hyväksyäksemme henkilöitä?
Kysy oppilailta, onko heitä hyväksytty pappeuden virkaan, johonkin kirkon tehtävään tai heidän siirtyessään seuraavaan järjestöön?
Miltä hyväksyminen teistä tuntui?
Kuinka voimme osoittaa hyväksymisemme niillä kolmella tavalla, joista presidentti Hinckley puhui? (Kirjoita oppilaiden vastaukset taululle.)
Kehota oppilaita kirjoittamaan muistiin jonkun henkilön nimi, jonka he ovat hyväksyneet tehtävään kohottamalla kätensä (esim. profeetan, apostolin, piispan tai nuorten johtajat). Pyydä oppilaita kirjoittamaan muistiin yksi asia, jonka he aikovat tehdä osoittaakseen paremmin hyväksyvänsä tämän henkilön. Todista siunauksista, joita koituu siitä, että hyväksymme kirkon johtajat ja tuemme heitä.
Ihmeet, jotka on mainittu kohdassa OL 24:13, ovat merkkejä, joiden Vapahtaja sanoi seuraavan niitä, jotka uskovat (ks. Mark. 16:17–18). Presidentti Spencer W. Kimball on opettanut, että ”voiman merkit seuraavat [Herran pappeutta] ja uskoa, ei ihmisten uteliaisuuden tyydyttämiseksi vaan heidän siunauksekseen” (”Presidentti Kimball puhuu sairaan voitelemisesta ja siunaamisesta”, Valkeus, elokuu 1982, s. 40). Meidän aikanamme uskovat kokevat parantumisia ja ihmeitä aivan kuten he ovat aina kokeneet. Emme kuitenkaan kuule kaikista niistä parantumisista ja ihmeistä, joita tapahtuu. Sellaiset kokemukset ovat pyhiä. Ihmiset, jotka kokevat sellaisia ihmeitä, tuntevat usein innoitusta olla puhumatta niistä ja pitää ne yksityisinä.
Vanhin James E. Talmage kahdentoista apostolin koorumista on opettanut:
Kuva
Vanhin James E. Talmage
”Seremoniallista pölyn pudistamista jaloista todistukseksi toista vastaan juutalaiset pitivät yhteyden lakkaamisen vertauskuvana ja kaiken vastuun kieltämisenä mahdollisista seurauksista. – – Herran apostoleilleen antamien ohjeiden perusteella siitä tuli syytös- ja todistustoimitus. Nykyisellä taloudenhoitokaudella Herra on samoin käskenyt valtuutettuja palvelijoitaan todistamaan niitä vastaan, jotka tahallisesti ja pahansuovasti vastustavat valtuudella esitettyä totuutta (ks. OL 24:15; 60:15; 75:20; 84:92; 99:4). Vastuu todistamisesta Herran edessä tätä syyttävää vertauskuvaa käyttäen on niin suuri, että sitä saa käyttää vain harvinaisissa ja äärimmäisissä tilanteissa, Herran Hengen ohjauksen mukaisesti.” (Ks. Jeesus Kristus, 1982, s. 241; ks. myös Opin ja Liittojen Kirja, oppilaan kirja, uskonto 324–325, 1986, s. 48.)
Joseph Smithille, Oliver Cowderylle ja John Whitmerille osoitetussa ilmoituksessa Herra sanoo, että heille ilmoitetaan seuraavassa konferenssissa, mitä heidän tulee tehdä (ks. OL 26:1). Tämä ilmoitus annettiin heinäkuussa 1830. Syyskuussa 1830 pidetyssä konferenssissa Joseph Smith ”nimitettiin konferenssin äänellä ottamaan vastaan tälle kirkolle ilmoituksia ja käskyjä ja kirjoittamaan ne” (julkaisussa Far West Record: Minutes of The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, 1830–1844, toim. Donald Q. Cannon ja Lyndon W. Cook, 1983, s. 3).
Oppi ja liitot 26:2. Miksi joku osoittaisi vastustavansa hyväksyttäväksi esitettyä ehdotusta?
Presidentti Joseph Fielding Smith on opettanut, missä olosuhteissa joku voisi vastustaa hyväksyttäväksi esitettyä ehdotusta:
Kuva
Presidentti Joseph Fielding Smith
”Minulla ei ole mitään oikeutta kohottaa kättäni vastustaakseni miestä, joka on nimitetty johonkin tehtävään tässä kirkossa, vain siitä syystä, että en ehkä pidä hänestä tai koska minulla on joitakin henkilökohtaisia erimielisyyksiä tai tunteita, vaan ainoastaan sillä perusteella, että hän on syyllistynyt johonkin väärintekoon, kirkon lakien rikkomiseen, joka tekisi hänestä kelvottoman siihen tehtävään, johon hänet on kutsuttu.” (Pelastuksen oppeja, toim. Bruce R. McConkie, 3 osaa, 1966–1977, osa 3, s. 114; ks. myös Opin ja Liittojen Kirja, oppilaan kirja, s. 52–53.)