2007
Älkää jättäkö huomiseen sitä, minkä voitte tehdä tänään
edellinen seuraava


Älkää jättäkö huomiseen sitä, minkä voitte tehdä tänään

Nyt on aika täyttää perhettä koskevat velvollisuudet, jotka Jumala on meille antanut.

Syyskuun 23. päivänä 1995 ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi esittelivät kirkolle ja maailmalle asiakirjan nimeltä ”Perhe – julistus maailmalle”. Lainaan yhtä kappaletta, jossa sanotaan: ”Aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan sekä rakastaa lapsiaan ja huolehtia heistä.”1 Elämme aikaa, jolloin tämä neuvo on tosiaan hyvin tärkeä. Monet vanhemmat väittävät, ettei heillä ole aikaa perheelleen. Kiihkeärytminen nykyaikainen elämäntapa ja valtava määrä työtä vievät vanhempien huomion siitä, mikä on tärkeintä: antaa aikaa, antaa itsestään perheelleen.

Herra opetti meille, että jokaisella miehellä on velvollisuus huolehtia perheensä toimeentulosta,2 mutta se ei tarkoita pelkästään sitä, että varustaa talon ruoalla ja muilla tavaroilla, joita tarvitaan tai halutaan. Meillä täytyy myös olla aikaa varustaa perheemme opetuksilla. Mitä meidän pitäisi opettaa?

Isämme on opettanut, että vanhempien velvollisuus on opettaa lapsilleen evankeliumia.3 Profeetta Lehi ymmärsi hyvin tehtävänsä opettaa lapsiaan. Nefi julisti, että hänelle opetettiin kaikkea isänsä tietämystä.4

Herra neuvoi meille, kuinka pitää huolta perheestämme, kun Hän sanoi meille profeettojensa välityksellä perhejulistuksessa: ”Vanhemmilla on pyhä velvollisuus kasvattaa lapsensa rakkaudessa ja vanhurskaudessa, huolehtia heidän fyysisistä ja hengellisistä tarpeistaan ja opettaa heitä rakastamaan ja palvelemaan toisiaan, noudattamaan Jumalan käskyjä ja olemaan lainkuuliaisia kansalaisia, missä tahansa he asuvatkin.”5

Me tiedämme Jumalan opettaneen vuosisatojen ajan, kuinka suojella perhettämme ja pitää siitä huolta. Tiedämme myös ja voimme nähdä, että vastustaja on hyökännyt perhettä vastaan. Nyt on aika käyttää kaikkia noita opetuksia. Nyt on aika täyttää perhettä koskevat velvollisuudet, jotka Jumala on meille antanut.

Presidentti James E. Faust antoi meille kolme tärkeää keinoa, joilla voimme suojella ja vahvistaa perhettämme:

  1. Perherukous. Vanhempien on opetettava lapsilleen, että he ovat Jumalan lapsia, ja siksi heidän pitää rukoilla Häntä päivittäin.

  2. Perheilta. Kuten presidentti Faust meille opetti, perheilta on kaikille meille, olimmepa elämässämme missä vaiheessa hyvänsä. Meidän on pidettävä maanantai-illat vapaina kaikesta muusta toiminnasta, mikä saattaisi estää meitä kokoontumasta yhteen perheenä.

  3. Henkilökohtainen ja perheen yhteinen pyhien kirjoitusten tutkiminen. Meidän pitää auttaa lapsiamme vahvistamaan uskoaan ja todistustaan tämän perustavaa laatua olevan tavan avulla.6

Kun noudatamme presidentti Faustin viisaita neuvoja, suojelemme perheenjäseniä Saatanan hyökkäyksiltä sekä vahvistamme heidän uskoaan Herraan Jeesukseen Kristukseen ja todistusta Hänestä.

Perhejulistuksesta opimme myös, että ”jumalallisen suunnitelman mukaan isän on määrä johtaa perhettään rakkaudessa ja vanhurskaudessa, ja hän on velvollinen suojelemaan perhettään ja huolehtimaan sen toimeentulosta. Äiti on ensisijaisesti vastuussa lastensa hoivaamisesta. Näissä pyhissä tehtävissä isillä ja äideillä on velvollisuus auttaa toisiaan tasavertaisina kumppaneina.”7

Juuri kodissa perhe oppii evankeliumin periaatteet ja käyttää niitä. Perheen opettamiseen ja johtamiseen tarvitaan suurta rakkautta. Rakastavat isät ja äidit opettavat lapsensa palvelemaan Jumalaa kodissaan. Kun palvelun henki leviää kotiin, sellainen henki ulottuu jokaisen perheenjäsenen elämään. Se valmistaa heitä tekemään minkä tahansa uhrauksen, joka on välttämätön, jotta voimme palata Jumalan luo ja pysyä yhdessä perheenä koko iankaikkisuuden.

Perhejulistus auttaa meitä ymmärtämään paljon sitä rakkautta, jota Vapahtaja tarkoitti, kun Hän käski meidän rakastaa toisiamme.8 Hän antoi meille parhaan mahdollisen esimerkin rakkaudesta julistaessaan: ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.”9 Myöhemmin Hän sovitti kaikki meidän syntimme ja antoi lopulta henkensä meidän kaikkien puolesta.

Me voimme antaa henkemme niiden puolesta, joita rakastamme, emme kuolemalla heidän puolestaan vaan pikemminkin elämällä heitä varten – antamalla aikaamme, olemalla aina läsnä heidän elämässään, palvelemalla heitä, olemalla kohteliaita ja osoittamalla hellyyttä ja todellista rakkautta perheemme jäsenille ja kaikille ihmisille, kuten Vapahtaja opetti.

Emme tiedä, mitä meille voi huomenna tapahtua, ja siksi tänään on aika alkaa osoittaa rakkauttanne sellaisin pienin teoin kuin halauksella ja sanomalla ”Rakastan sinua” puolisollenne ja lapsillenne ja muille läheisillenne.

Luin äskettäin tekstin, jossa ilmaistaan se, miten tärkeää on olla jättämättä huomiseen sitä, minkä voi tehdä tänään. Tämän vuoden heinäkuussa Brasiliassa tapahtui sen historian tuhoisin lento-onnettomuus. Onnettomuudessa kuoli 199 ihmistä: matkustajia, lentoyhtiön työntekijöitä, miehistön jäseniä ja muita, jotka olivat paikalla sen tapahtuessa. Kerrottiin, että mainitsemani tekstin oli kiinnittänyt lentoyhtiön ilmoitustaululle yhden onnettomuudessa kuolleen lentoemännän aviomies. Sen nimenä oli ”Huominen ei koskaan tule”, ja se perustuu Norma Cornett Marekin runoon.

Jos tietäisin, että tämä olisi viimeinen kerta, kun katsoisin sinua, kun nukut,

halaisin sinua lujemmin. Pyytäisin Herraa suojelemaan sinua.

Jos tietäisin, että tämä olisi viimeinen kerta, kun näkisin sinun kävelevän ulos ovesta,

halaisin ja suutelisin sinua ja kutsuisin sinut takaisin, että voisin halata ja suudella sinua vielä yhden kerran.

Jos tietäisin, että tämä olisi viimeinen kerta, kun kuulisin äänesi rukouksessa,

tallentaisin jokaisen eleen, jokaisen katseen, jokaisen hymyn, joka ainoan sanasi,

niin että voisin kuunnella niitä myöhemmin päivä toisensa jälkeen.

Jos tietäisin, että tämä olisi viimeinen kerta,

käyttäisin muutaman ylimääräisen minuutin sanoakseni sinulle ”Rakastan sinua” sen sijaan että olettaisin sinun jo tietävän sen.

Jos tietäisin, että tämä olisi viimeinen kerta, viimeinen hetkemme,

olisin rinnallasi, viettäisin päivän kanssasi sen sijaan että ajattelisin:

”No, muita tilaisuuksia tulee varmasti, joten voin antaa tämän päivän mennä ohi.”

Tietenkin tulee päivä korjata asioita,

ja meillä on toinen mahdollisuus toimia oikein.

Voi, tietenkin tulee uusi päivä, jolloin voimme sanoa: ”Rakastan sinua.”

Ja tietenkin tulee uusi tilaisuus sanoa toisillemme: ”Voinko auttaa jotenkin?”

Mutta minun tapauksessani sitä ei tule!

Et ole täällä kanssani, ja tänään on viimeinen päivä, joka meillä on – hyvästijättö.

Siksi haluaisin sanoa, kuinka paljon rakastan sinua,

ja toivon, ettet koskaan unohda sitä.

Huomista ei ole luvattu kenellekään, ei nuorelle eikä vanhalle.

Tänään saattaa olla viimeinen tilaisuutesi pitää tiukasti kädestä häntä, jota rakastat, ja osoittaa kaikki, mitä tunnet.

Jos odotat huomista, miksi et tekisi sitä tänään?

Koska jos huomista ei koskaan tule, kadut varmasti lopun elämääsi,

ettet käyttänyt vähän ylimääräistä aikaa hymyyn, keskusteluun, halaukseen, suukkoon,

koska olit liian kiireinen antaaksesi tuolle ihmiselle sen, mistä tuli heidän viimeinen toiveensa.

Halaa siis lujasti tänään häntä, jota rakastat, ystäviäsi, perhettäsi,

ja kuiskaa heidän korvaansa, kuinka paljon rakastat heitä ja haluat pitää heidät lähelläsi.

Käytä aikasi sanomalla

”Olen pahoillani.”

”Voisitko…”

”Anna anteeksi.”

”Kiitos.”

Tai jopa

”Ei se mitään.”

”Kaikki on hyvin.”

Koska jos huomista ei koskaan tule, sinun ei tarvitse katua tätä päivää.

Menneisyys ei tule takaisin, eikä tulevaisuus kenties koita!10

Ilmaiskaamme rakkautemme puolisollemme ja lapsillemme sekä veljillemme ja sisarillemme tänään. Tiedän, että Jumala elää. Tiedän, että Jeesus on Kristus, meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. Tiedän, että Joseph Smith on Herran profeetta ja että Gordon B. Hinckley on Jumalan elävä profeetta täällä maan päällä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Liahona, lokakuu 2004, s. 49.

  2. Ks. OL 75:28.

  3. Ks. OL 68:25.

  4. Ks. 1. Nefi 1:1.

  5. Liahona, lokakuu 2004, s. 49.

  6. Ks. ”Perhettä kohtaavat haasteet”, Maailmanlaajuinen johtajien koulutuskokous, 10. tammikuuta 2004, s. 2–3.

  7. Liahona, lokakuu 2004, s. 49.

  8. Ks. Joh. 13:34.

  9. Joh. 15:13.

  10. Ks. www.heartwhispers.net; julkaistu luvalla.