2002
Eikö puhdistettuja ollut kymmenen?
edellinen seuraava

Eikö puhdistettuja ollut kymmenen?

Jos aiomme ilmaista kiitollisuutta taivaalliselle Isällemme oikealla tavalla, meidän pitäisi tehdä se koko sydämestämme, väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme.

Kun presidentti Thomas S. Monson pyysi seitsemänkymmenen koorumin ja Nuorten Naisten ylimmän johtokunnan uusia jäseniä tulemaan ja ottamaan paikkansa korokkeella, muistin elävästi vuoden 1970 huhtikuun, jolloin minut kutsuttiin kahdentoista apostolin koorumin apulaiseksi – mikä oli minulle yllätys. Olin saanut kuulla asiasta vain muutamaa tuntia aiemmin. Kun minut kutsuttiin istumaan yhdelle vanhan tabernaakkelin punaisista tuoleista, kuoro alkoi laulaa ”O Divine Redeemer”. Kuunnellessani tuota anovaa laulua, jossa on ihana melodia, pyysin ääneti Vapahtajaa hyväksymään minut sellaisena kuin olin ja olemaan muistamatta epäonnistumisiani, puutteitani ja syntejäni (ks. Ps. 25:7). Kuinka ihana tuo päivä olikaan! Tämä välähti mielessäni, kun presidentti Monson esitti tänään tuon kutsun.

Olen kiitollinen voidessani olla tänä iltapäivänä teidän kaikkien kanssa täällä ja kertoa teille todistukseni ja tunteeni tätä suurenmoista työtä kohtaan.

Sanoin vanhin Neal A. Maxwellille tulevani tänne ilman kävelykeppiäni. Hänellä oli se valmiina minua varten, mutta minä sanoin: ”Ei, kyllä minä selviydyn ilman sitä. Näytän sinulle, että minulla on siihen tarvittava usko.” Kun vanhenen ja vuodet vierivät, olen kiitollinen siitä, että minulla on tämä tilaisuus ja että voin ja haluan seistä ja todistaa teille evankeliumin siunauksista, jotka ovat tulleet elämääni näinä monina menneinä vuosina. En tiedä, olenko tänään iäkkäin tässä suuressa salissa, mutta olen nyt 97-vuotias. Kun tänä aamuna ilmoitettiin, että tämä on kirkon 172. puolivuotiskonferenssi, ajattelin, että jotkut nuoret ihmiset saattavat pitää 172 vuotta hyvin pitkänä aikana. Haluaisin muistuttaa teitä kirkon 100-vuotisjuhlavuodesta. Ruby ja minä solmimme silloin avioliiton. Vuosi oli 1930. Tämä on kirkon 172. vuosi, ja me olemme olleet naimisissa 72 vuoden ajan. Mainitsen tämän teille vain siksi, jotta te matemaatikot voitte muistaa luvun 172. Se käy varsin vaivattomasti.

Haluan nyt osoittaa kunnioitusta ja ilmaista kiitollisuutta taivaalliselle Isälleni siunauksista, joita olen saanut kaikkina elämäni vuosina – siitä, että olen syntynyt hyvistä vanhemmista ja että minut on kasvatettu hyvässä kodissa. Ja kun olemme muuttaneet ympäri maata toimissamme, olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla tekemisissä hyvien ihmisten kanssa. Hyvät ihmiset vaikuttavat elämäämme ja muovaavat persoonallisuutta ja luonnetta sekä auttavat pääsemään mukaan joukkoon ja elämään sillä tavoin kuin pitäisi. He auttavat suoriutumaan tärkeistä hankkeista ja kohottavat korkeammalle tasolle. Joten olen kiitollinen taivaalliselle Isälleni saamistani siunauksista. Todistan Hänestä, siitä, että tiedän, että Hän on Isämme ja että Jeesus on Kristus, elävän Jumalan Poika, Luoja ja koko ihmiskunnan Vapahtaja. Olen kiitollinen siitä majesteettisesta roolista, joka Hänellä on ollut luomisessa, evankeliumin tuomisesta maan päälle ja sen ihmiskunnalle antamasta tilaisuudesta – jos ihmiset kuuntelevat – kuulla ja ymmärtää ja saada taivaan siunaukset, jos he ne ansaitsevat, ja elää sillä tavalla, että evankeliumista tulee merkittävä osa heidän elämäänsä.

Tunnen kiitollisuutta esivanhemmistani, jotka liittyivät kirkkoon kirkon varhaisina aikoina, muuttivat New Yorkin osavaltion pohjoisosasta liittyäkseen pyhien seuraan Nauvoossa ja olivat osallisina Nauvoon temppelin rakentamisessa ja sitten muutossa länteen. Olen tänä päivänä kiitollinen kaikista näistä siunauksista kertoessani niistä teille.

Minun on mainittava presidentti Gordon B. Hinckley. Hän piti tänä aamuna erinomaisen puheen antamalla meille yleiskatsauksen viime vuosien ajalta mutta erityisesti yleiskatsauksen Nauvoon tapahtumista ja sen majesteettisen temppelin uudelleen rakentamisesta. Kaikki se, mitä siellä on tapahtunut, on ollut siunauksena maailmalle ja ihmiskunnalle.

Haluan presidentti Hinckleyn tietävän, että olen seurannut asioita tarkasti siitä pitäen kun hänet kutsuttiin presidentti Spencer W. Kimballin kolmanneksi neuvonantajaksi ja kun hän on ottanut hoitaakseen tehtävänsä ensimmäisessä presidenttikunnassa. Miten paljon hän onkaan kasvanut ja kypsynyt, ja miten paljon häntä onkaan innoitettu ja ohjattu niiden hankkeiden toteuttamisessa, joita me olemme saaneet todistaa! Monet meistä ovat näytelleet vähäistä osaa siinä näkemyksessä, joka hänellä oli kirkon viime aikoina tapahtuneesta kasvusta, johon sisältyy temppeleiden rakentaminen. Nyt niitä on toiminnassa 114. Kaikki nämä asiat ovat olleet seurausta presidentti Hinckleyn innoitetusta johdosta. Siunatkoon Jumala häntä sen vuoksi, mitä hän on tehnyt auttaessaan kirkkoa laajenemaan ja parantaessaan yleistä mielikuvaa kirkosta kaikkialla maailmassa. Olemme hyvin kiitollisia siitä, mitä hän on tehnyt, kirkon suuruudesta nykyisin ja hänen johtajuudestaan.

Kuten Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, Vapahtaja tuli erääseen kylään, missä oli kymmenen spitaalista. Me nykyajan ihmiset tiedämme hyvin vähän spitaalisista. Muinoin spitaali oli hirveä ja pelätty sairaus. Nämä kymmenen spitaalista tulivat Vapahtajan luo ja sanoivat: ”Opettaja, armahda meitä! Armahda meitä, joilla on tämä kauhea sairaus.” Ja Hän sanoi kymmenelle spitaaliselle: ”Menkää pappinne luokse, hän huolehtii teistä.” He menivät. He menivät pappiensa luokse ja puhdistuivat, kaikki kymmenen. Vähän ajan kuluttua yksi heistä palasi Vapahtajan luo, lankesi maahan ja kumarsi kiittäen Vapahtajaa siitä, että Hän oli siunannut häntä ja parantanut hänet tuosta kauheasta sairaudesta. Ja Vapahtaja sanoi tälle miehelle: ”Eikö teitä ollut kymmenen? Mitä niille yhdeksälle on tapahtunut? Missä he ovat?” (Ks. Luuk. 17:11–19.)

Kun olen lukenut tätä kertomusta yhä uudelleen, se on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Miltä teistä tuntuisi kuulua yhdeksän joukkoon? Millaista se olisi – lukeutua niihin, jotka jättivät palaamatta ja kiittämättä Vapahtajaa Hänen heille suomistaan siunauksista? Ainoastaan yksi palasi.

Elämässä on niin helppo vastaanottaa siunauksia, joista monet ovat suorastaan lukemattomia, ja antaa tapahtua asioita, jotka voivat muuttaa elämäämme, parantaa elämäämme ja tuoda Hengen elämäämme. Mutta toisinaan pidämme niitä itsestään selvinä asioina. Kuinka kiitollisia meidän tulisikaan olla siunauksista, jotka Jeesuksen Kristuksen evankeliumi tuo sydämeemme ja sieluumme. Muistuttaisin teitä kaikkia siitä, että jos aiomme ilmaista kiitollisuutta taivaalliselle Isällemme oikealla tavalla, meidän pitäisi tehdä se koko sydämestämme, väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme – koska juuri Hän antoi meille elämän ja hengen. Hän antoi meille tilaisuuden elää sellaisina kuin olemme, Hän antoi evankeliumin elämäämme, hyvien ihmisten esimerkin, kuten tänä päivänä kirkkoa kaikkialla maailmassa johtavan presidentti Hinckleyn, ja nuorille mahdollisuuden katsoa häneen tuntien ylpeyttä ja kiitollisuutta johtajasta, joka näyttää johtajalta, toimii johtajan tavoin ja osoittaa, mitä Kristuksen Henki voi tuoda sydämeemme ja sieluumme. Kun tätä kiitollisuutta vahvistetaan, kehitetään ja lisätään, se voi siunata sydäntämme, mieltämme ja sieluamme ja auttaa meitä edelleen jatkamaan sinne, minne haluamme, ja tekemään sitä, mitä meiltä pyydetään.

Sukulaisiamme asuu ainakin 20 eri paikassa Yhdysvalloissa ja Englannissa. Olen ehdottanut heille, että kun heillä on tilaisuus antaa tukensa johtaville auktoriteeteille – etenkin presidentti Hinckleylle ja hänen neuvonantajilleen – niin seisoivatpa he radion ääressä tai missä tahansa, että he nostaisivat innokkaasti kätensä ja sanoisivat mielessään: ”Minä annan osaltani tukeni kirkon johtajille.” Kun me kohotimme kätemme, näin tänään sieluni silmillä pienten lasten – lasten, joita me rakastamme syvästi – kohottavan kätensä monissa osissa maailmaa. Toivomme, että juurrutamme heihin yhdessä Herran Hengen kanssa halun oppia ja tuntea Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, elää sen mukaan ja olla osa sitä. Toivomme, että he nauttivat täysin mitoin mahdollisuuksistaan kehittää luonnettaan, olla avuksi ja auttaa ihmisten sydänten muuttamisessa ja kohottamisessa.

Jumala elää. Hän on meidän Isämme. Todistan teille, että Jeesus on Kristus, elävän Jumalan Poika, ja että profeetta Joseph Smith oli palautuksen profeetta. Presidentti Hinckley on nykyään tämän kirkon innoitettu johtaja kaikkialla maailmassa. Jumala siunatkoon häntä kaikessa, mitä hän tekee, ja antakoon hänelle innoitusta, ilmoitusta ja näkemystä, kun hän vie työtä eteenpäin. Jätän tämän todistuksen teille Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.