Jumalan temppeleissä ilmenee jumalisuuden voima
Jumalisuuden voima ilmenee kaikille ihmisille, jotka – – tulevat tekemään pyhiä toimituksia taivaallisen Isämme kanssa.
Rakkaat veljeni ja sisareni, yksi asioista, joista olen kaikkein kiitollisin taivaalliselle Isälleni, on se, että minulla oli tilaisuus työskennellä viisitoista vuotta Méxicon temppelin kirjurina Meksikossa. Siinä pyhässä paikassa, kuten kaikissa temppeleissä, suoritetaan toimituksia eläville ja kuolleille pappeuden voimalla. Vuonna 1832 profeetta Joseph Smith sai ilmoituksen pappeudesta:
”Ja tämä suurempi pappeus hallitsee evankeliumia ja pitää hallussaan valtakunnan salaisuuksien avainta, nimittäin Jumalan tuntemisen avainta.
Sen tähden sen toimituksissa ilmenee jumalisuuden voima” (OL 84:19–20).
Minulla on ollut temppelin seinien sisällä ihania kokemuksia, jotka vahvistavat sen.
Vuonna 1993 – palveltuani Tuxtla Gutiérrezin lähetyskentällä Meksikossa – matkustin perheeni kanssa Pohjois-Meksikossa asuvien vanhempieni luokse. Matkan aikana keskustelimme ilosta, joka tulee Herran palvelemisesta sekä muutoksen näkemisestä niissä ihmisissä, jotka olivat ottaneet evankeliumin vastaan niiden kolmen vuoden aikana, jolloin olimme lähetyskentällä. Keskustelimme niistä ihmisistä, jotka oli kastettu ja konfirmoitu ja jotka olivat saaneet pappeuden, sekä niistä, joiden tiesimme menneen temppeliin ja jotka oli sinetöity yhteen iankaikkiseksi perheeksi.
Nuorin poikani esitti kysymyksen, joka sai minut pohtimaan asiaa: ”Isä, onko sinut sinetöity omiin vanhempiisi?” Kerroin hänelle, että koska minun isäni oli ollut vähemmän aktiivinen monia vuosia, häntä ja äitiäni ei ollut sinetöity temppelissä. Auttaakseni häntä tulemaan aktiiviseksi keksin suunnitelman. Suunnitelmaan liittyivät lapseni, ja selitin heille, kuinka tekisimme sen: Joka sunnuntai isäni heräsi aikaisin ja vei äitini ja sisareni kirkkoon, palasi sitten kotiin, odotti kokousten päättymistä ja palasi sitten hakemaan heidät. Annoinkin lapsilleni tehtävän mennä hänen mukaansa ja sanoa: ”Isoisä, tekisitkö meille palveluksen?” Tiesin, että hänen vastauksensa olisi: ”Mitä vain haluatte, lapsukaiset.” Sitten he pyytäisivät häneltä, voisiko hän tulla heidän kanssaan kirkkoon ja jäädä sinne kuuntelemaan heidän todistuksensa. Oli kuukauden ensimmäinen sunnuntai. Tiesin myös, että isäni yrittäisi keksiä kaikenlaisia tekosyitä, ettei hänen tarvitsisi tulla, joten suunnittelin saapuvani huoneeseen, jotta voisin auttaa lapsiani suostuttelemaan häntä.
Pian tuli aika toteuttaa suunnitelma. Tyttäreni Susana meni isäni luokse ja pyysi häneltä tuota palvelusta. Kuten arvata saattoi, isä sanoi hänelle tekevänsä mitä tahansa he halusivat. Sitten seurasi kutsu tulla kirkkoon ja aivan kuin olimme ennustaneet, hän käytti tätä tekosyytä: ”En voi, sillä en ole edes käynyt suihkussa.” Silloin vaimoni ja minä, jotka olimme piilossa oven takana, huudahdimme: ”Odotamme kyllä sinua!”
Kun huomasimme, ettei hän aikonut tehdä päätöstä, vaimoni ja minä astuimme huoneeseen ja yhdessä lastemme kanssa aloimme vaatia: ”Suihkuun! Suihkuun!” Sitten tapahtui se, mitä olimme odottaneet. Isä tuli meidän kanssamme, hän jäi kokouksiin, hän kuunteli lasteni todistukset, hänen sydämensä pehmeni, ja siitä sunnuntaista lähtien hän ei koskaan jäänyt pois kirkosta. Joitakin kuukausia myöhemmin, 78 vuoden ikäisenä, hänet ja äitini sinetöitiin ja meidät, hänen lapsensa, sinetöitiin heihin.
Tiedän, että temppelin toimituksissa ilmenevän jumalisuuden voiman ansiosta minä voin olla jälleen yhdessä vanhempieni kanssa, iankaikkisesti, jopa kuoleman jälkeen.
Usein emme ymmärrä temppelin toimitusten merkitystä täyteydessään ennen kuin olemme tunteneet kärsimystä tai joutuneet kokemaan jotakin sellaista, mikä olisi ollut äärimmäisen murheellista ilman tietoa pelastussuunnitelmasta.
Kun vaimoni ja minä olimme olleet naimisissa vasta puolitoista vuotta, hän valmistautui synnyttämään ensimmäisen vauvamme. Olimme päättäneet, että hän synnyttäisi vauvan Chihuahuan siirtokunnassa, jossa hän itsekin oli syntynyt. Siihen aikaan työskentelin Méxicossa ja päätimme, että hän menisi sinne kuukautta ennen laskettua aikaa. Tarkoituksenani oli mennä hänen luokseen myöhemmin.
Synnytyksen aika koitti. Olin töissä, kun appeni soitti. Tuli hyviä uutisia: ”Octaviano, vaimosi synnytti jo, ja teillä on nyt pieni, kaunis tytär.” Onnellisena aloin kertoa asiasta ystävilleni ja työtovereilleni, jotka puolestaan pyysivät minulta suklaata pikkuiseni syntymän juhlimiseksi.
Seuraavana päivänä aloin jaella suklaata ympäri koko nelikerroksista toimistorakennustamme. Kun saavuin toiseen kerrokseen, appeni soitti toisen kerran. Tällä kertaa uutiset olivat erilaiset: ”Octaviano, vaimosi voi hyvin, mutta tyttärenne on menehtynyt. Hautajaiset pidetään tänään, etkä sinä ehdi tulla tänne. Mitä sinä aiot tehdä?” Pyysin saada puhua vaimoni Rosan kanssa ja sitten kysyin häneltä, oliko hän kunnossa. Hän vastasi olevansa kunnossa, riippuen siitä, kuinka itse voin. Sitten keskustelimme pelastussuunnitelmasta muistaen tämän pyhien kirjoitusten kohdan:
”Ja minä näin myös, että kaikki lapset, jotka kuolevat ennen kuin saavuttavat vastuullisen iän, pelastuvat taivaan selestiseen valtakuntaan” (OL 137:10).
Kysyin häneltä: ”Uskotko sinä siihen?” Ja hän vastasi: ”Uskon.” Sitten vastasin: ”Meidän tulisi sitten olla onnellisia. Minä rakastan sinua. Ja jos sinulle sopii, pidän lomani kahden viikon kuluttua, vietän vähän aikaa kanssasi ja palaamme yhdessä Méxicoon.”
Tiesimme, että jonakin päivänä olisimme yhdessä tyttäremme kanssa, koska meidät oli sinetöity temppelissä pappeuden voimalla. Lopetimme puhelun ja jatkoin suklaiden jakamista toimistorakennuksessani.
Kun eräs työtoverini näki minun tekevän niin, hän hämmästyi ja kysyi, kuinka voin tehdä niin sellaisten kauheiden uutisten jälkeen. Vastasin: ”Jos sinulla on kolme tuntia aikaa, voin selittää sinulle, miksi en tunne oloani kovin surulliseksi ja mitä tiedän tapahtuvan kuoleman jälkeen.” Hänellä ei sillä hetkellä ollut kolmea tuntia aikaa, mutta myöhemmin kyllä. Keskustelumme venyi neljän tunnin mittaiseksi. Hän otti evankeliumin vastaan, ja yhdessä äitinsä ja veljensä kanssa hänet kastettiin kirkon jäseneksi lähetystyökeskustelujen jälkeen.
Tiedän, että temppelin toimituksissa ilmenevän jumalisuuden voiman ansiosta minä voin oppia tuntemaan tyttäreni. Voin halata häntä, ja me voimme olla hänen kanssaan iankaikkisesti, aivan kuin olemme nyt yhdessä kolmen elossa olevan lapsemme kanssa.
Riemuitsen Malakian sanoista:
”Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian.
Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.” (Mal. 4:5–6.)
Tämä pappeus tekee mahdolliseksi iankaikkiset perheet. Se sallii minun, pojan, kääntää sydämeni viime vuonna kuolleen isäni puoleen ja Vapahtajan avulla olla rauhallinen toivossani saada nähdä hänet jälleen. Tämä pappeus sallii minun isänä kääntää sydämeni kahden vauvana kuolleen lapsemme puoleen ja Vapahtajan avulla olla rauhallinen toivossani, että tulen tuntemaan heidät ja he tulevat tietämään, että olin heidän maanpäällinen isänsä, kun katson heidän silmiinsä ja kerron heille rakastavani heitä. Juuri tämä pappeus on sallinut minun nähdä temppelin pyhyydessä, kuinka jumalisuuden voima ilmenee kaikille ihmisille, jotka – osoitettuaan uskoa Kristukseen, tehtyään parannuksen synneistään ja etsittyään hartaasti onnea – tulevat tekemään pyhiä toimituksia taivaallisen Isämme kanssa ja saavat Hänen pyhät toimituksensa, jotka ovat sitovia maan päällä sekä taivaassa.
Rakastan temppelityötä. Tiedän, että Jumala elää, että Jeesus Kristus on Vapahtajani ja että presidentti Gordon B. Hinckley on tosi profeetta. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.