Uskomme ihmeellinen perustus
    Footnotes
    Theme

    Uskomme ihmeellinen perustus

    Jumalalle kiitos Hänen ihmeellisistä todistuksen, valtuuden ja opin lahjoistaan, jotka liittyvät tähän Jeesuksen Kristuksen palautettuun kirkkoon.

    Rakkaat veljeni ja sisareni, etsin Herran innoitusta, kun puhun teille. En milloinkaan totu tähän valtavaan vastuuseen puhua myöhempien aikojen pyhille. Olen kiitollinen ystävällisyydestänne ja pitkämielisyydestänne. Rukoilen lakkaamatta, että voisin olla jäsenten luottamuksen arvoinen.

    Olen hiljattain palannut hyvin pitkältä matkalta. Se oli väsyttävä, mutta oli suurenmoista olla pyhien parissa. Jos olisi mahdollista, jättäisin kaikki kirkon päivittäiset hallinnolliset asiat muiden huostaan ja viettäisin sitten aikani kansamme keskuudessa käyden jäsenten luona sekä pienissä lähetysseurakunnissa että suurissa vaarnoissa. Kunpa voisin kokoontua pyhien kanssa, missä heitä onkin. Tunnen, että jokainen tämän kirkon jäsen on vierailun arvoinen. Olen pahoillani siitä, etten fyysisten rajoitteiden vuoksi pysty enää puristamaan jokaisen kättä. Mutta voin katsoa heitä silmiin ilo sydämessäni, ilmaista rakkauteni heitä kohtaan ja antaa siunauksen.

    Tämän viimeisimmän matkani syynä oli Freibergin temppelin uudelleen vihkiminen Saksassa ja Haagin temppelin vihkiminen Alankomaissa. Minulla oli tilaisuus vihkiä Freibergin temppeli 17 vuotta sitten. Se oli kovin vaatimaton rakennus, joka oli rakennettu silloiseen Saksan demokraattiseen tasavaltaan, jaetun Saksan itäiselle vyöhykkeelle. Sen rakentaminen oli sananmukaisesti ihme. Presidentti Monson, Hans Ringger ja muut olivat onnistuneet saamaan Itä-Saksan hallituksen virkamiehet suopeiksi hankkeelle, ja he antoivat sille suostumuksensa.

    Näinä vuosina se on palvellut hämmästyttävän hyvin. Nyt pahamaineinen muuri on poissa. Kansamme on helpompi matkustaa Freibergiin. Rakennus oli näiden vuosien aikana kulunut käytössä eikä vastannut enää tarpeitamme.

    Temppeliä on laajennettu, ja siitä on tehty paljon kauniimpi ja käyttökelpoisempi. Vihkimiskokouksia pidettiin vain yksi. Pyhät kerääntyivät laajalta alueelta. Istuimme suuressa huoneessa ja saatoimme olla kasvotusten monien vahvojen, lujien ja suurenmoisten myöhempien aikojen pyhien kanssa, jotka kaikkina näinä vuosina, päivänpaisteessa ja varjossa, hallituksen määräämissä rajoituksissa ja nyt täydessä vapaudessa ovat säilyttäneet uskon, palvelleet Herraa ja olleet uskon jättiläisiä. Olen hyvin pahoillani siitä, etten voinut kietoa käsiäni näiden sankarillisten veljien ja sisarten ympärille ja kertoa heille, kuinka paljon heitä rakastan. Jos he kuulevat nyt ääneni, toivon, että he tuntevat tuota rakkautta ja antavat anteeksi kiireisen lähtöni heidän keskuudestaan.

    Lensimme sieltä Ranskaan hoitamaan kirkon asioita. Sitten lensimme Rotterdamiin ja ajoimme Haagiin. Työnteko kolmessa eri maassa saman päivän aikana käy kovasti vanhan miehen voimille.

    Seuraavana päivänä pyhitimme Haagin temppelin Alankomaissa. Vihkimiskokouksia oli neljä. Kuinka liikuttava ja ihmeellinen kokemus se olikaan!

    Temppeli on kaunis rakennus hyvällä alueella. Olen hyvin kiitollinen Herran temppelistä, joka palvelee pyhiä Alankomaissa, Belgiassa ja osassa Ranskaa. Tuohon osaan Eurooppaa lähetettiin lähetyssaarnaajia ensi kerran vuonna 1861. Kirkkoon on liittynyt tuhansia ihmisiä. Suurin osa heistä muutti Yhdysvaltoihin. Mutta nykyään meillä on Alankomaissa erinomainen joukko rakkaita ja uskollisia myöhempien aikojen pyhiä, jotka ansaitsevat keskuuteensa Herran temppelin.

    Päätin, että ollessamme tuolla päin maailmaa menisimme muuallekin. Niinpä lensimme Kiovaan Ukrainaan. Kävin siellä 21 vuotta sitten. Ilmassa on uutta vapauden tuntua. Kuinka innoittavaa olikaan tavata yli 3 000 ukrainalaista pyhää. Ihmiset kokoontuivat läheltä ja kaukaa ja olivat uhranneet paljon mukavuudestaan ja varoistaan päästäkseen sinne.

    Eräällä perheellä ei ollut varaa koko perheen matkaan. Vanhemmat jäivät kotiin ja lähettivät matkaan lapsensa, jotta näillä olisi mahdollisuus olla kanssamme.

    Sieltä menimme Moskovaan. Olin sielläkin 21 vuotta sitten, ja muutosta on tapahtunut. Se on kuin sähkö. Sitä ei voi nähdä, mutta sen tuntee. Sielläkin meillä oli suurenmoinen kokous ja tilaisuus keskustella merkittävien valtion virkamiesten kanssa samoin kuin Ukrainassakin.

    Kuinka verraton ja arvokas etuoikeus onkaan tavata näitä suurenmoisia pyhiä, joita on koottu yksi joka kaupungista ja kaksi joka kansan keskeltä Siionin lammastarhaan Jeremian profetian täyttymykseksi (ks. Jer. 3:14). Heidän elämänsä ei ole helppoa. Heidän kuormansa ovat raskaita. Mutta heidän uskonsa on luja ja heidän todistuksensa voimakas.

    Näissä etäisissä paikoissa, jotka ovat suurimmalle osalle kirkon jäsenistä tuntemattomia, evankeliumin liekki palaa kirkkaana ja valaisee tuhansien tietä.

    Sitten lensimme Islantiin. Se on kaunis paikka, jossa on kauniita ihmisiä. Siellä meillä oli pitkä keskustelu maan presidentin kanssa, joka on hyvin kunnioitettava ja kyvykäs mies ja joka on käynyt Utahissa ja puhui erittäin kauniisti kansastamme.

    Tapasimme jälleen pyhiä. Kuinka innoittavaa olikaan katsella heidän kasvojaan, kun he täyttivät oman seurakuntakeskuksemme Reykjavikin kaupungissa.

    Kun puhuin hyvin monille kaikissa näissä paikoissa ja tilaisuuksissa, yksi asia täytti lakkaamatta ajatukseni – tämän työn ihme, sen täydellinen ihme. Mieleeni tulivat yhä uudelleen kuoron juuri laulaman suurenmoisen laulumme sanat.

    Niin varma on perustus uskomme tään.

    Sen Jumala ilmoitti hyvyydessään!

    (”Niin varma on perustus”, MAP-lauluja, 43.)

    Ymmärrämmekö me myöhempien aikojen pyhät asemamme vahvuuden ja arvostammeko me sitä? Maailman uskontojen joukossa se on ainutlaatuinen ja ihmeellinen.

    Onko tämä kirkko opetuslaitos? Kyllä. Me opetamme, opetamme ja opetamme alinomaa ja loputtomasti hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Onko se sosiaalinen organisaatio? On todella. Se on ystävien muodostama suuri perhe, jonka jäsenet ovat tekemisissä toistensa kanssa ja nauttivat toistensa seurasta. Onko se keskinäisen avun yhdistys? Kyllä. Sillä on ainutlaatuinen ohjelma omavaraisuuden vahvistamiseksi ja ahdingossa olevien avustamiseksi. Se on kaikkea tätä ja vielä enemmän. Mutta niiden lisäksi se on Jumalan kirkko ja valtakunta, jonka meidän iankaikkinen Isämme ja Hänen rakas Poikansa, ylösnoussut Herra Jeesus Kristus, ovat perustaneet ja jota He johtavat siunatakseen kaikkia, jotka tulevat sen lammastarhaan.

    Me julistamme selkeästi, että Isä Jumala ja Hänen Poikansa, Herra Jeesus Kristus, ilmestyivät henkilökohtaisesti nuorelle Joseph Smithille.

    Kun Mike Wallace haastatteli minua 60 minuuttia -ohjelmaan, hän kysyi minulta, uskoinko tosiaan siihen. Vastasin: ”Kyllä. Siinä sen ihme onkin.”

    Siltä se minusta tuntuu. Koko vahvuutemme perustuu tuon näyn paikkansapitävyyteen. Se joko tapahtui tai sitten ei. Jos sitä ei tapahtunut, niin silloin tämä työ on petosta. Jos se tapahtui, niin silloin tämä on tärkein ja suurenmoisin työ taivaiden alla.

    Ajatelkaa sitä, veljeni ja sisareni. Vuosisatojen ajan taivaat pysyivät suljettuina. Hyvät miehet ja naiset, eikä ainoastaan muutamat – todella hienot ja suurenmoiset ihmiset – yrittivät oikaista, vahvistaa ja kehittää jumalanpalvelustapojaan ja opinkappaleitaan. Kunnioitan ja arvostan heitä. Kuinka paljon parempi maailma onkaan heidän rohkean toimintansa ansiosta. Vaikka uskon, että heidän työnsä oli innoitettua, sitä ei edistetty taivaiden avautumisella, jumaluuden jäsenten ilmestymisellä.

    Sitten vuonna 1820 tapahtui tuo loistava ilmestyminen vastauksena pojan rukoukseen. Hän oli lukenut perheraamatustaan Jaakobin sanat: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.” (Jaak. 1:5.)

    Tämän kirkon totuus perustuu tälle vertaansa vailla olevalle ihmeelliselle kokemukselle.

    Sille ei löydy vertauskohtaa koko muistiinmerkitystä uskonnollisesta historiasta. Uusi testamentti kertoo Jeesuksen kasteesta, jonka yhteydessä kuultiin Jumalan ääni ja Pyhä Henki laskeutui kyyhkysen muodossa. Kirkastusvuorella Pietari, Jaakob ja Johannes näkivät edessään Herran muutettuna. He kuulivat Isän äänen mutteivät nähneet Häntä.

    Miksi sekä Isä että Poika ilmestyivät pojalle, pelkälle nuorukaiselle? Ainakin He tulivat aloittamaan kaikkien aikojen tärkeimmän evankeliumin taloudenhoitokauden, jolloin kaikki aiemmat taloudenhoitokaudet koottaisiin ja saatettaisiin yhteen.

    Voiko kukaan epäillä, etteikö aika, jota me elämme, olisi kaikkein suurenmoisinta maailman historiassa? Tieteessä, lääketieteessä, tietoliikenteessä ja liikenteessä on koettu uskomaton kukoistuskausi, vertaansa vailla oleva koko ihmiskunnan aikakirjoissa. Onko kohtuullista olettaa, että osana tätä verratonta valon ja ymmärryksen elpymistä olisi myös hengellisen tiedon kukoistus?

    Välikappaleena tässä Jumalan työssä oli poika, jonka mieltä ihmisten filosofiat eivät olleet hämmentäneet. Tuo mieli oli turmeltumaton, eikä sitä ollut koulittu tuon ajan perinteisiin ajatustapoihin.

    On helppo ymmärtää, miksi ihmiset eivät hyväksy tätä kertomusta. Se lähes ylittää ymmärryksen. Ja silti se on niin järkeenkäypä. Ne, jotka ovat perehtyneet Vanhaan testamenttiin, tunnustavat Jehovan ilmestymisen profeetoille, jotka elivät tuona suhteellisen yksinkertaisena aikana. Voivatko he oikeutetusti kieltää taivaan Jumalan ja Hänen ylösnousseen Poikansa ilmestymisen tarpeellisuuden tänä hyvin monimutkaisena maailmanhistorian aikakautena?

    Me todistamme näistä ainutlaatuisista asioista – siitä, että He molemmat ilmestyivät, että Joseph näki Heidät Heidän loistavassa kirkkaudessaan, että He puhuivat hänelle ja että hän kuuli ja merkitsi muistiin Heidän sanansa.

    Tunsin erään niin sanotun intellektuellin, joka sanoi, että kirkko oli oman historiansa vanki. Minun vastaukseni oli, että ilman tuota historiaa meillä ei ole mitään. Tuon ainutlaatuisen, poikkeuksellisen ja merkittävän tapahtuman totuus on meidän uskomme keskeisin tekijä.

    Mutta tämä loistava näky oli vain alkua niiden ilmestysten sarjalle, jotka muodostavat tämän työn varhaisen historian.

    Ikään kuin tuo näky ei olisi ollut riittävä ihmiskunnan Lunastajan persoonallisuuden ja todellisuuden vahvistamiseksi, sitä seurasi Mormonin kirjan esiintulo. Se oli jotakin, mitä ihminen pystyi pitämään käsissään, ikään kuin ”punnitsemaan”. Hän voi lukea sen. Hän voi rukoilla sen johdosta, koska siihen sisältyi lupaus, että Pyhä Henki julistaisi sen totuuden, jos tällaista todistusta pyydettäisiin rukouksessa.

    Tämä ainutlaatuinen kirja on todistuksena Jumalan Pojan elämän todellisuudesta. Raamattu sanoo, että ”jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla” (Matt. 18:16). Raamattu, Vanhan maailman todistus, on yksi todistus. Mormonin kirja, Uuden maailman todistus, on toinen todistus.

    En voi käsittää, miksei kristillinen maailma hyväksy tätä kirjaa. Olettaisin heidän etsivän mitä tahansa ja kaikkea mahdollista, mikä todistaisi ilman pienintäkään epäilystä maailman Vapahtajan todellisuuden ja jumalallisuuden.

    Sitten seurasi pappeuden palautus – ensiksi Aaronin pappeuden palautus sen Johannes Kastajan kätten alla, joka kastoi Jeesuksen Jordanissa.

    Sitten tulivat Pietari, Jaakob ja Johannes, Herran apostolit, jotka antoivat tuona aikana sen, minkä he olivat saaneet Mestarin käsien alla, jonka kanssa he olivat kulkeneet – nimittäin ”taivasten valtakunnan avaimet”, joihin kuului valtuus sitoa taivaissa se, minkä he sitoivat maan päällä (ks. Matt. 16:19).

    Myöhemmin annettiin muita pappeuden avaimia Mooseksen, Eliaan ja Elian kätten alla.

    Ajatelkaapa sitä, veljeni ja sisareni. Ajatelkaa sen ihmeellisyyttä.

    Tämä on palautettu Jeesuksen Kristuksen kirkko. Me olemme myöhempien aikojen pyhiä. Me todistamme, että taivaat ovat auenneet, että verhot on avattu, että Jumala on puhunut ja että Jeesus Kristus on ilmaissut itsensä, mitä seurasi jumalallisen valtuuden antaminen.

    Jeesus Kristus on tämän työn kulmakivi, ja sen ”perustuksena ovat apostolit ja profeetat” (Ef. 2:20).

    Tämän ihmeellisen palautuksen pitäisi tehdä meistä kansa, joka on lähimmäisiään kohtaan suvaitseva, ystävällinen, kiitollinen ja hyväntahtoinen. Me emme voi olla pöyhkeitä. Me emme voi olla ylpeitä. Me voimme olla kiitollisia, kuten meidän täytyy olla. Me voimme olla nöyriä, kuten meidän pitäisi olla.

    Me rakastamme muihin kirkkoihin kuuluvia. Me teemme heidän kanssaan työtä hyvien asioiden puolesta. Me kunnioitamme heitä. Mutta meidän ei pidä koskaan unohtaa omia juuriamme. Nämä juuret lepäävät syvällä tämän viimeisen taloudenhoitokauden, aikojen täyttymisen taloudenhoitokauden, alun maaperässä.

    Kuinka innoittavaa onkaan ollut olla eri puolilla maailmaa kasvotusten miesten ja naisten kanssa, joilla on sydämessään juhlallinen vakaumus tämän perustuksen totuudesta.

    Mitä tulee jumalalliseen valtuuteen, se on koko asian ydin.

    Jumalalle kiitos Hänen ihmeellisistä todistuksen, valtuuden ja opin lahjoistaan, jotka liittyvät tähän Jeesuksen Kristuksen palautettuun kirkkoon.

    Tämän on oltava meidän suuri ja ainutlaatuinen sanomamme maailmalle. Emme tarjoa sitä kerskaillen. Me todistamme nöyrästi mutta vakavasti ja täysin vilpittömästi. Me kutsumme kaikkia, koko maailmaa, kuuntelemaan tätä kertomusta ja ottamaan selvää sen totuudesta. Siunatkoon Jumala meitä ihmisinä, jotka uskovat Hänen jumalallisiin ilmestymisiinsä, ja auttakoon Hän meitä levittämään tietoa näistä suurenmoisista ja ihmeellisistä tapahtumista kaikille, jotka kuuntelevat. Sanomme heille rakkauden hengessä: Tuokaa mukananne kaikki hyvä ja kaikki, mikä on totta, mitä teillä on ja minkä olette saaneet mistä tahansa lähteestä, ja tulkaa ja katsokaa, onko meillä kenties siihen jotakin lisättävää. Esitän tämän kutsun miehille ja naisille kaikkialla vakaan todistukseni kanssa siitä, että tämä työ on totta, sillä tiedän sen olevan totta Pyhän Hengen voimasta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.