”Oi jospa olisin enkeli ja voisin toteuttaa sydämeni toiveen”
Kehotan teitä – – käyttämään hyväksenne kirkon temppeleitä. Menkää temppeleihin ja viekää eteenpäin sitä suurenmoista ja ihmeellistä työtä, jonka taivaan Jumala on meitä varten suunnitellut.
Rakkaat veljeni ja sisareni, lausumme teidät jälleen tervetulleiksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon suureen maailmanlaajuiseen konferenssiin.
Alma julisti: ”Oi jospa olisin enkeli ja voisin toteuttaa sydämeni toiveen, että voisin lähteä puhumaan Jumalan pasuunalla, äänellä, joka järisyttäisi maata, ja huutaa parannusta joka kansalle!” (Alma 29:1).
Olemme päässeet siihen vaiheeseen, jossa voimme miltei tehdä niin. Tämän konferenssin kokoukset lähetetään kaikkialle maailmaan, ja myöhempien aikojen pyhät jokaisella mantereella voivat kuulla ja nähdä puhujat. Olemme päässeet hyvin pitkälle sen näyn toteen saattamisessa, joka esitettiin Ilmestyskirjassa: ”Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille” (Ilm. 14:6).
Kuinka mahtava tilaisuus tämä onkaan, veljeni ja sisareni. Sitä on vaikea käsittää. Puhumme tästä ihmeellisestä konferenssikeskuksesta käsin. En tiedä mitään muuta sen vertaista rakennusta.
Me olemme kuin yhtä suurta perhettä, ihmissuvun edustajia tässä suunnattoman suuressa ja kauniissa maailmassa.
Monet teistä osallistuivat Nauvoon temppelin vihkimistilaisuuteen viime kesäkuussa. Se oli suurenmoinen ja ihana tilaisuus, joka säilyy mielessä kauan. Emme vihkineet ainoastaan loistavaa rakennusta, Herran huonetta, vaan me vihimme myös kauniin muistomerkin profeetta Joseph Smithin kunniaksi.
Vuonna 1841, kaksi vuotta Nauvooseen tulonsa jälkeen Joseph mursi maan Herran huonetta varten, jonka tulisi olla Jumalan työn kruunaava jalokivi.
On vaikea uskoa todeksi sitä, että niissä oloissa ja olosuhteissa senkaltainen loistava rakennus suunniteltiin rakennettavaksi paikalle, joka oli siihen aikaan Amerikan rajaseutua.
Epäilen – epäilen vahvasti – ettei koko Illinoisin osavaltiossa ollut malliltaan ja loistoltaan toista senkaltaista rakennusta.
Se oli määrä vihkiä Kaikkivaltiaan työhön, toteuttamaan Hänen iankaikkisia tarkoituksiaan.
Mitään vaivannäköä ei säästelty. Mikään uhraus ei ollut liian suuri. Viiden seuraavan vuoden ajan miehet hakkasivat kiveä ja laskivat kivijalan sekä perustuksen, rakensivat seinät ja valmistivat koristelut. Satoja miehiä meni pohjoiseen, ja he asuivat siellä jonkin aikaa kaataen suunnattomia määriä puita, ja sitten he sitoivat ne tukkilautoiksi, jotka uitettiin jokea pitkin alas Nauvooseen. Tästä puutavarasta leikattiin kauniita koristelistoja. Pennosia kerättiin naulojen ostamista varten. Käsittämättömiä uhrauksia tehtiin lasin hankkimiseksi. Jäsenet rakensivat temppeliä Jumalalle, ja sen täytyi olla parasta, mihin he pystyivät.
Kaiken tämän rakennustoiminnan keskellä profeetta ja hänen veljensä Hyrum surmattiin Carthagessa 27. kesäkuuta 1844.
Kukaan meistä nykypäivänä elävistä ei pysty käsittämään, kuinka tuhoisa isku se oli pyhille. Heidän johtajansa oli poissa – hän, joka oli saanut näkyjä ja ilmoituksia. Hän ei ollut ainoastaan heidän johtajansa. Hän oli heidän profeettansa. Kuinka syvää olikaan heidän surunsa. Kuinka kauheaa heidän tuskansa.
Mutta Brigham Young, kahdentoista koorumin presidentti, otti ohjakset käsiinsä. Joseph oli asettanut valtuutensa apostolien harteille. Brigham päätti rakentaa temppelin valmiiksi, ja työ jatkui. Yötä päivää he pyrkivät tavoitteeseensa huolimatta kaikista niistä uhkauksista, joita lainvastaiset mellakoivat väkijoukot syytivät heidän päälleen. Vuoteen 1845 mennessä he tiesivät, etteivät he voineet jäädä kaupunkiin, jonka he olivat rakentaneet joenvarren suoalueelle. He tiesivät, että heidän täytyi lähteä. Alkoi kuumeinen valmistelu: ensiksikin, temppeli piti saada valmiiksi, ja toiseksi, vankkureita piti rakentaa ja tarvikkeita piti koota lännen erämaahan muuttoa varten.
Temppelityö aloitettiin ennen kuin temppeli oli kokonaan valmis. Työ jatkui kuumeisesti, kunnes vuoden 1846 talven pakkasessa ihmiset alkoivat sulkea kotiensa ovia ja vankkurit siirtyivät hitaasti pitkin Parley Street -katua alas rantaan, sitten joen yli ja joen toiselle rannalle Iowan osavaltion puolelle.
Muuttoliike jatkui. Joki jäätyi – niin kireä oli pakkanen. Mutta sen ansiosta he voivat kulkea joen yli jäätä pitkin.
Pyhät loivat viimeisen katseen taakseen kohti itää ja kohti unelmiensa kaupunkia ja Jumalansa temppeliä. Sitten he katsoivat kohti länttä, kohti tuntematonta kohtaloa.
Jälkeenpäin temppeli vihittiin, ja ne, jotka sen vihkivät, sanoivat ”aamen” ja lähtivät matkaan. Myöhemmin tuhopolttaja sytytti rakennuksen tuleen ja menetti melkein henkensä suorittaessaan tuota kavalaa tekoa. Viimein pyörremyrsky kaatoi suurimman osan siitä, mitä oli jäljellä. Herran huone, heidän ponnistelujensa suuri kohde, oli poissa.
Nauvoo muuttui miltei aavekaupungiksi. Se kuihtui, kunnes se lähes kuoli. Temppelitontti kynnettiin ja kylvettiin. Vuodet vierivät, ja vähitellen alkoi tapahtua heräämistä. Kirkkomme jäsenet, Nauvoossa kerran eläneiden jälkeläiset, olivat herättäneet sisimmässään esivanhempiensa muiston sekä halun kunnioittaa niitä, jotka olivat maksaneet niin kauhean hinnan. Vähitellen Nauvoon kaupunki heräsi henkiin ja sen rakennuksia entisöitiin.
Isäni palveli Nauvoon alueella lähetysjohtajana, ja hän halusi rakentaa temppelin uudelleen Nauvoon satavuotisjuhlaa varten mutta ei koskaan pystynyt tekemään sitä. Hengen innoittamina ja isäni toiveiden motivoimina me ilmoitimme vuoden 1999 huhtikuun yleiskonferenssissa, että rakentaisimme uudelleen tuon mahtavan historiallisen rakennuksen.
Jännitys täytti ilman. Miehiä ja naisia tuli tarjoten apuaan. He tarjosivat lahjoituksina suuria määriä rahaa sekä taitojaan. Jälleenkään kustannuksissa ei säästelty. Meidän oli määrä rakentaa uudelleen Herran huone Joseph Smithin muistoksi ja uhrina Jumalallemme. Viime kesäkuun 27. päivänä, suurin piirtein samoihin aikoihin iltapäivällä, kun Joseph ja Hyrum ammuttiin Carthagessa 158 vuotta aikaisemmin, me pidimme tuon uuden komean rakennuksen vihkimistilaisuuden. Paikka on hyvin kaunis. Rakennus seisoo täsmälleen samalla paikalla, jolla alkuperäinen temppeli seisoi. Sen ulkomitat vastaavat alkuperäistä. Se on sopiva ja tarkoituksenmukainen muistomerkki tämän taloudenhoitokauden suurenmoiselle profeetalle, näkijä Josephille.
Kuinka kiitollinen olenkaan, kuinka syvää kiitollisuutta tunnenkaan siitä, mitä on tapahtunut. Tänä päivänä Josephin temppeli, loistava Jumalan huone, seisoo ylhäällä mäellä kohoten Nauvoon kaupungin yläpuolelle. Sen julkisivu katsoo kohti länttä yli Mississippijoen ja yli Iowan tasankojen. Täällä Suolajärven laaksossa seisoo Brighamin temppeli – Suolajärven temppeli – joka katsoo kohti itää ja kohti Nauvoon kaunista temppeliä. Ne katsovat toisiaan kohti kuin kirjatuet, joiden välissä on teoksia, jotka kertovat tuhansien ihmisten kärsimyksistä, surusta, uhrauksista, jopa kuolemasta heidän pitkällä matkallaan Mississippijoelta Ison Suolajärven laaksoon.
Nauvoon temppelistä tuli 113. toiminnassa oleva temppeli. Olemme sen jälkeen vihkineet vielä Haagin temppelin Alankomaissa, joten kaikkiaan temppeleitä on 114. Näitä eri kokoisia ja arkkitehtuuriltaan eri näköisiä ihania rakennuksia on nyt siellä täällä maapallon kansakuntien keskuudessa. Niitä on rakennettu siksi, että jäsenillämme olisi paikkoja, joissa he voivat viedä Kaikkivaltiaan työtä eteenpäin – Hänen, jonka tarkoituksena on ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen. Nämä temppelit on rakennettu käytettäviksi. Me kunnioitamme Isäämme, kun käytämme niitä.
Tämän konferenssin alkaessa kehotan teitä, veljeni ja sisareni, käyttämään hyväksenne kirkon temppeleitä.
Menkää temppeleihin ja viekää eteenpäin sitä suurenmoista ja ihmeellistä työtä, jonka taivaan Jumala on meitä varten suunnitellut. Oppikaamme siellä Hänen teitään ja Hänen suunnitelmiaan. Solmikaamme siellä liittoja, jotka johtavat meidät vanhurskauden, epäitsekkyyden ja totuuden poluille. Tulkaamme siellä liitetyiksi yhteen perheinä iankaikkisin liitoin, jotka toimitetaan Jumalan pappeuden valtuudella.
Ja ulottakaamme siellä nämä samat siunaukset aikaisemmille sukupolville, omille esivanhemmillemmekin, jotka odottavat sitä palvelua, jonka me voimme nyt suoda.
Tulkoot taivaan siunaukset teidän yllenne, rakkaat veljeni ja sisareni. Koskettakoon Elian Henki sydäntänne ja innoittakoon teitä tekemään tätä työtä niiden puolesta, jotka eivät voi edistyä ilman sitä. Toivon, että iloitsemme siitä ihanasta etuoikeudesta, joka meillä on. Tätä rukoilen nöyrästi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.