2002
Tämä tie, jota kutsumme elämäksi
Heinäkuu 2002


Tämä tie, jota kutsumme elämäksi

Kun pysytte oikealla tiellä, niin palkinto, joka odottaa elämän matkan päässä, on runsain mitoin matkan varrella kokemienne vastustuksen hetkien arvoinen.

Veljet, olen mielissäni voidessani olla teidän kanssanne tänä iltana. Minäkin haluan puhua erityisesti Aaronin pappeuden nuorille miehille. Rakastan teitä ja välitän teistä suuresti.

Uudessa Nuorten voimaksi -lehtisessä ensimmäinen presidenttikunta sanoo teille: ”Rakkaat nuoret miehet – – me luotamme teihin suuresti. Te olette erityisen hyviä henkiä ja olette tulleet esiin tänä aikana, jolloin velvollisuudet ja mahdollisuudet kuten kiusauksetkin ovat erittäin suuret. Olette tämän kuolevaisen elämän läpi johtavan matkanne alussa. Taivaallinen Isänne haluaa elämänne olevan ilontäyteistä ja johtavan teidät takaisin Hänen luokseen. Nyt tekemänne päätökset määräävät suureksi osaksi sen, mitä elämänne ja iankaikkisuuden aikana seuraa.” (s. 2.)

Toivon, että voisitte tänä iltana jollakin vähäisellä tavalla ottaa oppia lähes 70 vuoden taipaleestani tällä tiellä, jota kutsumme elämäksi. Teidän vanhempanne ja isovanhempanne ovat jo saattaneet kertoa teille tämän: ”Mitä vanhemmaksi tulette, sitä nopeammin aika näyttää kuluvan.” On kuin yhtenä hetkenä olisitte 12 ja koko elämä edessänne ja hetken päästä lähes 70 ja laajeneva vyötärö edessänne!

On vaikea uskoa, että siitä on lähes 13 vuotta, kun viimeksi puhuin yleiskonferenssin pappeuskokouksessa. Silloin kerroin veljille matkasta, jonka tein pyöräillen poikieni kanssa, ja sen kokemuksen avulla osoitin, miten tärkeää on valmistautua hyvin elämän matkaa varten.

Tänään haluan kertoa teille muista matkoista, joita olen tehnyt, ja kertoa teille asioista, joita olen niistä oppinut.

Hiljattain muutamat perheeni jäsenet ajattelivat, että olisi hauskaa pyöräillä Montanassa sijaitsevasta Bozemanista Wyomingissa sijaitsevaan Jackson Holeen Yhdysvalloissa. Tämä 225 mailin [362 km] matka veisi meiltä kolme päivää, ja me ylittäisimme mantereen vedenjakajan kolmessa kohdassa. Ajattelimme, että matkaaminen vuoristosolissa mukavassa säässä olisi suurenmoinen kokemus, joka auttaisi meitä arvostamaan Jumalan luomakuntaa.

Huolellisen suunnittelun ja valmistautumisen jälkeen kaksi poikaamme ja ainoa tyttäremme ja minä lähdimme ensimmäisen päivän taipaleellemme kohti yöpymispaikkaamme Big Skyssa Montanassa. Aamu oli täydellinen, ja oletimme matkan olevan ihastuttava. Mutta matkan edetessä tummat pilvet kerääntyivät ja antoivat sadetta, joka myöhemmin muuttui rännäksi ja rakeiksi, ja me palelimme ja kastuimme ja tunsimme olomme surkeaksi. Kun saimme matkamme ensimmäisen päivän päätökseen ja saavutimme yöpymispaikkamme, mieleeni tuli, että elämä voi olla aivan kuten tuo päivä. Onneksi me olimme varautuneet kaikenlaisiin sääolosuhteisiin, sillä jos emme olisi olleet, meidän olisi ollut vaikea päästä päämääräämme tuona ensimmäisenä päivänä. Meidän tulisi elämämme matkan jokaisella taipaleella lähteä matkaan täynnä toivoa ja myönteistä asennetta, mutta meidän tulee kuitenkin olla valmiit kohtaamaan myös vastuksia ja vaikeuksia matkan jossakin vaiheessa.

Nuoruudessa opitut toimintamallit voivat olla mukananne koko lopun kuolevaisen elämänne ajan. Valitsemalla oikein nyt te voitte valita tien, joka auttaa teitä kestämään kylmimmät ja synkimmät hetket myöhemmin.

Jos teillä esimerkiksi on tapana käyttää kelvotonta kieltä, niin mitä kauemmin sitä käytätte, sitä vaikeampaa on muuttua ja lopettaa se. On parempi valita nyt eri tie, sellainen, joka johtaa ajatusten ja sanojen ja tekojen puhtauteen, niin että voitte nauttia Pyhän Hengen toveruudesta. Ajatelkaa, miten vaikeaa on palvella lähetystyössä, jos sopimaton kieli pulpahtaa mieleenne, kun tarvitsette Henkeä pysyväksi kumppaniksenne. Jos sopimattoman kielen käyttäminen on ongelmanne, niin nyt on aika muuttua.

Toisen päivän matkallamme suuntasimme kohti West Yellowstonea. Kaikki oli niin kuin pitikin – pyörät kulkivat tasaisesti ja jalkamme olivat levänneet edetessämme kohti toisen päivän etappiamme. Silloin oivalsin, että jos emme ole varuillamme silloin kun elämä rullaa juuri toivotulla tavalla, voimme joutua kiusaukseen unohtaa taivaallinen Isämme ja ottaa kunnia onnellisesta tilastamme itsellemme. Älkää tehkö sitä virhettä.

Profeetta Joseph Smith on opettanut: ”Onni on olemassaolomme päämäärä ja tarkoitus, ja se tulee olemaan sen päätöksenä, jos kuljemme siihen johtavaa polkua; ja tämä polku on hyve, rehtiys, uskollisuus, pyhyys ja kaikkien Jumalan käskyjen pitäminen” (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 254).

Mormonin Kirja on täynnä kertomuksia niistä, joita Herra siunasi ja jotka sitten alkoivat kehuskella saavutuksillaan. Ylpeydessään he lopulta poikkesivat pois oikealta polulta ja luopuessaan totuudesta menettivät kaiken, mitä heillä oli. Pitäkää huoli, ettei teistä tule muinaisten nefiläisten kaltaisia. Muistakaa aina siunaustenne todellinen lähde.

Matkamme kolmantena päivänä opin, että vaikka me saatamme kohdata joitakin ylämäkien taisteluita elämässämme, niin meidän asenteemme ratkaisee, miten selviydymme niistä. Tuona päivänä ylitimme mantereen vedenjakajan kolme kertaa ja nousimme 4 800 jalan [1 460 m] korkeudesta 8 300 jalan [2 530 m] korkeuteen. Jyrkkien vuoristosolien nouseminen pyörällä edellyttää oikeaa asennetta, jotta voi päästä oikealle korkeudelle. Samoin tapahtuu elämässä. Asettamalla hyödyllisiä tavoitteita ja pitämällä katseen kiinnitettynä niihin voi oppia itsekuria ja saavuttaa paljon. Niin, jyrkkiä vuoristoteitä kiivetessäni jouduin ajoittain antamaan kaikkeni, mutta en luovuttanut, koska olin päättänyt päästä tavoitteeseeni.

Aaronin pappeuden nuoret miehet, kehotan teitä asettamaan itsellenne tavoitteita, kuten seminaarin suorittaminen, kunniakas palveleminen lähetystyössä, valmistuminen yliopistosta ja kelvollisena pysyminen temppeliavioliittoa varten. Teidän iässänne nämä saattavat tuntua sangen suurilta tavoitteilta, mutta jos aloitatte kiipeämisen nyt, olette paljon paremmin valmistautuneita saavuttamaan ne.

Kaksi vuotta sitten kahdentoista apostolin koorumin jäsenellä vanhin Richard G. Scottilla ja minulla oli tilaisuus osallistua Queticon erämaa-alueella Ontariossa Kanadassa kanoottiretkelle, jossa kuljimme järveltä toiselle. Ollessamme erään suuren järven keskellä sää muuttui sangen huonoksi, ja tyyni järvi muuttui myrskyisäksi ja vaaralliseksi ja heitteli pientä kanoottiamme sinne tänne.

Meidän oli tehtävä päätös. Yrittääkö saavuttaa suunnittelemamme päämäärä vai suunnatako lähimmälle saarelle odottamaan myrskyn laantumista? Nyt vastaus tuntuu itsestään selvältä, mutta silloin päätös ei ollut helppo. Jatkamalla eteenpäin voisimme saapua suunnitellulle leiripaikalle. Viivyttämällä matkaamme saapuisimme hyvin myöhään ja meidän täytyisi matkata pimeässä. Vaihtoehtoja punnitessamme saimme tunteen, että meidän piti suunnata pikaisesti lähimpään saareen. Niin tehtyämme pyyhkäisi ylitsemme paljon pahempi myrsky kuin olimme osanneet odottaakaan. Jos olisimme päättäneet jatkaa kanoottimatkaamme, olisimme saattaneet henkemme suureen vaaraan.

Täällä kuolevaisuudessa meidän odotetaan tekevän ratkaisevia päätöksiä, joiden lopputuloksilla voi olla kestävä vaikutus meidän hengelliseen tulevaisuuteemme. Kehotan teitä olemaan aina kelvollisia pyytämään Hengen apua, jotta valitsisitte aina oikein.

Mormonin Kirjassa Nefi sanoo meille: ”Silloin te olette tällä suoralla ja kaidalla polulla, joka johtaa iankaikkiseen elämään; niin, te olette menneet sisälle portista; te olette tehneet Isän ja Pojan käskyjen mukaisesti; ja te olette saaneet Pyhän Hengen” (2. Ne. 31:18).

Kun perheemme sai päätökseen 225 mailin pituisen pyöräretken, me opimme, että kävivätpä asiat miten vaikeiksi tahansa tällä tiellä, jota kutsumme elämäksi, niin suuri onni odottaa niitä, jotka pitävät käskyt ja kestävät loppuun saakka.

Aaronin pappeuden nuoret miehet, teillä on velvollisuus pysyä vakaasti katse kiinnitettynä iankaikkiseen päämääräänne. Kyllä, elämän matkalla voi tulla monia ylä- ja alamäkiä. Kyllä, tulee päiviä, jolloin teistä tuntuu, että elämä on kovaa. Mutta kun pysytte oikealla tiellä, niin palkinto, joka odottaa elämän matkan päässä, on runsain mitoin matkan varrella kokemienne vastustuksen hetkien arvoinen.

Edelleen Nuorten voimaksi -lehtisessä ensimmäinen presidenttikunta kirjoittaa: ”Pitäkää mielenne ja ruumiinne puhtaana maailman synneistä, niin että voitte tehdä sen suuren työn, joka teillä on edessänne. Rukoilemme, että olette kelvollisia jatkamaan työtä Jumalan valtakunnan rakentamiseksi ja maailman valmistamiseksi Vapahtajan toiseen tulemiseen.” (s. 3.)

Nuoret ystäväni, pyydän teitä oppimaan sen, miten tärkeää on olla viisas seuraamalla profeettojemme neuvoja, ja onni on oleva teidän koko elämänne matkan ajan.

Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.