Sisäisen voiman kasvattaminen
Kuinka te ja minä voimme kokea niin syvän kääntymyksen, olla niin täynnä uskoa, niin riippuvaisia Jumalasta, että pystymme kohtaamaan koettelemukset ja jopa vahvistumaan niiden kautta?
Neuvonantajieni ja Apuyhdistyksen pääneuvottelukunnan puolesta haluan kiittää kirkon jäseniä kaikkialla maailmassa sekä erityisesti niitä naisia, jotka uskollisuudessaan ja omistautumisessaan uhraavat aikaansa ja kykyjään suodakseen siunausta yksilöiden ja perheiden elämään eri puolilla maailmaa.
Siunauksessa, jonka presidentti Gordon B. Hinckley antoi minulle erottaessaan minut tähän tehtävään, hän puhui siitä palvelutyöstä, jota Apuyhdistys voi tehdä. Hän sanoi: ”Tämä on mahtava järjestö, kenties suurin ja vanhin lajissaan koko maailmassa. Sen tehtävänä on tehdä hyvää ja auttaa vaikeuksissa ja puutteessa olevia, tarjota opetusta, kodinhoitotaitoja ja muita taitoja naisille kaikkialla maailmassa.”
Meillä on oppainamme Apuyhdistyksen julistus, kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittämiskokous sekä kotikäyntiopetusohjelma. Näitä työvälineitä on arvioitu huolellisesti, ja ne ovat nyt käytössä, jotta ne auttaisivat sisaria avartamaan sisäistä voimaansa palvellen ja ykseydessä.
Havainnollistaakseni sitä sisäistä voimaa, josta nyt puhun, haluaisin esittää Susanna Stone Lloydin tarinan. Hän oli 26-vuotias lähtiessään Englannista vuonna 1856 ja matkatessaan yksin Utahiin. Hän oli ainoa perheestään, joka liittyi kirkkoon, ja hän kuului Willien käsikärrykomppaniaan. Monien muiden pioneerien tavoin hän kesti nälkää, sairautta ja uupumusta aina henkihieveriin asti.
Saapuessaan Suolajärven laaksoon Susanna lainasi peiliä laittaakseen itsensä esiintymiskelpoisempaan kuntoon. Parhaista yrityksistään huolimatta hän muistelee: ”En koskaan unohda sitä, miltä näytin. Jotkut vanhoista ystävistäni eivät tunteneet minua.”1 Koska Susanna oli myynyt oman peilinsä eräälle intiaanille palasesta biisonin lihaa, hän ei ollut käyttänyt liiemmälti aikaa itsensä katselemiseen. Nyt hän ei enää tunnistanut omaa peilikuvaansa. Hän oli eri ihminen – sekä sisältä että ulkoa. Matka Kalliovuorten yli sekä äärimmäiset vastoinkäymiset toivat mukanaan syvän vakaumuksen. Hänen uskoaan oli koeteltu, ja hänen kääntymyksensä oli todellinen. Häntä oli jalostettu sellaisin tavoin, joita parhainkaan peili ei pystyisi kuvastamaan. Susanna oli rukoillut voimaa ja löytänyt sitä – syvältä sielustaan.
Juuri tällaisesta sisäisestä voimasta haluaisin puhua. Kuinka te ja minä voimme kokea niin syvän kääntymyksen, olla niin täynnä uskoa, niin riippuvaisia Jumalasta, että pystymme kohtaamaan koettelemukset ja jopa vahvistumaan niiden kautta?
Ei tarvitse elää kovinkaan kauan, kun huomaa, ettei elämä juuri koskaan ole sellaista kuin on suunnitellut. Vastoinkäymisiä ja koettelemuksia tulee jokaiselle. Tunnetteko ketään, joka ei haluaisi muuttaa jotakin itsessään tai olosuhteissaan? Ja kuitenkin olen varma, että tunnette monia, jotka kulkevat eteenpäin uskossa. Nämä ihmiset vetävät teitä puoleensa, he innoittavat teitä, ja heidän esimerkkinsä jopa vahvistaa teitä.
Viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana olen tavannut sisaria Afrikasta Espanjaan, sisaria jotka ovat pioneereja omalla tavallaan. Olen ihaillut heidän sisäistä voimaansa, ja minua on innoittanut heidän todistuksensa syvyys. Nämä ovat sisaria, jotka elävät niiden totuuksien mukaan, jotka ilmenevät Apuyhdistyksen julistuksessa.
Julistus muistuttaa meitä siitä, keitä me todella olemme ja miksi me teemme sitä, mitä me teemme. Mitä enemmän me elämme sen ohjeiden mukaan, sitä enemmän meillä on sisäistä voimaa. Uskomme heijastuu meistä. Paasto, rukous ja pyhien kirjoitusten tutkiminen vaikuttavat suhteeseemme Vapahtajaan. Haluaisin korostaa vielä kahta keinoa, joiden avulla voimme vahvistaa sisäistä voimaamme:
Palveleminen
Kun olemme todella kokeneet kääntymyksen, huomiomme siirtyy meistä itsestämme muihin. Voimme löytää sisäistä voimaa palvelemalla. Mikään ei miellyttäisi vastustajaa enemmän kuin se, että itsekkäät huolenaiheet ja halut veisivät kaiken huomiomme. Mutta me tiedämme paremmin. Palveleminen auttaa meitä pysymään oikeassa kurssissa.
Sisarten konferensseissa, kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittämiskokouksissa ja, mikä tärkeintä, meidän omissa kodeissamme olen saanut innoitusta teidän palvelutyöstänne.
Vain muutama viikko sitten Euroopan keskisen vyöhykkeen johtaja soitti minulle. Hän kertoi, että jäsenet ja lähetyssaarnaajat Albaniassa ja Moldovassa kärsivät kovasti kylmyydestä, ja hän mietti, olisiko Apuyhdistyksellä peitteitä, joita heille voitaisiin lähettää. Kuvitelkaa sitä iloa, jota tunsin keskustellessani humanitaarisen palvelun työntekijöiden kanssa ja saadessani kuulla, että voisimme lahjoittaa tuhat peitettä. Muutaman päivän kuluessa ne pakattiin ja lähetettiin. Lähetysjohtaja kirjoitti: ”Jäsenet täällä olivat liikuttuneita siitä, että muut jäsenet ajattelevat heitä.” Kiitos epäitsekkäästä palvelustanne.
Sisaret, tarkastelkaa kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittämiskokouksia varten ehdotettuja aiheita ja etsikää keinoja vahvistaa hengellistä voimaa, kehittää henkilökohtaisia taitoja, vahvistaa kotia ja perhettä sekä tarjota evankeliumin palvelua. Näin tehdessämme omat ongelmamme jäävät vähemmälle huomiolle ja tunnemme suurempaa luottamusta Jumalaan.
Ykseys
Toinen keino vahvistaa sisäistä voimaamme on pyrkiä ykseyteen perheissämme, vaarnoissamme ja seurakunnissamme sekä johtokunnissamme. Herra itse opetti: ”Ellette te ole yhtä, te ette ole minun.”2
Ykseys tarkoituksissa, ajatuksissa ja tunteissa ovat kohottavia ominaisuuksia. Kun voimme siirtää syrjään eroavuutemme ja arvostaa toinen toisemme vahvuuksia, silloin tapahtuu suuria. Profeetta Joseph Smith kehotti: ”Älköön näkökenttänne olko rajoitettu silloin kun kyseessä on lähimmäisenne hyve. – – Teidän on annettava sielunne avartua toinen toistanne kohtaan.”3 Tämänkaltainen hengen ylevyys edistää suurempaa ykseyttä.
Olen vieraillut vaarnoissa ja seurakunnissa, jotka ovat yhtä. Apujärjestöjen johtokunnat tukevat toisiaan ja koordinoivat ponnistelunsa, he tukevat pappeusjohtajiaan ja pyrkivät yhdessä tuomaan perheitä Kristuksen luo. Jumalan valtakunnan vieriessä eteenpäin meidän täytyy yhdistää ponnistelumme sielujen pelastamiseksi.
Apuyhdistyksen ylimpänä johtokuntana olemme kiitollisia siitä uudesta tavasta, jolla kotikäyntiopetusta painotetaan.4 Uudenlaiset sanomat kehottavat sisaria lukemaan pyhiä kirjoituksiaan sekä ensimmäisen presidenttikunnan ja muiden johtavien auktoriteettien opetuksia tiettyä periaatetta tutkien. Sitten sisaria kehotetaan kertomaan näkemyksiään ja kokemuksiaan siitä, kuinka tämän periaatteen mukaan eläminen on siunannut heidän elämäänsä.
Sisaret, jos noudatatte tätä mallia, tunnette suurempaa ykseyttä toverinne kanssa sekä niiden kanssa, joita opetatte. Te vahvistutte hengellisesti.
Olivatpa olosuhteemme mitkä tahansa, kenellä meistä on varaa tuhlata elämämme itsesäälin ja masennuksen peilien edessä? Niin, aivan kuten apostoli Paavali kehotti, meidän kaikkien on syytä aika ajoin tutkia itseämme.5 Meidän kaikkien on tehtävä parannusta, huomattava heikkoutemme ja tultava täydellisemmin Kristuksen tykö. Susannan tavoin meidän on ehkä myytävä peilimme ylittääksemme tuskan, surun ja masennuksen tasangot. Mutta niin tehdessämme löydämme Jumalan meille antamia vahvuuksia, joita emme olisi ehkä muutoin tulleet tuntemaan.
Presidentti Joseph F. Smith puhui hyvin suurella lämmöllä pioneerinaisten sisäisestä voimasta. Hän sanoi: ”Kuolema ei merkinnyt heille mitään. Vastoinkäyminen ei ollut mitään. Kylmyys tai sade tai kuumuus ei ollut heille mitään. He tunsivat ja tiesivät ja halusivat vain Jumalan valtakunnan voittoa ja totuutta, jonka Herra oli heille antanut.” Ja sitten Jumalan profeetan koko vilpittömyydellä hän kysyi: ”Ja missä ovat nämä naiset nyt?”6
Olen tänään täällä todistamassa teille, että tämänkaltaisia naisia on kaikkialla maailmassa kirkon Apuyhdistyksissä. Olen mittaamattoman kiitollinen siitä mahdollisuudesta, joka minulla on nähdä oman aikamme naisia, jotka ovat ”kasvaneet väkeviksi totuuden tuntemisessa”.7 Koko sydämestäni tiedän, että Herra voi tehdä ”sen, mikä on heikkoa” meidän väkevyydeksemme.8 Tiedän, että tämä on Hänen työnsä ja Hänen valtakuntansa. Tiedän, että kukin meistä voi jäljitellä Vapahtajaa sen mukaisesti, kuinka päätämme elää elämämme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.