Riman nostaminen
Olkaa varmoja siitä, että suoriudutte vaivatta lähetystyöpalvelun vähimmäisvaatimuksista ja nostatte jatkuvasti rimaa.
Viime kuussa minulla oli etuoikeus saada tehtäväksi osallistua lähetysjohtajien seminaariin Pohjois-Amerikan läntisellä vyöhykkeellä. Läsnä olevien lähetysjohtajien joukossa oli poikani Lee. Hänet oli kutsuttu palvelemaan ennen kuin vuoden kestänyt tehtäväni Euroopan keskisen vyöhykkeen johtokunnassa oli päättynyt. Kolme vuotta oli kulunut siitä, kun olin viettänyt aikaa poikani kanssa lukuun ottamatta muutamaa lyhyttä käyntiä ollessani läpikulkumatkalla hänen alueellaan muissa tehtävissä.
Kaikkien lähetysjohtajien ja heidän vaimojensa kanssa pidetyn tutustumispäivällisen jälkeen Lee ja minä menimme vaimoinemme hotellihuoneeseeni juttelemaan. Keskustelumme keskittyi tietystikin lähetystyöhön. Lee selitti, mitä hänen lähetyssaarnaajilleen oli tapahtunut sen jälkeen kun presidentti Hinckley pyysi meitä nostamaan vaatimusten rimaa lähetystyöpalvelussa. Hän kertoi, että lähetyskentälle saapuvat lähetyssaarnaajat olivat selvästi entistä paremmin valmistautuneita. Keskustelu johti meidät muistelemaan erästä kokemusta, joka Leellä ja minulla oli, kun hän oli lukiossa.
Lee kuului lukionsa yleisurheilujoukkueeseen – hän kilpaili sekä pikajuoksussa että korkeushypyssä. Vuoden 1968 kesäolympialaisissa, jotka pidettiin Méxicossa, maailma ihastui jokseenkin tuntemattomaan korkeushyppääjään Dick Fosburyyn. Hän oli kokeillut uutta korkeushyppytekniikkaa, jossa juostiin viistosti rimaa kohden, sitten kaarrettiin ja hypättiin takaperin riman yli. Sitä alettiin nimittää Fosburyn flopiksi.
Monien muiden tavoin Lee kiinnostui tästä uudesta tekniikasta, mutta hänellä ei ollut paikkaa sen harjoittelemiseen ennen uuden kouluvuoden alkua. Kun tulin eräänä iltana kotiin, löysin hänet harjoittelemasta Fosburyn floppia kellarikerroksestamme. Hän oli pystyttänyt tuoleja pinoamalla kaksi tilapäistä telinettä, ja hän hyppäsi tuolien päälle asetetun luudanvarren yli käyttäen sohvaa alastulopehmusteena. Ymmärsin aivan selvästi, ettei sohva kestäisi sellaista käsittelyä, joten tein lopun hänen korkeushypystään sisätiloissa. Pyysin hänet sen sijaan mukaani urheiluvälinekauppaan, mistä ostimme vaahtomuovipehmusteita alastuloalustaksi ja korkeushyppytelineet, niin että hän pystyi siirtämään harrastuksensa ulos.
Kokeiltuaan Fosburyn floppia Lee päätti palata takaisin läntiseen kierähdystekniikkaan, jota oli käyttänyt aiemmin. Siitä huolimatta hän harjoitteli kesän lopusta syksyyn asti korkeushyppyä takapihallamme tuntikausia.
Eräänä iltana, kun saavuin töistä kotiin, huomasin Leen harjoittelevan korkeushyppyä. Kysyin: ”Millä korkeudella rima on?”
Hän sanoi: ”174 sentissä.”
”Miksi sillä korkeudella?”
Hän vastasi: ”Se korkeus on ylitettävä, jotta pääsee osavaltion yleisurheilukisoihin.”
”Kuinka sujuu?” kysyin.
”Pääsen yli joka kerta. En ole pudottanut kertaakaan.”
Vastasin: ”Nostetaan rimaa ja katsotaan, kuinka hyvin selviät sitten.”
Hän vastasi: ”Silloin ehkä pudotan.”
Kysyin: ”Jos et nosta rimaa, kuinka voit koskaan saada selville mahdollisuutesi?”
Niinpä aloimme nostaa rimaa 179 senttimetriin, sitten 183:een ja niin edelleen, kun hän yritti parantaa. Leestä tuli parempi korkeushyppääjä, koska hän ei tyytynyt pelkästään karsintarajan ylittämiseen. Hän oppi, että vaikka se saattoikin tarkoittaa pudottamista, hän halusi edelleen nostaa rimaa tullakseen niin hyväksi korkeushyppääjäksi kuin pystyi.
Tämän poikani kanssa kokemani tapauksen muisteleminen toi mieleeni vanhin M. Russell Ballardin lokakuun 2002 yleiskonferenssin pappeuskokouksessa pitämän puheen, jossa hän antoi kirkon nuorille miehille haasteen tulla suurenmoisimmaksi lähetyssaarnaajien sukupolveksi. Hän ilmoitti, että rimaa, lähetystyöpalvelun vähimmäisvaatimuksia, oli nostettu. Hän opasti Aaronin pappeuden nuoria miehiä valmistautumaan tarmokkaammin saavuttaakseen nämä uudet ja korkeammat vähimmäisvaatimukset. Hän antoi ohjeita myös isille, ja vaarnanjohtajille nuorten miesten auttamiseksi valmistautumaan kokoaikaiseen lähetystyöpalveluun. (Ks. ”Suurenmoisin lähetyssaarnaajien sukupolvi, Liahona, marraskuu 2002, s. 46.)
Päätössanoissaan tuossa samassa pappeuskokouksessa presidentti Hinckley lausui ajatuksensa vanhin Ballardin puheesta. Hän sanoi: ”Vanhin Ballard on puhunut teille lähetyssaarnaajista. Haluan vahvistaa sen, mitä hän on sanonut. Toivon, että nuoret miehemme ja nuoret naisemme nousevat vastaamaan hänen asettamaansa haasteeseen. Meidän on korotettava kelvollisuuden ja vaatimusten tasoa, jota edellytetään niiltä, jotka menevät maailmaan Herran Jeesuksen Kristuksen lähettiläinä.” (”Pappeudenhaltijoille”, Liahona, lokakuu 2002, s. 57.)
Pian sen jälkeen ensimmäinen presidenttikunta antoi 11. joulukuuta 2002 päivätyssä kirjeessä ohjeita kirkon johtajille kokoaikaisen lähetystyöpalvelun kelvollisuusvaatimuksista. Ohjeissa sanottiin: ”Kokoaikainen lähetystyö on niiden etuoikeus, jotka kirkon presidentti on innoitettuna kutsunut tähän tehtävään. Piispoilla ja vaarnanjohtajilla on vakava velvollisuus suosittaa kelvollisia, soveliaita jäseniä, jotka ovat hengellisesti, fyysisesti ja emotionaalisesti valmistautuneita tähän pyhään palvelutyöhön, ja joita voidaan varauksetta suositella. Niillä, jotka eivät kykene vastaamaan kokoaikaisen lähetystyön fyysisiin, henkisiin ja emotionaalisiin vaatimuksiin, on hyväksyttävä este, eikä heitä pidä suosittaa. Heidät voidaan kutsua palvelemaan muissa palkitsevissa tehtävissä.”
Kirkon johtajat nostivat rimaa, ja nykyisin lähetystyössä palvelemisen vähimmäisvaatimuksena on ehdoton moraalinen kelvollisuus, fyysinen terveys ja voima, henkinen, sosiaalinen ja emotionaalinen kehitys. Jokaisessa korkeushyppykilpailussa on aloituskorkeus, josta kilpailu aloitetaan. Korkeushyppääjä ei voi pyytää, että saisi aloittaa pienemmästä korkeudesta. Samalla tavalla teidän ei pitäisi odottaa, että vaatimuksia madalletaan, jotta teidän olisi mahdollista palvella lähetystyössä. Jos haluatte olla lähetyssaarnaajia, teidän täytyy kyetä suoriutumaan vähimmäisvaatimuksista.
Mutta kun yllätte näihin vähimmäisvaatimuksiin, eikö teidän pitäisi edelleen yrittää nostaa rimaa? Kysyn teiltä saman kysymyksen, jonka esitin pojalleni monia vuosia sitten: ”Jos et nosta rimaa, kuinka voit koskaan saada selville mahdollisuutesi?” Haasteeni teille on käsittää, että on olemassa vähimmäisvaatimus – ja teidän on yllettävä siihen palvellaksenne kokoaikaisina lähetyssaarnaajina – mutta älkää lopettako siihen. Suurenmoisin lähetyssaarnaajien sukupolvi ei yllä täysiin mahdollisuuksiinsa, ellei se edelleen nosta rimaa.
Saanen antaa joitakin ehdotuksia, mitä kukin teistä voi tehdä nostaakseen rimaa vielä korkeammalle, kun valmistaudutte palvelemaan lähetystyössä.
Kokoaikaisen lähetystyöpalvelun fyysinen vähimmäisvaatimus koskee tulevan lähetyssaarnaajan fyysistä terveyttä ja voimaa. Esimerkiksi yksi niistä kysymyksistä, jotka lähetyssaarnaajasuosituslomakkeissa esitetään, on, pystyttekö tekemään työtä 12–15 tuntia päivässä, kävelemään 10–13 km päivässä, ajamaan polkupyörällä 15–25 km päivässä ja nousemaan portaita päivittäin. Lähetystyö on vaativaa, ja kokoaikaisten lähetyssaarnaajien täytyy olla hyvässä fyysisessä kunnossa voidakseen palvella. Riman nostaminen korkeammalle fyysiselle tasolle voisi tarkoittaa parempaa fyysistä kuntoa.
Se voisi tarkoittaa myös ulkoasun kohentamista. Lähetyssaarnaajan odotetaan pukeutuvan tietyllä tavalla, joka antaa siistin vaikutelman, johon kuuluvat sovelias hiusmalli, ajettu parta, puhdas, valkoinen paita, solmio ja prässätty puku – aina kiiltäviin kenkiin asti. Alkakaa valmistautua kokoaikaiseen lähetystyöhön nyt omaksumalla kokoaikaisen lähetyssaarnaajan ulkonäkö.
Nostakaa rimaa korkeammalle henkisessä valmistautumisessanne. Ottakaa koulunkäynti vakavasti. On tärkeää, että osaatte lukea, puhua ja kirjoittaa älykkäästi. Laajentakaa tietämystänne teitä ympäröivästä maailmasta lukemalla hyviä kirjoja. Oppikaa opiskelemaan. Soveltakaa sitten kehittyneitä opiskelutaitojanne käytäntöön oppiaksenne Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Lukekaa jatkuvasti ja säännöllisesti Mormonin kirjaa.
Älkää jättäkö käyttämättä mahdollisuutta osallistua seminaari- ja instituuttiluokkiin. Ottakaa osaa näihin suurenmoisiin uskonnollisen kasvatuksen tilaisuuksiin ja hyötykää niin paljon kuin voitte pyhistä kirjoituksista, joita niissä opetetaan. Ne auttavat teitä esittämään palautetun evankeliumin sanoman niille, jotka teillä on tilaisuus tavata. Opiskelkaa opasta Saarnatkaa minun evankeliumiani tähdentäen kappaleessa 3 opetettuja perusoppeja. Joka kerta kun teitä pyydetään pitämään puhe kirkossa tai opettamaan perheiltaoppiaihe, keskittykää näihin perusoppeihin.
Herra sanoo meille Opissa ja liitoissa 11:21: ”Älä pyri julistamaan minun sanaani, vaan pyri ensiksi saamaan minun sanani, niin silloin kielesi kirpoaa; silloin, jos tahdot, sinä saat minun Henkeni ja minun sanani, niin, Jumalan voiman saada ihmiset vakuuttuneiksi.” Lähetystyötä edeltävä aika on ihanteellista aikaa asettaa rima korkeammalle, kun valmistatte mieltänne omaksumalla Jeesuksen Kristuksen evankeliumin valoa ja totuutta.
Teidän täytyy käsittää, että lähetystyöpalvelu on emotionaalisesti vaativaa. Teidän tukiverkkonne etääntyy teistä, kun lähdette kotoa ja menette ulos maailmaan. Monet niistä tavoista, joita käytätte nykyisin selviytyäksenne tunneperäisestä stressistä – kuten oleileminen ystävien kanssa, vetäytyminen omiin oloihin, videopelien pelaaminen tai musiikin kuuntelu – eivät ole lähetyssaarnaajien käyttäytymisnormien mukaisia. Tulee päiviä, jolloin kohtaatte torjuntaa ja pettymyksiä. Oppikaa nyt huomaamaan emotionaaliset vajavuutenne ja kontrolloimaan tunteitanne sellaisissa tilanteissa, joita kohtaatte lähetyssaarnaajina. Kun teette näin, nostatte rimaa korkeammalle ja käytännöllisesti katsoen vahvistatte itseänne lähetystyöpalvelunne aikana tulevia emotionaalisia haasteita varten.
Vaikka presidentti Hinckley ei maininnut tätä, tulevien lähetyssaarnaajien täytyy olla valmistautuneita myös sosiaalisissa taidoissa, joita tarvitaan lähetystyössä palvellessa. Nuoret eristäytyvät yhä enemmän muista pelaamalla videopelejä, käyttämällä kuulokkeita ja pitämällä yhteyttä muihin matkapuhelimen, sähköpostin, tekstiviestien jne. välityksellä henkilökohtaisen kanssakäymisen sijasta. Suuri osa lähetyssaarnaajan työstä käsittää yhteydenpitoa ihmisten kanssa kasvokkain, ja ellette nosta rimaa korkeammalle sosiaalisten taitojenne kehittämisessä, tulette huomaamaan, että olette valmistautuneet puutteellisesti. Saanen tehdä yksinkertaisen ehdotuksen: hankkikaa työ, jossa joudutte tekemisiin ihmisten kanssa. Asettakaa motivaation lisäämiseksi tavoite ansaita osa-aika- tai kokopäivätyöstänne riittävästi rahaa maksaaksenne ainakin huomattavan osan lähetystyöstänne. Lupaan suuria siunauksia – sosiaalisia, fyysisiä, henkisiä, emotionaalisia ja hengellisiä siunauksia – jokaiselle nuorelle miehelle, joka maksaa huomattavan osan lähetystyöstään.
Henkilökohtainen kelvollisuus on hengellinen vähimmäisvaatimus lähetystyössä palvelemiselle. Tämä tarkoittaa sitä, että olette kaikin tavoin kelvollisia solmimaan pyhiä liittoja temppelissä ja pitämään ne. Älkää evätkö itseltänne niitä siunauksia, jotka suodaan niille, jotka palvelevat tässä hyvin erityisessä kutsumuksessa, syyllistymällä synteihin, jotka tekevät teidät kelvottomiksi palvelemaan.
Pyydän teitä huomaamaan, että vaikka opetuksenne lähetyssaarnaajana saattaa olla vakuuttavaa, ainoastaan Henki käännyttää. Julkaisu Saarnatkaa minun evankeliumiani antaa hyvän kuvauksen siitä, mistä lähetystyössä oikein on kysymys. Siinä sanotaan: ”Jeesuksen Kristuksen valtuutettuna edustajana voit opettaa ihmisille voimalla ja valtuudella, että ’lunastus tulee pyhässä Messiaassa ja hänen kauttansa’ ja ettei kukaan ’voi asua Jumalan edessä muuten kuin pyhän Messiaan ansioiden ja laupeuden ja armon kautta’ (2. Nefi 2:6, 8)” (Saarnatkaa minun evankeliumiani, 2004, s. 2).
Muistutamme teitä siitä, että missä paljon on annettu, paljon vaaditaan. Esitämme jälleen kaikille hengellisesti, fyysisesti ja emotionaalisesti kelvollisille nuorille miehille kutsun astua esiin valmistautuneina tulemaan Jeesuksen Kristuksen kirkon lähetyssaarnaajiksi. Olkaa varmoja siitä, että suoriudutte vaivatta lähetystyöpalvelun vähimmäisvaatimuksista ja nostatte jatkuvasti rimaa. Valmistautukaa olemaan tehokkaampia tässä suurenmoisessa kutsumuksessa.
Siunatkoon Jumala teitä niin, että tämä on halunne, kun lähdette tästä yleiskonferenssin pappeuskokouksesta ja alatte nyt valmistautua loistavaan palveluun, joka on edessänne Herran Jeesuksen Kristuksen lähetyssaarnaajina. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.