Vainoon suhtautuminen uskoen ja rohkeasti

”Älkää pelätkö, vaan vahvistukaa Herrassa ja ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Talvella 1838–1839 Missourin osavaltion kansalliskaarti sai kuvernööriltä käskyn karkottaa myöhempien aikojen pyhät osavaltiosta, ja profeetta Joseph Smith oli vangittuna Libertyn vankilassa. Se talvi ja seuraava kevät toivat päivänvaloon kauhean kärsimyksen näyttämön, kun tuhannet pyhät pakotettiin pakenemaan kodeistaan Missourissa. Jättäen suuren osan omaisuudestaan jälkeensä he aloittivat yli 300 kilometrin matkan itään kohti läntistä Illinoisin osavaltiota Brigham Youngin ja muiden kirkon johtajien johdolla. Harvoilla pyhillä oli hyviä vankkureita ja hevosia, ja monet nukkuivat taivasalla sateessa ja lumessa. Muutamat, joilla ei ollut kenkiä, kulkivat lumessa jalat rääsyihin kiedottuina.

Helmikuussa 1839 eräs ystävällinen naapuri auttoi Emma Smithiä sijoittamaan tämän neljä lasta ja muutamat tavarat oljilla vuorattuihin vankkureihin. Kun heidän joukkonsa tuli jäätyneelle Mississipille, Emma käveli jäätä pitkin lastensa kanssa kantaen profeetan raamatunkäännöksen käsikirjoitusta kahdessa vyötäisilleen hameen alle sidotussa kangasnyytissä. Hän ja monet muut rutiköyhät pyhät hakivat turvaa Quincyn alueelta Illinoisista, missä he kärsivät edelleen nälästä, kylmästä ja sairauksista, vaikka monet huolehtivan yhteisön ystävällisyyden osoitukset lievittivätkin näitä kärsimyksiä.

Vaikka profeetta Joseph halusi auttaa pyhiä, hän ei voinut tehdä juuri muuta kuin rukoilla ja antaa kirjeitse ohjeita Brigham Youngille ja muille veljille, jotka johtivat pyhiä hänen ollessaan poissa. Näissä epätoivoisissa olosuhteissa hän kirjoitti rohkaisun ja rauhan sanoja kirkon jäsenille: ”Suuresti rakastetut veljet, tehkäämme iloisin mielin kaikki, mikä on meidän vallassamme; ja pysykäämme sitten sijoillamme täysin varmoina saadaksemme nähdä Jumalan pelastuksen ja hänen käsivartensa ilmoittamisen” (OL 123:17).

Huhtikuun 6. päivänä 1839 profeetta ja hänen vankitoverinsa siirrettiin oikeudenkäyntipaikan vaihtumisen vuoksi Libertyn vankilasta Gallatiniin Daviessin piirikuntaan Missourissa. Kun veljet olivat ilmaantuneet siellä oikeuden eteen, heidän oikeudenkäyntipaikkansa siirrettiin vielä Gallatinista Columbiaan Boonen piirikuntaan Missourissa. Mutta huhtikuun puolivälissä, kun profeettaa ja muita vankeja oltiin viemässä Columbiaan, vartijat päästivät heidät pakenemaan. Viikon kuluessa veljet olivat liittyneet pyhien pääjoukkoon Quincyssä Illinoisissa. Vanhin Wilford Woodruff kirjoitti päiväkirjaansa jälleennäkemisestään profeetan kanssa: ”Jälleen kerran minulla oli mieluisa etuoikeus tarttua veli Josephia kädestä. – – Hän tervehti meitä hyvin iloisena. Hän oli päässyt juuri vankilasta ja vihollistensa käsistä ja palannut perheensä ja ystäviensä luo. – – Joseph oli suora, avoin ja tuttavallinen kuten aina. Sisar Emma oli todella onnellinen.”¹

Profeetta antoi myöhemmin kiitosta pyhille, jotka hänen kanssaan olivat urhoollisesti kestäneet niin paljon uskonsa tähden Jeesuksen Kristuksen palautettuun evankeliumiin: ”Pyhien käytös kaikissa heihin kohdistuneissa vääryyksissä ja kärsimyksissä on ollut kiitettävää. Heidän rohkeutensa heidän puolustaessaan veljiään mellakoitsijoiden tihutöiltä; heidän kiintymyksensä totuuden asiaan koettelevimmissa ja ahdistavimmissa olosuhteissa, mitä ihminen voi suinkin kestää; heidän rakkautensa toisiaan kohtaan; heidän valmiutensa tarjota apua minulle ja veljilleni, jotka oli suljettu vankityrmään; heidän uhrauksensa heidän lähtiessään Missourista ja auttaessaan köyhiä leskiä ja orpoja ja turvatessaan heille asuinpaikan vieraanvaraisemmassa maassa; se kaikki yhdessä tuo heille kaikkien hyvien ja hyveellisten ihmisten arvostuksen ja on turvannut heille Jehovan suosion ja hyväksynnän ja yhtä kuolemattoman nimen kuin iankaikkisuus.”²

Joseph Smithin opetuksia

Totuuden vihollinen asettuu Herran palvelijoita vastaan etenkin heidän päästessään lähemmäksi Herraa.

”Vaino on aika ajoin ukkosen jylinän tavoin vyörynyt ylitsemme – – uskontomme tähden.”³

”Uskonnolliset periaatteemme ovat maailman edessä valmiina kaikkien tutkittaviksi, mutta olemme tietoisia siitä, että kaikki vaino ystäviämme kohtaan on noussut seurauksena vääristä syytöksistä ja väärinkäsityksistä, joilla ei ole perustaa totuudessa eikä vanhurskaudessa. Sen olemme kestäneet yhdessä kaikkien muiden uskonnollisten yhteiskuntien kera niiden aloittaessa toimintansa.”⁴

”Älkää siis ihmetelkö, jos teitä vainotaan, vaan muistakaa Vapahtajan sanat: ’Ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin.’ [Ks. Joh. 15:20.] Ja kaikki koettelemukset, jotka pyhien täytyy kestää, ovat niiden sanojen toteutumista, joita profeetat ovat puhuneet maailman alusta asti.”⁵

”Kun teen parhaani – kun saan aikaan suurinta hyvää, niin silloin minua vastaan heräävät pahimmat ja jumalattomimmat epäilyt. – – Tämän kansan viholliset eivät koskaan väsy vainoamaan tätä kirkkoa, ennen kuin heidät on voitettu. Uskon, että he kokoavat minua vastaan kaiken, mikä on heidän vallassaan, ja että meillä tulee olemaan pitkä ja hirvittävä sodankäynti. Se, joka haluaa ryhtyä todelliseen kristilliseen sodankäyntiin näiden viimeisten aikojen turmelusta vastaan, saa jatkuvasti vastaansa jumalattomat ihmiset ja paholaisen enkelit ja kaikki pimeyden helvetilliset voimat. Jumalattomien ja turmeltuneiden ihmisten osoittama vastustus on mittapuu, jonka mukaan voidaan arvioida, käykö joku kristillistä sodankäyntiä. Autuaita olette te, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä valheellisesti pahaa jne. [ks. Matt. 5:11]. Tulisiko jotakuta pitää pahana, kun ihmiset puhuvat hänestä pahaa? Ei. Jos joku nousee vastustamaan synnin maailmaa, hän voi odottaa kaikkien jumalattomien ja turmeltuneiden henkien järjestäytyvän häntä vastaan.

Mutta sitä kestää vain vähän aikaa, ja kaikki nämä kärsimykset käännetään meistä pois, jos olemme uskollisia emmekä anna tämän pahan voittaa itseämme. Nähdessämme endaumentin siunausten etenevän ja valtakunnan kasvavan ja laajenevan merestä mereen me riemuitsemme siitä, etteivät nämä hullutukset voittaneet meitä.”⁶

”Jotkut luulevat, että vihollisemme tyytyisivät minun hävittämiseeni, mutta sanon teille, että heti kun he ovat vuodattaneet minun vereni, he janoavat jokaisen miehen verta, jonka sydämessä asustaa evankeliumin täyteyden hengen vähäinenkin kipinä. Näiden ihmisten vastarinnan saa liikkeelle kaiken vanhurskauden vihollisen henki. Sen tarkoituksena ei ole tuhota vain minua vaan jokainen mies ja nainen, joka uskaltaa uskoa opit, jotka Jumala on innoittanut minua opettamaan tälle sukupolvelle.”⁷

”Olen oppinut kokemuksesta, ettei totuuden vihollinen nuku eikä lopeta ponnistelujaan herättääkseen yhteisöjen mielet Herran palvelijoita vastaan kiihottamalla ihmisiä närkästymään kaikissa tärkeissä tai mielenkiintoa herättävissä asioissa.”⁸

Ne, jotka rakastavat Jumalaa, kestävät vainoa rohkeasti ja uskoen.

”Kaikki pyhät, hyötykää tästä tärkeästä avaimesta – huolehtikaa kaikissa koettelemuksissa, vaikeuksissa, kiusauksissa, ahdistuksissa, kahleissa, vankeudessa ja kuoleman keskellä siitä, ettette petä taivasta, ettette petä Jeesusta Kristusta, ettette petä veljiä, ettette petä Jumalan ilmoituksia, olkootpa ne sitten Raamatussa, Mormonin kirjassa tai Opissa ja liitoissa tai missä tahansa muualla, mitä koskaan on annettu tai annetaan ja ilmoitetaan ihmisille tässä maailmassa tai tulevassa. Niin, kaiken niskoittelunne ja vastaanhangoittelunne keskellä pitäkää huoli siitä, ettette tee näin, ettei viittanne liepeissä havaittaisi viatonta verta ja ettette joutuisi helvettiin.”⁹

Keväällä 1830 pyhiä vainottiin Mormonin kirjan julkaisemisen vuoksi: ”Mormonin kirja (Efraimin hallussa oleva Joosefin sauva) oli nyt ollut julkaistuna jonkin aikaa, ja kuten muinainen profeetta oli siitä ennustanut, sitä pidetään outona [ks. Hoos. 8:12]. Sen ilmestyminen herätti suurta kuohuntaa. Ne, jotka uskoivat sen aitouteen, kokivat suurta vastustusta ja paljon vainoa. Mutta nyt oli käynyt niin, että totuus oli versonut maasta ja vanhurskaus oli katsonut alas taivaasta [ks. Moos. 7:62; Ps. 85:12]. Siksi me emme pelänneet vastustajiamme tietäen, että meillä oli puolellamme sekä totuus että vanhurskaus, että meillä oli sekä Isä että Poika, koska meillä oli Kristuksen opit ja me mukauduimme niihin. Ja siksi me jatkoimme saarnaamista ja tiedon antamista kaikille, jotka olivat halukkaita kuulemaan.”¹⁰

Heinäkuussa 1839 Wilford Woodruff kirjoitti: ”Joseph puhui meille muutamia sanoja ja sanoi: ’Muistakaa, veljet, että jos olette vangittuina, veli Joseph on ollut vangittuna ennen teitä. Jos joudutte paikkaan, jossa voitte nähdä veljenne vain kaltereiden läpi ja olette kahleissa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tähden, muistakaa, että veli Joseph on ollut samanlaisissa oloissa.’”¹¹

Vuonna 1841 Joseph Smith ja hänen neuvonantajansa ensimmäisessä presidenttikunnassa kirjoittivat: ”Totuus on vankan tammen lailla seisonut vahingoittumattomana raivoavien luonnonvoimien keskellä, jotka ovat suunnattomalla voimalla piesseet sitä. Tulvat ovat nopeassa tahdissa vyöryneet sitä vastaan, hyöky toisensa jälkeen, eivätkä ole nielaisseet sitä. ’Virrat pauhaavat, Herra, virrat pauhaavat kohisten, virrat pauhaavat ja jylisevät. Mahtava on meren aallokko, mahtavampi vaahtopäinen myrsky, mahtavin on korkeuden Herra! [Ks. Ps. 93:3–4.] Eivät myöskään vainon liekit ja kaikki niihin liittyvä väkivaltaisten joukkojen vaikutus ole kyenneet sitä tuhoamaan, vaan Mooseksen pensaan tavoin se on seissyt palamatta ja tarjoaa tällä hetkellä merkittävän näyn sekä ihmisille että enkeleille.

Minne voimme kääntää silmämme nähdäksemme jotakin vastaavaa? Me tarkastelemme tätä kansaa, joka on omaksunut epäsuosiossa olevan uskonnollisen järjestelmän, jolle uskollisena pysyminen on saattanut sen toistuvien vainojen kohteeksi; kansaa, joka rakkaudesta Jumalaan ja kiintymyksestä Hänen asiaansa kohtaan on kärsinyt nälkää, alastomuutta, vaaroja ja lähes kaikenlaista puutetta; kansaa, joka uskontonsa tähden on joutunut suremaan vanhempien, aviomiesten, vaimojen ja lasten ennenaikaista kuolemaa; kansaa, joka on mieluummin valinnut kuoleman kuin orjuuden ja ulkokultaisuuden ja joka on kunniakkaasti säilyttänyt maineensa ja pysynyt lujana ja järkkymättömänä aikoina, jotka ovat koetelleet ihmisten sieluja.”¹²

Jumalan mahtava voima tukee niitä, joita vainotaan vanhurskauden tähden.

Ollessaan vangittuna Libertyn vankilassa Joseph Smith kirjoitti pyhille: ”Älkää luulko, että me lannistumme ikään kuin meille tapahtuisi jotakin outoa [ks. 1. Piet. 4:12], sillä olemme nähneet kaiken tämän ennalta ja olemme saaneet varmuuden, ja meillä on paremman toivon varmuus kuin vainoojillamme. Sen tähden Jumala on antanut meille kyvyn kantaa kuormamme. Me kerskaamme ahdistuksistamme, koska tiedämme, että Jumala on kanssamme, että Hän on ystävämme ja että Hän pelastaa sielumme. Me emme piittaa niistä, jotka voivat tappaa ruumiin; he eivät voi vahingoittaa sieluamme [ks. Matt 10:28]. Me emme pyydä mitään suosionosoituksia väkivallantekijöiltä emmekä maailmalta emmekä paholaiselta emmekä hänen lähettiläiltään eriuskoisilta emmekä niiltä, jotka rakastavat valheita, keksivät niitä ja vannovat niitä riistääkseen meidän henkemme. Me emme ole koskaan teeskennelleet henkemme pelastamiseksi emmekä aio sitä tehdä. – – Tiedämme, että olemme kaikesta mielestämme, väkevyydestämme ja voimastamme pyrkineet tekemään Jumalan tahdon ja kaiken, mitä ikinä Hän on käskenyt. – –

– – Vapahtaja sanoi: ’Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta ne tulevat!’ [Ks. Matt. 18:7.] Ja vielä: ’Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.’ [Matt. 5:11–12.]

Rakkaat veljet, meillä jos kenelläkään on ollut aihetta vedota tähän lupaukseen, sillä me tiedämme, että maailma ei ainoastaan vihaa meitä, vaan valheellisesti puhuu meistä kaikkinaista pahaa yksinomaan siitä syystä, että me olemme pyrkineet opettamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyttä. – –

Ja nyt, rakkaat veljet – ja kun sanomme veljet, me tarkoitamme niitä, jotka ovat pysyneet uskollisina Kristuksessa, sekä miehiä, naisia että lapsia – me tunnemme halua kehottaa teitä Herran Jeesuksen nimessä olemaan vahvoja uskossa uuteen ja iankaikkiseen liittoon ja vihollisianne missään kohden pelkäämättä. – – Kestäkää sen tähden kuolemaan asti, sillä ’se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava’, sanoi Jeesus Kristus [ks. Mark. 8:35].”¹³

Profeetta ja hänen neuvonantajansa ensimmäisessä presidenttikunnassa kirjoittivat Libertyn vankilasta myös kirkon johtajille: ”Veljet, vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne Hänen väkevyytensä. Mikä on ihminen, että Jumalan palvelijan pitäisi pelätä häntä, tai ihmisen poika, että hänen pitäisi vavista tämän edessä? Älkääkä oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa meitä koetellaan, ikään kuin meille olisi tapahtunut jotakin outoa. Muistakaa, että kaikki ovat joutuneet kärsimään sellaisia koettelemuksia. [Ks. 1. Piet. 4:12–13.] Riemuitkaa siis koettelemuksistamme, joilla teitä tehdään täydellisiksi ja joilla meidän pelastajamme ja perilleviejämme niin ikään tehtiin täydelliseksi. [Ks. Hepr. 2:10.] Olkoon sydämenne ja kaikkien kanssanne olevien pyhien sydän lohdutettu, ja he riemuitkoot tavattomasti, sillä suuri on palkkamme taivaassa, sillä niin jumalattomat vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen meitä [ks. Matt. 5:11–12].”¹⁴

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Käy läpi kertomus sivuilta 387–388. Mikä sinuun tekee vaikutuksen tavassa, jolla Joseph Smith ja muut pyhät suhtautuivat vainoon? Mistähän syystä he olivat halukkaat kestämään vainoa?
Lue sivut 389–390, joilla profeetta Joseph opettaa, että vanhurskaat ihmiset kohtaavat usein vainoa. Mistähän syystä niin on? Kuinka nykyajan vaino muistuttaa Joseph Smithin päivien vainoa? Millä tavoin se on nykyään erilaista?
Sivulla 390 Joseph Smith esitteli avaimen pyhien avuksi. Mitkä kokemukset ovat osoittaneet sinulle tämän avaimen arvon? Mitä muita neuvoja voisit antaa jollekulle, joka kohtaa vainoa uskonsa tähden? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 390–392.)
Käy läpi sivut 392–394, joilla Joseph Smith vakuuttaa meille, että Herra tukee meitä, kun me kohtaamme vainon uskoen ja rohkeasti. Mitä mielestäsi tarkoittaa se, että Jumala on ”antanut meille kyvyn kantaa kuormamme”? Kuinka me voimme ”kerskata ahdistuksistamme” ja ”riemuita koettelemuksistamme”? Millä tavoin koettelemuksemme voivat mielestäsi auttaa meitä tulemaan täydellisiksi?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Matt. 5:43–44; Room. 8:35–39; 2. Nefi 26:8; Moosia 24:8–16; 3. Nefi 6:13.