Jumalan kutsumia
Meille on annettu suuri pappeuden voima. Se siunaa meitä yksilöllisesti ja tarjoaa siunauksia perheellemme.
Viidennessä uskonkappaleessa sanotaan: ”Me uskomme, että saarnatakseen evankeliumia ja suorittaakseen sen toimituksia miehen täytyy olla Jumalan kutsuma profetian kautta ja niiden kätten päällepanemisella, joilla on toimivalta.”1
Yksi tärkeimmistä pappeuskutsumuksistamme, joka vaatii jatkuvaa huomiotamme, on perheessämme ja kodissamme. Veljet, isinä ja patriarkkoina perheissämme meidän on ”Jumalallisen suunnitelman mukaan – – määrä johtaa perhettä[mme] rakkaudessa ja vanhurskaudessa, ja [me olemme] velvolli[sia] suojelemaan perhettä[mme] ja huolehtimaan sen toimeentulosta. – –
Aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan sekä rakastaa lapsiaan ja huolehtia heistä. – – Vanhemmilla on pyhä velvollisuus kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa, huolehtia heidän fyysisistä ja hengellisistä tarpeistaan ja opettaa heitä rakastamaan ja palvelemaan toisiaan, noudattamaan Jumalan käskyjä ja olemaan lainkuuliaisia kansalaisia, missä tahansa he asuvatkin. Aviomiehiä ja vaimoja – äitejä ja isiä – pidetään Jumalan edessä tilivelvollisina näiden velvollisuuksien täyttämisestä.”2
Me elämme maailmassa, joka huutaa luotettaviin periaatteisiin perustuvaa vanhurskasta johtajuutta.
Meidän kirkossamme meille on opetettu ainutlaatuisella tavallamme johtajuuden oikeita periaatteita pappeuden valtuuden opastuksella. Uskon, että harvat meistä oivaltavat pappeuden mahdollisuudet ja sen, millainen siunaus se on. Mitä enemmän opimme siitä, mitä pappeuden saaminen merkitsee, ja ymmärrämme sen toimintaa, sitä enemmän arvostamme Herran meille antamia siunauksia.
John Taylor julisti kerran:
”– – Vastaan lyhyesti, että [pappeus] on Jumalan hallinto niin maan päällä kuin taivaissakin, sillä sillä voimalla, valtuudella tai periaatteella hallitaan kaikkia asioita maan päällä ja taivaissa, ja sillä voimalla kaikki pidetään voimassa. Se hallitsee kaikkea ja se johtaa kaikkea, se pitää yllä kaikkea ja se on yhteydessä kaikkeen, mikä on Jumalasta ja mikä on totta.
Se on Jumalan älyille taivaissa ja ihmisille maan päällä suoma voima, ja kun me saavumme Jumalan selestiseen valtakuntaan, me huomaamme siellä vallitsevan mitä täydellisimmän järjestyksen ja sopusoinnun, koska siellä toteutetaan täydellistä mallia, täydellisintä hallitusmuotoa, ja milloin ja missä tahansa niitä periaatteita on kehitetty maan päällä, niin siinä määrin kuin ne ovat levinneet ja niiden mukaan on toimittu, aivan samassa määrin ne ovat tuottaneet siunauksia ja pelastuksen ihmissuvulle. Ja kun Jumalan hallinto omaksutaan laajemmin, ja kun Jeesuksen rukoukseen, jonka Hän opetti opetuslapsilleen, vastataan, ja Jumalan valtakunta tulee maan päälle ja Hänen tahtonsa tapahtuu täällä niin kuin taivaassa, niin silloin, ja vasta silloin, vallitsee yleismaailmallinen rakkaus, rauha, sopusointu ja yhteisymmärrys.”3
Herra antoi meille näyn siitä, mitä pappeus voi olla, ohjatessaan apostoleitaan, joiden oli määrä jatkaa työtä Hänen kuolemansa jälkeen. Hän julisti heille: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte.”4
Yksi siunaus pappeuden saamisesta on se, että saa mahdollisuuden kuulua koorumiin. Pappeuskoorumi koostuu tietystä ryhmästä miehiä, joilla on sama pappeuden virka ja joka on järjestetty edistämään tehokkaasti Jumalan valtakuntaa.
Presidentti Stephen L. Richards antoi meille kerran kolmiosaisen määritelmän pappeuskoorumista. Hän sanoi, että pappeuskoorumi on kolme asiaa: ”ensiksi luokka, toiseksi veljeskunta ja kolmanneksi palveluyksikkö”.5
Minulle opetettiin monta vuotta sitten, kuinka koorumi näissä kolmessa suhteessa toimii, kun osallistuin ylipappien ryhmän kokoukseen pienellä paikkakunnalla eteläisessä Wyomingissa. Sen viikon oppiaihe käsitteli syyttömäksi julistamista ja pyhittämistä. Oppiaiheen alettua oli ilmeistä, että opettaja oli valmistautunut hyvin opettamaan veljiään. Sitten kysymys herätti vastauksen, joka muutti koko oppiaiheen suunnan. Vastauksena kysymykseen eräs veli huomautti: ”Olen kuunnellut hyvin kiinnostuneena oppiaiheen aineistoa. Mieleeni on tullut ajatus, että unohdamme pian esitetyt tiedot, ellemme löydä keinoa soveltaa esitettyä aineistoa käytäntöön omassa arkielämässämme.” Sitten hän jatkoi ehdottamalla toimintasuunnitelmaa.
Eräs paikkakuntalainen oli kuollut edellisenä iltana. Hänen vaimonsa oli kirkon jäsen, mutta mies ei ollut ollut. Ylipappi oli käynyt lesken luona esittämässä surunvalittelut. Lähtiessään käynnin jälkeen kotiin hän katseli kuolleen veljen kaunista maatilaa. Mies oli uhrannut hyvin paljon elämästään ja työstään sen rakentamiseen. Sinimailanen oli valmista leikattavaksi; vilja olisi pian korjuuvalmista. Kuinka tämä sisarparka selviäisi äkillisistä ongelmista, jotka nyt lankesivat hänelle? Hän tarvitsisi aikaa järjestää elämänsä niin, että voisi huolehtia uusista tehtävistään.
Sitten veli ehdotti ryhmälle, että he soveltaisivat käytäntöön heille juuri opetettua periaatetta työskentelemällä yhdessä lesken kanssa niin, että maatila toimisi siihen asti, kunnes leski ja hänen perheensä löytäisivät pysyvämmän ratkaisun. Kokouksen loppuosa kului siihen, että sovittiin toimenpiteistä lesken auttamiseksi.
Kun lähdimme luokasta, veljien keskuudessa oli hyvä tunne. Kuulin erään heistä huomauttavan huoneesta lähtiessään: ”Tämä projekti on juuri sitä, mitä me ryhmänä tarvitsimme toimiaksemme taas yhdessä.” Oppiaihe oli opetettu, veljeyttä oli vahvistettu, palveluprojektista oli sovittu jonkun apua tarvitsevan auttamiseksi.
Nämä periaatteet, joita meitä opetetaan käyttämään koorumin toiminnassa, eivät sovellu vain koorumiin, vaan samat periaatteet soveltuvat pappeuden johtajuuteen kodissa. Meille on annettu jumalallinen käsky kasvattaa lapsemme ”valossa ja totuudessa”.6 Elleivät isät kasvata lapsiaan valossa ja totuudessa, niin Herra on tyytymätön heihin. Sanoma on tämä:
”Mutta totisesti minä sanon sinulle, palvelijani – – että sinä olet pysynyt tämän tuomion alaisena;
et ole opettanut lapsillesi valoa ja totuutta käskyjen mukaan; ja tuolla Pahalla on yhä vielä valtaa sinuun, ja tämä on sinun ahdistuksesi syy.
Ja nyt, käskyn minä annan sinulle: Jos tahdot päästä vapaaksi, sinun tulee saattaa järjestykseen oma kotisi, sillä kodissasi on paljon sellaista, mikä ei ole oikein.”7
Kirkon on pysyttävä perhekeskeisenä. Meidän on opetettava, miten tärkeää on kasvattaa peräkkäisiä sukupolvia kirkon jäseniä, jotka ovat solmineet temppeliavioliiton ja ovat uskollisia. Meidän on opetettava perusoppeja ja ymmärrettävä, miten henkilökohtainen hengellinen kasvu ja perheen hengellinen kasvu liittyvät yhteen. Meidän on tehtävä lopputulos selväksi kutsumalla jäseniä tulemaan Kristuksen luo ja kestämään loppuun asti.
Miehelle ja naiselle annettuja ensimmäisiä ohjeita oli tämä: ”Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa; ja he tulevat yhdeksi lihaksi.”8
Jumalallisessa suunnitelmassaan Jumala sääti avioliiton toteuttamaan Hänen organisatorisen perusyksikkönsä – perheen. Yksi ensimmäisistä Hänen Aadamille ja Eevalle opettamistaan periaatteista oli luoda toimiva suhde. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan:
”Ja Aadam ja Eeva, hänen vaimonsa, huusivat avuksi Herran nimeä, ja he kuulivat Herran äänen Eedenin puutarhasta päin puhuvan heille, mutta he eivät nähneet häntä, sillä heidät oli suljettu pois hänen edestänsä.
Ja hän antoi heille käskyjä, että heidän oli palveltava Herraa, Jumalaansa, ja uhrattava katraidensa esikoiset uhriksi Herralle. Ja Aadam oli kuuliainen Herran käskyille.”9
Sitten Herra neuvoi ensimmäisiä maanpäällisiä vanhempiamme opettamaan lapsilleen kuuliaisuutta Hänen laeilleen ja ”Aadam ja Eeva siunasivat Jumalan nimeä, ja he ilmoittivat kaikki asiat pojillensa ja tyttärillensä”.10
Presidentti Spencer W. Kimball on opettanut meille perheen iankaikkista luonnetta:
”Resepti on yksinkertainen ja aineksia on vähän, vaikkakin jokaiseen näistä aineksista sisältyy hyvin monia asioita.
Ensiksikin, avioliittoon täytyy suhtautua oikein. Henkilön täytyy yrittää valita puoliso, joka on mahdollisimman lähellä täydellistä kaikissa heille tärkeissä asioissa. Ja sen jälkeen näiden kahden osapuolen tulee astua temppelin alttarin ääreen ymmärtäen, että heidän on tehtävä lujasti työtä, jotta heidän yhteiselonsa onnistuisi.
Toiseksi, avioliitossa täytyy olla paljon epäitsekkyyttä ja itsensä unohtamista, ja perhe-elämä ja perheen hyvinvointi pitää asettaa kaiken edelle, myös omien itsekkäiden tarpeiden edelle.
Kolmanneksi, avioliitossa täytyy jatkaa seurustelua alati sekä osoittaa hellyyttä, ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta, jotta rakkaus pysyisi elävänä ja kasvaisi.
Neljänneksi, aviopuolisoiden täytyy elää täysin Herran käskyjen mukaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin määrittelemällä tavalla.”11
Kodin tulee olla ankkuri, turvasatama, suojapaikka, onnellinen paikka, jossa perhe asuu yhdessä, paikka, jossa lapsia rakastetaan. Kodissa vanhempien tulee opettaa lapsilleen elämän suuret opetukset. Kodin tulee olla ihmisen maanpäällisten kokemusten keskus, jossa on sopivassa suhteessa rakkautta ja keskinäistä kunnioitusta.
Toiseksi, iankaikkisen aviokumppanuuden jälkeen kaikkein tärkeintä on olla maanpäällinen isä tai äiti. Isien ja äitien on mietittävä roolejaan tätä suurta vastuuta hoitaessaan. Omat lapseni antoivat minulle suuren opetuksen monia vuosia sitten. Perheemme oli muuttanut Kaliforniasta New Yorkiin, koska olin saanut työpaikan uudessa yrityksessä. Me aloimme etsiä uutta kotia tutkimalla lähinnä kaupunkia olevia lähiöitä. Vähitellen siirryimme kuitenkin kauemmas kaupungista etsimään kotia seudulta, joka sopisi tarpeisiimme. Löysimme kauniin kodin jonkin matkan päässä New York Citystä. Se oli yksikerroksinen talo tiheässä, ihastuttavassa metsikössä Connecticutissa. Lopullinen testi ennen talon ostamista oli se, että matkustaisin lähijunalla New Yorkiin saadakseni selville, kuinka kauan matka kestäisi. Tein matkan ja palasin siltä aika masentuneena. Matka kesti puolitoista tuntia suuntaansa. Kävelin motellihuoneeseemme, jossa perheemme odotti minua, ja esitin lapsilleni vaihtoehdot.
”Saatte joko tämän talon tai isän”, sanoin. Suureksi yllätyksekseni he vastasivat: ”Me otamme talon. Et sinä muutenkaan ole juuri kotona.” Olin murtunut. Se, mitä lapseni minulle sanoivat, oli totta. Minun oli tehtävä nopeasti parannus. Lapseni tarvitsivat isän, joka olisi enemmän kotona. Lopulta päädyimme kompromissiin ja ostimme talon lähempää kaupunkia, jolloin matkatkin olivat paljon lyhyemmät. Muutin työtapojani, niin että minulla oli enemmän aikaa olla perheeni kanssa.
Kautta aikojen Herra on käskenyt kansaansa opettamaan lapsilleen totuutta ja vanhurskautta. Me kehotamme teitä kokoamaan perheenne ympärillenne perherukoukseen, tutkimaan evankeliumia, tekemään työtä ja toimimaan yhdessä. Me kehotamme teitä neuvottelemaan perheenne jäsenten kanssa ja kannustamaan heitä osallistumaan tärkeisiin päätöksiin kuten perheen toiminnan suunnittelemiseen.
Presidentti Brigham Young opetti: ”Pappeus – – on täydellinen hallintojärjestelmä ja -menetelmä, ja vain se voi vapauttaa ihmissuvun kaikesta siitä pahasta, joka nyt vaivaa sen jäseniä, ja voi taata heille onnen ja autuuden tämän jälkeen.”12
Meille on annettu suuri pappeuden voima. Se siunaa meitä yksilöllisesti ja tarjoaa siunauksia perheellemme; se siunaa koorumeita, joihin kuulumme; se siunaa seurakuntia, joissa meidät kutsutaan palvelemaan; ja se siunaa jopa maailmaa, jossa elämme. Meidän on opittava noudattamaan vanhurskaasti niitä oppeja ja opetuksia, joita Herra on antanut meille Hänen pyhän pappeutensa haltijoina. Meille annetaan neuvo:
”Ja niin, jokainen oppikoon nyt velvollisuutensa ja toimimaan virassa, johon hänet on nimitetty, kaikessa uutteruudessa.
Sitä, joka on laiska, ei lueta arvolliseksi pysymään, ja sitä, joka ei opi velvollisuuttaan ja osoittautuu kunnottomaksi, ei lueta arvolliseksi pysymään.”13
Herra siunatkoon meitä Hänen kirkkonsa jäseninä, että me oivaltaisimme, millainen siunaus on, että pappeus on maan päällä ja että me voimme käyttää sitä perheemme ja koko ihmiskunnan hyväksi. Rukoilen nöyrästi, että kasvaisimme ymmärtämään suhteemme Jumalaan, iankaikkiseen Isäämme, ja pappeuteen, jonka Hän on meille antanut. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.