Vaarnan patriarkka
Herra pitää erityisessä arvossa patriarkkaa, jolla on ainutlaatuinen asema kirkossa.
Viisikymmentäkahdeksan vuotta sitten koputin Kalifornian Santa Anan vaarnan patriarkan J. Roland Sandstromin oveen kädessäni suositus piispaltani patriarkallisen siunauksen saamiseksi. Emme olleet koskaan tavanneet, emmekä tapaisi uudelleen 14 vuoteen. Tapasimme jälleen 15 vuotta myöhemmin. Tällä kertaa yhtenä kahdestatoista apostolista annoin hänelle siunauksen päivää ennen hänen kuolemaansa.
Sain siunauksen postitse kasarmiini lentotukikohdassa, jossa palvelin. En tiennyt silloin, kuten nyt tiedän, että patriarkalla on profeetallista näkemystä, että hänen siunauksensa olisi minulle enemmänkin kuin opas. Se on ollut suojakilpenä ja turvana.
Ilmoituksessa sanotaan, että ”kahdentoista velvollisuutena on asettaa kirkon kaikkiin suuriin seurakuntiin evankelisia palvelijoita, sen mukaan kuin heidät osoitetaan heille ilmoituksen kautta”.1
Profeetta Joseph Smith on sanonut: ”Evankelista on patriarkka. – – Minne tahansa Kristuksen kirkko perustetaan maan päällä, siellä tulee myös olla patriarkka pyhien jälkeläisten hyödyksi, kuten oli Jaakob, joka antoi patriarkallisen siunauksen pojilleen.”2
Pyhissä kirjoituksissa puhutaan kolmenlaisista patriarkoista: perheenisät3, muinaisten aikojen profeettajohtajat sekä vaarnan patriarkka, joka on Melkisedekin pappeuden virka.4
Isä on patriarkka omalle perheelleen, ja hän voi – ja hänen pitää – antaa lapsilleen isän siunauksia.
Viime vuosiin asti kahdentoista apostolin koorumin jäsen kutsui ja asetti jokaisen vaarnan patriarkan. Kun vaarnojen määrä lisääntyi, tämä velvollisuus uskottiin vaarnanjohtajan tehtäväksi.
Kuten muidenkin Melkisedekin pappeuden virkojen kohdalla, kuten vanhimmat, ylipapit, seitsenkymmenet ja apostolit, vaarnan patriarkkaa ei eroteta tehtäväänsä vaan hänet asetetaan siihen.
Vaarnanjohtaja esittää nimen kahdentoista apostolin koorumille. Jokaista nimeä mietitään huolellisesti rukoillen. Kun se on hyväksytty, patriarkka esitetään vaarnakonferenssissa hyväksyttäväksi ja sitten hänet asetetaan virkaan. Sen jälkeen hän antaa profeetallisen näkemyksen avulla siunauksia niille, jotka tulevat hänen luokseen seurakuntansa piispan suosittelemana.
On olemassa julkaisu Tietoja ja ehdotuksia patriarkoille. Siinä opastetaan vaarnanjohtajaa ja patriarkkaa tämän pyhän viran suhteen. Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi keskustelivat tästä julkaisusta vuosia. Aina kun se tuli uudelleen tarkasteltavaksi, sen kokoa pienennettiin. Eräs koorumin vanhemmista veljistä sanoi: ”Veljet, meidän ei pidä mennä Herran ja Hänen patriarkkojensa väliin.”
Nyt pyydämme jokaista vaarnanjohtajaa ja jokaista patriarkkaa lukemaan uudelleen tämän lyhyen julkaisun. Lukekaa se useammin kuin kerran.
Patriarkat eivät mainosta siunauksia. Jäsenten tulee pyrkiä saamaan siunaus tuntiessaan siihen innoitusta. Ei ole mitään tiettyä ikää, jolloin voi saada patriarkallisen siunauksen. Piispa varmistaa, että jäsenellä on tarpeeksi ikää ja kypsyyttä, jotta hän voi ymmärtää siunauksen tarkoituksen ja merkityksen.
Vaarnanjohtajan määräämä henkilö äänittää patriarkallisen siunauksen ja kirjoittaa sen muistiin. Tuosta siunauksesta tulee hyvin henkilökohtainen aarre.
Perheenjäseniä lukuun ottamatta meidän ei tule antaa toisten lukea siunaustamme eikä meidän tule pyytää toisia tulkitsemaan sitä. Ei patriarkka eikä liioin piispa voi eikä heidän tule tulkita sitä.
Kun kaksitoista apostolia kutsuivat ja asettivat patriarkkoja virkoihinsa, me kerroimme toisillemme kokemuksistamme. Opimme, että Herra pitää erityisessä arvossa patriarkkaa, jolla on ainutlaatuinen asema kirkossa.
Muistan erään konferenssin vaarnassa, jossa patriarkka oli hyvin vanha. Vaikka hänen virkansa olisi edelleen voimassa, oli aika vapauttaa hänet siunausten antamisesta.
Vaarnanjohtaja suositteli miestä, jolla oli paljon kokemusta johtajuudesta. En kuitenkaan saanut tunnetta siitä, että hänestä pitäisi tulla patriarkka.
Tiesin, että ensimmäinen presidenttikunta oli sanonut vaarnanjohtajille: ”Vaikka mies on täyttänyt kunniallisesti tehtävänsä johtavassa asemassa ja saavuttanut kypsän iän, ei ole mitään syytä, miksi hänestä voisi tai ei voisi tulla hyvä patriarkka; – – [Hänen tulee olla sellainen mies, jonka sisimmässä on] kehittynyt patriarkkojen henki; itse asiassa sen tulee olla [hänen] huomattavin luonteenpiirteensä; [mies], jolla on viisautta ja myös siunauksen lahja ja henki.”5
Kun illan kokous oli alkamassa, eräs vanhempi mies tuli vähän matkaa käytävää pitkin ja löytämättä paikkaa meni kappelin takaosaan. Hän ei ollut aivan niin hienosti pukeutunut kuin useimmat muista ja oli mitä ilmeisimmin viettänyt paljon aikaa ulkosalla.
Kuiskasin vaarnanjohtajalle: ”Kuka tuo mies on?”
Arvaten, mitä mielessäni oli, vaarnanjohtaja sanoi: ”Voi, en usko, että hän voisi olla meidän patriarkkamme. Hän asuu erään syrjäisen seurakunnan laitamilla, eikä hän ole koskaan ollut johtotehtävissä piispakunnassa eikä korkeassa neuvostossa.”
Tätä miestä pyydettiin pitämään alkurukous, ja hän ehti sanoa vain muutaman sanan, kun vahvistus tuli, niin kuin se ilmoituksen kautta tulee: ”Tässä on patriarkka.”
Muistaakseni hänellä oli kuusi poikaa ja yksi tytär. Nuorin oli tuohon aikaan palvelemassa lähetystyössä, kuten aikoinaan vanhemmat veljensäkin, jotka olivat nyt naimisissa ja asuivat eri puolilla maata palvellen uskollisesti kirkossa.
”Entä tyttäresi?” kysyin.
”Voi”, mies sanoi, ”olet tavannut hänet. Hän on vaarnan johtokunnan neuvonantajan vaimo.”
Ajattelin: ”Patriarkka – tämä mies on todellakin patriarkka!”
Ennen yleistä kokousta tapasin ikääntyneen patriarkan aulassa ja sanoin: ”Aiomme tänään hankkia sinulle vähän apua.”
Patriarkka sanoi: ”Voi, kiitos! Arvostaisin sitä hyvin, hyvin suuresti.”
Sanoin: ”Minäpä kerron sinulle uuden patriarkan nimen. Silloin sinä ja minä ja vaarnanjohtaja olemme ainoat, jotka tietävät sen.”
Kun kerroin miehen nimen, patriarkka yllättyi ja sanoi: ”Sepäs on mielenkiintoista! Näin, kun hän tuli ihmisten joukossa tähän rakennukseen, ja sanoin itsekseni: ’Eikö hänestä tulisikin mainio patriarkka?’” Se oli innoittava vahvistus vanhalta patriarkalta.
Tämän viran kaltaista ei ole toista koko kirkossa eikä koko maailmassa.
Vaarnanjohtajien tulee pitää erityisen hyvää huolta patriarkasta. Teidän tulee pyytää patriarkkaa istumaan korokkeella ja huomioida hänet.
Säännöllisesti, ehkä pari kertaa vuodessa, teidän tulee puhutella patriarkka ja lukea joitakin hänen antamiaan siunauksia. Muistuttakaa häntä siitä, että jokaisen siunauksen tulee olla yksilöllinen ja erityinen kullekin jäsenelle. Vaarnanjohtaja ei saa jättää väliin ajoittaista siunausten lukemista.
Asetin kerran virkaan patriarkan, joka tuntui musertuvan vastuunsa alle. Moneen kuukauteen hän ei saanut itseään antamaan siunausta. Lopulta hän pyysi vaarnanjohtajaltaan, voisiko tämä kirjoittaa malliksi aloituskappaleen, joka sopisi mihin tahansa patriarkalliseen siunaukseen. Vaarnanjohtaja suostui tähän.
Myöhemmin patriarkka kertoi minulle seuraavaa: ”Kun ensimmäinen nuorukainen tuli saamaan siunausta, tunsin oloni levolliseksi, koska olin opetellut tämän valmiin aloituksen ulkoa. Asetin käteni hänen päänsä päälle, enkä käyttänyt valmiista aloituksesta sanaakaan. Sinä päivänä opin, kenen siunauksia ne ovat. Ne eivät ole minun siunauksiani vaan Hengen sanelemia.”
On sanottu, että patriarkallinen siunaus on ”’[kappale] mahdollisuuksiesi kirjasta’. Jos luemme patriarkallista siunaustamme, me tulemme näkemään, mitä profetian henki on näyttänyt meille siitä, mitä kustakin meistä voi tulla.”6
Olennainen osa patriarkallista siunausta on suvun ilmoittaminen. Tutkimalla huolellisesti pyhiä kirjoituksia patriarkka oppii tuntemaan patriarkallisen järjestyksen. Hän saa tietoa Israelin heimojen kohtalosta.
Johtavat veljet ovat opettaneet: ”Antaessaan siunausta patriarkka voi ilmoittaa meidän sukumme – toisin sanoen sen, että olemme lähtöisin Israelista ja siten Abrahamin perhettä ja tiettyä Jaakobin heimoa. Suurin enemmistö myöhempien aikojen pyhistä kuuluu Efraimin heimoon, jolle on annettu velvollisuus johtaa myöhempien aikojen työtä. Sillä ei ole väliä, tuleeko tämä sukulaisuus syntyperän vai adoption kautta (ks. Abr. 2:10). Tämä on hyvin tärkeää, sillä Herran suunnattomat siunaukset lapsilleen maan päällä tulevat yksinomaan Abrahamin suvun kautta (ks. 1. Moos. 12:2, 3; Abr. 2:11).
Sitten patriarkka katsoo tulevaisuuteen ja luettelee siunauksia ja lupauksia – joitakin erityisiä, toisia taas yleisiä, joihin asianomaisesta suvusta oleva henkilö – – on oikeutettu; ja valtuutensa kautta sinetöi ne hänen päälleen niin, että uskollisuuden kautta ne voivat olla hänen ikuisesti.”7
Koska jokaisessa meistä virtaa monen suvun verta, kahdelle saman perheen jäsenelle saatetaan ilmoittaa heidän kuuluvan Israelin eri heimoihin.
Patriarkka voi antaa patriarkallisia siunauksia omille lapsilleen, lastenlapsilleen ja lastenlastenlapsilleen, jotka ovat saaneet piispaltaan suosituksen.
Kun saamme pyyntöjä poikkeuksia varten, että joku saisi siunauksen sedältään tai joltakin perheen läheiseltä ystävältä, pyydämme heitä seuraamaan järjestystä ja saamaan siunauksensa oman vaarnansa patriarkalta.
Lähetyskentän piireissä tai vaarnoissa, joissa ei ole patriarkkaa, jäsenet voivat saada piispaltaan tai seurakunnanjohtajaltaan suosituksen mennä naapurivaarnan patriarkan luokse.
Toisinaan jäsenestä saattaa tuntua, että hänen siunauksensa on jotenkin vähäisempi kuin hän odotti. Mutta ajan kuluessa he tulevat tunnistamaan siinä olevan ilmoituksen voiman.
Toisinaan joku on huolissaan, koska patriarkallisessa siunauksessa annettu lupaus ei ole vielä täyttynyt. Esimerkiksi siunauksessa saatetaan ilmaista, että jäsen menee naimisiin, eikä hän löydä kumppania. Se ei tarkoita, että siunaus jäisi toteutumatta. On hyvä tietää, että asiat tapahtuvat Herran hyväksi näkemänä aikana, eikä aina meidän. Asioilla, joilla on iankaikkinen luonne, ei ole aikarajoja. Kuolevaisuutta edeltäneestä olemassaolosta lähtien aina kuoleman verhon jälkeiseen olemassaoloon elämämme on iankaikkista.
Olosuhteet, kuten korkea ikä ja raihnaisuus, vaarnasta pois muuttaminen tai kutsu lähetystyöhön saattavat edellyttää, että vaarnanjohtaja suosittelee kahdentoista apostolin koorumille, että patriarkka vapautetaan kunniallisesti aktiivisesta palvelusta.
Presidentti Harold B. Lee kertoi erään patriarkan kutsumisesta. Hän ja vaarnanjohtaja olivat menneet tuon miehen kotiin. Mies oli ollut koko päivän ulkona poikiensa kanssa huoltotyömaatilalla, ja hän oli väsynyt, uupunut ja aivan lian peitossa.
Presidentti Lee sanoi: ”Tein hänet vieläkin uupuneemmaksi, kun kerroin, mitä varten olin tullut – että hänet kutsuttaisiin tuon vaarnan patriarkaksi.”
Konferenssin aamukokouksen jälkeen, jossa tuo mies oli lausunut merkittävän todistuksen, he menivät alakerran toimistohuoneeseen.
Vaarnanjohtajan vaimo, joka oli läsnä, kirjoitti presidentti Leelle: ”Kun kävelit hänen luokseen laittaaksesi kädet [hänen] päänsä päälle, ajattelin itsekseni, että hän on mies, joka on meidän tuttavamme. Olemme menneet hänen kanssaan retkille, tansseihin – –. Nyt osana hänen tehtäväänsä on ilmoittaa näissä siunauksissa suku, josta kukin on lähtöisin. Hän ei ole opiskellut muinaisia kieliä – mistä hän sen saisi tietää?
– – Sinä kävelit hänen luokseen ja asetit kätesi hänen päänsä päälle, ja takaasi tuli valo ja se meni suoraan sinun lävitsesi häneen. Ajattelin itsekseni, eikö olekin outo sattuma, että auringonvalo tuli sisään juuri tuolla hetkellä. Ja silloin käsitin, ettei ollut [mitään ikkunaa], ei auringonvaloa. Olin todistamassa vastausta kysymykseeni. – – Tuo valo tuli jostakin veli Leen ulkopuolelta ja kulki veli Leen lävitse tähän patriarkkaan. Silloin tiesin, mistä hän tulisi saamaan tarvittavan tiedon – Kaikkivaltiaan Jumalan ilmoitusten kautta.”8
Niin sen täytyy ollakin. Milloin tahansa patriarkka asetetaan virkaan tai hän antaa siunauksen, tuo sama valo, vaikka se voikin olla näkymätön, on läsnä. Se valtuuttaa patriarkan ilmoittamaan suvun ja antamaan profeetallisen siunauksen huolimatta siitä, että hän itse voi olla kyvyiltään hyvin tavanomainen mies.
Älkää suhtautuko vaarnan patriarkan virkaan välinpitämättömästi tai jättäkö sitä huomiotta. Se on välttämätön vaarnan hengelliselle voimalle.
Vaarnanjohtajat, tarkkailkaa vaarnanne patriarkan työtä. Pitäkää hänet lähellänne. Puhutelkaa häntä ja lukekaa joitakin hänen antamistaan siunauksista.
Ja patriarkat, teidät on valittu kuten vain harvat miehet on valittu. Teidän täytyy elää niin, että voitte hengellisen innoituksen kautta antaa profeetallisia ja innoitettuja siunauksia. Olkaa esimerkillisiä patriarkkoja omassa perheessänne. Eläkää niin, että olette kelvollisia Hengen toveruuteen. Ja tuntekaa iloa kutsumuksestanne.
Patriarkka, joka ei ollut koskaan aiemmin nähnyt minua, antoi lupauksen, joka soveltuu kaikille meistä. Hän kehotti: ”Käännä katseesi kohti totuuden auringonvaloa, niin että erheen, epäuskon, epäilyksen ja masennuksen varjo jää taaksesi.”9 Olen saanut monia kertoja voimaa lukemalla patriarkallista siunausta, jonka sain Herran innoitetulta palvelijalta.
Todistan, että patriarkan virka on pyhä virka ja siunaus tälle kirkolle, että se on esimerkki siunauksista, jotka Herra on vakiinnuttanut kirkossaan meidän kaikkien siunaukseksi. Ja todistan Hänestä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.