2002
Ympäröidyt Hänen rakkautensa käsivarsilla
edellinen seuraava

Ympäröidyt Hänen rakkautensa käsivarsilla

Hämmentäviä asioita tulee tapahtumaan vieläkin, mutta Nefin lailla me voimme silti tietää, että Jumala rakastaa meitä – osuva ja perustavanlaatuinen tosiasia, joka voi kantaa ja kantaakin meidät niin paljon läpi!

Kriisien kurimuksessa ja maailmantapahtumien pahaenteisessä pyörteessä totiset opetuslapset voivat säilyttää uskon ilmoituksia antavaan, rakastavaan Jumalaan ja Hänen suunnitelmaansa lastensa lunastamiseksi, mikä suunnitelma on kaiken sen syy, mitä Jumala tekee! (Ks. Moos. 1:39.) Lisäksi Jumalan meille ilmoitettu luonne kertoo meille, että Hänellä on kosminen kyky varmistaa, että Hän todella ”kykenee” tekemään suunnattoman työnsä (ks. 2. Nefi 27:20–21; JST Isaiah 29:22–23).

Totiset opetuslapset säilyttävät uskon myös Hänen sovittavaan Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja kääntymällä Herraan (ks. 3. Nefi 1:22) kokevat vakaasti onnekkaan ja ”voimallisen muutoksen” (ks. Moosia 5:2; Alma 5:12–14).

Itse asiassa, veljet ja sisaret, Jeesus on joka tapauksessa jo nyt saanut voiton taisteluista suurimmassa: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman” (Joh. 16:33; kursivointi lisätty). Sovitus tapahtui tuoden yleismaailmallisen ylösnousemuksen miljardeille ja taas miljardeille, nostaen kaikki haudasta – huolimatta siitä, kuinka ja koska me sinne jouduimme!

Siten, vaikka me kirkkaana yönä näemmekin käsittämättömän kauan eläviä tähtiä, ne eivät ole kuolemattomia. Mutta onneksi me olemme!

Samoin ne, jotka ovat ”todella uskovia” (4. Nefi 36), säilyttävät uskon myöhempien aikojen palautukseen voimaa suovine ilmestyksineen, profeettoineen ja apostoleineen sekä selkeine ja kallisarvoisine pyhine kirjoituksineen (ks. 1. Nefi 13:29). Evankeliumin ensimmäiset periaatteet taatusti soveltuvat viimeisiin aikoihin.

Yllättävää kylläkin, kun palautettu kirkko tulee ”pois hämärästä”, niin ne, mitkä tuntuvat kovilta haasteilta, tuovatkin entistä selvemmin esiin kirkon omaleimaisuutta (OL 1:30). Se, että mukautamme käyttäytymisemme läheisemmin uskonkäsityksiimme, tuo kuitenkin heltymättömiä muistutuksia opetuslapsena olemisen jatkuvista velvollisuuksista.

Palautettu evankeliumi on kantavaa, laajaa ja syvää – ylittäen ymmärryksemme. Se rakentaa – olipa kyse maailmankaikkeuden jumalallisesta suunnitelmasta tai henkilökohtaisen siveyden ja uskollisuuden tähdentämisestä. Ainoastaan nöyrät opetuslapset voivat käsitellä turvallisesti niin rohkeaa teologiaa.

Pyhät kirjoitukset ankkurinamme ja tukenamme mekin voimme turvautua Jumalaan, ja Hän lohduttaa meitä ahdingoissamme (ks. MK Jaak. 3:1–2). Mekin voimme saada

tukea kaikenlaisissa koettelemuksissa ja vastoinkäymisissä – –; niin, – – hän vapauttaa [meidät] vieläkin” (ks. Alma 36:3, 27; kursivointi lisätty).

Sillä Herra on sanonut:

”Minä olen teidän keskellänne” (OL 49:27). ”Minä johdatan teitä” (OL 78:18).

Lisäksi Jumala antaa meille korvaamattoman henkilökohtaisen vahvistuksen Pyhän Hengen kautta (ks. Joh. 14:26; OL 36:2). Niin tyyninä kuin myrskyisinäkin aikoina paras lohdutuksen lähteemme on Lohduttaja.

Henok itki aikansa jumalattomuutta ja kieltäytyi aluksi lohdutuksesta (ks. KH Moos. 7:4, 44). Mutta sitten tuli ilmestyksiä, joissa näytettiin yksi toisensa jälkeen Jeesus lunastamassa maailmaa, myöhempien aikojen palautus ja toinen tuleminen. Henokia käskettiin ylentämään sydämensä ja iloitsemaan (ks. Moos. 7:44). Opit ja ilmoitukset voivat ylentää meitä samalla tavoin – vieläpä keskellä ”sotia ja sotahuhuja” (Matt. 24:6; Mark. 13:7; ks. myös 1. Nefi 12:2; Morm. 8:30; OL 45:26). Niin ollen meidän ei tarvitse menettää rohkeuttamme eikä antaa periksi (ks. Hepr. 12:3; LK 84:80).

Opetuslapseutemme ei tarvitse kuivettua masennuksessa tai päivän helteessä, eikä hämmentävien yhteiskunnallisten oireiden, joihin kuuluu päällekäyvän lihallisuuden kohtaaminen (ks. Alma 32:38), tarvitse ”painaa” meitä (Moroni 9:25).

Me saatamme kavahtaa joitakin asioita tämänhetkisellä ihmiselämän näyttämöllä, mutta Jeesus ei kavahtanut Getsemanessa eikä Golgatalla. Sen sijaan Hän saattoi päätökseen valmistelunsa ihmislasten hyväksi (ks. OL 19:19).

Koetuksissa, mukaan luettuina uskomme ja kärsivällisyytemme koetukset, ei ole poikkeuksia – vain vaihtelua (ks. Moosia 23:21). Nämä voimisteluliikkeet on suunniteltu kasvattamaan kykyämme olla onnellisia ja palvella. Uskolliset eivät ole kuitenkaan täysin immuuneja sille, mitä tällä taivaankappaleella tapahtuu. Siten vaarassa olleiden Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon rohkea asenne on jäljittelemisen arvoista. He tiesivät, että Jumala voisi pelastaa heidät. ”Ja vaikka niin ei kävisikään”, he vannoivat, että he siitäkin huolimatta palvelisivat Jumalaa (ks. Dan. 3:16–18). Samoin epämuodikkaiden mutta ehdottomien ensimmäisen ja seitsemännen käskyn pitäminen voi heijastaa sitä rohkeutta, jota kolme nuorta naista osoittivat muinaisina aikoina. He sanoivat elämällään ”ei” (ks. Abr. 1:11).

Me voimmekin siis olla kaikin tavoin ahtaalla, mutta mikään ei voi todella erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta (ks. 2. Kor. 4:8; Room. 8:35–39). Maalliset ahdistukset eivät liity siihen, että teemme ”innokkaasti työtä” (OL 58:27). Siitäkin huolimatta, niin kuin Pietari kehotti, me voimme ja meidän pitäisi heittää huolemme Herran kannettaviksi, sillä Hän todella pitää meistä huolen! (Ks. 1. Piet. 5:7.) Oi veljet ja sisaret, millainen vapautus odottaakaan sellaisessa luottavaisessa antautumisessa!

Mitä tulee omien virheittemme lääkitsemiseen, niin parannuksen tiellä me emme kohtaa haittaavia liikenneruuhkia. Sillä tiellä ei saa ajaa maksutta, vaan siellä peritään tietulleja, ja Kristuksen sovituksen puoleen kääntyminen jouduttaa kulkuamme tuolla tiellä.

Elämässämme saattaa olla tarvetta suorapuheisille jetroille, jotka saavat meidät yrittämään lujemmin (ks. 2. Moos. 18:14–24). Tai kirkkaan ymmärryksen hetkille, kuten alkuperäisillä kahdellatoista apostolilla, jotka aivan oikein päättelivät: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.” (Joh. 6:68.)

Sitä paitsi, ellemme ole täynnä päättäväisyyttä, niin mitä me sanomme Martin’s Coven ja Sweetwaterin sankareille ja sankarittarille? Että ”ihailemme teitä, mutta olemme vastahakoisia kahlaamaan omien jäätävän vastustuksen jokiemme yli”?

Veljet ja sisaret, jumalallisen säädöksen mukaan me elämme ”näinä aikoina” (Hel. 7:9), koska ”kaiken täytyy tapahtua aikanaan” (OL 64:32). Sitä paitsi vaikka elämmekin romahtavassa maailmassa, meitä ei ole lähetetty tänne epäonnistumaan.

Muistatteko uuden tähden, joka ilmoitti syntymästä Betlehemissä? Se oli täsmällisellä kiertoradallaan kauan ennen kuin loisti siten. Meidätkin on asetettu inhimillisille kiertoradoillemme valaisemaan. Jumalallista yhteensovittamista ei ole yksinomaan maailmankaikkeudessa vaan myös tällä taivaankappaleella. Loppujen lopuksi eihän Mormonin kirjan levyjäkään haudattu Belgiaan ja sitten annettu Joseph Smithin syntyä satoja vuosia myöhemmin kaukaisessa Bombayssa.

”Viisaiden” perustajaisien sikermän nostattaminen luomaan Amerikan merkittävän perustuslain – jonka oikeudet ja suoja kuuluvat ”jokaiselle ihmiselle” – ei myöskään ollut sattumaa (ks. OL 101:77–78, 80). Eräs historioitsija kutsui perustajaisiämme ”julkisuuden henkilöiden huomattavimmaksi sukupolveksi Yhdysvaltain tai kenties minkä tahansa muun kansakunnan historiassa” (Arthur M. Schlesinger, The Birth of the Nation, 1968, s. 245). Toinen historioitsija lisäsi: ”Olisi korvaamattoman arvokasta, jos tietäisimme, mikä sai aikaan tämän lahjakkuuden purkauksen vain kaksi ja puolimiljoonaisessa väestöpohjassa” (Barbara W. Tuchman, The March of Folly, From Troy to Vietnam, 1984, s. 18).

Silti jotkut yhä tyytyvät epäjohdonmukaiseen tai kykenemättömään jumalaan. Esimerkiksi Laman ja Lemuel olivat tietoisia muinaisen Israelin pelastumisesta ihmeen kautta faraon mahtavilta sotajoukoilta, mutta nurisivat ja pelkäsivät pelkän paikallisen Labanin vuoksi. Me voimme olla niin kovin ahdasmielisiä ja itsekeskeisiä. Jumala, joka valvoo galaksien, tähtien ja maailmojen yhteen punoutumista, pyytää meitä tunnustamaan kätensä myös omassa elämässämme (ks. OL 59:21). Eikö meille ole vakuutettu, ettei yksikään varpunen putoa sallimatta, ja että meidän jokainen hiuskarvammekin on laskettu? (Ks. Matt. 10:29, 30; OL 84:80.)

Jumala menee yksityiskohtiin! Aivan kuten Herra tietää kaiken valtavasta luomakunnastaan, Hän myös tuntee jokaisen ja rakastaa häntä missä tahansa joukossa – todellakin Hän tuntee jokaisen ja kaikki ihmiskunnan jäsenet ja rakastaa heitä! (Ks. 1. Nefi 11:17.)

Miettikääpä Hänen hellää tervehdystään Moosekselle, että Hän tuntee hänet ja osoittaa hänelle armonsa (ks. 2. Moos. 33:12) ja Hänen sanojaan Josephille: ”Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!” (JS–H 17.)

Ei ihme, että kuningas Benjamin pyytää meitä uskomaan, että me emme ”käsitä kaikkea, minkä Herra voi käsittää” (Moosia 4:9). Se, ettemme piittaa Jumalan hämmästyttäviä kykyjä koskevista ilmoituksista, on samaa kuin jos leikkisimme tarkoituksetta ja tyytyväisinä puisilla kirjainpalikoilla oivaltamatta, että Shakespearen sonetit on kirjoitettu samoilla aakkosilla.

Isä Abraham ei epäillyt Jumalan lupausta jälkeläisistä, koska hän oli varma siitä, ”että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut” (Room. 4:20–21). Olkaamme mekin ”varmoja”.

Nämä Anselmin sanat ovat siten sangen hyvä neuvo: ”Uskokaa, jotta ymmärtäisitte” pikemminkin kuin ”ymmärtäkää, jotta uskoisitte” (St. Anselm, englanniksi kääntänyt Sidney Norton Deane, 1903, s. 7).

Veljet ja sisaret, vaikka elämmekin ”levottomuuden” aikaa, me voimme seistä pyhissä paikoissa horjumatta (ks. OL 45:32; 87:8). Vaikka elämmekin väkivallan aikaa, meillä voi olla sisäinen rauha, joka ylittää ymmärryksen (ks. Fil 4:7). Hämmentäviä asioita tulee tapahtumaan vieläkin, mutta Nefin lailla me voimme silti tietää, että Jumala rakastaa meitä – osuva ja perustavanlaatuinen tosiasia, joka voi kantaa ja kantaakin meidät niin paljon läpi! (Ks. 1. Nefi 11:17.)

Kuinka me voimme tietää, että Jumala tuntee meidät ja rakastaa meitä? Hän kertoo sen meille pyhien kirjoitusten kautta. Myös kun rehellisesti laskemme siunaukset ja Hänen armonsa osoitukset elämässämme. Ennen kaikkea Hän kertoo sen meille Hengen hiljaisella, vienolla äänellä! (Ks. Alma 34:38; OL 78:17–19.)

Opetuslapsena olemisen edellyttämä ”voimallinen muutos” saattaa tuntua vuoristoradalta, kun korkeuksiin kohottavat ilmoitukset tuovat mukanaan nöyryyttävän näkökulman painovoiman. Niin oli laita Mooseksen, kun hän ”kaatui maahan” ja huudahti: ”Ihminen ei ole mitään, jota asiaa en ollut koskaan ajatellut” (Moos. 1:9–10). Sitten seurasi kuitenkin vakuuttava jumalallinen ilmoitus: ”Tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39).

”Voimallinen” muutos vaatii kuitenkin voimallista työtä, jota vaikeuttaa luonnollisen ihmisen vähemmän imartelevien halujen tarkkaaminen. Maailmallisuus on liian usein tukahduttanut mahdollisuutemme. Olemme tuskin valmiita pilviä hipoviin ilmoituksiin. Kuvitelkaapa, meidän jokaisen henkiosa on todellisuudessa iankaikkinen, ja me olimme ”alussa Jumalan luona” (ks. OL 93:29, 33).

Emme tietenkään voi täysin käsittää tätä kaikkea juuri nyt! Emme tietenkään voi tietää kaiken tarkoitusta juuri nyt. Mutta me voimme tietää juuri nyt, että Jumala tuntee meidät ja rakastaa meitä yksilöinä!

Mutta veljet ja sisaret, mikä sitten estää meitä tuntemasta ja rakastamasta Häntä enemmän? Vastahakoisuutemme luopua kaikista synneistämme – ajatellen sen sijaan, että käsiraha riittää. Samoin haluttomuutemme antaa tahtomme sulautua Hänen tahtoonsa – ajatellen sen sijaan, että pelkkä Hänen tahtonsa tunnustaminen riittää! (Ks. Moosia 15:7.)

Profeetta Joseph Smith julisti, että Jumala ”jo ennen kuin maata oli – tutkisteli kaikkia niitä tapahtumia, jotka liittyivät maahan – –. [Jumala] tiesi – – ihmisten pahuuden ja heidän turmeluksensa syvyyden, heidän heikkoutensa ja voimansa, – – kaikkien kansojen aseman ja kohtalon. – – Ja [Hän] on runsaskätisesti valmistanut heidän lunastuksensa.” (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 218.)

Osa Jumalan ”runsaskätisyyttä” koostuu teidän ja minun kaltaisista epätäydellisistä ihmisistä, jotka ovat sitoutuneet säteilemään ja palvelemaan meille säädetyillä radoillamme tietäen koko ajan olevamme ympäröidyt Hänen rakkautensa käsivarsilla (ks. OL 6:20).

Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.