Luvut OL 121–123 sisältävät valikoituja otteita 20. maaliskuuta 1839 päivätystä kirjeestä, jonka profeetta Joseph Smith osoitti kirkolle. Joseph Smith saneli kirjeen, kun hän ja muutamat hänen tovereistaan olivat vangittuina Libertyn vankilassa. Tähän kirjeeseen profeetta sisällytti joitakin rukouksiaan, joissa hän pyysi Herraa siunaamaan itseään, tovereitaan ja kaikkia pyhiä, jotka kärsivät vihollistensa tekojen tähden. Hän sisällytti kirjeeseen myös vastauksia, joita hän oli saanut noihin rukouksiin.
Kehota oppilaita kuvittelemaan, että joku ystävä tai rakas ihminen käy parhaillaan läpi jotakin vaikeaa kokemusta. Hän uskoutuu teille, ettei hän ymmärrä, miksi hänellä on sellainen koettelemus, ja että hänestä tuntuu kuin Jumala olisi hylännyt hänet.
Mitä sanoisitte ystävällenne? Mitä tekisitte, jos itse kokisitte tällaisia koettelemuksia?
Selitä, että Herra neuvoi ja lohdutti Joseph Smithiä erään äärimmäisen vaikean kokemuksen aikana. Kehota oppilaita panemaan merkille, millä tavoin Herran neuvon ja lohdun sanat luvuissa OL 121–123 voivat auttaa heitä heidän omissa koettelemuksissaan.
Selitä, että 31. lokakuuta 1838 George Hinkle, kirkon jäsen ja Missourin osavaltion kansalliskaartin eversti, petti Joseph Smithin. Hinkle kertoi Joseph Smithille, että Missourin kansalliskaartin jäsenet, jotka olivat hyökänneet pyhiä vastaan Far Westissä Missourissa, halusivat tavata keskustellakseen erimielisyyksien ratkaisemisesta rauhanomaisesti. Kun Joseph ja muut hänen kanssaan olleet kirkon johtajat saapuivat tapaamiseen, kansalliskaarti otti heidät voimakeinoin sotavangeiksi. Seuraavan kuukauden ajan Joseph Smithiä ja hänen tovereitaan pahoinpideltiin ja herjattiin, kun heidän vihollisensa pitivät heitä vankilassa Missourin Independencessä ja Richmondissa. Joseph Smithin ja muiden kirkon johtajien odottaessa oikeudenkäyntiä, joka perustui vääriin syytöksiin ja oli vailla asianmukaista oikeusmenettelyä, heidät siirrettiin 1. joulukuuta vankilaan Libertyyn Missouriin.
Seuraavat neljä kuukautta profeetta, hänen veljensä Hyrum, Alexander McRae, Lyman Wight ja Caleb Baldwin olivat vankeina Libertyn vankilan alemman kerroksen tyrmässä purevan kylmän talven ajan. Myös Sidney Rigdon oli heidän kanssaan jonkin aikaa, mutta tuomari valtuutti hänen vapauttamisensa tammikuun loppupuolella 1839. Vihollisten uhkauksia peläten veli Rigdon lähti kuitenkin vankilasta vasta helmikuun alkupuolella.
Voit auttaa oppilaita saamaan käsityksen niistä ankarista olosuhteista, joissa profeetta ja hänen ystävänsä olivat Libertyn vankilassa, merkitsemällä teipillä tai jollakin muulla keinolla lattiaan neliön, joka on kooltaan 4,3 metriä x 4,3 metriä. Selitä, että vankilan lattiapinta-ala oli suunnilleen sen kokoinen. Korkeudeltaan tila oli 1,8–2 metriä.
Voit myös ehdottaa, että oppilaat etsivät pyhistä kirjoituksistaan kuvan Libertyn vankilasta (ks. Kirkon historian tapahtumaluettelo, karttoja ja valokuvia, valokuva 12, ”Libertyn vankila”). Kehota oppilaita kuvittelemaan, millaista olisi olla vangittuna niin pienessä tilassa neljän tai viiden muun miehen kanssa neljän talvikuukauden ajan. Kahdesta pienestä kalterein varustetusta ikkunasta tuli hyvin vähän valoa, ja näiden ikkunoiden toisella puolen ihmiset pilkkasivat ja herjasivat vankeja. Vangit nukkuivat lattialla likaisten olkien päällä. Yksi heidän harvoista kalusteistaan oli käymälän virkaa toimittava ämpäri. Osan ajasta Joseph oli vailla huopaa, joka oli ainoa suoja, mitä vangeilla oli kylmää vastaan. Ruoka oli toisinaan myrkytettyä, ja muulloin se oli niin iljettävää, että he pystyivät syömään sitä vain ollessaan äärimmäisen nälkäisiä. Heidän sallittiin tavata vieraita harvoin, ja he tunsivat syvää tuskaa kuullessaan niiden pyhien kärsimyksistä, jotka oli karkotettu Missourista keskellä talvea.
Mitä ajatuksia tai tunteita teillä olisi saattanut olla, jos te olisitte olleet Josephin asemassa?
Selitä, että luvuissa OL 121–123 on otteita profeetan pyhille osoittamasta kirjeestä, jonka hän kirjoitti vankeutensa Libertyn vankilassa lähestyessä loppua. Kirje sisälsi joitakin Josephin rukouksessa esittämiä hartaita pyyntöjä Herralle.
Kehota muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen jakeet OL 121:1–6. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, mitä kysymyksiä ja pyyntöjä profeetta esitti Herralle .
Mitä kysymyksiä ja pyyntöjä löysitte? Mikä muu tekee teihin vaikutuksen näissä jakeissa?
Selitä, että Herran vastauksia Joseph Smithin rukouksiin on kohdissa OL 121:7–25 ja 122:1–9. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 121:7–10. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille periaatteita, jotka ovat voineet auttaa Joseph Smithiä ja hänen tovereitaan heidän ollessaan Libertyn vankilassa. Kehota oppilaita kirjoittamaan näistä jakeista oppimiaan oppeja ja periaatteita seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa.
Pyydä riittävän ajan kuluttua oppilaita kertomaan, mitä oppeja ja periaatteita he ovat löytäneet. Kirjoita heidän vastauksensa taululle. Seuraavat kolme ovat periaatteita, jotka he saattaisivat löytää:
Kun huudamme avuksi Herraa vastoinkäymisten ja koettelemusten aikoina, me voimme saada Hänen rauhansa.
Jos kestämme koettelemukset kuolevaisuudessa hyvin, Jumala siunaa meitä nyt ja iankaikkisuuksissa.
Koettelemusten kohdatessa me voimme saada lohtua todellisten ystävien tuesta.
Järjestä oppilaat pareiksi ja kehota heitä keskustelemaan seuraavista kysymyksistä. Esitä yksi kysymys kerrallaan ja jätä riittävästi aikaa keskusteluun.
Mitä eroa on koettelemuksen kestämisellä ja koettelemuksen kestämisellä hyvin?
Kuka tuntemanne henkilö on esimerkki koettelemuksen kestämisestä hyvin?
Kannusta muutamaa oppilasta kertomaan koko luokalle, mitä he keskustelivat parinsa kanssa.
Herra sanoi, että Joseph Smithin vastoinkäymiset ja ahdingot kestäisivät ”vain pienen hetken” (OL 121:7). Mitä tämä teidän mielestänne tarkoittaa? Kuinka tämä näkökulma voi auttaa meitä kestämään koettelemuksemme hyvin?
Anna oppilaille tilaisuus kertoa kokemuksistaan, jolloin he ovat tunteneet saavansa Vapahtajan rauhaa koettelemuksen aikana.
Kirjoita taululle seuraava kysymys: Ketkä tulevat etsimään neuvoja ja siunauksia profeetta Joseph Smithin kautta?
Kehota oppilaita etsimään vastauksia tähän kysymykseen, kun he lukevat itsekseen kohdan OL 122:1–4. Kehota heitä riittävän ajan kuluttua pohtimaan, kuvaavatko jakeet 2–3 heitä.
Millä tavoin me saamme edelleen neuvoja Joseph Smithiltä? Millä tavoin me saamme valtuutta ja siunauksia hänen ansiostaan?
Mitä lupauksia Herra antoi Joseph Smithille?
Kehota kolmea oppilasta lukemaan vuorotellen ääneen jakeet OL 122:5–7. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille periaate, jonka Herra opetti Joseph Smithille tämän ja muiden kokemista vaikeuksista.
Mitä myönteistä voi jakeen 7 mukaan koitua vastoinkäymisistä ja ahdingoista? (Kun oppilaat vastaavat tähän kysymykseen, kirjoita taululle seuraava periaate: Ahdingot voivat antaa meille kokemusta ja olla hyväksemme.)
Kehota yhtä oppilasta lukemaan kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Joseph B. Wirthlinin seuraavat sanat. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, kuinka ahdingot voivat olla hyväksemme.
Kuva
Vanhin Joseph B. Wirthlin
”Saatatte tuntea erottuvanne joukosta, kun elämäänne tulee vastoinkäymisiä. Pudistelette päätänne ja ihmettelette ’miksi juuri minä’.
Mutta epäonnenpyörän nuoli osoittaa ennen pitkää meistä jokaista. Jokaisen on koettava murhetta ainakin joskus. Kukaan ei ole poikkeus. – –
Se, että opimme kestämään pettymysten, kärsimysten ja murheen aikoja, on osa meidän oppisopimuskoulutustamme. Vaikka nuo kokemukset ovat usein sillä hetkellä vaikeita kestää, ne ovat juuri sellaisia kokemuksia, jotka laajentavat ymmärrystämme, rakentavat luonnettamme ja lisäävät myötätuntoamme muita kohtaan.” (”Tuli mitä tuli – nauti siitä”, Liahona, marraskuu 2008, s. 27.)
Mitä vanhin Wirthlin sanoi vaikeiden kokemustemme voivan tehdä hyväksemme?
Kehota oppilaita kirjoittamaan seminaarimuistivihkoonsa tai pyhien kirjoitusten tutkimispäiväkirjaansa, kuinka jokin koettelemus on antanut heille kokemusta ja ollut heidän hyväkseen. Voisit pyytää riittävän ajan kuluttua muutamia oppilaita kertomaan, mitä he ovat kirjoittaneet.
Kehota yhtä oppilasta tulemaan taululle ja toimimaan kirjurina. Pyydä häntä piirtämään vaakasuora viiva noin yhden kolmasosan kohdalle taulun alareunasta. Pyydä sitten oppilaita luettelemaan haasteellisia tilanteita, joita ihmisillä on. Pyydä kirjuria kirjoittamaan heidän vastauksensa viivan yläpuolelle.
Kun oppilailla on ollut riittävästi aikaa tehdä luettelo, kysy heiltä, ovatko he joskus kuulleet jonkun sanovan: ”Kukaan ei ymmärrä, mitä joudun kokemaan.” Kehota heitä lukemaan itsekseen OL 122:8 ja katsomaan, mitä Herra saattaisi sanoa vastauksena tällaiseen kommenttiin. Kun he kertovat vastauksistaan, pyydä kirjuria kirjoittamaan taululle viivan alapuolelle Jeesus Kristus.
Mitä mielestänne tarkoittaa se, että Vapahtaja ”on laskeutunut kaiken tämän alapuolelle”? (Ennen kuin oppilaat vastaavat, voit kehottaa heitä lukemaan kohdat 2. Nefi 9:20–21, Alma 7:11 ja OL 88:5–6. Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän tulee ilmaista seuraava oppi: Vapahtaja kärsi kaikkien ihmisten tuskat ja ahdingot.)
Kuinka tämä totuus olisi mielestänne saattanut olla hyödyllinen Joseph Smithille ja hänen tovereilleen Libertyn vankilassa?
Auta oppilaita ymmärtämään tämä oppi kehottamalla yhtä oppilasta lukemaan ääneen vanhin Wirthlinin seuraavat sanat:
Kuva
Vanhin Joseph B. Wirthlin
”Koska Jeesus Kristus kärsi suuresti, Hän ymmärtää meidän kärsimystämme. Hän ymmärtää meidän murhettamme. Me koemme vaikeita asioita, jotta mekin voimme saada lisää myötätuntoa ja ymmärrystä toisia kohtaan.
Muistakaa Vapahtajan ylevät sanat profeetta Joseph Smithille, joka kärsi kumppaniensa kanssa Libertyn vankilan tukahduttavassa pimeydessä – –.
Millä tavoin teidän kokemuksenne vaikeista asioista ovat lisänneet myötätuntoanne muita kohtaan ja auttaneet teitä ymmärtämään heitä paremmin?
Kehota oppilaita lukemaan itsekseen OL 122:9 ja pohtimaan, kuinka tämä jae liittyy profeetta Joseph Smithin elämään ja palvelutyöhön.
Kuinka tunnette kohdan OL 122:9 liittyvän teihin itseenne? Kuinka tämä jae voi vahvistaa teitä vaikeissa kokemuksissa?
Selitä, että pian sen jälkeen kun tämä kirje oli kirjoitettu, Herra auttoi Josephia ja hänen tovereitaan pääsemään jälleen yhteen pyhien kanssa Illinoisissa. Todista, että Jumala oli palvelijansa Joseph Smithin kanssa koko Josephin elämän ajan. Auta oppilaita ymmärtämään, että jos me pysymme uskollisina koettelemuksissa, Jumala on silloin kanssamme. Päätä oppitunti esittämällä seuraava todistus, jonka Joseph Smith lausui vähän ennen kuolemaansa: ”Kaikkivaltias Jumala on kilpeni, ja mitä voi ihminen tehdä, jos Jumala on ystäväni?” (Julkaisussa History of the Church, osa 5, s. 259.)
”Profeetta Joseph Smith ja hänen toverinsa (Hyrum Smith, Lyman Wight, Caleb Baldwin, Alexander McRae ja osan ajasta Sidney Rigdon) kärsivät ankarasti viruessaan vankilassa odottamassa tekaistujen syytösten perusteella pidettävää oikeudenkäyntiä: ’He joutuivat kestämään paljon epäinhimillisyyttä siellä ollessaan. Heidän päivittäinen ruokansa oli riittämätöntä ja sopimatonta. Toisinaan vain Herran innoitus pelasti heidät myrkytetyn ruoan nauttimiselta, jolta kaikki eivät välttyneet. [Alexander McRae sanoi: ”Emme voineet syödä, ennen kuin nälkä pakotti siihen” (B. H. Roberts, A Comprehensive History of the Church, osa 1, s. 521).]
Vankilassa ei ollut sänkyjä, vaan he joutuivat lepäämään ja toipumaan oljilla, joita oli aseteltu kovalle lankku- ja kivilattialle. Heille ei sallittu juuri lainkaan yhteyksiä ulkomaailmaan, ei varsinkaan heidän vankeutensa ensimmäisen kuukauden aikana. Ja tämä tapahtui sinä vaikeana aikana, jolloin myöhempien aikojen pyhien vainot Missourissa olivat pahimmillaan ja he olisivat kipeästi tarvinneet profeettajohtajaansa.’ [Alvin R. Dyer, The Refiner’s Fire, 2. painos, 1968, s. 276.]
Silloin tällöin heidän ystäviensä sallittiin käydä heidän luonaan vankilassa ja heidän sallittiin lähettää ja ottaa vastaan kirjeitä. Maaliskuun 20.–25. päivänä 1839 profeetta Joseph saneli pitkän kirjeen, jonka kaikki vangit allekirjoittivat (itse asiassa kirjeitä oli kaksi, mutta profeetta sanoi toista ensimmäisen jatkoksi). Presidentti Joseph Fielding Smith kirjoitti tästä kirjeestä: ’Tämä on yksi suurimmista kirjeistä, mitä ihmiskäsi on milloinkaan kirjoittanut. Itse asiassa se on syntynyt nöyrän innoituksen tuloksena. Se on rukous ja profetia ja Herralta ilmoituksena tullut vastaus. Kukaan muu kuin jalo sielu täynnä Kristuksen rakkauden henkeä ei olisi voinut kirjoittaa sellaista kirjettä. Kun ottaa huomioon [heidän kärsimyksensä], ei ole ihme, että profeetta huusi sielunsa hädässä apua. Ja kuitenkin hänen vakavasta vetoomuksestaan henkii suvaitsevaisuus ja rakkaus hänen lähimmäisiään kohtaan.’ (Church History and Modern Revelation, 2 osaa, 1953, osa 2, s. 176.)
Luvut 121–123 poimittiin tästä kirjeestä ja sisällytettiin vuoden 1876 laitokseen Opista ja liitoista. Opin ja liittojen laitos, joka sisälsi nämä kolme lukua, hyväksyttiin pyhäksi kirjoitukseksi lokakuun 1880 kirkon konferenssissa.” (Ks. Opin ja Liittojen Kirja, oppilaan kirja, uskonto 324–325, 1986, s. 283.)
Oppi ja liitot 121:1–3. ”Kuinka kauan heidän on kärsittävä tätä vääryyttä ja laitonta sortoa”
Ennen kuin Joseph Smith oli vankina Libertyn vankilassa, hän ja muutamat muut kirkon johtajat, myös Parley P. Pratt, oli pantu vankilaan väärin perustein Richmondissa Missourissa. Heidän ollessaan vankilassa Richmondissa he kuulivat vanginvartijoiden iljettävää kieltä käyttäen kuvailevan niitä kauheita ryöstöjä, raiskauksia ja murhia, joihin oli syyllistytty myöhempien aikojen pyhiä vastaan. Parley P. Pratt kertoi, että kuunneltuaan tätä jonkin aikaa Joseph reagoi näin:
Kuva
Parley P. Pratt
”Yhtäkkiä [Joseph] nousi ylös ja lausui ukkosen äänellä tai kuin karjuva leijona, sikäli kuin saatan muistaa, seuraavat sanat:
’VAIETKAA, te hornan kuilun pahat henget! Jeesuksen Kristuksen nimessä minä nuhtelen teitä ja käsken teidän vaieta. En aio enää hetkeäkään kuunnella tuollaista kielenkäyttöä. Lopettakaa tuollainen puhe, tai te kuolette tai minä kuolen SILMÄNRÄPÄYKSESSÄ!’”
Vartijat pyytelivät häneltä anteeksi ja pysyivät sen jälkeen vaiti vahdinvaihtoon saakka. Parley muisteli myöhemmin tätä kokemusta: ”Olen nähnyt oikeuden palvelijoita – – Englannin oikeuslaitoksissa, olen nähnyt kongressin juhlallisessa kokouksessa antavan lakeja kansakunnille, – – mutta olen ainoastaan yhden kerran nähnyt todellista arvokkuutta ja majesteettisuutta sen seistessä kahleissa keskiyöllä erään syrjäisen missourilaiskylän vankityrmässä.” (Autobiography of Parley P. Pratt, toim. Parley P. Pratt jr., 1938, s. 211; ks. myös s. 210.)
Viitatessaan lukuihin OL 121–122 vanhin Orson F. Whitney kahdentoista apostolin koorumista opetti yhden syyn, miksi me koemme vastoinkäymisiä:
Kuva
Vanhin Orson F. Whitney
”On eduksi meidän kehityksellemme, meidän puhdistumisellemme, meidän kasvullemme, meidän sivistyksellemme ja edistymisellemme, että me taistelemme surun ja epäonnen raivoisia aaltoja vastaan; ja me olemme sitä vahvempia ja parempia, kun olemme uineet yli tulvan ja seisomme sitten toisella rannalla” (”A Lesson from the Book of Job”, Improvement Era, marraskuu 1918, s. 6).