2007
Vuoresta irronnut kivi
edellinen seuraava


Vuoresta irronnut kivi

Herra täyttää lupaustaan, että Hänen evankeliuminsa on kuin vuoresta käden koskematta irronnut kivi.

Veljeni ja sisareni, elämme kiinnostavan ilmiön kera. Soololaulaja laulaa samaa laulua yhä uudelleen. Orkesteri toistaa samaa musiikkia. Mutta puhujan odotetaan keksivän jotakin uutta joka kerta, kun hän puhuu. Aion rikkoa tänä aamuna tuota perinnettä ja toistaa jossakin määrin sen, mitä olen sanonut toisessa tilanteessa.

Kirkosta on tullut yksi suuri perhe, joka on levittäytynyt ympäri maailman. Meitä on nyt yli 13 miljoonaa 176 kansakunnan ja territorion alueella. On tapahtumassa jotakin ihmeellistä ja suurenmoista. Herra täyttää lupaustaan, että Hänen evankeliuminsa on kuin vuoresta käden koskematta irronnut kivi, joka vierii eteenpäin ja täyttää koko maailman, kuten Daniel näki näyssä (ks. Dan. 2:31–45; OL 65:2). Suuri ihme on tapahtumassa aivan silmiemme edessä.

Vien teidät 184 vuotta taaksepäin vuoteen 1823. Kuukausi oli syyskuu, tarkalleen sanottuna syyskuun 21. ja 22. päivän välinen yö.

Joseph Smith -poika oli rukoillut sinä yönä ennen nukkumaanmenoa. Hän pyysi Herralta anteeksi kevytmielisyyttään. Sitten tapahtui jotakin ihmeellistä. Hän sanoo:

”Ollessani näin huutamassa avuksi Jumalaa havaitsin huoneeseeni ilmestyvän valon, joka voimistui voimistumistaan, kunnes huone oli valoisampi kuin keskipäivällä, kun samassa vuoteeni viereen ilmestyi persoona – –.

Hän kutsui minua nimeltä ja sanoi minulle olevansa Jumalan kasvojen edestä – – lähetetty sanansaattaja ja että hänen nimensä on Moroni, että Jumalalla oli minulle työ tehtäväksi ja että nimeäni tultaisiin mainitsemaan hyvällä ja pahalla kaikkien kansakuntien, sukujen ja kielten keskuudessa, eli että siitä puhuttaisiin sekä hyvää että pahaa kaikkien ihmisten keskuudessa.” (JS–H 30, 33.)

Poika on varmasti ollut aivan ihmeissään kuulemastaan. Hänet tunteneiden silmissä hän oli vain köyhä, oppimaton maalaispoika. Hänellä ei ollut varallisuutta. Hänen naapurinsa olivat yhtä köyhiä. Hänen vanhempansa olivat hädin tuskin omillaan toimeentulevia maanviljelijöitä. Paikkakunta, jolla he asuivat, oli maaseutua, eikä sitä juuri tunnettu. He olivat vain tavallisia ihmisiä, jotka yrittivät pysyä hengissä tekemällä ahkerasti töitä.

Ja silti Jumalan enkeli sanoi, että Josephin nimeä ”tultaisiin mainitsemaan hyvällä ja pahalla kaikkien kansakuntien, sukujen ja kielten keskuudessa”. Miten se voisi olla mahdollista? Tuo kuvaus sopii koko maailmaan.

Kun nyt katsomme taaksepäin kirkon perustamiseen 177 vuotta sitten, ihmettelemme sitä, mitä on jo tapahtunut. Kun kirkko perustettiin vuonna 1830, siinä oli vain kuusi jäsentä, vain kourallinen uskovia, jotka kaikki asuivat melko tuntemattomassa kylässä. Nykyään meistä on tullut Pohjois-Amerikassa neljänneksi tai viidenneksi suurin kirkkokunta, jolla on seurakuntia jokaisessa vähänkään merkittävämmässä kaupungissa. Siionin vaarnat kukoistavat nyt jokaisessa Yhdysvaltojen osavaltiossa, jokaisessa Kanadan provinssissa, jokaisessa Meksikon osavaltiossa, jokaisessa Keski-Amerikan valtiossa ja kautta Etelä-Amerikan.

Seurakuntia on kautta Brittein saarten ja Euroopan, missä tuhannet ovat vuosien varrella liittyneet kirkkoon. Tämä työ on ulottunut Baltian maihin ja edelleen Bulgariaan ja Albaniaan ja muille alueille siinä osassa maailmaa. Se ulottuu yli laajan Venäjän alueen. Se ulottuu Mongoliaan ja aina Aasian kansakuntiin ja Tyynenmeren saarille, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin sekä Intiaan ja Indonesiaan. Se kukoistaa monissa Afrikan maissa.

Yleiskonferenssimme lähetetään satelliitin välityksellä ja muilla keinoin 92 eri kielellä.

Ja tämä on vasta alku. Tämä työ kasvaa ja edistyy ja etenee edelleen kautta maailman. Sen täytyy tehdä niin, jos Moronin Josephille antaman lupauksen on määrä toteutua.

Tämä työ on ainutlaatuista ja ihmeellistä. Se on perusolemukseltaan erilaista kuin mikään muu tietämäni uskonnollisen opin kokonaisuus.

Ollessaan maan päällä Jeesus sanoi: ”Ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” (Joh. 17:3).

Ollessaan 14-vuotias Joseph sai tuossa loistavassa ensimmäisessä näyssä kokemuksen, joka poikkesi jokaisesta muusta kenenkään ihmisen muistiin merkitystä kokemuksesta. Minään muuna aikana, josta meillä on mitään muistiinpanoja, eivät Jumala, iankaikkinen Isämme, ja Hänen rakas Poikansa, ylösnoussut Herra, ole näyttäytyneet maan päällä yhdessä.

Kun Johannes kastoi Jeesuksen Jordanissa, kuultiin Jumalan ääni, mutta Häntä ei nähty. Kirkastusvuorella kuultiin jälleen Jumalan ääni, mutta Hänen ilmestymisestään ei ole mitään merkintää. Stefanos näki Herran Isän oikealla puolella, mutta He eivät puhuneet hänelle eivätkä antaneet hänelle ohjeita.

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ilmestyi nefiläisille läntisellä pallonpuoliskolla. Kaikkivaltiaan äänen kuultiin kolme kertaa esittelevän ylösnousseen Kristuksen, mutta Isä ei ilmestynyt.

Kuinka todella merkittävä olikaan tuo näky vuonna 1820, kun Joseph rukoili metsässä ja sekä Isä että Poika ilmestyivät siellä hänelle. Toinen heistä puhui hänelle kutsuen häntä nimeltä ja sanoi osoittaen toista: ”Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!” (JS–H 17, kursivointi poistettu.)

Mitään siihen verrattavaa ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut. Sitä alkaa ihmetellä, miksi oli niin tärkeää, että sekä Isä että Poika ilmestyivät. Luulen sen tapahtuneen siksi, että He aloittivat aikojen täyttymisen taloudenhoitokauden, evankeliumin viimeisen ja lopullisen taloudenhoitokauden, jolloin kaikkien aiempien taloudenhoitokausien osatekijät koottaisiin yhteen. Tämän oli määrä olla viimeinen luku pitkässä historiassa Jumalan kanssakäymisestä ihmisten kanssa maan päällä.

Vapahtajan kuoleman jälkeen Hänen perustamansa kirkko ajautui luopumukseen. Silloin täyttyivät Jesajan lausumat sanat: ”Maa muuttuu saastaiseksi jalkojen alla, sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain, rikkoneet käskyt, tehneet tyhjäksi ikuisen liiton” (Jes. 24:5).

Ymmärtäessään sen, miten tärkeää on tuntea Jumalan todellinen luonne, ihmiset ovat kovasti yrittäneet löytää keinon määritellä Hänet. Oppineet pappismiehet väittelivät toistensa kanssa. Kun Konstantinuksesta tuli kristitty 300-luvulla, hän kutsui kokoon oppineiden suuren pappeinkokouksen siinä toivossa, että he voisivat päästä yhteisymmärrykseen jumaluuden todellisesta luonteesta. He päätyivät vain erilaisten näkemysten kompromissiin. Tuloksena oli vuoden 325 Nikealainen uskontunnustus. Siitä ja sitä seuranneista uskontunnustuksista on tullut opin julistus jumaluuden luonteesta suurimmalle osalle kristikuntaa.

Olen lukenut ne lukuisia kertoja. En kykene ymmärtämään niitä. Arvelen, etteivät muutkaan kykene ymmärtämään niitä. Olen varma, että Herra myös tiesi, etteivät monet ymmärtäisi niitä. Ja niinpä vuonna 1820 tuossa vertaansa vailla olevassa näyssä Isä ja Poika ilmestyivät Joseph-pojalle. He puhuivat hänelle kuultavissa olevin sanoin, ja hän puhui Heille. He kykenivät näkemään. He kykenivät puhumaan. He kykenivät kuulemaan. He olivat omia persooniaan. He olivat ainetta. He eivät olleet kuvitteellisia olentoja. He olivat olentoja, joilla oli liharuumis. Ja tuosta kokemuksesta on peräisin ainutlaatuinen ja tosi ymmärryksemme jumaluuden luonteesta.

Ei ihme, että kirjoittaessaan vuonna 1842 uskonkappaleet Joseph lausui niistä ensimmäisessä: ”Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään Henkeen” (UK 1).

Kuten me kaikki hyvin tiedämme, sen jälkeen on ollut varsinainen pilvi todistajia, kuten Paavali profeetallisesti kuvasi (ks. Hepr. 12:1).

Ensiksi tuli Moroni levyjen kera, joista käännettiin Mormonin kirja. Miten tavaton ja merkittävä asia se olikaan. Josephin kertomus kultalevyistä oli mielikuvituksellinen. Siihen oli vaikea uskoa, ja se oli helppo kyseenalaistaa. Olisiko hän voinut kirjoittaa sen omin kyvyin? Tässä se on, veljeni ja sisareni, jokaisen nähtävänä, pideltävänä, luettavana. Jokainen yritys selittää sen alkuperäksi muu kuin minkä hän antoi, on sortunut omaan mahdottomuuteensa. Hän oli käynyt hyvin vähän koulua, ja silti hän sai hyvin lyhyessä ajassa aikaan käännöksen, joka on painetussa muodossa yli 500 sivua.

Paavali julistaa, että ”jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla” (2. Kor. 13:1).

Raamattu oli ollut olemassa vuosisatojen ajan. Se on kallisarvoinen ja suurenmoinen kirja. Nyt oli toinen todistus julistamassa Kristuksen jumalallisuutta. Mormonin kirja on tietämäni mukaan ainoa koskaan julkaistu kirja, joka sisältää lupauksen, että sille, joka lukee sen rukoillen ja kysyy siitä rukouksessa, ilmoitetaan Pyhän Hengen voimalla tieto siitä, että se on totta (ks. Moroni 10:4).

Sen jälkeen kun se painettiin ensimmäisen kerran maaseutupainossa Palmyrassa New Yorkin osavaltiossa, sitä on painettu yli 133 miljoonaa kappaletta. Se on käännetty 105 kielelle. Jokin aika sitten se nimettiin yhdeksi 20 vaikuttavimmasta kirjasta, joita Pohjois-Amerikassa on koskaan julkaistu.

Äskettäin yksi ensi painoksista myytiin 105 000 dollarin hintaan. Mutta halvinkin paperikantinen kirja on yhtä arvokas lukijalle, joka rakastaa sen kieltä ja sanomaa.

Kaikkien näiden vuosien ajan kriitikot ovat yrittäneet selittää sitä. He ovat puhuneet sitä vastaan. He ovat pilkanneet sitä. Se on kuitenkin kestänyt heitä kaikkia kauemmin, ja sen vaikutus on nykyään suurempi kuin minään aikana sen historiassa.

Tässä tapahtumien sarjassa oli seuraavana pappeuden palautus. Sen toivat ylösnousseet olennot, joilla oli se Vapahtajan ollessa maan päällä. Tämä tapahtui vuonna 1829, kun Joseph oli vain 23-vuotias.

Pappeuden saamisen jälkeen kirkko perustettiin 6. huhtikuuta 1830, kun Joseph oli tuskin 25-vuotias nuorukainen. Perustamistapa oli jälleen ainutlaatuinen ja erilainen kuin perinteisen kristillisyyden. Sen toiminnasta vastaa enimmäkseen maallikkopapisto. Sen nerous on vapaaehtoisessa palvelemisessa. Kun se on kasvanut ja levinnyt ulkomaille, tuhannet ja taas tuhannet uskolliset ja kyvykkäät miehet ovat johtaneet sen työtä.

Olen tänä päivänä ihmeissäni niistä ihmeellisistä asioista, joita Jumala ilmoitti nimittämälleen profeetalle, kun tämä oli vielä nuori ja laajalti tuntematon. Jopa noiden ilmoitusten kieli ylittää erittäin oppineenkin ihmisen kyvyt.

Tiedemiehet, jotka eivät ole meidän uskoamme eivätkä hyväksy poikkeuksellisia oppejamme, hämmästelevät tämän työn erinomaista etenemistä sen koskettaessa ihmisten sydäntä ympäri maailmaa. Olemme sen kaiken velkaa profeetta Josephille, näkijälle ja ilmoituksensaajalle, Herran Jeesuksen Kristuksen apostolille, joka asetettiin ennalta tulemaan esiin tässä sukupolvessa välineenä Kaikkivaltiaan käsissä palauttamaan maan päälle sen, mitä Vapahtaja opetti kulkiessaan Palestiinan teitä.

Teille tänä päivänä vahvistan todistukseni profeetta Josephin kutsumuksesta, hänen töistään ja siitä, että hän sinetöi todistuksensa verellään iankaikkisen totuuden marttyyrina. Jokainen teistä voi todistaa samasta asiasta. Teillä ja minulla on vastassamme koruton kysymys, hyväksymmekö totuuden ensimmäisestä näystä ja sen, mitä siitä seurasi. Sen totuudellisuuden varassa on tämän kirkon aitous. Jos se on totta, ja minä todistan, että se on, niin työ, jossa olemme mukana, on tärkeintä työtä maan päällä.

Jätän teille todistukseni näiden asioiden totuudesta ja rukoilen taivaan siunauksia päällenne. Avautukoot taivaan ikkunat ja vuotakoon yllenne siunauksia, kuten Herra on luvannut. Älkää koskaan unohtako, että tämä oli Hänen lupauksensa ja että Hänellä on voima ja kyky nähdä, että niin tapahtuu. Rukoilen niin jättäessäni teille siunaukseni ja ilmaistessani rakkauteni Lunastajamme Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.