2002
’Saavu Siioniin, oi saavu’
edellinen seuraava

”Saavu Siioniin, oi saavu”

Rakkauden, työn, omavaraisuuden ja pyhityksen periaatteet ovat Jumalan antamia. Ne, jotka omaksuvat ne ja käyttäytyvät sen mukaan, tulevat sydämeltään puhtaiksi.

Kun tapaamme kirkon jäseniä kaikkialla maailmassa, yksi haaste vaikuttaa maailmanlaajuiselta – riittävän ajan varaaminen kaiken sen tekemiseen, mitä pitää tehdä. Ne, joilla ei ole paljon varoja, tarvitsevat enemmän aikaa hankkiakseen elämisen perustarpeet. Ne, joilla on riittävästi, tarvitsevat enemmän aikaa nauttiakseen elämän mukavuuksista. Haaste on lannistava, sillä aika on rajallista; ihminen ei voi pidentää päivää eikä jatkaa vuotta.

Syypää on maailma. Kun maailma yrittää löytää keinoja käyttää aikaa tehokkaammin, se houkuttelee meitä yhä enemmän maalliseen toimintaan. Mutta elämä ei ole kamppailua ajan kanssa – se on taistelua hyvän ja pahan välillä.

Se, miten me sitten toimimme, voi olla yksi elämän hankalimmista päätöksistä. Vuonna 1872 profeetta Brigham Young antoi pyhille neuvoja juuri tästä asiasta. Hän sanoi: ”Pysähtykää! Odottakaa! Kun aamulla nousette, niin ennen kuin sallitte suupalaakaan itsellenne, – – kumartukaa Herran eteen, pyytäkää Häntä antamaan teidän syntinne anteeksi ja suojelemaan teitä päivän kuluessa, varjelemaan teitä kiusaukselta ja kaikelta pahalta, ohjaamaan askeleenne oikeaan, jotta voisitte sinä päivänä tehdä jotakin, mikä olisi hyödyksi Jumalan valtakunnalle maan päällä. Onko teillä aikaa tähän? – – Tämä on minun neuvoni myöhempien aikojen pyhille tänä päivänä. Pysähtykää, älkää pitäkö kiirettä. – – Teillä on liian kova kiire. Ette käy tarpeeksi kokouksissa, ette rukoile kylliksi, ette lue kylliksi pyhiä kirjoituksia, ette mietiskele tarpeeksi, olette koko ajan menossa ja niin kiireisiä, että ette tiedä, mitä tekisitte ensiksi. – – Saanen supistaa tämän yksinkertaiseksi sanonnaksi – yhdeksi kaikkein yksinkertaisimmista ja arkipäiväisimmistä – ’Pidä kulhosi oikein päin’, niin että kun puuroa sataa, saat kulhosi täyteen.”1

Käyttäkää evankeliumin suunnitelmaa asettaaksenne asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Herra on opettanut: ”Älkää sen vuoksi etsikö sitä, mikä on tästä maailmasta, vaan pyrkikää ensiksi rakentamaan Jumalan valtakuntaa [eli Siionia] ja vahvistamaan hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.”2

Kasvaessani nuorena poikana Etelä-Utahissa käsite ”Siion” oli minulle paljon vähemmän selkeä kuin se on nyt. Asuimme pienessä kaupungissa lähellä Zionin [Siionin] kansallispuistoa. Kirkossa lauloimme usein tutuin sanoin:

Israel, Israel, Luoja kutsuu,

Kutsuu maasta murheiden.

Suuri Babylon jo sortuu.

Luoja murtaa tornit sen.

Saavu Siioniin, oi saavu.

Pian käy myrsky yli maan.

Saavu Siioniin, oi saavu.

Pian käy myrsky yli maan.3

Pikkupojan mielessäni näin tuon kansallispuiston mahtavat kalliot ja korkeat kiviset huiput. Jylhäseinäisten kanjoneiden välissä kiemurteli joki – joskus tyynenä, joskus raivoavana koskena. Voitte todennäköisesti kuvitella, miten hämmentävältä tämä tuntui pikkupojasta, joka yritti yhdistää laulun sanat tuon kauniin puiston tuttuun ympäristöön. Vaikka ne eivät aivan täysin vastanneet toisiaan, mielessäni oli kuva siitä, että Siion oli jotakin majesteettista ja jumalallista. Vuosien myötä ymmärrykseni on lisääntynyt. Voimme lukea pyhistä kirjoituksista: ”Sen tähden, totisesti näin sanoo Herra: Siion riemuitkoon, sillä tämä on Siion: PUHDASSYDÄMISET.”4

Siionin perustamisen tulisi olla jokaisen tämän kirkon jäsenen päämäärä. Voidaan huoleti sanoa: Kun pyrimme koko sydämestämme tuomaan esiin Siionia ja perustamaan sen, ajanpuutteen aiheuttama harmi katoaa. Tämän jalon asian puolesta toimimisesta koituu iloa ja siunauksia. Oma henkilökohtainen elämä muuttuu. Koti ei ole enää hotelli vaan rauhan, turvallisuuden ja rakkauden tyyssija. Yhteiskuntakin muuttuu. Siionissa kiistat ja riidat loppuvat; luokkaerot ja vihat katoavat; kukaan ei ole köyhä – ei hengellisesti eikä ajallisesti; ja kaikenlainen jumalattomuus häviää. Kuten monet ovat todistaneet: ”Eikä totisesti voinut olla onnellisempaa kansaa kaikkien niiden kansojen joukossa, jotka Jumalan käsi oli luonut.”5

Muinainen profeetta Henok työskenteli monta vuotta saadakseen kansansa tähän vanhurskauden tilaan. Kuten meidän aikanamme, hekin elivät pahuuden, sotien ja verenvuodatuksen aikana. Mutta vanhurskaiden ihmisten vastaus siihen oli: ”Ja Herra kutsui kansaansa SIIONIKSI, koska sillä oli yksi sydän ja yksi mieli ja se asui vanhurskaudessa; eikä sen keskuudessa ollut köyhiä.”6

Huomatkaa tässä pyhien kirjoitusten kohdassa erityisesti sana ”koska”. Siion perustettiin ja se kukoisti, koska sen kansalaiset elivät Jumalan innoittamaa elämää ja tekivät Jumalan innoittamaa työtä. Siion ei tule lahjana, vaan siitä syystä, että hyveellinen liittokansa kokoontuu yhteen ja rakentaa sen. Presidentti Spencer W. Kimball pani merkille: ”Kun laulamme yhdessä ’Saavu Siioniin, oi saavu’, tarkoitamme – – tulkaa vaarnaseurakuntaan, lähetysseurakuntaan, lähetyskentälle, vaarnaan, ja auttakaa rakentamaan Siionia.”7 Kokoontuessaan näin Herran määräämällä tavalla myöhempien aikojen pyhät pyrkivät tunnollisesti rakentamaan Siionia, joka on ”meidän Jumalamme ja Kristuksen valtakunta”,8 ja valmistautuvat Herran toiseen tulemiseen.9

Presidentti Hinckley on muistuttanut meille, että ”tämä työ, jossa olemme mukana, ei ole tavanomaista. Se on Kristuksen työtä. Se on Jumalan, iankaikkisen Isämme valtakunta. Se on Siionin rakentamista maan päälle.”10

”Jos me haluamme rakentaa sen Siionin, josta profeetat ovat puhuneet ja josta Herra on antanut voimallisen lupauksen, meidän on pantava syrjään kuluttava itsekkyytemme. Meidän on noustava mukavuudenrakkautemme ja helpon elämän kaipuumme yläpuolelle, ja juuri ponnistellessamme ja kamppaillessamme jopa äärimmäisissä olosuhteissa me opimme tuntemaan paremmin Jumalamme.”11

Niiden oppien joukossa, jotka saavat aikaan tämän korkeimman pappeuden yhteisön ovat rakkaus, palveleminen, työ, omavaraisuus, pyhitys ja tilivelvollisuus.12

Ymmärtääksemme paremmin, kuinka voimme rakentaa Siionin näiden perustavien totuuksien pohjalle, pohtikaamme neljää niistä. Ensimmäisenä on rakkaus.

”Jeesus vastasi: ’Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.’”13

Se, että rakastaa Jumalaa enemmän kuin mitään muuta, pakottaa meidät tarkistamaan asioiden tärkeysjärjestyksen ja järjestämään elämämme niin, että se on sopusoinnussa Hänen kanssaan. Tulemme rakastamaan kaikkia Jumalan luotuja, mukaan luettuna lähimmäisemme. Jumalan asettaminen kaikessa ensimmäiseksi sytyttää suuremman rakkauden ja kiintymyksen aviomiehen ja vaimon välille, vanhempien ja lasten välille. Siionissa jokainen tavoittelee lähimmäisensä parasta ja tekee kaiken silmämääränä vain Jumalan kunnia.14

Seuraavana on työ. Työ on ruumiillista, henkistä tai hengellistä ponnistelua. Herra on käskenyt: ”Kasvot hiessä sinun on syötävä leipäsi.”15 Työ on onnen, itsekunnioituksen ja menestyksen lähde. Jumalan taloudessa ei ole tilaa juonittelulle eikä ahneudelle. Työn tulee olla rehellistä aherrusta, jolla on tämä päällimmäinen, jumalallinen tarkoitus: ”Siionin työntekijän tulee tehdä työtä Siionin hyväksi, sillä jos hän tekee työtä rahan vuoksi, hän hukkuu.”16

Seuraavaksi tulee omavaraisuus. Se on henkilökohtaisen valinnanvapauden ja turvallisuuden edelläkävijä. Herra on käskenyt tätä kirkkoa ja sen kansaa olemaan valmistautuneita, omavaraisia ja riippumattomia.17 Runsauden ajat ovat aikaa elää kaukonäköisesti ja täyttää varastoja. Puutteen ajat ovat aikaa elää säästäväisesti ja käyttää noita varastoja.

”Ei kukaan todellinen myöhempien aikojen pyhä, jos hän on fyysisesti ja henkisesti kykenevä, siirrä vapaaehtoisesti itsestään tai perheestään huolehtimisen vastuuta toiselle. Niin pitkään kuin hän voi, hän Jumalan innoittamana ja omalla työllään hankkii itselleen ja perheelleen hengelliset ja ajalliset elämisen tarpeet.”18

Olemme Jumalan poikia ja tyttäriä ja olemme todella riippuvaisia Hänestä kaikessa, mitä meillä on. Jos pidämme Hänen käskynsä, Hän ei koskaan hylkää meitä. Mutta taivaallinen Isä ei tee meidän puolestamme sellaista, mitä me voimme ja mitä meidän tulisi itse tehdä. Hän odottaa meidän käyttävän Häneltä saamiamme keinoja huolehtiaksemme itsestämme ja perheestämme. Kun teemme niin, olemme omavaraisia.19

Viimeiseksi, pyhitys. Pyhityksen liitto sulkee sisäänsä uhrauksen, se sisältää rakkauden, työn ja omavaraisuuden, ja se kuuluu olennaisena osana Jumalan valtakunnan perustamiseen. ”Eikä Siionia voida rakentaa”, sanoi Herra, ”muuten kuin selestisen valtakunnan lain periaatteiden mukaan.”20 Pyhityksen liitto on keskeinen tässä laissa. Eräänä päivänä toteutamme sitä sen täyteydessä. Tämä liitto tarkoittaa sitä, että ”käyttää aikaansa, kykyjään ja varojaan hengellistä tai ajallista puutetta kärsivien hyväksi sekä Herran valtakunnan rakentamiseen” .21

Nämä rakkauden, työn, omavaraisuuden ja pyhityksen periaatteet ovat Jumalan antamia. Ne, jotka omaksuvat ne ja käyttäytyvät sen mukaan, tulevat sydämeltään puhtaiksi. Vanhurskas yhteys leimaa heidän yhteisöänsä. Heidän rauhansa ja sopusointunsa tulee olemaan merkkiviiri kansoille. Profeetta Joseph Smith on sanonut:

”Siionin rakentaminen on asia, josta Jumalan kansa on kaikkina aikoina ollut kiinnostunut; se on aihe, jota profeetat, papit ja kuninkaat ovat käsitelleet erityisen mielellään. – – Meidän osaksemme on annettu nähdä [myöhempien aikojen Siionin] kirkkaus ja osallistua sen edistämiseen – –. Tämän työn on määrä aikaansaada pimeyden valtojen tuhoaminen, maan uudistaminen, Jumalan kirkkaus ja ihmissuvun pelastuminen.”22

Todistan, että nämä asiat ovat totta. Presidentti Gordon B. Hinckley on Jumalan profeetta maan päällä, kuten oli Joseph Smith nuorempikin. Jumalan valtakunta on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, ja se tulee olemaan Siion kaikessa kauneudessaan. Kristus on maailman Vapahtaja, elävän Jumalan rakas Poika, Pyhä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Brigham Young, Journal of Discourses, osa 15, s. 36–37, kursivointi lisätty; ks. myös Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young, 1997, s. 45–46 ja 238.

  2. JSR Matt. 6:38.

  3. ”Israel, Israel, Luoja kutsuu”, MAP-lauluja, 6.

  4. OL 97:21.

  5. Ks. 4. Nefi 16; ks. myös jakeet 1–18.

  6. Moos. 7:18, kursivointi lisätty.

  7. Paris Area Conference Report, 31. heinäkuuta 1976, s. 2–5.

  8. OL 105:32; ks. myös OL 68:25–31; 82:14; 115:1–6.

  9. Ks. OL 65:2, 6.

  10. ”Viiri kansalle”, Valkeus, tammikuu 1990, s. 53.

  11. ”Pelastustehtävämme”, Valkeus, tammikuu 1992, s. 68.

  12. Ks. Spencer W. Kimball, ”Ja Herra kutsui kansansa Siioniksi”, Valkeus, joulukuu 1984, s. 6–7.

  13. Matt. 22:37–40.

  14. Ks. OL 82:19.

  15. Moos. 4:25; ks. myös 1. Moos. 3:19.

  16. 2. Nefi 26:31.

  17. Ks. OL 78:13–14; 38:29–31.

  18. Spencer W. Kimball, ”Huoltotyö: evankeliumia käytännössä”, Valkeus, huhtikuu 1978, s. 123; ks. myös 1. Tim. 5:8.

  19. Ks. Huoltotyö Herran tavalla, 1991, s. 5.

  20. OL 105:5.

  21. Ks. ”Ja Herra kutsui kansansa Siioniksi”, s. 2–6.

  22. Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 230, kursivointi lisätty.