Opinhalu
Opinhaluisina me saamme elämäämme sovituksen täyden voiman ja siunaukset.
Mestarin todelliset opetuslapset ovat opinhaluisia. Muutamalla harvalla sanalla Abraham antaa meille monia oivalluksia siitä, miksi häntä siunattiin niin suuresti. Hänellä oli elämässään halu ”saada opetusta ja pitää Jumalan käskyt”.1 Halu ”saada opetusta” on enemmän kuin halu kuunnella. Vasta kun halumme saada opetusta on suurempi voima kuin paikoilleen jäämisen mukavuus, meistä tulee opinhaluisia.
Presidentti Brigham Young opetti, että meidän ”ensimmäinen ja tärkein velvollisuutemme [on] etsiä Herraa, kunnes me avaamme yhteydenpitokanavan Jumalalta omaan sieluumme”.2 Pian kuolemansa jälkeen profeetta Joseph Smith ilmestyi unessa Brigham Youngille ja antoi tälle ohjeita: ”Käske ihmisten olla nöyriä ja uskollisia ja kuuliaisia Herran Hengelle, ja se johtaa heidät oikeaan. Varokaa vaimentamasta hiljaista ääntä; se kertoo heille, mitä tehdä ja minne mennä; se saa aikaan valtakunnan hedelmät.”3
Kuinka me sytytämme tämän jumalallisen opetuksen voiman elämässämme? Ensimmäiseksi, meidän on aloitettava opinhalusta. Monet isoavat ja janoavat vanhurskautta luonnostaan, mutta toiset ehkä pakotetaan nöyrtymään.4 Jotkut meistä haluaisivat mieluummin vain muuttaa sääntöjä kuin noudattaa ohjeita tai muuttaa itseään. Naaman halusi epäilemättä päästä eroon spitaalistaan mutta suuttui ja lähti, kun profeetan sanansaattaja käski hänen vain peseytyä seitsemän kertaa Jordanvirrassa. Se oli epämukavaa, asiana vähäinen, ja hän oli sitä mieltä, että hänen maassaan joet olivat parempia kuin Jordan. Mutta hänen spitaalinsa parani, kun hän kuunteli palvelijoitaan, muutti mielensä ja teki ”niin kuin Jumalan mies oli määrännyt”.5 Hän sai nähdä hyvin vaikuttavalla tavalla, että Israelissa oli profeetta ja Jumala. Meidänkin on ymmärrettävä, että Jumalan lait hallitsevat6 ja että Hänen viisautensa on suurempi kuin meidän viisautemme. Nähtyään Jumalan majesteettisuuden ja aikaansaannokset Mooseskin teki havainnon, että ”ihminen ei ole mitään, jota asiaa en ollut koskaan ajatellut”.7
Toiseksi, meidän on saatettava itsemme sopivaan mielen ja sydämen tilaan. Tämä tapahtuu rukouksentäyteisen pohdiskelun ja hengessä nähdyn vaivan kautta.8 Tämä vaiva on todellista työtä. Siihen kuuluvat hyvin aktiiviset vaiheet etsiä ja tutkia pyhiä kirjoituksia ja toimia niiden mukaan. Kun nöyrrymme ja riisumme yltämme ylpeyden, sydämemme pehmenee, ja sitten voimme keskittyä taivaallisiin neuvoihin ja opetukseen. Lamonin isä, vaikutusvaltainen laamanilaiskuningas, vaihtoi painopistettä juuri tällä tavoin. Hän heittäytyi jopa maahan osoittaen suurta haluaan tuntea Jumala. Hän julisti: ”Minä luovun kaikista synneistäni – – oppiakseni tuntemaan sinut ja jotta minut herätettäisiin kuolleista ja pelastettaisiin viimeisenä päivänä.”9
Kolmanneksi, meidän on toteltava saamaamme opetusta. Alma kehotti koettelemaan sanojaan ja uskomaan edes vähän.10 Nefi sanoi yksinkertaisesti: ”Minä menen ja teen.”11 Tällaisella suurenmoisella nöyryyden ja kuuliaisuuden asenteella hän otti vastaan isänsä neuvot vaskilevyjen hankkimisen ja sopivan metsästyspaikan suhteen sekä Herran neuvot laivan rakentamisen suhteen.12 Kussakin näistä tapauksista hän eteni luottavaisesti toimien, vaikka ei edeltä käsin tiennyt,13 mitä hänen tulisi tehdä tai mikä lopputulos olisi. Mutta koska meillä on tahdonvapaus, elämämme voi olla joskus vaikeaa taivalta pyrkiessämme sovittamaan sydämemme ja mielemme Jumalan totuuksiin. Siitä huolimatta presidentti Thomas S. Monsonin sanoin: odottaa meidän ajattelevan. Hän odottaa meidän toimivan. Hän odottaa meidän tekevän työtä.”14
Opinhalun saaminen on prosessi, jossa me opimme rivin rivin päälle. Tässä prosessissa me muutamme ajatukset ja tunteet teoiksi. Mutta millaisen palkinnon me saammekaan tästä uskon osoituksesta, kun avaamme yhteydenpitoväylän Herraan. Herra on sanonut: ”Autuaita ovat ne, jotka kuulevat minun käskyni ja kallistavat korvansa minun neuvoilleni, sillä he oppivat viisautta.”15 Ja Hän on myös sanonut: ”Jokainen, joka kuulee Hengen ääntä, tulee Jumalan, Isän, tykö.”16
Muistan joitakin vuosia sitten kysyneeni apeltani, kokeneelta piispalta, miksi hänellä oli aina paidantaskussaan pieni kortti. Hän vastasi, että toisinaan hän tunsi saavansa vaikutelmia tai kehotuksia. Silloin hän otti taskustaan kortin ja kirjoitti siihen tunteensa, tulivatpa ne milloin hyvänsä. Ja sitten hän yritti toimia niiden mukaan mahdollisimman nopeasti. Ajatus siitä, että hiljainen ääni on aina valmis opettamaan meille, mitä meidän tulee tehdä ja minne mennä, tekee nöyräksi. Herra ilmoittaa meille, että kun me toimimme saamiemme kehotusten mukaan, me saamme niitä useammin. Ellemme me toimi niiden mukaan, ne ennen pitkää vähenevät.
Opinhalun seurauksena me saamme vielä suuremman todistuksen siitä, että taivaallinen Isämme välittää meistä. Me saamme lujan varmuuden siitä, että elämme Hänen tahtonsa mukaan.17 Meillä on jopa syytä olla hyvä, syytä olla moraalinen ja syytä muuttaa käyttäytymistämme. Opinhaluisina me saamme elämäämme sovituksen täyden voiman ja siunaukset. Me herkistymme Pyhän Hengen kuiskauksille, niin että profeettojen opettamat vanhurskaat periaatteet ja totuudet maasta voivat juurruttaa Kristuksen syvemmälle elämäämme.18 Meistä tulee Hänen todellisia opetuslapsiaan.
Kun me rakastamme näitä totuuksia koko sydämestämme, me huomaamme olevamme yhteydessä kaiken totuuden Lähteeseen, ”sillä äly liittyy älyyn; viisaus vastaanottaa viisautta; totuus sulkee piiriinsä totuuden [ja] hyve rakastaa hyvettä”.19 Näin me huomaamme, että kaikki se, mitä arvostamme ja pidämme kaikkein tärkeimpänä, on sitä, mitä me olemme henkilökohtaisesti oppineet suoraan Herralta.
Todistan, että profeetta Joseph Smithin ansiosta olemme saaneet lukemattomia totuutta koskevia ilmoituksia, jotka todistavat Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrista. Opinhaluisina me näemme, kuulemme ja noudatamme selvemmin näitä ilmoituksia, joita tulee vielä tänäkin aikana elävien apostoliemme, profeettojemme, näkijöittemme ja ilmoituksensaajiemme välityksellä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.