2002
Profeettojen äänellä siunattu maailmanlaajuinen kirkko
edellinen seuraava

Profeettojen äänellä siunattu maailmanlaajuinen kirkko

Kuunnelkaamme aikamme profeettain sanoja heidän auttaessaan meitä keskittymään niihin asioihin, jotka ovat keskeisiä Luojan suunnitelmassa.

Mikä ilo ja etuoikeus onkaan kuulua tähän maailmanlaajuiseen kirkkoon ja saada opetusta ja ylentyä profeettojen, näkijöiden ja ilmoituksensaajien sanoista! Tämä konferenssi lähetetään 68 maahan ja käännetään 55 kielelle. Tämä on todellakin maailmanlaajuinen kirkko, jonka jäseniä on kaikkien maailman kansojen keskuudessa. Me olemme kaikki elävän ja rakastavan Jumalan, taivaallisen Isämme, lapsia. Haluan kertoa, että rakastan teitä rakkaita veljiäni ja sisariani.

Vain kolme kuukautta sitten me kokoonnuimme yhteen presidentti Gordon B. Hinckleyn innoitetun johtajuuden alaisina uudelleen rakennetun Nauvoon temppelin vihkimistilaisuuteen. Se muistutti meille profeetta Josephista ja palautti mieleemme muistoja varhaisista pyhistä, heidän uhrauksistaan, murheistaan ja kyynelistään, mutta myös heidän rohkeudestaan, uskostaan ja luottamuksestaan Herraan. Minulla ei ole esivanhempia 1800-luvun pioneerien joukossa. Olen kuitenkin jo jäsenyyteni alkuajoista asti tuntenut läheistä yhteyttä noihin varhaisiin pioneereihin, jotka ylittivät tasangot. He ovat minun ja kaikkien kirkon jäsenten hengellisiä esivanhempia, riippumatta kansallisuudesta, kielestä tai kulttuurista. He eivät ole perustaneet ainoastaan turvapaikkaa länteen, vaan myös hengellisen perustuksen Jumalan valtakunnan rakentamiselle kaikkien maailman kansojen keskuudessa.

Kun Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin sanoma leviää ympäri maailmaa, meistä jokainen on pioneeri omassa vaikutuspiirissään ja omissa olosuhteissaan. Niin oli myös sekavassa toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa, jossa perheeni kuuli ensimmäisen kerran Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta. Silloin kirkon presidenttinä oli George Albert Smith. Olin nuori lapsukainen, ja perheeni oli menettänyt kaiken aineellisen omaisuutensa kahdesti vain seitsemän vuoden aikana. Olimme pakolaisia, ja tulevaisuutemme oli epävarma. Noiden seitsemän vuoden aikana saimme kuitenkin jotain enemmän kuin millään rahasummalla voisi ostaa. Löysimme taivaallisen turvapaikan, turvan kaikelta epätoivolta – Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin ja Hänen kirkkonsa, jota johtaa tosi ja elävä profeetta.

Noina lapsuusvuosina leikin pommitetuissa taloissa ja kasvoin jatkuvasti läsnä olleessa hävityn sodan ilmapiirissä ja tietoisuudessa siitä, että oma maani oli aiheuttanut käsittämätöntä tuskaa useissa maissa hirvittävän toisen maailmansodan aikana.

Se ilosanoma, että Jeesus Kristus on suorittanut täydellisen sovituksen ihmiskunnan puolesta, lunastaen kaikki ihmiset haudasta ja luvaten jokaiselle yksilölle palkinnon tämän tekojen mukaan, oli parantava voima, joka toi toivon ja rauhan takaisin elämääni.

Mitä tahansa haasteita elämässämme onkaan, taakastamme voi tulla kevyt, jos me emme ainoastaan usko Kristukseen vaan uskomme myös Hänen kykyynsä ja voimaansa puhdistaa ja tuoda lohtua elämäämme ja otamme vastaan Hänen rauhansa.

Presidentti David O. McKay oli profeetta teinivuosinani. Tuntui kuin olisin tuntenut hänet henkilökohtaisesti: pystyin tuntemaan hänen rakkautensa, ystävällisyytensä ja arvokkuutensa; sain häneltä luottamusta ja rohkeutta nuoruusvuosinani. Vaikka kasvoin tuhansien mailien päässä Euroopassa, tunsin, että hän luotti minuun, enkä halunnut tuottaa hänelle pettymystä.

Toinen voimanlähde oli apostoli Paavalin vankeudessa kirjoittama kirje Timoteukselle, luotetuimmalle apulaiselleen ja ystävälleen. Hän kirjoitti:

”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen.

Älä siis häpeä todistaa Herrastamme.” (2. Tim. 1:7–8.)

Nämä varhaisen apostolin sanat Vapahtajastamme kaikuivat tärkeinä minulle sodanjälkeisenä aikana, ja tekevät niin yhä edelleen. Kuinka monet meistä silti antavatkaan pelolle vallan tänä kansainvälisten jännitteiden, taloudellisen ja poliittisen epävarmuuden ja henkilökohtaisten haasteiden aikana.

Jumala puhuu meille johdonmukaisella äänellä. Jumala kohtelee koko ihmissukua tasa-arvoisesti. Saatamme olla suuressa tai pienessä seurakunnassa, ilmastomme tai kasvillisuutemme saattaa vaihdella, kulttuuritaustamme ja kielemme poiketa toisistaan ja ihonvärimme saattavat olla täysin erilaiset. Mutta palautetun evankeliumin kaiken kattava voima ja sen siunaukset ovat kaikkien ulottuvilla kulttuurista, kansallisuudesta, poliittisesta järjestelmästä, perinteistä, kielestä, taloudellisesta ympäristöstä tai koulutuksesta riippumatta.

Meillä on jälleen tänä päivänä apostoleita, näkijöitä ja ilmoituksensaajia, jotka ovat vartijoita tornissa ja taivaallisen, parantavan totuuden sanansaattajia. Jumala puhuu meille heidän kauttaan. He ovat erittäin tietoisia niistä erilaisista olosuhteista, joissa me jäsenet elämme. He ovat maailmassa, mutta eivät maailmasta.

Meillä on maan päällä elävä profeetta, presidentti Gordon B. Hinckley. Hän tietää haasteemme ja pelkomme. Hänellä on innoitettuja vastauksia. Vuosi sitten hän opetti meitä optimisesti ja selkeästi. Hän sanoi:

”Pelkoon ei ole aihetta. Rauha voi vallita sydämessämme ja kodeissamme. Me voimme aikaansaada hyvää tässä maailmassa, jokainen meistä. – –

– – Meidän turvallisuutemme riippuu parannuksesta. Meidän voimamme tulee kuuliaisuudesta Jumalan käskyille.” (”Aika, jota elämme”, Liahona, tammikuu 2002, s. 86.)

Profeetat puhuvat meille Herran nimessä ja selkeästi. Kuten Mormonin Kirja vahvistaa: ”Sillä Herra Jumala valaisee ymmärryksen, sillä hän puhuu ihmisille heidän kielensä mukaisesti, jotta he ymmärtäisivät” (2. Nefi 31:3).

Velvollisuutenamme ei ole ainoastaan kuunnella Herraa vaan myös toimia Hänen sanojensa mukaan, jotta voimme lunastaa palautetun evankeliumin toimitusten ja liittojen siunaukset. Hän sanoi: ”Minä, Herra, olen sidottu, kun te teette, mitä minä sanon; mutta kun te ette tee, mitä minä sanon, teillä ei ole mitään lupausta” (OL 82:10).

Voi tulla aikoja, jolloin olemme masentuneita tai loukkaantuneita tai olemme lannistumaisillamme, kun yritämme niin kovasti olla täydellisiä kirkon jäseniä. Olkaa varmoja, että Gileadissa on palsamia. Kuunnelkaamme aikamme profeettain sanoja heidän auttaessaan meitä keskittymään niihin asioihin, jotka ovat keskeisiä Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkisen kohtalon toteuttamiseksi. Herra tuntee meidät, Hän rakastaa meitä, Hän haluaa meidän menestyvän ja Hän rohkaisee meitä sanomalla: ”Ja katsokaa, että tämä kaikki tehdään viisaasti ja järjestyksessä, sillä ihmistä ei vaadita juoksemaan nopeammin kuin hänellä on voimaa. – – On tarpeen, että hän on uuttera” (Moosia 4:27).

Olemmeko me uutteria Jumalan käskyjen pitämisessä, juoksematta enempää kuin meillä on voimia? Vai kuljeskelemmeko me vain ympäriinsä? Käytämmekö me aikaamme, kykyjämme ja voimavarojamme viisaasti? Keskitymmekö me niihin asioihin, jotka merkitsevät eniten? Seuraammeko me profeettojen innoitettuja neuvoja?

Yksi esimerkki neuvosta, joka on erittäin tärkeä ihmiskunnalle, on omien perheidemme vahvistaminen. Perheillan periaate annettiin meille vuonna 1915. Presidentti McKay muistutti vanhempia uudelleen vuonna 1964, että ”mikään menestys ei voi korvata kotona tapahtunutta epäonnistumista” (lainattu julkaisusta J. E. McCulloch, Home: The Savior of Civilization, 1924, s. 42; John K. Carmack, ”Kun lapsemme kulkevat harhaan”, Liahona, maaliskuu 1999, s. 31). Vuonna 1995 meidän aikamme profeetat kutsuivat koko maailmaa vahvistamaan perhettä yhteiskunnan perusyksikkönä. Ja vain kolme vuotta sitten ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi sanoivat rakastavasti: ”Neuvomme vanhempia ja lapsia asettamaan perherukouksen, perheillat, evankeliumin opiskelun ja opettamisen sekä perheen tervehenkisen toiminnan etusijalle. Olivatpa muut pyyteet tai toiminnat miten kelvollisia tai asiallisia tahansa, niiden ei saa sallia syrjäyttää Jumalan antamia velvollisuuksia, jotka vain vanhemmat ja perheet voivat asianmukaisesti täyttää.” (”Kirje ensimmäiseltä presidenttikunnalta”, Liahona, joulukuu 1999, s. 1; ks. myös Russell M. Nelson, ”Järjestä ensin huoneesi”, Liahona, tammikuu 2002, s. 83.)

Uudistakaamme nöyryydessä ja uskossa omistautumisemme ja sitoutumisemme seurata profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia kaikesta voimastamme. Kuunnelkaamme ja saakaamme ohjausta ja ylennystä niiltä, joilla on kaikki valtakunnan avaimet. Ja osallistuessamme tähän konferenssiin muuttukoot sydämemme niin, että meidät valtaa halu tehdä hyvää (ks. Alma 19:33) ja että voimme olla pioneereja rakentaessamme hengellistä perustusta, joka luo perustaa kirkolle omalla alueellamme maailmassa.

Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.