Joseph Smithin elämä ja palvelutyö

“Joseph Smith, Herran profeetta ja näkijä, on tehnyt enemmän ihmisten pelastamiseksi tässä maailmassa kuin kukaan toinen ihminen, joka koskaan on siinä elänyt – paitsi ainoastaan Jeesus” (OL 135:3). Tämä hämmästyttävä julistus kuvaa miestä, jonka Jumala kutsui 14-vuotiaana ja joka eli vain 38-vuotiaaksi. Joseph Smithin syntymän Vermontin osavaltiossa joulukuussa 1805 ja hänen traagisen kuolemansa Illinoisin osavaltiossa kesäkuussa 1844 välisenä aikana tapahtui ihmeellisiä asioita. Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät hänelle opettaen Jumalan olemuksesta enemmän kuin oli tiedetty vuosisatoihin. Muinaiset profeetat ja apostolit antoivat hänelle pyhän pappeuden voiman tehden hänestä uuden, valtuutetun Jumalan todistajan tällä viimeisellä taloudenhoitokaudella. Profeetan kautta ilmoitettiin vertaansa vailla oleva määrä tietoa ja oppeja, kuten Mormonin kirja, Oppi ja liitot sekä Kallisarvoinen helmi. Hänen kauttaan Herran tosi kirkko perustettiin jälleen kerran maan päälle.

Nykyään se työ, jonka Joseph Smith aloitti, etenee kautta maailman. Presidentti Wilford Woodruff todisti profeetta Joseph Smithistä: ”Hän oli Jumalan profeetta, ja hän laski perustan suurimmalle työlle ja taloudenhoitokaudelle, mitä maan päälle on milloinkaan perustettu.”¹

Syntyperä ja lapsuus

Joseph Smith oli kuudennen polven amerikkalainen, jonka esivanhemmat olivat muuttaneet Amerikkaan Englannista 1600luvulla. Profeetan esivanhemmissa oli niitä tyypillisiä piirteitä, jotka yhdistetään usein amerikkalaisten varhaisiin sukupolviin: he uskoivat Jumalan ohjaavan ja varjelevan heitä, heillä oli vahva työmoraali ja he palvelivat uutterasti perhettään ja maataan.

Joseph Smithin vanhemmat, Joseph Smith vanhempi ja Lucy Mack Smith, solmivat avioliiton vuonna 1796 Tunbridgessä Vermontin osavaltiossa. He olivat ahkera ja jumalaapelkäävä pariskunta, joka aloitti avioliittonsa hyvässä taloudellisessa tilanteessa. Valitettavasti Joseph Smith vanhempi menetti ensimmäisen maatilansa ja kärsi sitä seuranneina vuosina monia taloudellisia takaiskuja. Smithin perhe joutui muuttamaan useita kertoja, kun isä yritti ansaita elannon viljelemällä maata Uuden-Englannin metsäisillä kukkuloilla, pestautumalla työhön muille maatiloille, hoitamalla pientä kauppaliikettä tai toimimalla opettajana koulussa.

Joseph Smith nuorempi syntyi 23. joulukuuta 1805 Sharonissa Vermontin osavaltiossa viidentenä yhdestätoista lapsesta. Hän sai nimen isänsä mukaan. Smithin perheen lapset olivat syntymäjärjestyksessä: nimetön poika (joka kuoli heti synnyttyään), Alvin, Hyrum, Sophronia, Joseph, Samuel, Ephraim (joka eli vain vajaat kaksi viikkoa), William, Katharine, Don Carlos ja Lucy.²

Todisteita profeetan poikkeuksellisesta luonteesta ilmeni jo varhain hänen elämässään. Smithit asuivat West Lebanonissa New Hampshiren osavaltiossa, kun hengenvaarallinen lavantautiepidemia iski moniin paikkakunnalla, myös kaikkiin Smithin lapsiin. Muut lapset toipuivat siitä ilman jälkitauteja, mutta Joseph, joka oli noin 7-vuotias, sai vakavan tulehduksen vasempaan sääreensä. Tohtori Nathan Smith Dartmouthin lääketieteellisestä tiedekunnasta läheisestä Hanoverin kaupungista suostui suorittamaan uuden kirurgisen toimenpiteen yrityksenä pelastaa pojan jalka. Kun tohtori Smith ja hänen kollegansa valmistautuivat leikkaamaan, Joseph pyysi äitiään lähtemään huoneesta, ettei tämän tarvitsisi nähdä hänen kärsimyksiään. Joseph kieltäytyi alkoholista kipujen turruttamiseksi ja luottaen vain isänsä lujaan syleilyyn kesti urhoollisesti sen, että kirurgi porasi sääriluuta ja leikkasi siitä osan irti. Leikkaus onnistui, vaikka Joseph kulkikin muutamat seuraavat vuodet kainalosauvoilla ja näytti ontuvan hieman koko loppuelämänsä ajan.

Vuonna 1816, toistuvien katovuosien jälkeen, Joseph Smith vanhemman perhe muutti Norwichista Vermontin osavaltiosta Palmyraan New Yorkin osavaltioon toivoen löytävänsä vauraammat elinolot. Vuosia myöhemmin profeetta muisteli: ”Köyhyydessämme [meidän] oli pakko tehdä lujasti työtä suuren perheen elättämiseksi – –, ja koska kaikkien kynnelle kykenevien ponnistuksia tarvittiin kaikin mahdollisin tavoin avuksi perheen elättämisessä, emme sen vuoksi saaneet mahdollisuutta käydä koulua. Riittänee, kun sanon, että sain opetusta pelkästään lukemisessa, kirjoittamisessa ja laskennon perussäännöissä.”³

Ensimmäinen näky

Joseph Smith kirjoitti lapsuudessaan saamastaan koulutuksesta: ”Synnyin – – hyvistä vanhemmista, jotka vaivojaan säästämättä opettivat minulle kristillistä uskoa.”⁴ Mutta monien muiden kristittyjen tavoin Josephin vanhemmat ymmärsivät, että silloisista kirkoista puuttui joitakin Jeesuksen ja Hänen apostoliensa opettamia evankeliumin periaatteita. Useat eri kristilliset kirkkokunnat yrittivät saada käännynnäisiä Palmyran alueella vuonna 1820. Josephin äiti, kaksi hänen veljeään ja vanhempi sisarensa liittyivät paikalliseen presbyteerikirkkoon, mutta Joseph, hänen isänsä ja veljensä Alvin eivät. Vaikka Joseph oli vasta nuori poika, hän oli syvästi huolissaan omasta asemastaan Jumalan edessä ja siitä sekasorrosta, joka vallitsi eri uskonnollisten ryhmien keskuudessa.

Kun 14-vuotias Joseph tutki pyhiä kirjoituksia, häneen teki vaikutuksen yksi Jaakobin kirjeen kohta: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta” (Jaak. 1:5). Tämän Herran lupauksen innoittamana Joseph meni eräänä kevätpäivänä 1820 rukoilemaan lähellä kotiaan olevaan metsään. Hän polvistui ja kertoi sydämensä toiveista Jumalalle. Häneen tarttui heti pimeyden voima, joka valtasi hänet kokonaan ja sai hänet pelkäämään, että tuho kohtaisi häntä. Sitten hänen hartaasti rukoiltuaan taivaat avautuivat ja hän vapautui näkymättömästä vihollisestaan. Valopatsaassa, joka oli aurinkoa kirkkaampi, hän näki kaksi Persoonaa, jotka seisoivat hänen yläpuolellaan ilmassa. Toinen heistä puhui kutsuen Joseph-poikaa nimeltä ja sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!” (JS–H 17.)

Tässä suurenmoisessa näyssä Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät henkilökohtaisesti nuorelle Josephille. Joseph keskusteli Vapahtajan kanssa, joka kielsi häntä liittymästä mihinkään oman aikansa kirkkoon, sillä ”ne olivat kaikki väärässä” ja ”kaikki niiden uskontunnustukset olivat iljettäviä hänen silmissään, – – he opettavat oppeina ihmiskäskyjä, ja he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman” (JS–H 19). Josephille luvattiin myös, ”että evankeliumin täyteys tehtäisiin [hänelle] tiettäväksi jolloinkin tulevaisuudessa”⁵. Vuosisatojen pimeyden jälkeen Jumalan sana ja Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen todellisuus oli ilmoitettu maailmalle tämän valitun ja tahrattoman nuorukaisen kautta.

The Moronin käynnit

Kului kolme vuotta, joiden aikana muut paikkakunnan asukkaat suhtautuivat halveksien ja pilkaten Joseph Smithin julistukseen, että hän oli nähnyt Jumalan. Nuori profeetta, nyt 17-vuotias, ihmetteli, mikä häntä odotti. Syyskuun 21. päivän iltana 1823 hän rukoili hartaasti ohjausta ja anteeksiantoa nuoruuden synneistään ja mielettömyyksistään (ks. JS–H 29). Vastauksena hänen rukoukseensa hänen ullakolla olevan makuuhuoneensa täytti valo, ja hänelle ilmestyi taivaallinen sanansaattaja nimeltään Moroni.” [Hän] julisti olevansa Jumalan enkeli”, Joseph muisteli, ”joka oli lähetetty tuomaan ilosanomaa, että se liitto, jonka Jumala oli tehnyt muinaisen Israelin kanssa, oli käsillä täyttyäkseen, että valmistava työ Messiaan toista tulemista varten oli alkava pian, että käsillä oli aika, jolloin evankeliumia koko täyteydessään saarnattaisiin voimallisesti kaikille kansoille, jotta olisi kansa, joka olisi valmis tuhatvuotisen valtakunnan aikaa varten. Minulle ilmoitettiin, että minut oli valittu välikappaleeksi Jumalan käsissä toteuttamaan Hänen tarkoituksiaan tämän suurenmoisen taloudenhoitokauden aikana.”⁶

Moroni kertoi Josephille myös sen, että läheiseen kukkulaan oli haudattu kokoelma muinaisia kirjoituksia, joita muinaiset profeetat olivat kaivertaneet kultalevyihin. Tämä pyhä aikakirja kertoi kansasta, jonka Jumala oli johtanut Jerusalemista läntiselle pallonpuoliskolle 600 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Moroni oli viimeinen profeetta näiden ihmisten keskuudessa ja oli haudannut aikakirjan, jonka Jumala oli luvannut tuoda esiin myöhempinä aikoina. Joseph Smithin oli määrä kääntää tämä pyhä teos englannin kielelle.

Seuraavien neljän vuoden aikana Josephin oli määrä tavata Moroni kukkulalla joka syyskuun 22. päivänä, jotta hän saisi lisää tietoa ja ohjeita. Hän tarvitsisi näitä valmistautumisen ja henkilökohtaisen jalostumisen vuosia kyetäkseen kääntämään muinaisen aikakirjan. Hänen oli oltava tehtävän veroinen: tuoda esiin työ, jonka tarkoitus oli saada juutalaiset ja pakanat ”vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus on Kristus, iankaikkinen Jumala, joka ilmoittaa itsensä kaikille kansoille” (Mormonin kirjan nimisivu).

Jumalan valtakunnan perustaminen maan päälle

Mormonin kirjan kääntäminen alkaa

Odottaessaan kultalevyjen saamista Joseph Smith auttoi perheensä ajallisten tarpeiden täyttämisessä. Vuonna 1825 hän meni Harmonyyn Pennsylvanian osavaltioon Josiah Stowellin palvelukseen. Siellä hän asui täysihoidossa Isaac ja Elizabeth Halen perheen luona ja tapasi heidän tyttärensä Emman, kookkaan, tummatukkaisen opettajattaren. Tammikuun 18. päivänä 1827 Joseph ja Emma vihittiin South Bainbridgessä New Yorkin osavaltiossa. Vaikka heidän avioliittoaan koeteltiin lasten kuolemalla, taloudellisilla vaikeuksilla ja Josephin jatkuvilla poissaoloilla kotoa hänen täyttäessään velvollisuuksiaan, Joseph ja Emma rakastivat aina toisiaan syvästi.

Syyskuun 22. päivänä 1827, neljä vuotta sen jälkeen kun Joseph oli nähnyt levyt ensimmäisen kerran, ne luovutettiin viimein hänen haltuunsa. Mutta kun levyt olivat hänen hallussaan, paikallinen väkivaltainen joukko yritti yhä uudelleen sinnikkäästi varastaa ne. Tätä vainoa välttääkseen Joseph ja Emma palasivat joulukuussa 1827 takaisin Harmonyyn, missä Emman vanhemmat asuivat. Asetuttuaan sinne Joseph alkoi kääntää levyjä.

Vuoden 1828 alkupuolella Martin Harris, varakas maanviljelijä Palmyrasta, sai todistuksen Herran myöhempien aikojen työstä ja matkusti Harmonyyn auttamaan Josephia käännöstyössä. Saman vuoden kesäkuuhun mennessä Joseph oli ehtinyt kääntää 116 käsikirjoitussivua. Martin pyysi toistuvasti profeetalta lupaa viedä käsikirjoitus kotiinsa Palmyraan, jotta hän voisi näyttää sitä tietyille perheensä jäsenille. Profeetta pyysi Herralta lupaa ja sai kieltävän vastauksen, mutta hän pyysi Herralta vielä kaksi kertaa, ja lopulta Martin sai luvan ottaa käsikirjoituksen. Kun käsikirjoitus oli Palmyrassa, se katosi eikä sitä koskaan saatu takaisin. Herra otti urimin ja tummimin sekä levyt joksikin aikaa pois profeetalta jättäen tämän nöyräksi ja katuvaksi. Herralta saadussa ilmoituksessa Joseph sai tietää, että hänen on aina pelättävä Jumalaa enemmän kuin ihmisiä (ks. OL 3). Sen jälkeen, vaikka hän oli vain 22-vuotias, hänen elämäänsä leimasi täydellinen omistautuminen jokaisen Herran käskyn noudattamiseen.

Huhtikuun 5. päivänä 1829 Oliver Cowdery, opettaja, joka oli vuoden Josephia nuorempi, saapui Josephin kotiin Harmonyyn. Oliver oli saanut vastauksena rukoukseen todistuksen profeetan työn totuudellisuudesta. Kaksi päivää myöhemmin käännöstyö alkoi jälleen Josephin sanellessa ja Oliverin kirjoittaessa.

Jumalan pappeuden palauttaminen

Kun Joseph ja Oliver tekivät Mormonin kirjan käännöstyötä, he lukivat kertomuksen Vapahtajan käynnistä muinaisten nefiläisten luona. Sen johdosta he päättivät pyytää Herralta opastusta kasteesta. Toukokuun 15. päivänä he menivät rukoilemaan Susquehannajoen rannalle lähelle Josephin kotia Harmonyssa. Heidän hämmästyksekseen heidän luokseen tuli taivaallinen olento, joka ilmoitti olevansa Johannes Kastaja. Hän antoi heille Aaronin pappeuden ja neuvoi heitä kastamaan toisensa ja asettamaan toisensa pappeuteen. Myöhemmin, Johannes Kastajan lupauksen mukaisesti, Josephille ja Oliverille ilmestyivät myös muinaiset apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes. He antoivat heille Melkisedekin pappeuden ja asettivat heidät apostoleiksi.

Ennen näitä käyntejä Josephilla ja Oliverilla oli tietoa ja uskoa. Mutta taivaallisten sanansaattajien ilmestymisen jälkeen heillä oli myös valtuus – Jumalan pappeuden voima ja valtuus, jotka tarvittiin Hänen kirkkonsa perustamiseen ja pelastuksen toimitusten suorittamiseen.

Mormonin kirjan julkaiseminen ja kirkon perustaminen

Huhti- ja toukokuussa 1829 vaino keskeytti yhä useammin käännöstyön profeetan kotona Pennsylvanian Harmonyssa. Siitä syystä Joseph ja Oliver muuttivat väliaikaisesti Fayetten kaupunkikuntaan New Yorkin osavaltioon tehdäkseen käännöstyön loppuun Peter Whitmer vanhemman talossa. Käännös valmistui kesäkuussa, vajaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun Oliver alkoi toimia profeetan kirjurina. Elokuuhun mennessä Joseph oli tehnyt sopimuksen palmyralaisen E. B. Grandinin kirjapainon kanssa kirjan julkaisemisesta. Martin Harris kiinnitti maatilansa varmistaakseen herra Grandinille maksun painatuskustannuksista ja myi myöhemmin 151 eekkeriä maatilastaan maksaakseen kiinnelainan takaisin. Mormonin kirja tuli myyntiin Grandinin kirjakaupassa 26. maaliskuuta 1830.

Huhtikuun 6. päivänä 1830, vain 11 päivää sen jälkeen kun Mormonin kirjan ilmoitettiin olevan myynnissä, noin 60 hengen ryhmä kokoontui Peter Whitmer vanhemman hirsitaloon Fayettessa New Yorkin osavaltiossa. Siellä Joseph Smith perusti virallisesti kirkon, joka sai myöhemmin ilmoituksessa nimekseen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko (ks. OL 115:4). Se oli riemukas tilaisuus, jossa Hengen vuodatus oli voimakasta. Kokouksessa nautittiin sakramentti, kastettiin uskovia, annettiin Pyhän Hengen lahja ja asetettiin miehiä pappeuteen, ja sen aikana saadussa ilmoituksessa Herra nimitti Joseph Smithin kirkon johtajaksi, ”Isän Jumalan tahdosta ja teidän Herranne Jeesuksen Kristuksen armosta näkijäksi, kääntäjäksi, profeetaksi, Jeesuksen Kristuksen apostoliksi, kirkon vanhimmaksi” (OL 21:1). Jeesuksen Kristuksen kirkko oli jälleen kerran perustettu maan päälle.

Kirtland, Ohio: Kirkon laajeneminen

Kun kirkon jäsenet kertoivat löytämästään totuudesta innokkaasti muille, vastaperustettu kirkko kasvoi nopeasti. Pian seurakuntia perustettiin Fayetten, Manchesterin ja Colesvillen kaupunkeihin New Yorkin osavaltiossa. Syyskuussa 1830, pian sen jälkeen kun Joseph ja Emma Smith olivat muuttaneet Pennsylvanian Harmonysta Fayetteen, Herra ilmoitti profeetalle, että lähetyssaarnaajien tuli lähteä ”lamanilaisten keskuuteen”, jotka asuivat Missourin länsirannalla (OL 28:8). Lähetyssaarnaajien matka vei heidät Ohion osavaltiossa Kirtlandin alueen halki, missä he tapasivat totuutta etsivän uskonnollisen ryhmän ja kastoivat heistä noin 130, heidän joukossaan Sidney Rigdonin, josta tuli myöhemmin ensimmäisen presidenttikunnan jäsen. Pyhien joukko Kirtlandissa kasvoi usealla sadalla jäsenten kertoessa evankeliumista ympärillään oleville.

Kirkon kasvaessa New Yorkin osavaltiossa kasvoi myös siihen kohdistuva vastarinta. Joulukuussa 1830 profeetta sai ilmoituksen, jossa kirkon jäseniä neuvottiin lähtemään Ohioon (ks. OL 37:1), yli 400 kilometrin päähän. Muutaman seuraavan kuukauden kuluessa suuri osa New Yorkin pyhistä myi omaisuutensa, usein suurella tappiolla, ja teki välttämättömät uhraukset päästäkseen Kirtlandiin Ohioon. Joseph ja Emma Smith olivat ensimmäisten Ohioon lähtijöiden joukossa ja saapuivat Kirtlandiin jotakuinkin 1. helmikuuta 1831.

Kaksi kokoontumispaikkaa pyhille

Kesäkuussa 1831 kirkon kasvaessa voimakkaasti Kirtlandissa Herra neuvoi profeettaa ja muita kirkon johtajia matkustamaan Missourin osavaltioon. Siellä Hän ilmoittaisi heille heidän ”perintömaansa” (ks. OL 52:3–5, 42–43). Kesä- ja heinäkuun aikana 1831 profeetta ja muut matkustivat lähes 1 450 kilometriä Kirtlandista Jacksonin piirikuntaan Missouriin, Amerikan uudisasutuksen länsireunalle. Pian sinne saavuttuaan profeetta sai Herralta ilmoituksen, jossa sanottiin, että ”Missourin maa – – on maa, jonka minä olen määrännyt ja pyhittänyt pyhien kokoontumiseen. Sen tähden tämä on lupauksen maa ja Siionin kaupungin paikka. – – Paikka, jota kutsutaan nyt Independenceksi, on keskuspaikka; ja temppelin paikka sijaitsee länsipuolella.” (OL 57:1–3.)

Täyttääkseen muinaisten Raamatun profeettojen profetiat 25- vuotias Joseph Smith alkoi laskea Siionin kaupungin perustusta Amerikkaan. Elokuussa 1831 hän johti maan pyhittämistä kokoamispaikaksi ja vihki temppelitontin. Hieman myöhemmin profeetta palasi Ohioon, missä hän kannusti joitakuita uskollisia kokoontumaan Missouriin. Sadat pyhät kestivät 1800-luvun Amerikan rajaseuduilla matkustamisen vaikeudet ja suuntasivat uuteen kotiinsa Missourissa.

Vuosina 1831–1838 kirkon jäseniä asui sekä Ohiossa että Missourissa. Profeetta, kahdentoista koorumin jäseniä ja monia kirkon jäseniä asui Kirtlandissa, kun taas muut kirkon jäsenet kokoontuivat Missouriin, missä heidän pappeusjohtajansa johtivat heitä profeetan ohjeiden mukaan. Kirkon johtajat kävivät kirjeenvaihtoa ja matkustivat usein Kirtlandin ja Missourin väliä.

Jatkuva ilmoitus

Asuessaan Kirtlandin alueella profeetta sai Herralta monia ilmoituksia evankeliumin palautuksesta myöhempinä aikoina. Marraskuussa 1831 kirkon johtajat päättivät julkaista monet ilmoituksista kokoelmana, joka tultiin tuntemaan Käskyjen kirjana. Kirja oli määrä painaa Independencessä Missourissa. Mutta heinäkuussa 1833 mellakoiva joukko hävitti kirjapainon ja monet painoarkeista. Muutamaa säästynyttä kappaletta lukuun ottamatta kirkon jäsenet eivät koskaan saaneet käsiinsä Käskyjen kirjaa. Käskyjen kirjaan tarkoitetut ilmoitukset sekä monia muita ilmoituksia julkaistiin vuonna 1835 Kirtlandissa nimellä Oppi ja liitot.

Asuessaan Kirtlandin alueella profeetta jatkoi myös innoitettua työtään englanninkielisen kuningas Jaakon raamatunkäännöksen tarkistamiseksi, minkä hän oli aloittanut Herran käskystä vuonna 1830. Raamatusta oli kadonnut vuosisatojen aikana monia selkeitä ja kallisarvoisia asioita, ja Henki johdatti profeettaa tekemään korjauksia englanninkielisen kuningas Jaakon raamatunkäännöksen teksteihin ja palauttamaan kadonnutta tietoa. Tämä työ johti tärkeiden evankeliumin totuuksien palauttamiseen, mukaan luettuna monia ilmoituksia, jotka sisältyvät nyt Oppiin ja liittoihin. Vaikka profeetta aikoi julkaista oman raamatunkäännöksensä, painavat syyt, kuten vaino, estivät häntä julkaisemasta sitä kokonaisuudessaan omana elinaikanaan.

Osana innoitettua tarkistustyötään Joseph Smith sai ilmoituksen, joka on nykyisin nimeltään Valittuja kohtia Mooseksen kirjasta, sekä innoitetun käännöksen Matteuksen evankeliumin luvusta 24, joka on nykyisin nimeltään Joseph Smith – Matteus. Vuonna 1835 profeetta alkoi kääntää Abrahamin kirjaa muinaisista egyptiläisistä papyruskääröistä, jotka kirkko oli ostanut. Kaikista näistä käännöksistä tuli myöhemmin osa Kallisarvoista helmeä.

Profeetan Kirtlandissa saamien ilmoitusten joukossa olivat kirkon yleistä hallintoa koskevat ilmoitukset. Herran johdolla Joseph Smith järjesti ensimmäisen presidenttikunnan vuonna 1832.⁷ Vuonna 1834 Kirtlandiin perustettiin vaarna. Kahdentoista apostolin koorumin ja seitsemänkymmenen koorumin hän järjesti vuonna 1835. Tuona aikana hän perusti myös Aaronin ja Melkisedekin pappeuden koorumit hoitamaan paikallisten kirkon jäsenten tarpeita.

Ensimmäinen temppeli tällä taloudenhoitokaudella

Yhtenä tärkeimmistä palautuksen osa-alueista Herra ilmoitti Joseph Smithille pyhien temppeleiden välttämättömyyden. Joulukuussa 1832 Herra käski pyhiä aloittamaan temppelin rakentamisen Kirtlandiin Ohioon. Vaikka monilla kirkon jäsenillä ei ollut kunnollista asuntoa, työpaikkaa eikä ruokaa, he vastasivat innokkaasti Herran käskyyn profeetan tehdessä työtä heidän rinnallaan.

Maaliskuun 27. päivänä 1836 Joseph Smith vihki temppelin helluntain kaltaisen Hengen vuodatuksen vallitessa. Viikkoa myöhemmin, 3. huhtikuuta 1836, koettiin joitakin uskonnollisen historian merkittävimmistä tapahtumista. Herra Jeesus Kristus ilmestyi temppelissä Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle ja sanoi: ”Minä olen hyväksynyt tämän huoneen, ja minun nimeni on oleva täällä; ja minä ilmoitan itseni kansalleni armollisesti tässä huoneessa” (OL 110:7). Kolme sanansaattajaa Vanhan testamentin taloudenhoitokaudelta – Mooses, Elias ja Elia – ilmestyivät myös palauttamaan pappeuden avaimet ja valtuuden, jotka olivat olleet kauan poissa maan päältä. Profeetta Joseph Smithillä oli nyt valtuus koota Israel maan neljältä ääreltä ja sinetöidä perheet yhteen ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi. (Ks. OL 110:11–16.) Tämä pappeuden avainten palautus noudatti Herran kaavaa antaa profeetalle ”rivin rivin päälle, käskyn käskyn päälle; täällä vähän ja tuolla vähän” (OL 128:21), kunnes Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteys oli palautettu maan päälle.

Ikuisen evankeliumin saarnaaminen

Kautta profeetan palvelutyön Herra ohjasi häntä lähettämään lähetyssaarnaajia saarnaamaan ”evankeliumia kaikille luoduille” (OL 68:8). Profeetta itse tunsi tämän käskyn taakan ja jätti monta kertaa kotinsa ja perheensä saarnatakseen evankeliumia. Kirkon varhaisvuosina lähetyssaarnaajia kutsuttiin saarnaamaan eri osissa Yhdysvaltoja ja Kanadaa.

Sitten kesällä 1837 profeettaa innoitettiin lähettämään vanhimpia Englantiin. Profeetta neuvoi Heber C. Kimballia, kahdentoista koorumin jäsentä, johtamaan pientä lähetyssaarnaajien ryhmää tässä suuressa hankkeessa. Jättäen perheensä miltei puille paljaille vanhin Kimball lähti uskoen siihen, että Herra johtaisi häntä. Vuoden kuluessa Englannissa oli liittynyt kirkkoon noin 2 000 jäsentä. Sitten vuosina 1839–1841 Joseph Smith lähetti kahdentoista jäseniä palvelemaan Isossa-Britanniassa, ja tuo lähetyskenttä oli myös huomattavan menestyksekäs. Vuoteen 1841 mennessä yli 6 000 ihmistä oli ottanut vastaan evankeliumin. Monet heistä muuttivat Amerikkaan tuoden uutta eloa kirkkoon ja vahvistaen sitä hyvin vaikeina aikoina.

Lähtö Kirtlandista

Pyhät Kirtlandissa olivat kärsineet vainoa miltei saapumisestaan lähtien, mutta vastustus voimistui vuosina 1837 ja 1838. ”Mitä tulee Jumalan valtakuntaan”, profeetta sanoi, ”niin paholainen perustaa aina valtakuntansa aivan samanaikaisesti Jumalan vastustamiseksi.”⁸ Profeetta sai kokea vihamielisyyden iskuja sekä kirkon ulkopuolisten vihollisten että häntä vastaan kääntyneiden luopioiden taholta. Häntä syytettiin epäoikeudenmukaisesti monista rikoksista, ahdistettiin oikeudessa kymmenissä perusteettomissa rikos- ja siviilijutuissa ja hänen oli pakko piiloutua niiltä, jotka tavoittelivat hänen henkeään. Mutta hän pysyi uskollisena ja rohkeana miltei jatkuvien ongelmien ja vastarinnan keskellä.

Lopulta vaino Kirtlandin alueella kävi sietämättömäksi. Tammikuussa 1838 profeetan ja hänen perheensä oli pakko lähteä Kirtlandista ja etsiä turvapaikkaa Far Westistä Missourista. Vuoden loppuun mennessä suurin osa pyhistä Kirtlandissa oli seurannut häntä jättäen taakseen kotinsa ja rakkaan temppelinsä.

Pyhät Missourissa

Karkotus Jacksonin piirikunnasta ja Siionin leirikunnan marssi

Ohion Kirtlandissa asuvien pyhien pyrkiessä vahvistamaan kirkkoa alueellaan monet muut kirkon jäsenet toimivat samoin Jacksonin piirikunnassa Missourissa. Myöhempien aikojen pyhät alkoivat asettua piirikuntaan kesällä 1831. Kaksi vuotta myöhemmin alueella oli noin 1 200 pyhää eli noin kolmannes väestöstä.

Näin monien pyhien saapuminen huolestutti alueen pitkäaikaisia asukkaita. Missourilaiset pelkäsivät menettävänsä poliittisen hallinnan tulijoihin, jotka saapuivat enimmäkseen Yhdysvaltojen pohjoisosista eivätkä kannattaneet etelässä harjoitettua orjuutta. Missourilaiset olivat myös epäluuloisia myöhempien aikojen pyhille ainutlaatuisia oppeja kohtaan – kuten usko Mormonin kirjaan, uuteen ilmoitukseen ja Siionin kokoamiseen – ja he panivat pahakseen sen, että myöhempien aikojen pyhät kävivät kauppaa enimmäkseen keskenään. Mellakoitsijat ja paikallinen kansalliskaarti alkoivat pian ahdistella pyhiä ja ajoivat heidät marraskuussa 1833 pois Jacksonin piirikunnasta. Useimmat pyhistä pakenivat kohti pohjoista Missourijoen yli Clayn piirikuntaan Missouriin.

Joseph Smith oli syvästi huolissaan Missourin pyhien ahdingosta. Elokuussa 1833 hän kirjoitti Kirtlandista kirkon johtajille Missouriin: ”Veljet, jos olisin kanssanne, ottaisin aktiivisesti osaa kärsimyksiinne, ja vaikka ihminen luonnostaan välttää kärsimistä, niin henkeni ei sallisi minun hylätä teitä kuolemassakaan, Jumala minua auttakoon. Olkaa turvallisella mielellä, sillä lunastuksemme lähenee. Oi Jumala, pelasta veljeni Siionissa.”⁹

Helmikuussa 1834 Joseph Smith sai ilmoituksen, jossa häntä opastettiin johtamaan retkikunta Ohion Kirtlandista Missouriin auttamaan kärsiviä pyhiä ja olemaan mukana palauttamassa heille heidän maitaan Jacksonin piirikunnassa (ks. OL 103). Vastauksena Herran käskyyn profeetta järjesti Siionin leirikunnaksi kutsutun ryhmän marssimaan Missouriin. Touko- ja kesäkuussa 1834 ryhmä, johon kuului lopulta yli 200 jäsentä, lähti matkalle länteen halki Ohion, Indianan, Illinoisin ja Missourin osavaltioiden. Heitä ahdistivat monet vaikeudet, muun muassa koleraepidemia. Kesäkuun 22. päivänä 1834, kun retkikunta lähestyi Jacksonin piirikuntaa, profeetta sai ilmoituksen hajottaa leiri. Herra lupasi kuitenkin, että Siion lunastettaisiin Hänen omana aikanaan. (Ks. OL 105:9–14.) Perustettuaan vaarnan Clayn piirikuntaan ja asetettuaan David Whitmerin sen johtajaksi profeetta palasi Ohioon.

Vaikka Siionin leirikunta ei palauttanut pyhien omaisuutta, sen marssi osoittautui arvokkaaksi koulutukseksi kirkon tuleville johtajille, sillä osallistujat oppivat vanhurskaan johtajuuden periaatteita profeetan esimerkistä ja opetuksista. Siionin leirikunnan ja muiden kirkon jäsenten kokouksessa, joka pidettiin Kirtlandissa 14. helmikuuta 1835, profeetta järjesti kahdentoista apostolin koorumin. Kaksi viikkoa myöhemmin hän järjesti seitsemänkymmenen koorumin. Yhdeksän kahdentoista koorumin jäsentä ja kaikki seitsemänkymmenen koorumin jäsenet olivat kuuluneet Siionin leirikuntaan.

Siirtokunta Pohjois-Missourissa

Suuri joukko kirkon jäseniä asui edelleen Clayn piirikunnassa Missourissa vuoteen 1836 asti, jolloin tuon piirikunnan asukkaat sanoivat, etteivät he voineet enää tarjota turvapaikkaa kirkon jäsenten suurelle määrälle. Siksi pyhät alkoivat siirtyä PohjoisMissouriin. Useimmat asettuivat Caldwellin piirikuntaan, jonka osavaltion lainsäädäntäelin oli äskettäin perustanut karkotettujen myöhempien aikojen pyhien sijoittamiseksi. Vuonna 1838 heihin liittyi suuri pyhien joukko, jotka oli pakotettu jättämään Kirtland. Profeetta ja hänen perheensä saapuivat sen maaliskuun aikana Far Westiin, kasvavaan myöhempien aikojen pyhien siirtokuntaan Caldwellin piirikunnassa, ja perustivat sinne kirkon keskuspaikan. Huhtikuussa Herra antoi Joseph Smithille käskyn rakentaa temppelin Far Westiin (ks. OL 115:7–16).

Valitettavasti pyhien Pohjois-Missourissa kokema rauha jäi lyhytaikaiseksi. Syksyllä 1838 mellakoivat joukot ja kansalliskaarti ahdistelivat jälleen myöhempien aikojen pyhiä ja hyökkäsivät heidän kimppuunsa. Kun kirkon jäsenet maksoivat samalla mitalla ja puolustautuivat, Joseph Smith ja muita kirkon johtajia pidätettiin syyttämällä heitä maanpetoksesta. Heidät vangittiin marraskuussa Independencessä ja sitten Richmondissa, ja joulukuun 1. päivänä heidät vietiin Libertyn vankilaan Missouriin. Sen talven profeetta ja hänen toverinsa viruivat epäinhimillisissä oloissa. He olivat suljettuina vankilan tyrmään, pimeään, kylmään ja epähygieniseen kellariin, ja heille annettiin niin kehnoa ruokaa, etteivät he kyenneet syömään sitä ennen kuin nälän pakottamana. Profeetta kuvaili olojaan ja pyhien tilannetta ”samanlaiseksi uskomme koetukseksi kuin Abrahamilla oli”¹⁰.

Profeetan ollessa vankilassa tuhannet myöhempien aikojen pyhät, mukaan lukien profeetan oma perhe, ajettiin pois kodeistaan Missourissa talvella ja keväällä 1838–1839. Maaliskuun 7. päivänä 1839 Emma kirjoitti Josephille Quincystä Illinoisin osavaltiosta: ”Kukaan paitsi Jumala ei tiedä mieleni ajatuksia ja sydämeni tunteita, kun jätin talomme ja kotimme ja miltei kaiken muun, mitä omistimme, paitsi pienet lapsemme, ja lähdin matkalleni pois Missourin osavaltiosta jättäen sinut suljettuna siihen yksinäiseen vankilaan.”¹¹ Brigham Youngin ja muiden kirkon johtajien johdolla pyhät johdatettiin itään Illinoisin osavaltioon.

Nauvoon vuodet

Kansansa rakastama johtaja

Huhtikuussa 1839 profeetta ja hänen toverinsa siirrettiin oikeudenkäyntipaikan vaihtumisen vuoksi Libertyn vankilasta Gallatiniin Missourissa. Kun vankeja oltiin edelleen siirtämässä Gallatinista Columbiaan, vartijat antoivat heidän päästä pakenemaan epäoikeudenmukaisesta vankeudestaan. He matkasivat Quincyyn Illinoisiin, jonne pääosa kirkon jäsenistä oli kokoontunut paettuaan Missourista. Pian useimmat pyhät alkoivat asettua profeetan johdolla Commerceen, Mississippin mutkassa olevaan kaupunkiin 80 kilometriä Quincystä pohjoiseen. Joseph antoi kaupungille uuden nimen Nauvoo, ja seuraavina vuosina Nauvooseen kerääntyi jäseniä ja uusia käännynnäisiä Yhdysvalloista, Kanadasta ja Isosta-Britanniasta, niin että siitä tuli yksi väkirikkaimpia alueita Illinoisissa.

Joseph ja Emma asettuivat asumaan lähelle jokea pieneen hirsimökkiin, joka palveli profeetan toimistona Nauvoon alkuaikoina. Hän viljeli maata elannokseen ja piti myöhemmin sekatavarakauppaa. Mutta koska kirkon tehtävät ja yhteiskunnalliset velvollisuudet veivät niin paljon profeetan aikaa, hänen oli usein vaikeaa huolehtia perheensä ajallisista tarpeista. Lokakuussa 1841 hänen omaisuudekseen lueteltiin ”vanha Charlie (hevonen), jonka hän oli saanut Kirtlandissa, kaksi lemmikkipeuraa, kaksi vanhaa ja neljä nuorta kalkkunaa, vanha lehmä, jonka eräs veli oli antanut hänelle Missourissa, hänen vanha Majorinsa (koira) – – ja vähäinen määrä huonekaluja”¹².

Elokuun loppupuolella 1843 profeetta ja hänen perheensä muuttivat kadun toiselle puolen juuri rakennettuun kaksikerroksiseen taloon nimeltään Mansion House. Siinä vaiheessa Josephilla ja Emmalla oli neljä lasta elossa. He olivat haudanneet kuusi rakasta lastaan vuosien varrella, ja yksi lapsi syntyi vielä Josephin kuoleman jälkeen. Joseph ja Emma Smithin perheen yksitoista lasta olivat: vuonna 1828 syntynyt Alvin, joka kuoli pian syntymänsä jälkeen; vuonna 1831 syntyneet kaksoset Thadeus ja Louisa, jotka kuolivat pian syntymänsä jälkeen; vuonna 1831 John ja Julia Murdockille syntyneet kaksoset Joseph ja Julia, jotka Joseph ja Emma adoptoivat sisar Murdockin kuoltua synnytykseen (11 kuukauden ikäinen Joseph kuoli vuonna 1832)¹³; vuonna 1832 syntynyt Joseph III; vuonna 1836 syntynyt Frederick; vuonna 1838 syntynyt Alexander; vuonna 1840 syntynyt Don Carlos, joka kuoli 14 kuukauden ikäisenä; vuonna 1842 syntynyt poika, joka kuoli samana päivänä kuin syntyi; ja vuonna 1844, miltei viisi kuukautta isänsä marttyyrikuoleman jälkeen, syntynyt David.

Koko palvelutyönsä ajan profeetta nautti siitä, että sai olla pyhien keskuudessa. Hän sanoi Nauvoon kaupungista ja sen asukkaista: ”Tämä on ihanin paikka ja paras kansa taivaan alla.”¹⁴ Pyhät puolestaan rakastivat häntä, ja koska he tunsivat hänen olevan heidän ystävänsä, he kutsuivat häntä usein ”veli Josephiksi”. Eräs käännynnäinen totesi: ”Hänessä oli henkilökohtaista vetovoimaa, joka veti puoleensa kaikkia ihmisiä, jotka tutustuivat häneen.”¹⁵ ”Hän ei teeskentele olevansa mies vailla puutteita tai hullutuksia”, eräs Nauvoon asukas kirjoitti. ”Hän on mies, josta ei voi olla pitämättä; – – eikä hän mahtaile suuruudellaan, kuten monet olettavat, vaan on sitä vastoin tuttavallinen jokaisen kunnon ihmisen kanssa.”¹⁶ William Clayton, englantilainen käännynnäinen, kirjoitti kotiin Nauvoosta sanoen profeetasta: ”Toivon todella, että olisin sellainen mies.”¹⁷

Profeetta piti monia saarnoja Nauvoossa, ja kirkon jäsenet kuuntelivat häntä mielellään, sillä hän opetti evankeliumin ilmoitettuja totuuksia voimallisesti. Angus M. Cannon muisteli: ”Aina kun kuulin hänen puhuvan, se sähköisti koko olemukseni ja sai koko sieluni ylistämään Herraa.”¹⁸ Brigham Young julisti: ”En jättänyt koskaan käyttämättä tilaisuutta tavata profeetta Joseph ja kuulla hänen puhuvan julkisesti tai yksityisesti, niin että voisin saada ymmärrystä lähteestä, josta hän puhui, jotta minulla olisi sitä ja voisin käyttää sitä tarvittaessa. – – Sellaiset hetket olivat minulle tärkeämpiä kuin kaikki maailman rikkaus.”¹⁹

Joseph Smithin johtajuus ulottui hänen uskonnollisia velvollisuuksiaan laajemmalle. Nauvoossa profeetta oli mukana yhteiskunnallisissa asioissa, oikeudenkäytössä, liike-elämässä, kouluopetuksessa ja puolustusvoimissa. Hän halusi Nauvoon kaupungin tarjoavan asukkailleen kaikki kulttuuriin ja yhteiskunnalliseen kehitykseen kuuluvat edut ja tilaisuudet. Tammikuussa 1844, suurelta osin siksi, että hän oli pettynyt siihen, etteivät osavaltion ja liittovaltion viranomaiset kyenneet palauttamaan pyhiltä Missourissa vietyjä oikeuksia ja hyvittämään heiltä vietyä omaisuutta, Joseph Smith asettui ehdolle Amerikan Yhdysvaltojen presidentiksi. Vaikka useimmat tarkkailijat ymmärsivät, ettei hänellä ollut juurikaan mahdollisuutta tulla valituksi, hänen ehdokkuutensa kiinnitti yleisön huomion siihen, miten laajamittaista pyhien perustuslain takaamien oikeuksien rikkominen oli ollut. Kaikilla ihmisillä, profeetta kerran julisti, ”on yhtäläiset oikeudet nauttia kansallisen vapautemme suuren puun hedelmiä”²⁰.

Herralle pyhitetty – Jumalan temppelin rakentaminen Nauvooseen

Kun pyhät oli pakotettu lähtemään Ohion Kirtlandista, he olivat jättäneet taakseen temppelin, jonka rakentamiseksi he olivat tehneet niin lujasti töitä. Mutta heillä olisi jälleen keskellään pyhä temppeli, sillä Herra käski heidän aloittaa temppelin rakentamisen Illinoisin Nauvooseen. Työ alkoi syksyllä 1840, ja kulmakivet laskettiin 6. huhtikuuta 1841 profeetan toimiessa tilaisuuden johtajana. Nauvoon temppelin rakentaminen on yksi merkittävimmistä rakennushankkeista, mitä Amerikan länsiosissa silloin toteutettiin. Temppelin rakentaminen vaati pyhiltä valtavia uhrauksia, sillä kehittyvään kaupunkiin koko ajan muuttavat kirkon jäsenet olivat yleensä köyhiä.

Profeetta alkoi opettaa oppia kasteesta kuolleiden puolesta jo 15. elokuuta 1840. Koska temppeli oli rakentamisen alkuvaiheissa, pyhät toimittivat aluksi kasteita kuolleiden puolesta lähiseudun joissa ja puroissa. Tammikuussa 1841 Herra ilmoitti, että tämä käytäntö sai jatkua vain siihen asti, kunnes kasteita voitaisiin toimittaa temppelissä (ks. OL 124:29–31). Vuoden 1841 kesän ja syksyn aikana pyhät rakensivat väliaikaisen puisen kastealtaan juuri kaivettuun temppelin pohjakerrokseen. Ensimmäiset kasteet kuolleiden puolesta toimitettiin tässä altaassa 21. marraskuuta 1841.

Vuonna 1841 toimitettiin ensimmäiset avioparien sinetöinnit, ja vuonna 1843 profeetta saneli ilmoituksen, jossa kuvattiin avioliiton iankaikkista luonnetta (ks. OL 132). Profeetta oli tuntenut tämän ilmoituksen opit jo vuodesta 1831.²¹ Jumalan käskystä hän opetti myös pluraaliavioliiton oppia.

Koska temppeliä ei saataisi vähään aikaan valmiiksi, hän päätti antaa temppeliendaumentin sen pyhien seinien ulkopuolella. Toukokuun 4. päivänä 1842 profeetta toimitti punatiilisen kaupparakennuksensa yläkerran huoneessa Nauvoossa ensimmäiset endaumentit pienelle veljien ryhmälle, jossa joukossa oli myös Brigham Young. Profeetta ei elänyt niin kauan, että olisi nähnyt Nauvoon temppelin valmiina, mutta tuhannet pyhät saivat vuosina 1845 ja 1846 temppeliendaumentin Brigham Youngilta ja muilta, jotka olivat saaneet nämä siunaukset profeetalta.

Joseph Smithin palvelutyö lähestyy loppuaan

Pyhien nauttiessa aluksi suhteellisen rauhallisesta ajasta Nauvoossa vainon pilviä kerääntyi yhä enemmän profeetan ympärille, ja hän tunsi maallisen palvelutyönsä lähestyvän loppuaan. Mieliinpainuvassa kokouksessa maaliskuussa 1844 profeetta antoi kahdentoista tehtäväksi johtaa kirkkoa hänen kuolemansa jälkeen selittäen, että nyt heillä oli kaikki tarpeelliset avaimet ja valtuus tehdä niin. Wilford Woodruff, joka oli tuolloin kahdentoista koorumin jäsen, julisti myöhemmin: ”Todistan, että varhain keväällä 1844 Nauvoossa profeetta Joseph Smith kutsui apostolit yhteen ja antoi heille kirkon ja Jumalan valtakunnan toimitukset. Ja kaikki ne avaimet ja voimat, jotka Jumala oli antanut hänelle, hän sinetöi päämme päälle, ja hän sanoi meille, että meidän on ryhdistettävä hartiamme ja kannettava tätä valtakuntaa, tai olisimme tuomitut. – – Hänen kasvonsa olivat kuulaat kuin meripihka, ja hänet kietoi voima, jollaista en ollut koskaan aiemmin nähnyt kenessäkään ihmisessä lihassa.”²² Profeetan kuoleman jälkeen vastuu kirkosta ja Jumalan valtakunnasta maan päällä lepäisi kahdentoista apostolin koorumilla.

Kesäkuussa 1844 profeettaa vastaan nostettiin syyte mellakoinnista. Vaikka Joseph vapautettiin tästä syytteestä Nauvoossa, Illinoisin kuvernööri Thomas Ford vaati, että hänet tuodaan saman syytteen nojalla oikeuden eteen Carthageen Hancockin piirikunnan tuomioistuimeen. Kun profeetta ja hänen veljensä Hyrum saapuivat Carthageen, heidät vapautettiin alkuperäisestä syytteestä takuita vastaan, mutta sitten heitä syytettiin maanpetoksesta Illinoisin osavaltiota vastaan ja pantiin paikalliseen vankilaan.

Kuumana ja hiostavana iltapäivänä 27. kesäkuuta 1844 kasvonsa mustannut väkijoukko tunkeutui vankilaan ja murhasi Joseph ja Hyrum Smithin. Noin kolme tuntia myöhemmin Willard Richards ja John Taylor, jotka olivat olleet marttyyrien kanssa samassa vankilassa, lähettivät suruviestin Nauvooseen: ”Carthagen vankila, kello 20.05, 27. kesäkuuta 1844. Joseph ja Hyrum ovat kuolleet. – – Teko tehtiin hetkessä.”²³ Profeetta Joseph Smith oli 38-vuotiaana sinetöinyt todistuksensa verellään. Kun Joseph Smithin työ kuolevaisuudessa oli saatettu päätökseen ja kirkko ja Jumalan valtakunta oli perustettu viimeisen kerran maan päälle, hän kaatui salamurhaajien luoteihin. Herra itse todisti profeetta Joseph Smithistä: ”Minä kutsuin [Joseph Smithin] enkelieni, avustavien palvelijoideni, kautta ja omalla äänelläni taivaista, saattamaan ilmi minun työni, jonka perustuksen hän laski ja oli uskollinen; ja minä otin hänet luokseni. Monet ovat ihmetelleet hänen kuolemaansa, mutta oli tarpeen, että hän sinetöi todistuksensa verellään, jotta häntä kunnioitettaisiin ja jumalattomat tuomittaisiin.” (OL 136:37–39.)

Joseph Smith, suuri myöhempien aikojen profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja, oli uskollinen ja kuuliainen Korkeimman palvelija. Presidentti Brigham Young todisti: ”En usko maan päällä eläneen miestä, joka tunsi hänet paremmin kuin minä; ja sanon rohkeasti, ettei tämän maan päällä ole koskaan elänyt eikä elä parempaa miestä Jeesusta Kristusta lukuun ottamatta. Minä todistan hänestä.”²⁴