2002
Pappeudenhaltijoille
edellinen seuraava

Pappeudenhaltijoille

Te miehet, joilla on tämä kallisarvoinen pappeus, sitokaa se sieluunne kiinni. Olkaa sen arvoisia kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa.

Rakkaat veljeni, puhun teille, koska haluan olla avuksi. Rukoilen Herran Henkeä oppaakseni.

Minun ei tarvitse kertoa teille, että meistä on tullut hyvin suuri ja monisäikeinen kirkko. Meidän ohjelmamme on niin suunnaton ja toimintasäteemme niin laaja-alainen, että sitä on vaikea käsittää. Me olemme maallikoiden johtama kirkko. Kuinka huomattava ja ihana asia se onkaan. Sen täytyy aina pysyä sellaisena. Se ei saa koskaan mennä kohti laajaa palkattua papistoa. Mutta me tiedämme, että piispoillamme ja vaarnanjohtajillamme sekä joillakuilla muillakin on hyvin raskas hallinnollinen taakka. Tietoisuus asiasta on johtanut siihen, että kirkon presidenttikunnalla ja kahdellatoista apostolilla on ollut erinäisiä kokouksia, jotkut niistä pitkiä ja mielenkiintoisia, joissa olemme oikeastaan purkaneet kirkon osiin ja koonneet sen taas yhteen. Tavoitteenamme on ollut nähdä, voisimmeko mahdollisesti lopettaa joitakin ohjelmia. Mutta kun olemme analysoineet niitä, emme ole nähneet paljonkaan sellaista, minkä voisimme jättää pois. Jonkin pois jättäminen on kuin antaisi pois yhden lapsistaan. Ei ole sydäntä tehdä niin. Mutta haluan vakuuttaa teille, että olemme tietoisia kantamistanne taakoista ja käyttämästänne ajasta. Tässä pappeuskokouksessa haluan mainita muutamia niistä asioista, joista olemme keskustelleet. Uskon teidän huomaavan, että olemme edistyneet jonkin verran, vaikkakin vähäisessä määrin.

Puhun teille useista eri asioista.

Olemme ensinnäkin päättäneet, että marraskuun 1. päivästä alkaen temppelisuositukset ovat voimassa kaksi vuotta yhden vuoden asemesta. Tämän pitäisi vähentää aikaa, jonka piispat ja vaarnanjohtajat neuvonantajineen joutuvat käyttämään puhutteluihin temppelisuosituksia varten. Tietenkin jos suosituksen haltijasta koska tahansa tulee kelvoton menemään temppeliin, piispalla tai vaarnanjohtajalla on velvollisuus ottaa suositus pois kyseiseltä henkilöltä.

Mutta kokemus on osoittanut, että sellaisia tapauksia on hyvin harvassa. Siispä tästä tulee ohjelmamme, veljet. Marraskuun ensimmäisestä päivästä alkaen, huolimatta suositukseen kirjoitetusta päivämäärästä, sen voimassaoloa pidennetään vuodella. Sen jälkeen suositukset uusitaan kahden vuoden välein eikä vuosittain, kuten nykyään tehdään. Toivomme, että tästä on hyötyä. Luotamme siihen, että näin tulee olemaan.

Toinen asia.

Vanhin Ballard on puhunut teille lähetyssaarnaajista. Haluan vahvistaa sen, mitä hän on sanonut. Toivon, että nuoret miehemme ja nuoret naisemme nousevat vastaamaan hänen asettamaansa haasteeseen. Meidän on korotettava kelvollisuuden ja vaatimusten tasoa, jota edellytetään niiltä, jotka menevät maailmaan Herran Jeesuksen Kristuksen lähettiläinä.

Meillä kirkossa on mielenkiintoinen tapa. Lähteville lähetyssaarnaajille pidetään läksiäiskokous. Joissakin seurakunnissa siitä on tullut ongelma. Lähetyssaarnaajia tulee ja menee, ja useimmat sakramenttikokoukset on omistettu läksiäisille ja kotiinpaluujuhlille.

Kenellekään muulle kirkossa ei järjestetä läksiäiskokousta, kun hän alkaa palvella tietyssä tehtävässä. Meillä ei koskaan ole erityistä läksiäisten kaltaista kokousta vasta kutsutulle piispalle, vaarnanjohtajalle, Apuyhdistyksen johtajalle, johtavalle auktoriteetille tai kenellekään muulle, joka tulee mieleeni. Miksi meillä pitäisi olla lähetyssaarnaajien läksiäiskokouksia?

Ensimmäinen presidenttikunta ja kaksitoista apostolia ovat päätyneet mitä huolellisimman rukoillen tehdyn harkinnan jälkeen siihen, että nykyistä lähetyssaarnaajien läksiäiskokousohjelmaa pitäisi muuttaa.

Lähtevälle lähetyssaarnaajalle annetaan tilaisuus puhua sakramenttikokouksessa noin 15 tai 20 minuuttia. Mutta vanhempia ja sisaruksia ei kutsuta puhumaan. Samassa kokouksessa saattaa puhua kaksi tai useampikin lähtevää lähetyssaarnaajaa. Kokouksen kulku tulee olemaan kokonaan piispan käsissä eikä perheen järjestämä. Tilaisuuteen ei liity erityisiä musiikkiesityksiä tai mitään sen kaltaista.

Tiedämme, että tämä tulee suurena pettymyksenä monelle perheelle. Isät ja äidit, veljet ja sisaret sekä ystävät ovat aikaisemmin osallistuneet siihen. Pyydämme, että hyväksytte tämän päätöksen. Jos läksiäiskokous on jo suunniteltu pidettäväksi, se voidaan järjestää. Mutta tästä eteenpäin ei pidä suunnitella mitään sen kaltaista. Olemme vakuuttuneita siitä, että kun otetaan huomioon kaikki asian osa-alueet, päätös on viisas. Olkaa hyvät ja hyväksykää se, rakkaat veljeni. Ulotan tämän pyynnön myös sisarille, varsinkin äideille.

Toivomme myös, ettei enää järjestetä niitä huolella suunniteltuja avointen ovien tilaisuuksia, joita on pidetty sakramenttikokouksen jälkeen ja joissa lähetyssaarnaaja on puhunut. Perheenjäsenet voivat haluta kokoontua yhteen. Meillä ei ole mitään sitä vastaan. Pyydämme kuitenkin, ettei pidetä mitään yleistä vastaanottoa, johon kutsutaan paljon väkeä.

Lähetystyö on niin ihana kokemus, että se tuo mukanaan oman runsaan palkintonsa. Ja kun lähetyssaarnaaja palaa perheensä luokse ja omaan seurakuntaansa, hänelle voidaan taas antaa tilaisuus puhua sakramenttikokouksessa.

Seuraava asia.

Haluan esittää teille lyhyen raportin jatkuvasta koulutusrahastosta, joka perustettiin puolitoista vuotta sitten huhtikuun konferenssissa. Ohjelma toimii nyt vankalla pohjalla. Meillä on huomattava taloudellinen pääoma, jonka uskolliset myöhempien aikojen pyhät ovat lahjoittaneet. Toivomme, että lisää on tulossa, jotta saamme mahdollisuuden avustaa suurempaa määrää ihmisiä, jotka ovat kelvollisia saamaan apua.

Nykyään noin 5 000 miestä ja naista, useimmat heistä nuoria, saa koulutusta, johon heillä ei ehkä muutoin olisi ollut mahdollisuutta. Ajatelkaa sen seurauksia. Näille uskollisille myöhempien aikojen pyhille on tarjottu tikkaat kiivetä ylös köyhyydestä, jossa he ja heidän esivanhempansa ovat eläneet. Heidän mahdollisuutensa ansaita elantonsa kasvaa suuresti. Heidän johtajuutensa voima lisääntyy. Heistä tulee vaikutusvaltaisia miehiä ja naisia, kirkon jäseniä, jotka vievät tätä ohjelmaa eteenpäin tavalla, jota ei aikaisemmin voitu kuvitellakaan.

Annan teille esimerkin. Ensimmäinen nuori nainen, joka sai lainan, on nyt suorittanut loppuun vuoden koulutuksen ja on anonut varoja viimeisen vuoden koulutusta varten. Hän opiskelee hammaslääkärin apulaiseksi.

Aikaisemmin hän työskenteli ravintolassa ansaiten 130 dollaria kuukaudessa. On odotettavissa, että kun hän pian päättää opintonsa, hän tulee saamaan alkupalkkanaan 650 dollaria kuussa eli välittömän 500 prosentin korotuksen. Summa tulee kasvamaan vuosien myötä.

Kuinka suuren eron muutamalla dollarilla saakaan aikaan, kun ne käytetään oikein. Kertokaa hänen kokemuksensa 5 000:lla. Se on mitä merkittävin asia pohdittavaksi. Opiskelijat saavat koulutusta, ja heistä tulee mekaanikkoja, systeemianalyytikkoja, hallinnollisia asiantuntijoita, sairaalateknikkoja, tietojärjestelmäteknikkoja, sairaanhoitajia, sairaalatyöntekijöitä, tietokoneohjelmoijia, tietokoneinsinöörejä, vaatesuunnittelijoita, kirjanpitäjiä, sähköasentajia, englannin kielen opettajia, leipureita, hotellivirkailijoita ja graafisia suunnittelijoita, muutamia mainitakseni.

Mahdollisuudet ovat rajattomat, ja se, mitä tapahtuu, on todellakin ihana ja ihmeellinen asia.

Seuraava asia, jonka haluan mainita, on perheilta. Pelkäämme, että tämä hyvin tärkeä ohjelma on heikentymässä liian monilla alueilla. Veljet, ei ole mitään tärkeämpää kuin perheenne. Te tiedätte sen. Tämä ohjelma aloitettiin 87 vuotta sitten, vuonna 1915, kun presidentti Joseph F. Smith kehotti myöhempien aikojen pyhiä varaamaan yhden illan viikosta ja omistamaan sen erityisesti perheelle. Sen oli määrä olla aikaa, jolloin piti opettaa, lukea pyhiä kirjoituksia, kehittää lahjoja, keskustella perheasioista. Siitä ei pitänyt tulla aikaa, jolloin käydään urheilukilpailuissa tai mitään sen kaltaista. Tietenkin, jos silloin tällöin on tällaista perheen toimintaa, se voi olla sopivaa. Mutta yhä kiireisemmässä elämässämme on erittäin tärkeää, että isät ja äidit istuutuvat rauhassa lastensa kanssa, rukoilevat yhdessä, opettavat heille Herran teitä, miettivät perheongelmiaan ja antavat lasten esitellä taitojaan. Olen varma siitä, että tämä ohjelma saatiin Herran ilmoituksena, vastauksena kirkon perheiden tarpeisiin.

Jos siihen oli tarvetta 87 vuotta sitten, tuo tarve on varmasti paljon suurempi tänä päivänä.

Päätettiin, että maanantai-ilta omistettaisiin tälle perhetoiminnalle. Niillä alueilla, joilla on paljon kirkon jäseniä, kouluviranomaiset ja muut kunnioittivat tätä ohjelmaa, eivätkä järjestäneet tilaisuuksia tuona iltana.

Nyt vallalla tuntuu olevan kasvava suuntaus järjestää muita tilaisuuksia maanantai-iltaisin. Pyydämme kunnioittavasti, että yhteiskuntamme kouluviranomaiset ja muut jättäisivät meille tämän yhden illan viikossa jatkaaksemme tätä tärkeää ja perinteikästä ohjelmaa. Pyydämme, etteivät he järjestä tapahtumia, jotka vaativat lasten aikaa maanantai-iltaisin. Luotamme siihen, että he ymmärtävät, että on mitä tärkeintä, että perheillä on tilaisuus ainakin kerran viikossa olla yhdessä ilman päällekkäisten toimintojen aiheuttamia ristiriitoja. Olemme todella kiitollisia, jos he toimivat yhteistyössä kanssamme tässä asiassa. Ja kehotamme mitä vakavimmin, että isät ja äidit ottaisivat tosissaan tämän tilaisuuden ja haasteen ja tekisivät maanantai-illasta perheelle pyhitetyn ajankohdan.

Olen saanut useampia kutsuja osallistua erilaisiin paikkakunnan tilaisuuksiin maanantai-iltaisin. Olen kauttaaltaan kieltäytynyt kohteliaasti näistä kutsuista selittäen, että olen varannut maanantain perheiltaa varten. Toivon vilpittömästi teidän jokaisen tekevän samoin.

Seuraava asia.

Veljet, haluaisin taas tähdentää omavaraisuuden tärkeyttä jokaisen yksittäisen kirkon jäsenen ja perheen osalta.

Kukaan meistä ei tiedä, milloin katastrofi saattaa iskeä. Sairaus, loukkaantuminen, työttömyys voi sattua kenen tahansa kohdalle.

Meillä on suurenmoinen huoltotyöohjelma, jonka toimintaan kuuluu esimerkiksi viljasäilöjä monilla alueilla. Meidän on tärkeätä tehdä tätä. Mutta paras paikka varastoida ruokaa on omissa kodeissamme, sen lisäksi, että meillä on vähän rahaa säästössä. Paras huoltotyöohjelma on oma huoltotyöohjelmamme. Viisi tai kuusi vehnäpurkkia kotona on parempi vaihtoehto kuin vakallinen viljaa huoltotyöohjelman vilja-aitassa.

En ennusta mitään uhkaavaa tuhoa. Toivon, ettei sellaista ole tulossa. Mutta kaukonäköisyyden tulisi hallita elämäämme. Jokainen, joka omistaa kodin, ymmärtää palovakuutuksen tärkeyden. Toivomme ja rukoilemme, ettei tulipaloa koskaan tapahdu. Maksamme kuitenkin vakuutusmaksun siltä varalta, että sellainen katastrofi tapahtuisi.

Meidän tulisi tehdä samoin perheen huoltotyön suhteen.

Voimme aloittaa aivan vaatimattomasti. Voimme aloittaa viikon ruokavarastolla ja kasvattaa sitä vähitellen kuukauden, sitten kolmen kuukauden varastoksi. Puhun nyt elintarvikkeista, jotka kattavat perustarpeet. Kuten te kaikki huomaatte, tämä neuvo ei ole uusi. Mutta pelkään, että kovin monien mielestä pitkäaikainen ruokavarasto on heidän toteutettavakseen niin mahdoton, etteivät he edes yritä.

Aloittakaa pienestä, veljeni, ja kasvattakaa sitä vähitellen kohti järkevää tavoitetta. Säästäkää vähän rahaa säännöllisesti, ja tulette hämmästymään, kuinka se lisääntyy.

Hankkiutukaa eroon veloistanne ja vapauttakaa itsenne siitä hirveästä orjuudesta, jonka velka tuo mukanaan.

Kuulemme usein toisista kiinnityksistä. Nyt olen kuullut, että on kolmansiakin kiinnityksiä.

Pitäkää itsenne kurissa, mitä tulee rahankäyttöön, lainaamiseen, toimintaan, joka johtaa konkurssiin ja sen myötä tulevaan tuskaan.

Lopuksi, veljeni, haluan palata lyhyesti asiaan, josta olen puhunut ennenkin ja jota vanhin Ballard ja presidentti Monson ovat käsitelleet tässä kokouksessa. Toivon, ettei heillä ole mitään sitä vastaan, että yritän vielä tähdentää sitä, mitä he ovat sanoneet. Viittaan kirkon jäsenten moraaliseen kuriin.

Liian monet ovat takertuneet moraalittomuuden verkkoon ja kokeneet kaikki siitä seuraavat katkerat hedelmät. Täällä tänään oleville pojille – nuorille miehille – haluan sanoa niin vakavasti kuin pystyn: Pysykää erossa moraalittomuuden synnistä. Te tiedätte, mikä on oikein ja mikä väärin. Te ette voi esittää tietämättömyyttä syynä sopimattomalle käytökselle.

Kuinka voisitte edes ajatella, että voitte olla tekemisissä moraalittomien tekojen kanssa ja sen jälkeen mennä lähetyskentälle Herran Jeesuksen Kristuksen edustajina? Luuletteko, että voitte olla kelvollisia menemään Herran huoneeseen solmiaksenne siellä avioliiton ajaksi ja iankaikkisuudeksi, jos olette langenneet sellaisiin tekoihin?

Pyydän teitä, rakkaat nuoret ystäväni, välttämään sellaista käytöstä. Se ei tule olemaan helppoa. Se vaatii itsekuria. Teidän kohtaamanne voimat ovat vahvoja ja houkuttelevia. Ne ovat viekkaan vastustajan voimia. Te tarvitsette rukouksesta tulevaa voimaa.

Pysykää erossa Internetin eroottisista jutuista. Ne voivat viedä teitä vain alaspäin. Ne voivat johtaa teidät tuhoon.

Älkää koskaan unohtako, että teillä on Jumalan pappeus. Kun Johannes Kastaja antoi Aaronin pappeuden Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle, hän sanoi, että pappeus ”pitää hallussaan enkelien palveluksen ja parannuksen evankeliumin sekä syntien anteeksisaamiseksi suoritettavan upotuskasteen avaimet” (OL 13).

Haluatteko enkelien palvelusta?

Tuo palvelus tuo mukanaan verrattomia palkintoja. Valitkaa ylevä elämäntapa, niin Jumala siunaa teitä ja ravitsee teitä ja johdattaa teitä kädestä ja antaa teille vastauksen rukouksiinne (ks. OL 112:10).

Teille aikuiset miehet esitän saman pyynnön ja saman varoituksen. Pienet alut johtavat suuriin murhenäytelmiin. Olemme jatkuvasti tekemisissä niiden kanssa. Joukossamme on niin paljon sydämen tuntemaa surua, mielipahaa, pettymyksiä ja avioeroja.

Saanen taas mainita asian, josta olen aiemmin puhunut laajemmalti. Puhun lasten hyväksikäytön pahasta ja halveksittavasta synnistä.

Me emme voi sietää sitä. Me emme aio sietää sitä. Kuka tahansa, joka syyllistyy lapsen hyväksikäyttöön, voi odottaa kirkon kurinpitotoimia sekä mahdollisia oikeustoimia.

Lasten hyväksikäyttö on Jumalan häpäisemistä. Jeesus puhui lasten kauneudesta ja viattomuudesta. Sellaista ihmistä, jolla on lasten hyväksikäyttöön mahdollisesti johtavia taipumuksia, kehotan mitä vakavimmin harjoittamaan itsekuria. Hankkikaa apua ennen kuin vahingoitatte jotakuta lasta ja tuhoatte itsenne.

Te miehet, joilla on tämä kallisarvoinen pappeus, sitokaa se sieluunne kiinni. Olkaa sen arvoisia kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa.

Jos teette niin, saatte nauttia siitä Jumalan rauhasta, ”joka ylittää kaiken ymmärryksen” (Fil. 4:7).

Jumala siunatkoon teitä, rakkaat pappeusveljeni, nuoret ja vanhat. Isät, olkaa esimerkkinä lapsillenne. Pojat, kääntykää isänne puoleen saadaksenne viisautta, ohjausta ja ymmärtämystä.

Kuinka suurenmoisia ovatkaan Herran lupaukset niille, jotka elävät uskon varassa. Jätän teille siunaukseni, rakkauteni ja todistukseni. Kuinka suuri ja ihmeellinen voima tällä pappeudella onkaan tehdä hyvää, jos olemme yhtä ja kuljemme yhtenä miehenä eteenpäin. Siunatkoon Herra meitä, että voimme tehdä niin. Tätä rukoilen nöyrästi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.