Kun kirkko laajeni Missouriin ja piispa Edward Partridge siirtyi sinne, syntyi Ohiossa tarve kutsua uusi piispa. Joulukuun 4. päivänä 1831 profeetta Joseph Smith sai kolme ilmoitusta, jotka on yhdistetty lukuun OL 72. Näissä ilmoituksissa tehtiin tiettäväksi Newel K. Whitneyn kutsuminen uudeksi piispaksi Ohiossa, ilmoitettiin piispa Whitneyn velvollisuuksista ja annettiin ohjeita kokoontumisesta Siioniin. Lukuun OL 73 tallennettu ilmoitus, joka annettiin tammikuussa 1832, sisältää Herran ohjeen Joseph Smithille ja Sidney Rigdonille aloittaa uudelleen heidän raamatunkäännöstyönsä. Luvussa OL 74 oleva ilmoitus saatiin vuonna 1830, ennen kirkon palauttamista. Se sisältää Herran selityksen kohdasta 1. Kor. 7:14, jota jotkut olivat käyttäneet oikeutuksena lapsikasteeseen.
Kysy oppilailta, mitä kirkon tehtäviä he pitäisivät hyvin vaikeina.
Oletteko joskus saaneet jonkin tehtävän kirkossa tai onko teitä pyydetty tekemään kirkossa jotakin vaikeaa ja se on tuntunut teistä ylivoimaiselta tai olette kokeneet, ettette pysty siihen? Jos niin oli, niin miksi?
Pyydä oppilaita tutkimaan itsekseen OL 72:1–2 ja ottamaan selville, mikä tehtävä kirkossa täytyi esittää täytettäväksi. (Sinun pitää kenties selittää, että ilmaus ”Herran viinitarhan tähän osaan” tarkoitti Ohiota.)
Mikä tehtävä täytyi esittää täytettäväksi Ohiossa?
Auta oppilaita ymmärtämään, miksi Ohiossa tarvittiin uusi piispa, pyytämällä heitä muistelemaan, kuka kutsuttiin ensimmäiseksi piispaksi kirkossa (Edward Partridge; ks. OL 41:9). Selitä, että kirkon laajentuessa Missouriin ja piispa Partridgen siirryttyä Independenceen Missouriin (noin 1 600 kilometrin päähän Kirtlandista) Herra julisti, että Ohioon tarvittiin uusi piispa. Kehota muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen jakeet OL 72:3–6. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja etsimään ilmauksia, jotka selittävät, miksi pyhät Ohiossa tarvitsivat piispan.
Miksi Ohion pyhät jakeiden 3 ja 5 mukaan tarvitsivat piispan? (Jotta he voisivat antaa piispalle tilinteon taloudenhoidostaan.)
Kuinka tämä on samanlaista kuin nykyinen tilivelvollisuutemme piispalle tai seurakunnanjohtajalle?
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 72:7–8. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, kuka kutsuttiin uudeksi piispaksi Ohioon ja kuka valitsi hänet palvelemaan tässä tehtävässä.
Kenet kutsuttiin uudeksi piispaksi Ohiossa?
Kuka valitsi Newel K. Whitneyn uudeksi piispaksi?
Minkä opin voimme oppia jakeesta 8 kutsuista palvella Herran kirkossa? (Oppilaiden vastaukset saattavat tuoda ilmi seuraavan opin: Kutsut palvella Jeesuksen Kristuksen kirkossa tulevat Vapahtajalta.)
Pyydä oppilaita miettimään, miltä heistä saattaisi tuntua, jos heidät kutsuttaisiin johonkin vaikeaan kirkon tehtävään. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen seuraava kertomus, jonka on esittänyt Newel K. Whitneyn pojanpoika, vanhin Orson F. Whitney kahdentoista apostolin koorumista. Pyydä luokan jäseniä kuuntelemaan, miltä veli Whitneystä tuntui, kun hänet kutsuttiin piispaksi, ja mitä hän oppi siitä, mistä hänen kutsunsa oli tullut.
Kuva
Vanhin Orson F. Whitney
”Ajatus tämän tärkeän tehtävän (piispan viran) vastaanottamisesta oli [Newel K. Whitneylle] miltei ylivoimainen. – – Hän ei – – luottanut kykyynsä vaan tunsi olevansa kykenemätön hoitamaan tätä korkeaa ja pyhää luottamustehtävää. Hämmennyksissään hän vetosi profeettaan:
’En pysty näkemään itseäni piispana, veli Joseph, mutta jos sanot, että se on Herran tahto, niin minä yritän.’
’Sinun ei tarvitse uskoa pelkästään minun sanaani’, vastasi profeetta ystävällisesti. ’Mene ja kysy itse Isältä.’
Newel – – päätti tehdä niin kuin [profeetta] neuvoi. – – Hänen nöyrään ja vilpittömään rukoukseensa vastattiin. Yön hiljaisuudessa ja huoneensa yksinäisyydessä hän kuuli äänen taivaasta sanovan: ’Sinun voimasi on minussa.’ Sanoja oli vähän, ja ne olivat yksinkertaiset, mutta niillä oli valtavan suuri merkitys. Hänen epäilynsä hävisivät kuin kaste ennen sarastusta. Hän meni heti profeetan luo ja sanoi tälle olevansa vakuuttunut ja halukas ottamaan vastaan viran, johon hänet oli kutsuttu.” (”The Aaronic Priesthood”, Contributor, tammikuu 1885, s. 126.)
Mikä auttoi Newel K. Whitneyä ottamaan auliisti vastaan kutsun palvella piispana?
Mitä sellaista voimme oppia hänen kokemuksensa perusteella siitä, mikä voi auttaa meitä, jos tehtävä tai toimeksianto kirkossa tuntuu meistä ylivoimaiselta?
Kuinka ymmärrys siitä, että kutsut palvella kirkossa tulevat Vapahtajalta, voi auttaa teitä ottamaan vastaan kutsumuksenne ja pyrkimään uutterasti hoitamaan ne?
Voisit kertoa jonkin kokemuksen, joka on vahvistanut todistustasi siitä, että kutsut palvella Herran kirkossa tulevat Häneltä.
Kirjoita taululle seuraava totuus: Piispat ja seurakunnanjohtajat hoitavat kirkon ajallisia ja hengellisiä asioita seurakunnissaan. (Voit selittää, että ajallinen tarkoittaa asioita, jotka liittyvät fyysiseen elämään. Esimerkiksi piispat ja seurakunnanjohtajat hallinnoivat kirkon rakennuksia, kirkon varoja ja piispojen varastohuoneissa olevien hyödykkeiden käyttöä.)
Tee yhteenveto kohdasta OL 72:9–26 selittämällä, että näissä jakeissa kuvataan joitakin piispa Whitneyn velvollisuuksista. Selitä, että ne piispan velvollisuudet, joita Herra kuvailee tässä ilmoituksessa, liittyvät ensisijaisesti piispan rooliin pyhityksen laissa. Tuona aikana kirkkoa ei ollut jaettu seurakuntiin, joita kutakin johtaa piispa, kuten nykyään. Tuohon aikaan oli vain kaksi piispaa: piispa Whitney oli piispa Ohion pyhille, ja piispa Partridge oli piispa niille, jotka olivat Missourissa.
Herra ohjaa Joseph Smithiä ja Sidney Rigdonia jatkamaan Raamatun kääntämistä
Tee yhteenveto kohdasta OL 73:1–2 selittämällä, että Herra antoi käskyn, että saarnaamassa olleiden vanhimpien tuli jatkaa saarnaamista seuraavaan konferenssiin saakka, joka pidettäisiin kahden viikon kuluttua. Profeetta Joseph Smith ja Sidney Rigdon olivat olleet saarnaamassa auttaen taistelussa kirkkoa koskevia vääriä tietoja vastaan, joita oli ilmennyt Ezra Boothin kirjeiden julkaisemisen johdosta. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 73:3–4. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mihin Herra käskee Joseph Smithiä ja Sidney Rigdonia keskittymään konferenssin jälkeen.
Mihin Herra pyytää Joseph Smithiä ja Sidney Rigdonia keskittämään pyrkimyksensä? Mitä käännöstyötä Herra tarkoittaa? (Raamatun tarkistamista.)
Herra selittää, mitä kohta 1. Kor. 7:14 tarkoittaa
Kehota oppilaita kuvittelemaan, että he palvelevat kirkon kokoaikaisina lähetyssaarnaajina. Puhuessaan avioparin kanssa, joka tutkii kirkkoa, he saavat tietää, että avioparilla on ollut poika, joka kuoli vain muutaman kuukauden ikäisenä. Avioparin uskonnollinen johtaja oli sanonut heille, ettei lapsi pääsisi taivaaseen, koska tätä ei ollut kastettu ennen kuolemaansa. Vanhemmat tuntevat valtavaa surua menetettyään lapsensa ja uskoessaan, että heidän lapsensa ei saa pelastusta.
Pyydä oppilaita miettimään, mitä he sanoisivat tässä tilanteessa, ja kerro heille, että heillä on mahdollisuus myöhemmin tällä oppitunnilla kertoa, mitä he sanoisivat.
Selitä, että luku OL 74 sisältää Herran selityksen kohdasta 1. Kor. 7:14. Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 74:1, jossa lainataan apostoli Paavalin sanoja kohdasta 1. Kor. 7:14. Kerro oppilaille, että tätä 1. Korinttilaiskirjeen jaetta on käytetty tukemaan lapsikastekäytäntöä. (Voit myös selittää, että jakeessa 1 mainittu ilmaus mies, joka ei usko, tarkoittaa juutalaisia, jotka eivät olleet ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Paavali ei tarkoita, että ihminen voisi pelastua puolisonsa vanhurskauden ansiosta, vaan että toisen puolison kääntymys voisi tuoda perheeseen pyhittävän vaikutuksen.)
Kehota muutamia oppilaita lukemaan vuorotellen ääneen jakeet OL 74:2–6. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille ongelmia, joita apostoli Paavalin aikaan oli syntynyt, kun toinen aviopuolisoista kääntyi Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin ja toinen aviopuoliso noudatti edelleen Mooseksen lakia.
Mitä vaikeuksia tällaisissa avioliitossa koettiin? (Aviopuolisot riitelivät siitä, pitäisikö heidän lapsensa opettaa uskomaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin ja noudattamaan sitä vaiko Mooseksen lakiin ja noudattamaan sitä [ks. jae 3], sillä lapset, jotka kasvatettiin noudattamaan Mooseksen lakia, eivät varttuessaan uskoneet Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin [ks. jae 4].)
Kuinka erilaiset uskonnolliset käsitykset avioliitossa voivat vaikuttaa tuon avioparin perheeseen?
Selitä, että Jeesuksen Kristuksen sovitus täytti Mooseksen lain eikä ympärileikkausta enää vaadittu. Juutalaiset, jotka noudattivat Mooseksen lakia, uskoivat kuitenkin, että poikalapsi oli epäpuhdas, ellei häntä ympärileikattu. Tämä uskonkäsitys aiheutti ongelmia perheissä, joissa toinen aviopuoliso uskoi Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin ja toinen Mooseksen lakiin. Samankaltaisia ristiriitoja uskonnollisissa käsityksissä ja käytännöissä voi ilmetä nykyäänkin perheissä, joissa toinen aviopuoliso on kirkon jäsen ja toinen ei.
Kehota yhtä oppilasta lukemaan ääneen OL 74:7. Pyydä luokan jäseniä seuraamaan mukana ja panemaan merkille, mitä Herra opettaa pienistä lapsista.
Mitä Herra opettaa pienistä lapsista? (Oppilaat saattavat käyttää eri sanoja, mutta heidän vastaustensa tulee ilmaista seuraava periaate: Pienet lapset ovat pyhiä, koska heidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta.) Voisit ehdottaa, että oppilaat merkitsevät tämän opin pyhiin kirjoituksiinsa.)
Muistuta oppilaita aiemmin tässä oppiaiheessa esitellystä lähetystyötilanteesta. Kehota oppilaita kirjoittamaan kohdan OL 74:7 viereen rinnakkaisviitteinä kohdat Moroni 8:8–12 ja OL 29:46–50. Anna oppilaille tehtäväksi lukea Moroni 8:8–12 ja OL 29:46–50 parin kanssa ja keskustella sitten yhdessä seuraavasta kysymyksestä:
Käyttäen sitä, mitä opitte pienten lasten pelastumisesta kohdista OL 74:7 ja Moroni 8:8–12, mitä opettaisitte avioparille, joka ajatteli, ettei heidän kuollut lapsensa pääsisi taivaaseen?
Kehota yhtä tai kahta oppilasparia selittämään, mitä he opettaisivat. Päätä oppiaihe todistamalla Vapahtajan sovituksen voimasta lunastaa pienet lapset.
Piispa Edward Partridge oli kutsuttu kirkon ensimmäiseksi piispaksi. Piispa Newel K. Whitney toimi piispa Partridgen johdolla. Presidentti Joseph Fielding Smith on selittänyt:
Kuva
Presidentti Joseph Fielding Smith
”Kirtlandin piispan [Newel K. Whitney] tuli antaa selvitys taloudenhoitotehtävistä Siionin piispalle [Edward Partridge], sillä Siionissa tuli pitää pysyviä aikakirjoja. Tämän tehtävän vuoksi Newel K. Whitney kutsuttiin piispaksi. Hänen oli määrä pitää Herran varastohuonetta Kirtlandissa ja ottaa vastaan varoja viinitarhan tässä osassa ja vanhinten selonteot sen mukaan kuin häntä oli käsketty. Hänen tuli huolehtia heidän tarpeistaan, ja kaikkien heidän tuli maksaa siitä, mitä he saivat, jos heillä oli, millä maksaa. Nämä saadut varat oli määrä pyhittää kirkon hyväksi, ’köyhille ja apua tarvitseville’. Jos joku ei pystynyt maksamaan, häneltä piti pyytää selonteko, joka annettaisiin ’Siionin piispalle, joka maksaa velan siitä, mitä Herra panee hänen käsiinsä’.” (Church History and Modern Revelation, 2 osaa, 1953, osa 1, s. 270.) (Ks. myös Opin ja Liittojen Kirja, oppilaan kirja, uskonto 324–325, 1986, s. 147.)
Pyhityksen lakia ei koskaan noudatettu Ohiossa sen täydellisessä, koko yhteisöä koskevassa muodossa. Sitä kokeiltiin Colesvillen pyhien keskuudessa Thompsonissa Ohiossa, mutta eri syistä he eivät onnistuneet siinä, kuten siksi, että Leman Copley perui tarjouksensa antaa Colesvillen pyhien asua maatilallaan (ks. OL 54). Pyhityksen lain periaatteiden ja käytäntöjen mukaan kuitenkin silti elettiin. Muutamilla jäsenillä oli taloudenhoitotehtävä, ja käytössä oli varastohuone apuna köyhistä ja apua tarvitsevista sekä kirkon ajallisista tarpeista huolehtimisessa. Piispa Newel K. Whitneyn oli määrä valvoa ja hallita näitä pyhityksen lain osatekijöitä sekä muita kirkon ajallisia asioita Ohiossa. Siihen sisältyi vastuu kirkon omaisuuden hoitamisesta alueella.
Yksi piispa Whitneyn ensisijaisista tehtävistä oli huolehtiminen köyhistä ja apua tarvitsevista. Yksi tapa, jolla hän teki sen, oli jakaa ruokaa, jonka hän sai jäseniltä näiden pitäessä ”paastokokouksia”, jotta he voisivat antaa ruokaa puutteenalaisille. Kutsumuksessaan piispa Whitney käytti taitojaan liikemiehenä ja uhrasi monia omista ajallisista resursseistaan kirkolle ja muista huolehtimiseen. Hän palveli uskollisesti piispan virassaan elämänsä loppuun asti – lähes 19 vuotta – jona aikana hän palveli myös kirkon johtavana piispana hoitaen alkujaan Edward Partridgella ollutta tehtävää.
Hiramissa Ohiossa marraskuussa 1831 pidetyn konferenssin jälkeen kuusi miestä kutsuttiin pyhittämään aikansa ja ponnistelunsa kirkon julkaisujen, kuten pyhien kirjoitusten, julkaisemiseen, painamiseen ja levittämiseen (ks. OL 70:3–4). Tämä ryhmä miehiä – Joseph Smith, Martin Harris, Oliver Cowdery, John Whitmer, Sidney Rigdon ja William W. Phelps – tultiin tuntemaan julkaisuyhtiönä. Herra antoi näille miehille luvan pyytää piispalta apua toimeentuloonsa (ks. OL 72:20), ja tarkoituksena oli, että tämä kustannushanke tuottaisi lopulta riittävästi tuloja tullakseen omavaraiseksi. Julkaisuyhtiön jäsenten tuli saada toimeentulonsa yhtiön tuotosta, samalla kun kaikki ylimääräiset voitot pyhitettäisiin takaisin Herran varastohuoneeseen (ks. OL 70:5–8). Vaikka julkaisuyhtiö ei toiminut enempää kuin muutaman vuoden, se tarjosi merkittävän panoksen maailmalle julkaisemalla Käskyjen kirjan ja sen seuraajan Opin ja liitot sekä kirkon sanomalehtiä, kuten The Evening and the Morning Star. (Ks. Documents, Volume 2: July 1831–January 1833, Documents-sarjan osa 2 kokoelmassa The Joseph Smith Papers, 2013, s. xxv–xxvi.)
Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista on antanut neuvoja siitä, miten suhtautua perinteisiin tai tapoihin, jotka ovat vastoin Jeesuksen Kristuksen evankeliumia:
Kuva
Vanhin Richard G. Scott
”Etnisen, kulttuurisen tai kansallisen perinteen arvostaminen voi olla hyvin tervettä ja hyödyllistä, mutta se voi myös säilyttää sellaisia elämäntapoja, jotka uskollisen myöhempien aikojen pyhän tulisi panna syrjään.
[Presidentti Howard W. Hunter on sanonut:] ’Ehdotan, että asetatte jäsenyytenne Jeesuksen Kristuksen kirkossa korkeimmalle sijalle. Punnitkaa kaikkea, mitä kuka tahansa muu pyytää teitä tekemään, tulipa se perheeltänne, rakkaimmiltanne, kulttuuriperinnöstänne tai omaksumistanne perinteistä – punnitkaa kaikkea Vapahtajan opetusten vaa’alla. Milloin huomaatte poikkeamista noista opetuksista, pankaa se asia syrjään älkääkä tavoitelko sitä. Se ei tuota teille onnea.’ (”Counsel to Students and Faculty”, Church College of New Zealand, 12. marraskuuta 1990.)” (”Onnen esteiden poistaminen”, Valkeus, heinäkuu 1998, s. 96–97.)