2002
Tuntekaa Herran rakkaus
Heinäkuu 2002


Tuntekaa Herran rakkaus

Jos voisin toivoa yhtä asiaa jokaiselle naiselle tässä kirkossa, se olisi, että he saisivat tuntea Herran rakkauden elämässään.

Veljet ja sisaret, on olemassa sanonta: ”Jos haluat kasvaa, ole kiitollinen mahdollisuuksista, joissa voit ylittää itsesi.” Ja olen varma, että tulen itse kasvamaan. Saanen ilmaista kiitollisuutemme sisar Smootille, sisar Dew’lle ja sisar Jensenille siitä suurenmoisesta tavasta, jolla he ovat palvelleet kaikkia meitä kirkon jäseniä. Olen kiitollinen neuvonantajilleni Kathylle ja Annelle heidän palvelualttiudestaan. He ovat uskon naisia.

Tänään olen kiitollinen myös äidilleni ja isälleni heidän opetuksistaan, heidän rakkaudestaan ja siitä, että he opettivat minut tekemään työtä. Minä osaan tehdä työtä. Olen kiitollinen aviomiehestäni. Jim on suurenmoinen kumppani. Rakastan häntä, ja olen kiitollinen hänen tuestaan. Hän on kunnon mies. Olen kiitollinen pojistamme ja heidän vaimoistaan, jotka ovat auttaneet heitä tulemaan paremmiksi miehiksi. Olen kiitollinen lastemme lapsista. Ajoimme eräänä iltana yhden poikamme kotiin kertomaan tästä kutsumuksesta. Heidän lapsensa oli jo peitelty vuoteeseen. Sanoin Brettille ja Angielle: ”Minut on kutsuttu Apuyhdistyksen ylijohtajaksi.” Ja Brett sanoi: ”Sinutko? Koko kirkon Apuyhdistyksen johtajaksi?” Eivätkö lapset olekin ihania? Hän puki sanoiksi sen, miltä minusta on tuntunut muutaman viime viikon ajan.

Kun saavuimme eilen kotiin, siellä oli faksi pojaltamme Davidilta ja hänen vaimoltaan Jenniferiltä Belgiasta. David sanoi: ”Äiti, minä tiedän, että sinä pystyt siihen. Ehkä et muista sitä, mutta sinulla oli aikoinaan jääkaapin ovessa pyhien kirjoitusten kohta, jossa sanottiin: ’Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa’ (Joos. 24:15).” Hän sanoi: ”Kävin usein jääkaapilla ja tiesin, että sinä ja isä tarkoititte sitä.” Olen hyvin kiitollinen lapsistamme.

Olen kiitollinen niille kirkon naisille, jotka ovat ohjanneet minua, jotka ovat rakastaneet minua, jotka ovat opettaneet minua, jotka ovat uskoneet minuun. Olen kiitollinen Etelä-Lontoon lähetyskentän lähetyssaarnaajille heidän hyvyydestään, siitä, kuinka he pitävät liittonsa. Olen kiitollinen brittiläisille pyhille, jotka rakastivat minua ja auttoivat minua kotiutumaan tuohon suurenmoiseen maahan.

Veljet ja sisaret, en tiedä, miksi minut kutsuttiin, mutta tiedän, että minut kutsuttiin. Lupaan teille rakkauteni ja tukeni, ja pyydän, että olette kärsivällisiä oppiaikanani.

Pyydän kirkossa olevia nuoria aikuisia naisia, missä olettekin, katsomaan Apuyhdistystä, niin huomaatte, että teitä tarvitaan siellä, että rakastamme teitä, että voimme kokea yhdessä jotakin suurta. Pyydän, tulkaa joukkoomme.

Wallace Stegner kirjoitti mormoneista: ”Heidän naisensa ovat uskomattomia.”1 Ja sitä he ovat yhä! Tiedän, että Herra rakastaa kirkon naisia. Jos voisin toivoa yhtä asiaa jokaiselle naiselle tässä kirkossa, se olisi, että he saisivat tuntea Herran rakkauden jokapäiväisessä elämässään. Olen tuntenut Herran rakkauden omassa elämässäni ja olen siitä hyvin kiitollinen. Olen kiitollinen tuntemastani rauhasta.

Todistan Vapahtajastani Jeesuksesta Kristuksesta. Tiedän, että Hän elää. Olen tuntenut Hänen rakkautensa. Olen tuntenut Hänen anteeksiantonsa. Mieleeni tulee eräs sisarlähetyssaarnaaja, joka palasi lähetystyöstä. Läksiäistodistuksessaan hän sanoi: ”Tulin lähetystyöhön ilmaistakseni taivaalliselle Isälleni, että rakastan Häntä, ilmaistakseni Hänelle kiitollisuuteni ja maksaakseni Hänelle takaisin”, ja hän jatkoi: ”Palatessani olen Hänelle suuremmassa velassa kuin ennen saapumistani.”

Todistan Jumalan profeetan, presidentti Gordon B. Hinckleyn, voimasta ja olen kiitollinen hänestä ja hänen rakkaudestaan ja kaikista profeetoista, jotka ovat luottaneet minuun. Todistan näistä asioista Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viite

  1. The Gathering of Zion: The Story of the Mormon Trail, 1964, s. 13.