2002
Rakkaus: yksi perhe, yksi koti kerrallaan
edellinen seuraava

Rakkaus: yksi perhe, yksi koti kerrallaan

Liiton naisina – – me voimme muuttaa maailman rakkauden avulla yksi perhe ja yksi koti kerrallaan pienillä ja yksinkertaisilla puhtaan rakkauden teoilla.

Joitakin vuosia sitten vierailimme mieheni kanssa Berliinin itäisellä puolella Saksassa. Siellä täällä lojui kappaleita siitä kerran häpeällisestä muurista, joka jakoi tuon kaupungin asukkaat – säilytettyinä muistoina voitosta, jonka vapaus oli saanut orjuudesta. Yhteen muurinkappaleeseen oli kirjoitettu paksuin, epätasaisin, punaisin kirjaimin nämä sanat: ”Monet pienet ihmiset, jotka monissa pienissä paikoissa tekevät monia pieniä asioita, voivat muuttaa maailman.” Minua tuo lause muistuttaa siitä, miten me jokainen – liiton naisina – voimme muuttaa maailmaa, kun astumme esiin tarjoten sydämemme ja kätemme Herralle kohottamalla ja rakastamalla muita.

Ei ole väliä sillä, olemmeko uusia käännynnäisiä tai syntyneet kirkon perheeseen, naimattomia, naimisissa, eronneita tai leskiä; olemmeko rikkaita, köyhiä, kouluja käyneitä tai käymättömiä; asummeko nykyaikaisessa kaupungissa tai mitä syrjäisimmässä viidakkokylässä. Me olemme liiton naisina vihkiytyneet Kristuksen asialle solmimalla kasteenliiton ja temppeliliitot. Me voimme muuttaa maailman rakkauden avulla yksi perhe ja yksi koti kerrallaan pienillä ja yksinkertaisilla puhtaan rakkauden teoilla.

Rakkaus, Vapahtajan puhdas rakkaus, on ”ylevintä, jalointa, voimakkainta rakkautta”1, jota me rukoilemme ”Isää koko sydämen voimalla”2 meille antamaan. Vanhin Dallin H. Oaks opettaa meille, että rakkaus ”ei ole pelkkä teko vaan tila, olotila”,3 jollaiseksi ihminen tulee. Päivittäisiä rakkauden osoituksiamme ”ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä – – ihmissydämii[mme]”.4 Rakkauden tekomme muuttavat vähän kerrallaan luontoamme, määrittelevät luonnettamme ja lopulta tekevät meistä naisia, jotka sanovat Herralle rohkeasti ja sitoutuneina: ”Tässä olen, lähetä minut.”

Meidän esimerkkinämme Vapahtaja osoitti meille omilla teoillaan, mitä rakkaus tarkoittaa. Paitsi että Jeesus palveli väkijoukkoja, Hän osoitti rakkautensa ja huolenpitonsa syvyyden omaa perhettään kohtaan. Jopa kärsiessään kauheaa tuskaa ristillä Hän ajatteli äitiään ja äitinsä tarpeita.

”Jeesuksen ristin luona [seisoi] hänen äitinsä. – – Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: ’Nainen, tämä on poikasi!’ Sitten hän sanoi opetuslapselle: ’Tämä on äitisi!’ Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.”5

Minusta on koskettavaa, että tämä pyhien kirjoitusten kohta osoittaa Johanneksen syvän kiintymyksen Mariaan, sillä englanninkielisessä raamatunkäännöksessä annetaan ymmärtää, että Johannes otti hänet kotiinsa. Uskon, että tärkeimmät rakkauden teot ovat luonteeltaan pieniä ja yksinkertaisia, seurauksiltaan iankaikkisia, ja ne tapahtuvat omien kotiemme seinien sisäpuolella.

Kun me yritämme kärsivällisesti ja rakastavasti hoivata joka päivä itkeviä vauvoja, vaativia nuoria, vaikeita huonetovereita, vähemmän aktiivista puolisoa tai ikääntyneitä, sairaita vanhempia, me saatamme kysyä itseltämme: ”Onko tämä, mitä teen, todella tärkeää?” Onko sillä mitään merkitystä? Rakkaat sisaret, sillä, mitä te teette perheissänne, on merkitystä! Sillä on erittäin suuri merkitys. Päivittäin jokainen meistä oppii ja opettelee kotona tuota rakkautta, Kristuksen puhdasta rakkautta, joka ei koskaan katoa. Todella monet Apuyhdistyksen sisaret tekevät paljon hyvää palvellessaan perhettään. Nämä uskolliset sisaret eivät saa maailman ylistystä – eivätkä he tavoittele sitä – vaan heillä on rakkautta, ja he muuttavat maailmaa.6

Keitä ovat nämä naiset, jotka muuttavat maailmaa? Nauvoossa alkuaikojen Apuyhdistyksen sisaremme avasivat sydämensä lohduttomassa köyhyydessäänkin ja ottivat kotiinsa monet uudet kaupunkiin tulvineet käännynnäiset. He antoivat ruokaa, vaatteita ja mikä vielä tärkeämpää, he osoittivat myös uskonsa Vapahtajan lunastavaan rakkauteen.

Meidän päivinämme sisar Knell on liiton nainen, joka muuttaa maailmaa. Hän on yli 80-vuotias leski, jonka 47-vuotias poika on ollut syntymästään asti henkisesti ja fyysisesti vammainen. Muutama vuosi sitten tämä kultainen sisar päätti onnistua tehtävässä, joka tuntui kaikista muista mahdottomalta – opettaa poikansa Keithin lukemaan. Lukemaan oppiminen oli Keithin suurin haave, mutta lääkärit olivat sanoneet, ettei hän pystyisi lukemaan. Sydämessään usko ja halu siunata poikansa elämää tämä nöyrä leski sanoi pojalleen: ”Minä tiedän, että taivaallinen Isä siunaa sinua, niin että pystyt lukemaan Mormonin kirjan.”7

Sisar Knell kirjoitti seuraavaa: ”Se oli kovaa työtä Keithille, eikä se ollut helppoa minullekaan. Alussa oli joitakin huonoja päiviä, koska minä menetin malttini. Se on ollut aikaa vievää, sanasta sanaan etenevää kamppailua. Istun hänen vieressään joka aamu. Näytän kutakin sanaa kynällä, niin että hän pystyi seuraamaan. Seitsemän pitkää vuotta ja kuukausi myöhemmin Keith oli viimein saanut luettua Mormonin kirjan.”8 Hänen äitinsä sanoi: ”Kun kuulin hänen lukevan jakeen ilman apua, en kerta kaikkiaan pysty sanoin kuvaamaan, miten sykähdyttävää se oli.”9 Hän todistaa: ”Tiedän, että ihmeitä tapahtuu, kun me panemme luottamuksemme Herraan.”10

Kaikkialla maailmassa, Afrikassa, Aasiassa, Tyynellämerellä, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja Euroopassa armeliaat naiset yhdessä perheensä kanssa muuttavat myös yhteisöjään. Pienellä Trinidadin saarella sisar Ramoutar, kiireinen seurakunnan Apuyhdistyksen johtaja, ja hänen perheensä auttavat naapuruston lapsia. Ramoutarit asuvat kylässä, joka on ”huumeiden saastuttama” paikka, niin että monet vanhemmat ja aikuiset ovat riippuvaisia alkoholista tai mukana huumekaupassa. Lapset ovat hyvin uhanalaisessa tilanteessa ja usein ilman valvontaa. Monet eivät käy koulua.

Joka torstai-ilta jopa 30 iältään 3–19 -vuotiasta lasta istuu Ramoutarien talon ulkopuolella katoksen alla ja on innokkaasti mukana ryhmässä, joka tunnetaan ”Yhtenä isona onnellisena perheenä”. Ryhmässä rukoillaan, lauletaan kirkon lauluja ja leikkilauluja ja kerrotaan hyvistä teoista, joita lapset ovat kullakin viikolla tehneet. Joskus lääkärit, poliisit, opettajat tai omat lähetyssaarnaajamme opettavat hyödyllisiä asioita kuten presidentti Gordon B. Hinckleyn kuusi ohjetta nuorille. Ramoutarin perhe pelastaa lapsia pienillä ja yksinkertaisilla rakkauden teoillaan. Kun he ovat kertoneet evankeliumista ”Yhdessä suuressa onnellisessa perheessään”, muita on liittynyt kirkkoon.

Rakkaat Apuyhdistyksen sisaret, minä tiedän, että asuimmepa missä tahansa ja olimmepa millaisissa olosuhteissa hyvänsä, niin me, liiton naisina, yhdessä vanhurskaudessa, voimme muuttaa maailmaa. Todistan Alman tavoin, että ”pienillä ja yksinkertaisilla asioilla saadaan aikaan suuria.”11 Kodeissamme me pienillä ja yksinkertaisilla asioilla – päivittäisillä rakkauden teoillamme – julistamme vakaumustamme: ”Tässä olen, lähetä minut.”

Jätän todistukseni siitä, että suurin puhtaan rakkauden teko ajassa ja koko iankaikkisuudessa oli Jeesuksen Kristuksen sovitus. Hän antoi auliisti henkensä sovittaakseen minun syntini ja teidän syntinne. Ilmaisen omistautumiseni Hänen asialleen ja haluni palvella Häntä aina, minne Hän minut sitten kutsuukin, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Pyhien kirjoitusten opas, s. 155.

  2. Moroni 7:48.

  3. Vanhin Dallin H. Oaks, ”Haaste muuttua”, Liahona, tammikuu 2001, s. 42.

  4. 2. Kor. 3:3.

  5. Joh. 19:25–27.

  6. Juud. 22.

  7. Kirje Apuyhdistyksen päätoimiston arkistossa.

  8. Alma 37:6.