2007
Särkynyt sydän ja murtunut mieli
edellinen seuraava


Särkynyt sydän ja murtunut mieli

Ne, joilla on särkynyt sydän ja murtunut mieli, ovat halukkaita tekemään kaiken ja mitä tahansa, mitä Jumala heiltä pyytääkin.

Kuinka rakastankaan vanhin Joseph B. Wirthliniä! Runoilija Rudyard Kipling kirjoitti seuraavat sanat vuonna 1897 – varoituksen ylpeydestä Brittiläiselle imperiumille:

Vaimentuu riemu väen uskollisen,

on poissa päälliköt ja kuninkaat.

Vain yksi Sinulle on otollinen:

Sydämet, joilta katumuksen uhrin saat.

(”Päätöshymni”, Valkoisen miehen taakka, suom. Antero Manninen, 1976, s. 127.)

Kun Kipling ilmaisi katumuksen uhrin antavan sydämen olevan otollinen, hänellä oli kenties mielessään kuningas Daavidin sanat psalmissa 51: ”Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää” (jae 19). Daavidin sanat osoittavat, että jo Vanhan testamentin aikoina Herran kansa ymmärsi, että heidän täytyy antaa sydämensä Jumalalle, että polttouhrit yksin eivät olleet riittäviä.

Mooseksen taloudenhoitokauden aikana vaaditut uhrit viittasivat vertauskuvallisesti Messiaan sovitusuhriin – Hänen, joka yksin voisi saattaa syntisen ihmisen sovintoon Jumalan kanssa. Kuten Amulek opetti: ”Katso, tämä on lain koko tarkoitus – jokainen rahtu viittaa tuohon suureen ja viimeiseen uhriin; – – Jumalan [Poikaan]” (Alma 34:14).

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus Kristus julisti Uuden maailman kansalle:

”Teidän teuras- ja polttouhrienne on lakattava, sillä minä en hyväksy mitään [niistä]. – –

Ja teidän tulee uhrata minulle uhrina särkynyt sydän ja murtunut mieli. Ja jokaisen, joka tulee minun luokseni särkynein sydämin – –, minä kastan tulella ja Pyhällä Hengellä.” (3. Nefi 9:19–20.)

Mitä ovat särkynyt sydän ja murtunut mieli? Ja miksi ne katsotaan uhriksi?

Kuten kaikessa Vapahtajan elämä tarjoaa meille täydellisen esimerkin: vaikka Jeesus Nasaretilainen oli täysin vailla syntiä, Hänellä oli särkynyt sydän ja murtunut mieli, kun Hän vaelsi läpi elämän, mikä käy ilmi Hänen alistumisestaan Isän tahtoon. ”Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon” (Joh. 6:38). Opetuslapsilleen Hän sanoi: ”Katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä” (Matt. 11:29). Ja kun koitti hetki maksaa sovitukseen liittyvä ääretön uhri, Kristus ei kavahtanut juoda katkeraa maljaa, vaan alistui täysin Isänsä tahtoon.

Vapahtajan täydellinen alistuminen iankaikkisen Isän edessä on särkyneen sydämen ja murtuneen mielen syvin olemus. Kristuksen esimerkki opettaa meille, että särkynyt sydän on jumaluuden iankaikkinen ominaisuus. Kun meillä on särkynyt sydän, olemme täysin avoimia Jumalan hengelle ja tunnistamme oman riippuvuutemme Hänestä kaikessa, mitä meillä on, ja kaikessa, mitä me olemme. Näin vaadittu uhri on kaikkinaisen ylpeyden uhraamista. Kuten savi muovautuu taitavan savenvalajan käsissä, samoin niitä, joilla on särkynyt sydän, voidaan muovata ja muotoilla Mestarin käsissä.

Särkynyt sydän ja murtunut mieli ovat myös parannuksen edellytyksiä. Lehi on opettanut:

”Sen vuoksi lunastus tulee pyhässä Messiaassa ja hänen kauttansa – –.

Katso, hän antaa itsensä uhriksi synnin tähden täyttääkseen lain vaatimukset kaikkien niiden hyväksi, joilla on särkynyt sydän ja murtunut mieli, eikä kenenkään muun hyväksi voida lain vaatimuksia täyttää.” (2. Nefi 2:6–7.)

Kun me teemme syntiä ja kaipaamme anteeksiantoa, särkynyt sydän ja murtunut mieli merkitsevät sitä, että koemme ”Jumalan mielen mukaista murhetta”, joka ”saa aikaan parannuksen” (2. Kor. 7:10). Tämä tapahtuu, kun meidän halumme tulla puhtaaksi synnistä on niin voimakas, että sydäntämme pakahduttaa suru ja haluamme kiihkeästi tuntea olevamme sovussa taivaallisen Isämme kanssa. Ne, joilla on särkynyt sydän ja murtunut mieli, ovat halukkaita tekemään kaiken ja mitä tahansa, mitä Jumala heiltä pyytääkin, ilman vastarintaa tai mielipahaa. Me lakkaamme tekemästä asioita omalla tavallamme ja opimme sen sijaan tekemään ne Jumalan tavalla. Sellaisessa nöyryyden tilassa sovitus voi astua voimaan ja todellista parannusta voi tapahtua. Silloin katuva kokee Pyhän Hengen pyhittävän voiman, joka täyttää hänet omantunnon rauhalla ja ilolla, joka tulee sovinnosta Jumalan kanssa. Jumalallisten ominaisuuksien ihmeellisessä yhdistelmässä sama Jumala, joka opettaa meitä kulkemaan sydän särkyneenä, pyytää meitä iloitsemaan ja olemaan rohkealla mielellä.

Kun olemme saaneet syntien anteeksiannon, särkynyt sydän toimii jumalallisena kilpenä kiusausta vastaan. Nefi rukoili: ”Olkoot helvetin portit alati minulta suljetut, sillä sydämeni on särkynyt ja mieleni on murtunut!” (2. Nefi 4:32.) Kuningas Benjamin opetti kansalleen, että jos he vaeltaisivat nöyryyden syvyyksissä, he saisivat aina riemuita, ”olla täynnä Jumalan rakkautta ja säilyttää aina [syntien] anteeksiannon” (Moosia 4:12). Kun me luovutamme sydämemme Herralle, maailman houkutukset yksinkertaisesti menettävät viehätyksensä.

Särkyneeseen sydämeen liittyy vielä yksi puoli – nimittäin meidän syvä kiitollisuutemme Kristuksen kärsimyksestä meidän puolestamme. Getsemanessa Vapahtaja ”laskeutui kaiken alapuolelle” (OL 88:6), kun Hän kantoi jokaisen ihmisolennon synnin taakan. Golgatalla Hän ”antoi itsensä kuolemalle alttiiksi” (Jes. 53:12) ja Hänen suuri sydämensä kirjaimellisesti murtui kaiken käsittävästä rakkaudesta Jumalan lapsia kohtaan. Kun muistamme Vapahtajan ja Hänen kärsimyksensä, meidänkin sydämemme murtuu kiitollisuudesta Voideltua kohtaan.

Kun annamme Herralle uhrina kaiken, mitä meillä on, ja kaiken, mitä me olemme, Hän täyttää sydämemme rauhalla. Hän tulee ”parantamaan ne, joiden mieli on murtunut” (Jes. 61:1), ja kaunistaa meidän elämämme Jumalan rakkaudella, ”joka on makeampaa kuin kaikki, mikä on makeaa, – – ja puhtaampaa kuin kaikki, mikä on puhdasta” (Alma 32:42). Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.