2007
Minä vahvistan sinua, minä autan sinua
edellinen seuraava


Minä vahvistan sinua, minä autan sinua

Suurin apu, joka meillä on perheiden vahvistamisessa, on tieto Kristuksen opeista ja niiden noudattaminen.

Sisar Beck kysyi minulta useita kuukausia sitten, olisinko halukas puhumaan perheistä ja kertomaan jotakin kokemuksistani perheiden kanssa. Olen naimaton nainen, eikä minulla ole omia lapsia. Luulen sisar Beckin ajatelleen, että olen pätevä puhumaan perheistä, koska en ole koskaan tehnyt yhtään virhettä yhdenkään lapseni kanssa. Monikaan nainen ei voi väittää samaa.

Olen ammatiltani sosiaalityöntekijä, ja olen työskennellyt vuosien varrella monien perheiden kanssa – yleensä perheiden, joissa on vaikeuksia tai suuria haasteita. Olen nähnyt joitakin sydäntä särkeviä tilanteita, joissa lapset ovat kärsineet pahoin niin fyysisesti kuin emotionaalisesti. Olen nähnyt lapsia, jotka heidän vanhempansa ovat hylänneet tai unohtaneet päihteidenkäytön tai riippuvuuksien vuoksi. Olen nähnyt 18-vuotiaita, jotka ovat olleet sijaishoidossa ja ovat nyt oman onnensa nojassa täysin vailla rakastavan perheen tukea ja turvaa.

Onneksi useimmilla meistä ei ole kaltoin kohtelevaa tai laiminlyövää perhettä, mutta jokaisessa perheessä on jonkinlaisia haasteita – sairautta, kuolemaa, tottelemattomuutta, taloudellisia vaikeuksia ja niin edelleen.

Nämä ongelmat herättävät joitakin vakavasti otettavia kysymyksiä. Mitä perheille on tapahtumassa? Mikä erottaa vakaan perheen epävakaasta perheestä? Onko olemassa joitakin yksinkertaisia asioita, jotka auttavat perheitä? Ja kuka voi tuoda apua perheille?

Tänään haluan käsitellä lyhyesti näitä kysymyksiä ja esittää teille joitakin vuosien varrella tekemiäni huomioita siinä toivossa, että niistä on apua.

Mitä perheille on tapahtumassa?

Saatana paiskii ylitöitä päästäkseen käsiksi perheeseen. Hän kertoo meille, ettei avioliitto ole tärkeä, etteivät lapset tarvitse isää ja äitiä ja etteivät vahvat perheet ole tärkeitä. Hän kertoo meille, että moraaliarvot ovat vanhanaikaisia ja typeriä. Kun haasteita tulee, Saatana käskee meidän hylätä uskonkäsityksemme ja mukautua maailman tapoihin. Hän houkuttelee meitä maineella ja mammonalla ja kertoo meille, mistä löytyy helppo elämä. Hän käy käsiksi uskoomme Jumalaan ja yrittää lannistaa jopa vahvimmat ja rakastavimmat perheet. Saatana ilahtuu, kun me annamme periksi – vaikka vain vähän.

Mikä erottaa vakaan perheen epävakaasta perheestä?

Vakaan perheen jäsenet tietävät, keitä he ovat, minne he ovat menossa ja mitä he haluavat saavuttaa. Epävakaan perheen jäsenet eivät tiedä, keitä he ovat. Heillä ei ole suunnitelmaa, ei ankkuria eikä arvojen tai normien ydinjoukkoa ohjaamassa heidän suuntaansa.

Joidenkin epävakaiden perheiden vanhemmille opetettiin hyviä arvoja, mutta he ovat joutuneet huonoille teille alkoholin, huumeiden tai muiden riippuvuuksien vuoksi, jotka ovat vieneet heidän arvostelukykynsä ja heidän kykynsä tehdä oikeita päätöksiä. Vakaassa perheessä rakastavat vanhemmat opettavat esimerkillään eivätkä vain käske lastensa tehdä jotakin. He tekevät sitä lastensa kanssa ja näyttävät lapsilleen, kuinka asioita tehdään.

Onko olemassa joitakin yksinkertaisia asioita, jotka auttavat perheitä?

Muistakaa, että lapset ovat kallisarvoisia. He ovat Jumalan henkilapsia. Olen nähnyt ihmissielun sopeutumiskyvyn pilkahtavan esiin hetkinä, jolloin en voinut kuvitellakaan, miten lapsi pystyisi selviytymään.

Rakkaat sisaret, rakastakaa ja hoivatkaa lapsianne. Kertokaa heille, että rakastatte heitä. Kietokaa kätenne heidän ympärilleen. Sovelias kiintymyksen osoittaminen saa aikaan ihmeitä. Puhukaa kauniita sanoja. Osoittakaa heille esimerkillänne, kuinka tehdään työtä. Opettakaa heidät rukoilemaan. Presidentti James E. Faust on sanonut: ”Yhteinen perherukous on yhdistävä kokemus. Pienemmät lapset voivat oppia rukoilemaan, kun he kuulevat vanhempiensa ja vanhempien sisarustensa rukoilevan. – – Henkilökohtainen rukous ja perherukous ovat välttämättömiä ihmisen ja perheen onnelle.”1

Lukekaa lapsillenne. Lukekaa pyhiä kirjoituksia. Auttakaa heitä oppimaan, että pyhät kirjoitukset opastavat heitä koko heidän elämänsä ajan. Pitäkää heidän kanssaan perheiltoja. Antakaa heidän tietää, että perheen yhteinen aika on teille hyvin tärkeää.

Lapset suhtautuvat yleensä hyvin suopeasti vanhempiinsa ja hyväksyvät näiden tekemät virheet. Usein he antavat anteeksi, unohtavat ja siirtyvät eteenpäin paljon nopeammin kuin aikuiset. Älkää tunteko syyllisyyttä. Pyytäkää anteeksi, kun olette tehneet virheen. Etsikää lapsen anteeksiantoa. Muuttakaa tapanne ja siirtykää eteenpäin.

Muistakaa, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan paljon kärsivällisyyttä. Niin kallisarvoisia kuin lapset ovatkin, he voivat olla ärsyttäviä, raivostuttavia ja joskus jopa tuhmia. Vaatii valtavan määrän kärsivällisyyttä ja itsehillintää välttää tekemästä tai sanomasta sellaista, mitä myöhemmin kadumme. Joskus vanhempien on otettava ”aikalisä”, jotta he välttyisivät tekemästä vakavia virheitä. Usein kannattaa poistua hetkeksi huoneesta, kunnes saa taas tilanteen hallintaan.

Parempia neuvoja kuin ne, joita on perhejulistuksessa2, ei löydy mistään. Lukekaa sitä. Tutkikaa sitä. Ottakaa se perheenne tukipilariksi. Tehkää siitä useiden perheiltaoppiaiheiden aihe, niin ettei kenelläkään perheessä ole mitään väärinkäsityksiä siitä, kuinka perheenne toimii.

Kuka voi tuoda apua perheille?

Selvästikin vastuu lasten opettamisesta ja perheen vahvistamisesta on ensisijaisesti vanhemmilla. On kuitenkin monia muita, jotka voivat auttaa. Minulla on ihanat vanhemmat, mutta he eivät kasvattaneet minua yksin.

Olin tabernaakkelissa, kun presidentti Gordon B. Hinckley esitti ensimmäisen kerran perhejulistuksen yleisessä Apuyhdistyksen kokouksessa syyskuussa 1995. Se oli hieno tilaisuus. Tunsin sanoman tärkeyden. Huomasin myös ajattelevani: ”Se on hieno opas vanhemmille. Se on myös iso vastuu vanhemmille.” Ajattelin hetken, ettei se tosin koskenut paljonkaan minua, koska en ollut naimisissa eikä minulla ollut lapsia. Mutta lähes yhtä nopeasti ajattelin: ”Mutta koskeehan se minua. Olen perheenjäsen. Olen tytär, sisko, täti, serkku, veljen- ja sisarentytär ja lapsenlapsi. Minulla on velvollisuuksia – ja siunauksia – koska kuulun perheeseen. Vaikka olisin ainoa elossa oleva jäsen omassa perheessäni, olen silti Jumalan perheen jäsen, ja minulla on velvollisuus auttaa vahvistamaan muita perheitä.”

Vanhin Robert D. Hales on sanonut: ”Perheen vahvistaminen on pyhä velvollisuutemme vanhempina, lapsina, sukulaisina, johtajina, opettajina ja yksityisinä kirkon jäseninä.”3

Apuyhdistyksen sisarina me voimme auttaa toisiamme vahvistamaan perheitä. Meille annetaan tilaisuuksia palvella monissa tehtävissä. Olemme jatkuvasti yhteydessä lapsiin ja nuoriin, jotka tarvitsevat kenties juuri sitä, mitä me voimme antaa. Teillä vanhemmilla sisarilla on paljon hyviä neuvoja ja kokemusta jaettavaksi nuorempien äitien kanssa. Joskus joku Nuorten Naisten johtaja tai Alkeisyhdistyksen opettaja sanoo tai tekee juuri sitä, mitä tarvitaan vahvistamaan sitä, mitä isä tai äiti yrittää opettaa. Emmekä ilmeisestikään tarvitse mitään erityistä tehtävää auttaaksemme ystävää tai naapuria.

Suurin apu, joka meillä on perheiden vahvistamisessa, on tieto Kristuksen opeista ja niiden noudattaminen sekä luottamus siihen, että Hän auttaa meitä. Niinpä työskennellessäni perheiden kanssa, joilla on ongelmia, olen usein huomannut toivovani, että nämä perheet tuntisivat Vapahtajan ja opettaisivat lapsilleen Jeesuksen Kristuksen oppeja.

”Ja katso, hän on kärsivä koetuksia ja ruumiin tuskaa, nälkää, janoa ja uupumusta, jopa enemmän kuin ihminen voi kärsiä kuolematta.”4

Kristus on kärsinyt kaiken, mitä ikinä voisimme kuvitella. Hän tietää, miltä meistä tuntuu. Hän ymmärtää. Hän auttaa.

Pyhät kirjoitukset ovat täynnä esimerkkejä siitä, kuinka Kristus on auttanut ja auttaa. Muutamia lempikohdistani ovat:

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”5

”Jokainen, joka panee turvansa Jumalaan, saa vahvistusta koettelemuksissaan ja vastoinkäymisissään ja ahdingoissaan, ja hänet ylennetään viimeisenä päivänä.”6

”Ole nöyrä, niin Herra, sinun Jumalasi, johdattaa sinua kädestä ja antaa sinulle vastauksen rukouksiisi.”7

”Niin usein kuin olet kysynyt, olet saanut opetusta minun Hengeltäni.”8

”Pidä uskollisesti ja tunnollisesti Jumalan käskyt, niin minä ympäröin sinut rakkauteni käsivarsilla.”9

Presidentti Hinckley on sanonut: ”On ehdottoman tärkeää, ettette laiminlyö perhettänne. Teillä ei ole mitään sen kallisarvoisempaa. – – Loppujen lopuksi juuri tämän perhesuhteen me viemme mukanamme tuonpuoleiseen.”10

Muistakaa Vapahtajamme suuri rakkaus. Hän sanoi kohdassa Jes. 41:10: ”Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi – minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua.” Sitten jakeessa 13 Hän sanoo uudelleen: ”Minä autan sinua.” Ja jälleen kerran jakeessa 14 Hän sanoo: ”Minä autan sinua.”

Uskokaa Vapahtajaa. Hän auttaa meitä. Hän rakastaa meitä. Hän haluaa, että me olemme onnellisia.

Todistan, että Herramme ja Vapahtajamme elää. Todistan, että Hän auttaa meitä. Hän on auttanut minua monet kerrat, ja Hän auttaa teitä. Minä tiedän sen. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. ”Perhettä kohtaavat haasteet”, Maailmanlaajuinen johtajien koulutuskokous, 10. tammikuuta 2004, s. 2.

  2. Ks. Liahona, lokakuu 2004, s. 49.

  3. ”Perheen vahvistaminen – pyhä velvollisuutemme”, Liahona, heinäkuu 1999, s. 37.

  4. Moosia 3:7.

  5. Matt. 11:28.

  6. Alma 36:3.

  7. OL 112:10.

  8. OL 6:14.

  9. OL 6:20.

  10. ”Iloa palvelemisen etuoikeudesta”, Maailmanlaajuinen johtajien koulutuskokous, 21. kesäkuuta 2003, s. 22.