2002
Kymmenykset – uskon koetus, johon liittyy iankaikkisia siunauksia
edellinen seuraava

Kymmenykset – uskon koetus, johon liittyy iankaikkisia siunauksia

Maksa kymmenyksesi. Avaa taivaan ikkunat. Sinua siunataan runsain mitoin kuuliaisuudestasi ja uskollisuudestasi Herran lakeja ja käskyjä kohtaan.

Kymmenykset ovat uskon koetus, johon liittyy iankaikkisia siunauksia.1 Vanhassa testamentissa Abraham osoitti uskonsa maksamalla kymmenykset suurelle ylipapille Melkisedekille.2 Abrahamin pojanpoika Jaakob lupasi pyhästi Herralle: ”Kaikesta, mitä sinä annat minulle, minä tuon sinulle kymmenykset.”3

Kymmenysten laki on annettu näinä myöhempinä aikoina välttämättömänä lakina Herran palautetun kirkon jäsenille. Se on yksi keskeisistä tavoista, joilla osoitamme uskomme Häneen ja kuuliaisuutemme Hänen lakejaan ja käskyjään kohtaan. Kymmenysten laki on yksi niistä käskyistä, jotka tekevät meistä uskomme kautta kelvollisia astumaan temppeliin – Herran huoneeseen.

Vain vähän yli kolme kuukautta profeetta Joseph Smithin marttyyrikuoleman jälkeen – niihin aikoihin kun pyhät rakensivat Nauvoon temppeliä – Brigham Young kirjoitti kahdentoista apostolin koorumin nimissä:

”Ryhtykää vakaasti ja säännöllisesti noudattamaan tarkoin kymmenysten lakia – – sitten tulkaa Herran huoneeseen, jotta teidät neuvottaisiin Hänen teilleen, ja vaeltakaa Hänen teitään.”4

Sen lisäksi että kymmenysten lain ehdoton noudattaminen tekee meistä kelvollisia saamaan temppelin korkeampia pelastavia toimituksia, se sallii meidän myös vastaanottaa niitä esivanhempiemme puolesta. Kun presidentti John Taylorilta, joka oli siihen aikaan kahdentoista apostolin koorumin jäsen, kysyttiin, voisivatko kirkon jäsenet mennä kasteelle kuolleiden puolesta, elleivät he ole maksaneet kymmenyksiään, hän vastasi:

”Ihminen, joka ei ole maksanut kymmenyksiään, on soveltumaton menemään kasteelle kuolleidensa puolesta. – – Jos jollakulla ei ole kylliksi uskoa noudattaa näitä vähäisiä asioita, hänellä ei ole kylliksi uskoa pelastaa itseään tai ystäviään.”5

Kymmenysten laki kasvattaa ja koettelee uskoamme. Kun uhraamme Herralle sen, mitä me kenties luulemme itse tarvitsevamme tai haluavamme, me opimme luottamaan Häneen. Meidän uskomme Häneen tekee temppeliliittojen pitämisen ja iankaikkisten temppelisiunausten saamisen mahdolliseksi. Charles C. Richin pioneerivaimo Sarah Rich kirjoitti Nauvoosta lähdettyään päiväkirjaansa:

”Moninaisia ovat olleet ne siunaukset, joita saimme Herran huoneessa ja jotka ovat tuoneet iloa ja lohtua kaikkien surujemme keskellä, niin että olemme pystyneet uskomaan Jumalaan tietäessämme, että Hän opastaisi meitä ja tukisi meitä edessämme olevalla tuntemattomalla matkalla.”6

Samoin kuin kuuliainen kymmenysten maksaminen vahvisti pioneerien uskoa, samoin se vahvistaa meidänkin uskoamme, ja tämä usko antaa meille voimaa kestää koettelemukset, kärsimykset ja surut elämän matkallamme.

Kymmenysten laki opettaa meitä lisäksi hillitsemään tämän maailman asioita koskevia mielihalujamme ja intohimojamme. Kymmenysten maksaminen kannustaa meitä olemaan rehellisiä kanssakäymisissämme lähimmäistemme kanssa. Me opimme luottamaan siihen, että se, mitä meille on annettu Herran siunausten ja omien uutterien ponnistelujemme kautta, riittää meidän tarpeisiimme.

Kymmenysten lailla on erityinen tarkoitus toimia valmistavana lakina. Tämän taloudenhoitokauden varhaisaikoina Herra käski eräitä kirkon jäseniä elämään korkeamman pyhityksen lain mukaan – lain, joka otettiin vastaan liitoin. Kun tätä liittoa ei pidetty, pyhät joutuivat suuriin koettelemuksiin.7 Sitten pyhityksen laki otettiin pois käytöstä. Sen tilalle Herra ilmoitti kymmenysten lain koko kirkkoa varten.8 Heinäkuun 8. päivänä 1838 Hän julisti:

”Ja tämä olkoon kansani kymmenysten alku.

– – Ne, jotka ovat siten maksaneet kymmenykset, maksakoot yhden kymmenesosan kaikista tuloistaan vuosittain; ja tämä olkoon pysyvä laki heille ikuisesti.”9

Kymmenysten laki valmistaa meitä elämään korkeamman pyhityksen lain mukaan – pyhittämään ja antamaan kaiken aikamme, kykymme ja voimavaramme Herran työhön. Siihen päivään saakka, kunnes meitä vaaditaan elämään tämän korkeamman lain mukaan, meitä käsketään elämään kymmenysten lain mukaan, mikä tarkoittaa, että annamme auliisti10 yhden kymmenesosan tuloistamme vuosittain.

Niille, jotka elävät kymmenysten lain mukaan uskollisesti ja rehellisesti, Herra lupaa runsaita siunauksia. Jotkin näistä siunauksista ovat ajallisia, aivan kuten kymmenyksetkin ovat ajallisia. Mutta samoin kuin kasteen ja sakramentin ulkoiset fyysiset toimitukset, käsky maksaa kymmenykset edellyttää ajallista uhrausta, joka tuottaa viime kädessä suurenmoisia hengellisiä siunauksia.

Tiedän eräästä avioparista, joka asui tuhansien kilometrien päässä lähimmästä temppelistä. Vaikka he ansaitsivatkin hyvin vähän, he maksoivat uskollisesti kymmenyksensä ja säästivät kaiken, mitä pystyivät, päästäkseen matkustamaan Herran huoneeseen. Vuoden kuluttua miehen veli, joka ei ollut kirkon jäsen, tarjoutui yllättäen antamaan heille kaksi lentolippua. Tämä ajallinen siunaus antoi heille mahdollisuuden saada endaumenttinsa ja sinetöimisensä hengelliset siunaukset. Myöhemmin he saivat vielä yhden hengellisen siunauksen, kun tämä veli, jota avioparin nöyrä uskollisuus oli koskettanut, liittyi kirkkoon.

Kymmenysten lain ajalliset ja hengelliset siunaukset on suunniteltu nimenomaan meitä ja meidän perhettämme varten Herran tahdon mukaisesti. Mutta ne saadaksemme meidän täytyy noudattaa sitä lakia, johon ne perustuvat.11 Kymmenysten suhteen Herra on sanonut:

”Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. – Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen.”12

Kieltäytyisikö kukaan meistä tahallisesti Herran antamista runsaista siunauksista? Valitettavasti juuri niin me teemme, kun jätämme kymmenyksemme maksamatta. Me kieltäydymme juuri niistä siunauksista, joita tavoittelemme ja joita rukoilemme. Jos sinä olet epäillyt kymmenysten lakiin kuuluvia siunauksia, kehotan sinua ottamaan vastaan Herran kutsun ”koetella” Häntä. Maksa kymmenyksesi. Avaa taivaan ikkunat. Sinua siunataan runsain mitoin kuuliaisuudestasi ja uskollisuudestasi Herran lakeja ja käskyjä kohtaan.

Voit olla varma siitä, että näitä siunauksia suodaan yhtäläisesti niin rikkaille kuin köyhillekin. Kuten kirkon laulussa sanotaan, nimenomaan ”uhria” – eikä lahjoituksemme summaa – ”seuraa aina siunaus Herran”.13 Jäsenet, jotka auliisti antavat täydet 10 prosenttia vuotuisista tuloistaan, saavat kaikki kymmenysten lain luvatut siunaukset, olipa rahamäärä lesken rovon suuruinen tai suunnattoman suuri.

Joitakin vuosia sitten vierailin erään toisen uskontokunnan kokouspaikassa. Euroopasta tuotuihin kauniisiin lasimaalauksiin oli etsattu niiden lahjoittajan nimi. Libanonin setreistä valmistettuun majesteettiseen puhujakorokkeeseen oli kaiverrettu varakkaan lahjoittajan alkukirjaimet. Suosituimmat kirkonpenkit oli nimetty niiden huomattavien perheiden mukaan, jotka olivat lahjoittaneet eniten kappelin rakennusrahastoon.

Sitä vastoin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa kaikki, jotka maksavat täydet kymmenykset, saavat Herralta yhtäläiset kiitokset ja siunaukset ilman erityistä julkista kunniaa tai palkintoa. Hän ei ”erottele ihmisiä”.14 Hänen tuloja koskeva lakinsa on todellakin oikeudenmukainen.

Meidän aikanamme on merkittävää se, kuinka kymmenysvarojen käytöstä päätetään. Nähdessämme joidenkin yritysten vastuuttomien johtajien keskuudessa esimerkkejä ahneudesta, me voimme olla kiitollisia siitä, että Herra on antanut tavan, jolla kymmenyksistä huolehditaan Hänen johdollaan.

Ilmoituksen mukaan piispat asetetaan tehtävään ”pitää Herran varastohuonetta; ottaa vastaan kirkon varoja”.15 Sekä piispojen että kirjurien odotetaan olevan täysien kymmenysten maksajia, jotka ovat oppineet elämään säästäväisesti varojensa mukaan. Saatuaan seurakuntansa jäseniltä kymmenysvaroja nämä paikalliset johtajat siirtävät heti nämä varat suoraan kirkon keskuspaikkaan.

Sitten kymmenysten käyttämisestä päättää Herran ilmoituksen mukaisesti neuvosto, jonka muodostavat ensimmäinen presidenttikunta, kahdentoista apostolin koorumi ja johtava piispakunta. Herra on nimenomaan ilmoittanut, että neuvoston työtä ohjaa ”minun oma ääneni heille”.16 Tätä neuvostoa kutsutaan ”kymmenystenkäyttöneuvostoksi”.

On merkittävää olla todistamassa sitä, kuinka tämä neuvosto tarkkaa Herran ääntä. Jokainen jäsen on tietoinen kaikista neuvoston päätöksistä ja osallistuu niiden tekemiseen. Mitään päätöstä ei tehdä, ennen kuin neuvosto on yksimielinen. Kaikki kymmenysvarat käytetään kirkon tarkoituksiin, joita ovat muun muassa huoltotyö – köyhistä ja puutteenalaisista huolehtiminen, temppelit, rakennukset ja kokouspaikkojen ylläpitäminen, koulutus, opetussuunnitelmat – lyhyesti sanottuna – Herran työ.

Kun eräs presidentti George Albert Smithin ystävä kysyi presidentti Smithiltä, mitä tämä ajatteli ystävänsä aikeesta ottaa se, mikä olisi ollut hänen kymmenyksensä, ja antaa kymmenesosansa hyväntekeväisyyslahjoituksina jotka hän itse valitsisi, presidentti Smithin neuvo oli:

”Mielestäni sinä käytät hyvin avokätisesti toisen omaisuutta. – – Olet kertonut minulle, mitä olet tehnyt Herran rahoilla, mutta et ole kertonut minulle antaneesi kenellekään penniäkään omista rahoistasi. Hän on maailman paras yhtiökumppani. Hän antaa sinulle kaiken, mitä sinulla on, jopa ilmankin, jota hengität. Hän on sanonut, että sinun tulee ottaa kymmenesosa siitä, mitä saat, ja antaa se kirkolle niin kuin Herra on säätänyt. Et ole tehnyt sitä; olet ottanut parhaan yhtiökumppanisi rahat ja antanut ne pois.”17

Kirkon jäsenten kymmenysvarat kuuluvat Herralle. Hän päättää palvelijoidensa muodostaman neuvoston kautta, kuinka niitä tulee käyttää.

Kirkon jäsenille ja muille kautta maailman lausun todistukseni kymmenystenkäyttöneuvostosta. Olen kuulunut tähän neuvostoon 17 vuoden ajan – ensin kirkon johtavana piispana ja nyt kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä. Tämän kirkon kymmenysvaroja on käytetty poikkeuksetta Hänen tarkoituksiinsa.

Herra haluaa, että kaikki Hänen lapsensa saavat kymmenysten lain siunaukset. Liian usein on niin, että me vanhemmat emme opeta ja kannusta lapsiamme elämään tämän lain mukaan, koska heidän lahjoitustensa summa on vain muutama sentti. Mutta ilman kymmenysten lakia koskevaa todistusta he ovat haavoittuvia. Teinivuosina he kiinnostuvat vaatteista, viihteestä ja kalliista tavaroista, ja he ovat vaarassa menettää sen ainutlaatuisen suojan, jonka kymmenysten laki tarjoaa.

Kun vuodet vierivät, onko mahdollista, että nuori mies voidaan asettaa vanhimmaksi, että hän voi palvella lähetystyössä ja opettaa tehokkaasti muille sellaista lakia, jonka mukaan hän ei itse ole elänyt? Kun hän palaa kotiin ja kohtaa koulutuksen, perheen perustamisen ja uran luomisen paineet, käykö kymmenysten lain mukaan eläminen helpommaksi? Samalla tavoin voiko nuori nainen olla kelvollinen palvelemaan Herraa ja solmimaan selestisen avioliiton ilman, että hän on saanut omakohtaista todistusta kymmenysten laista? Onko hän valmis opettamaan lapsilleen lakia, jota hän ei ole itse oppinut? Kuinka suurta uskoa vaaditaankaan isiltä ja äideiltä, jotka yhdessä rukoilevat kymmenysten lain suojaavia siunauksia perheelleen – ja siunauksia, jotka ovat oikeutetusti heidän! Presidentti Lorenzo Snow sanoi: ”Opettakaa lapsia maksamaan kymmenykset, niin että he noudattavat tätä lakia aina. Jos me noudatamme tätä lakia, Herra varjelee meitä, tekivätpä vihollisemme mitä tahansa.”18

Muutamien viikkojen kuluttua jokaisella meistä on pyhä mahdollisuus tavata jälleen piispamme ja selvittää kymmenyksemme Herran kanssa. Piispanne on lempeä ja ystävällinen. Hän ymmärtää kohtaamanne haasteet. Ellette voi maksaa takaisin sitä, mitä olette jättäneet maksamatta aikaisemmin, kulkekaa eteenpäin. Aloittakaa tänään. Kertokaa piispallenne sitoutumisestanne täysien kymmenysten maksamiseen tulevaisuudessa ja laatikaa suunnitelma, jonka mukaan menette mahdollisimman pian käymään jälleen temppelissä. Heti kun olette osoittaneet uskoanne maksamalla kymmenykset jonkin aikaa ja pitäneet muut välttämättömät käskyt, te voitte nauttia temppelin iankaikkisista siunauksista. Pyydän teitä – älkää antako tämän mahdollisuuden mennä ohitsenne. Älkää vitkastelko.

Isät ja äidit, kun valmistaudutte kymmenysselvittelyyn, kehotan teitä kokoamaan pienokaisenne ympärillenne ja auttamaan heitä laskemaan senttinsä. Auttakaa nuoria miehiänne ja naisianne tutkimaan tilejään ja arvioimaan vuoden tulonsa. Kuinka oiva tilaisuus tämä onkaan kylvää uskon siemen lastenne sydämeen. Te viette heidät sen polun alkuun, joka johtaa temppeliin. Esivanhempienne sukupolvet ennen teitä ja jälkeläisenne teidän jälkeenne kiittävät teitä, sillä te olette valmistaneet lapsianne suorittamaan pelastavia toimituksia omasta puolestaan. Ei ole mikään sattuma, veljeni ja sisareni, että temppeleitä rakennetaan eri puolille maailmaa presidentti Gordon B. Hinckleyn johdolla, joka on Jumalan elävä profeetta maan päällä nykyään. Käskyjen pitäminen, johon sisältyy kymmenystemme maksaminen, tekee meistä kelvollisia astumaan näihin temppeleihin, tulemaan sinetöidyiksi perheeseemme ja saamaan iankaikkiset siunaukset.

Pyydän, ettemme viivyttele vaan että otamme varteen Herran käskyn elää kymmenysten lain mukaan. Tiedän kahdesta lähetyssaarnaajasta, jotka kävivät erään hyvin köyhän perheen luona. Perheen koti oli kyhätty levyistä ja rimoista, siinä oli maalattia, eikä heillä ollut sähköä eikä vuoteita. Joka ilta isä, joka työskenteli maatilalla, käytti koko päiväpalkkansa sen päivän ateria-aineksiin. Kun lähetyssaarnaajat lähtivät heidän vaatimattomasta kodistaan, vanhempi toveri ajatteli itsekseen: ”Kymmenysten laista tulee varmasti kompastuskivi tälle perheelle. Ehkä meidän ei pitäisi ottaa sitä esille vielä vähään aikaan.” Muutamaa hetkeä myöhemmin nuorempi toveri, joka oli kasvanut samanlaisissa oloissa omassa maassaan, lausui ääneen omat ajatuksensa: ”Tiedän, ettei kymmenysten periaatetta opeteta vielä neljän seuraavan keskustelun aikana, mutta voisimmeko me kuitenkin opettaa sitä seuraavalla käynnillämme? Heidän on tarpeen tietää kymmenysten laista nyt, koska he tarvitsevat Herran apua ja siunauksia niin paljon.”

Tämä lähetyssaarnaaja ymmärsi, että ”on olemassa laki – peruuttamattomasti säädetty taivaassa ennen tämän maailman perustamista – johon kaikki siunaukset perustuvat, ja kun me saamme jonkin siunauksen Jumalalta, se tapahtuu kuuliaisuudesta sitä lakia kohtaa, johon se perustuu.”19 Herra haluaa siunata tätä perhettä, ja Hän odottaa innokkaasti heidän kuuliaisuuttaan, jotta Hän voisi siunata heitä.

Rakkaat veljeni ja sisareni, kymmenysten lain iankaikkiset siunaukset ovat todellisia. Olen saanut kokea niitä omassa elämässäni ja perheeni elämässä. Uskomme koetuksena on, elämmekö kymmenysten lain mukaan kuuliaisuutemme ja uhrauksen kautta. Sillä profeetta Joseph Smithin sanojen mukaisesti ”uskonnolla, joka ei vaadi kaiken uhraamista, ei ole milloinkaan riittävästi voimaa saada aikaan elämään ja pelastukseen johtavaa uskoa.”20

Todistan, että Herra Jeesus Kristus antoi henkensä uhrina tuodakseen pelastuksen meille jokaiselle. Hänen erityisenä todistajanaan todistan, että Hän elää. Ja Hänen puolestaan ilmaisen kiitollisuuteni teille, lapsille, leskille, nuorille, perheille – uskollisille – pyhistä kymmenyksistänne. ”Sä lievitithän tuskaani. – – On sulla palkka ikuinen.”21 Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Ks. Joseph F. Smith , Evankeliumin oppi, 1980, s. 215–216.

  2. Ks. 1. Moos. 14:20.

  3. 1. Moos. 28:22.

  4. History of the Church, osa 7, s. 282; myös Robert D. Hales, ”Kymmenysten jumalallinen laki”, Valkeus, joulukuu 1986, s. 14.

  5. History of the Church, osa 7, s. 292–293.

  6. Sarah De Armon Pea Richin päiväkirja, Harold B. Leen kirjaston arkisto, Brigham Youngin yliopisto, kirjoituskoneella kirjoitettu käsikirjoitus, s. 42.

  7. Ks. Joseph Fielding Smith, Church History and Modern Revelation, Melchizedek Priesthood course of study, first series, 1946, s. 196.

  8. Ks. OL 119, historiallinen johdanto.

  9. OL 119:3–4.

  10. Ks. Church History and Modern Revelation, third series, 1946, s. 120.

  11. Ks. OL 130:20–21.

  12. Mal. 3:10.

  13. Ks. ”Kunnia miehelle”, MAP-lauluja, 15.

  14. OL 1:35; 38:16.

  15. OL 72:10.

  16. OL 120:1.

  17. Sharing the Gospel with Others, toim. Preston Nibley, 1948, s. 46, ks. myös s. 44–47; myös Robert D. Hales, ”Kymmenysten jumalallinen laki”, Valkeus, joulukuu 1986, s. 18.

  18. Ks. Church History and Modern Revelation, third series, s. 122.

  19. OL 130:20–21.

  20. Lectures of Faith, 1985, s. 69–70; myös James E. Faustin lainaamana artikkelissa ”Taivaan ikkunoiden avaaminen”, Liahona, tammikuu 1999, s. 69.

  21. ”On tielleni mies murheiden”, MAP-lauluja, 16.