2007
Lunastakaa itsellenne suuret ja kalliit lupaukset
edellinen seuraava


Lunastakaa itsellenne suuret ja kalliit lupaukset

Herra antaa suuria lupauksia ja vakuuttaa, ettei Hän poikkea niistä.

Tuon teille rakkaita terveisiä eteläisen Tyynenmeren uskollisilta pyhiltä.

Evankeliumin ensimmäinen periaate on usko Herraan Jeesukseen Kristukseen. Siihen kuuluu usko Hänen jumalalliseen syntymäänsä ja taivaalliseen perintöönsä sekä usko siihen, että Hän loi Isänsä johdolla maailman ja kaiken maailmassa olevan (ks. Joh. 1:10; Moosia 3:8). Keskeisellä sijalla uskossamme Kristukseen on varmuus siitä, että Hänen sovitusuhrinsa kautta meidän syntimme, vaikka ne ovat verenpunaiset, tulevat valkeiksi kuin lumi (ks. Jes. 1:18).

Usko Kristukseen sisältää tiedon siitä, että Hän nousi haudasta ristiinnaulitsemisensa jälkeen ja Hänen ylösnousemuksensa mahdollisti sen, että koko ihmiskunta voi elää jälleen (ks. 1. Kor. 15:21–23). Usko Kristukseen on varmuus siitä, että Hän ja Hänen taivaallinen Isänsä ilmestyivät eräälle nuorelle miehelle, Joseph Smithille, mikä valmisti tietä kaiken palauttamiselle aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudella. Jeesus Kristus on kirkkomme pää, ja kirkko on nimetty Hänen pyhän nimensä mukaan.

Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen on ilmeinen, kun uskomme Hänen opetuksiinsa ja lunastamme itsellemme Hänen antamansa ”suuret ja kalliit lupaukset” ja tulemme ”osallisiksi jumalallisesta luonnosta” (2. Piet. 1:4). Hänen profeettansa ovat julistaneet lukemattomia lupauksia, ja Herra vakuuttaa meille, että ”minun sanani ei katoa vaan toteutuu täysin; olipa se puhuttu minun omalla äänelläni tai minun palvelijoideni äänellä, se on sama” (OL 1:38).

Näinä myöhempinä aikoina Herra on ilmoittanut, että ”kun me saamme jonkin siunauksen Jumalalta, se tapahtuu kuuliaisuudesta sitä lakia kohtaan, johon se perustuu” (OL 130:21). Herra antaa suuria lupauksia ja vakuuttaa, ettei Hän poikkea niistä, sillä Hän on sanonut: ”Minä, Herra, olen sidottu, kun te teette, mitä minä sanon; mutta kun te ette tee, mitä minä sanon, teillä ei ole mitään lupausta” (OL 82:10).

Suuret ja kalliit lupaukset

Herran lukemattomiin suuriin ja kalliisiin lupauksiin kuuluu syntiemme anteeksianto, kun me tunnustamme ne ja hylkäämme ne (ks. OL 58:43; myös OL 1:32). Niille, jotka maksavat uskolliset kymmenykset, on luvattu taivaan ikkunoiden avautuminen (ks. Mal. 3:10), ja ne, jotka noudattavat viisauden sanaa, löytävät suuria tiedon aarteita (ks. OL 89:19).

Niille, jotka pyhittävät lepopäivän, on luvattu, ettei maailma saastuta heitä (ks. OL 59:9; 2. Moos. 31:13). Niille, jotka kestitsevät itseään Kristuksen sanoilla (ks. 2. Nefi 32:3) ja jotka soveltavat kirjoituksia itseensä (ks. 1. Nefi 19:23), on luvattu jumalallista ohjausta ja innoitusta.

Herra on luvannut myös: ”Mitä tahansa te pyydätte Isältä minun nimessäni, mikä on oikein, uskoen saavanne, katso, se teille annetaan” (3. Nefi 18:20). Meille on luvattu, että Pyhä Henki on kumppanimme alati, kun annamme hyveen kaunistaa ajatuksiamme lakkaamatta (ks. OL 121:45–46). Voimme lunastaa itsellemme hengellisesti vapauttavan lupauksen paastoamisesta, joka vapauttaa syyttömät kahleista, irrottaa ikeen hihnat ja murskaa kaikki ikeet (ks. Jes. 58:6).

Ne, jotka on sinetöity pyhissä temppeleissä ja jotka pitävät uskollisesti liittonsa, saavat Jumalan kirkkauden, mikä on ”jälkeläisten täyteys ja jatkuminen aina ja ikuisesti” (OL 132:19).

Maallisessa kärsimättömyydessämme saatamme joskus unohtaa Herran kallisarvoiset lupaukset ja sen, että näiden lupausten täyttyminen riippuu kuuliaisuudestamme. Herra on julistanut: ”Mikä olen minä, sanoo Herra, että olisin luvannut mutta en olisi täyttänyt? Minä käsken, eivätkä ihmiset tottele; minä peruutan, eivätkä he saa siunausta. Sitten he sanovat sydämessään: Tämä ei ole Herran työtä, sillä Hänen lupauksensa eivät ole täyttyneet. Mutta voi sellaisia, sillä heidän palkkansa väijyy alhaalla eikä tule ylhäältä.” (OL 58:31–33.)

Etäältä nähdyt lupaukset

Uskon tärkeitä osatekijöitä ovat maltti, kärsivällisyys ja kestäminen loppuun asti. Apostoli Paavali kertoo Abelin, Henokin, Nooan, Abrahamin ja Saaran uskosta sanoen lopuksi, että ”uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä” (ks. Hepr. 11:4–13). Nämä uskolliset pyhät tiesivät, että tämä maanpäällinen elämä oli matka, ei heidän lopullinen määränpäänsä.

Kun Abram oli 75-vuotias, Herra lupasi hänelle: ”Minä teen sinusta suuren kansan” (1. Moos. 12:2), ja tämä tapahtui aikana, jolloin hänellä ja Sarailla ei vielä ollut lapsia. Abram oli 86-vuotias, kun Sarain palvelijatar Hagar synnytti hänelle Ismaelin (ks. 1. Moos. 16:16).

Herra muutti Abramin nimen Abrahamiksi ja Sarain nimen Saaraksi, ja kun Abraham oli satavuotias ja Saara 90, heille luvattiin, että Saara synnyttäisi pojan, jonka nimeksi tuli antaa Iisak (ks. 1. Moos. 17:17, 19). Heidän epäuskonsa vuoksi Herra kysyi: ”Onko Herralle mikään mahdotonta?” (1. Moos. 18:14.) Ja ”Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille hänen vanhoilla päivillään pojan” (1. Moos. 21:2), ja Herra lupasi: ”Annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla” (1. Moos. 22:17).

Nuori Iisak kasvoi mieheksi, ja kun hän oli neljäkymmentävuotias, hän meni naimisiin Rebekan kanssa. ”Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön. Herra kuuli hänen rukouksensa, ja Rebekka tuli raskaaksi” ja synnytti kaksospojat, Esaun ja Jaakobin, kun heidän isänsä oli 60-vuotias. (Ks. 1. Moos. 25:20–26.)

Kun Jaakob kasvoi ja tuli sopivaan ikään, hänen vanhempansa lähettivät hänet Labanin perheen luokse, missä hän tapasi Labanin kaksi tytärtä Lean ja Raakelin. Jaakob sanoi Labanille: ”Minä palvelen sinua seitsemän vuotta, jos annat minulle nuoremman tyttäresi Raakelin. – – Niin Jaakob palveli seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja ne vuodet tuntuivat hänestä vain muutamalta päivältä, koska hän rakasti Raakelia.” (1. Moos. 29:18, 20.)

Muistattehan, kuinka Laban huijasi nuoren Jaakobin naimaan ensin Lean ja sitten Raakelin. ”Kun Herra huomasi, että Jaakob syrji Leaa, hän antoi Lean tulla raskaaksi, mutta Raakel pysyi lapsettomana” (1. Moos. 29:31). Niin Lea synnytti Ruubenin, sitten Simeonin, sitten Leevin ja Juudan. Sillä välin Raakel oli edelleen lapseton (ks. 1. Moos. 29:32–35).

Eräänä päivänä kateuden ja epätoivon syövereissä Raakel vaati vaatimistaan Jaakobilta: ”Auta minua saamaan lapsia, tai muuten minä kuolen!” (1. Moos. 30:1.) Sen jälkeen Lea synnytti vielä kaksi poikaa ja tyttären.

Herra ei vitkastele täyttäessään lupaustaan

Pietari todisti, että Herra ei ”vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen [meitä] kohtaan” (2. Piet. 3:9). Tänä yhden tunnin kuivapesupalvelun ja yhden minuutin pikaruokapaikkojen aikana meistä saattaa toisinaan tuntua, että rakastava taivaallinen Isä on hukannut kallisarvoiset lupauksemme tai Hän on laittanut ne jonotuslinjalle tai arkistoinut ne väärälle nimelle. Siltä Raakelista tuntui.

Mutta ennen pitkää voimme lukea kauneimpia sanoja, mitä pyhissä kirjoituksissa on: ”Mutta Jumala muisti myös Raakelia” (1. Moos. 30:22). Häntä siunattiin Joosefin ja myöhemmin Benjaminin syntymällä. Maan päällä on tänä päivänä miljoonia Joosefin jälkeläisiä, jotka ovat tervehtineet ilolla sitä Abrahamille annettua lupausta, että heidän pyrkimystensä kautta ”kaikki maan suvut tulevat siunatuiksi, nimittäin evankeliumin siunauksilla, jotka ovat pelastuksen siunauksia, nimittäin iankaikkisen elämän” (Abr. 2:11).

Kun taivaan lupaukset näyttävät joskus olevan etäällä, pyydän teitä, että tervehditte ilolla näitä mitä suurenmoisimpia ja kallisarvoisimpia lupauksia, ettekä koskaan anna periksi. Aivan kuten Jumala muisti Raakelia, Jumala muistaa myös teitä. Todistan tästä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.