Parannus

”Aloittakaamme juuri tänä päivänä alusta ja sanokaamme nyt koko sydämestämme, että me hylkäämme syntimme ja olemme vanhurskaita.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Martin Harris lähti 14. kesäkuuta 1828 Harmonysta Pennsylvaniasta vieden ensimmäiset kultalevyistä käännetyt 116 käsikirjoitussivua näyttääkseen niitä joillekuille sukulaisilleen Palmyrassa New Yorkin osavaltiossa. Heti seuraavana päivänä syntyi Josephin ja Emman ensimmäinen lapsi, poika, jolle he antoivat nimeksi Alvin. Lapsi kuoli samana päivänä, ja Emman terveys heikkeni, kunnes hän oli itsekin lähellä kuolemaa. Profeetan äiti kirjoitti myöhemmin: ”Jonkin aikaa [Emma] näytti häilyvän vastasyntyneensä äänettömän asuinsijan partaalla. Hänen kohtalonsa näytti jonkin aikaa niin epävarmalta, ettei hänen miehensä nukkunut kahden viikon aikana hetkeäkään häiriötöntä unta. Tämän ajanjakson kuluttua Joseph oli jo niin huolissaan käsikirjoituksesta, että hän päätti, kun hänen vaimonsa oli nyt vähän paremmassa kunnossa, että heti kun tämä olisi saanut hieman lisää voimia, hän tekisi matkan New Yorkiin ja ottaisi selvää käsikirjoituksen kohtalosta.”¹

Heinäkuussa profeetta jätti Emman tämän ehdotuksesta tämän äidin hoiviin ja matkusti postivaunuilla vanhempiensa kotiin Manchesterin kaupunkikuntaan New Yorkin osavaltioon. Profeetan tekemä matka oli noin 125 mailia [200 km] ja kesti kahdesta kolmeen päivää. Joseph, joka oli suunniltaan esikoispoikansa menetyksen vuoksi, huolissaan vaimostaan ja vakavasti huolissaan käsikirjoituksesta, ei kyennyt syömään eikä nukkumaan koko matkan aikana. Eräs kanssamatkustaja, joka oli ainoana matkakumppanina postivaunuissa, huomasi profeetan heikenneen kunnon ja halusi välttämättä lähteä Josephin mukaan noin 30 kilometrin kävelymatkalle postivaunuasemalta Smithien kotiin. Viimeiset kuusi kilometriä, profeetan äiti muisteli, ”muukalaisen oli pakko taluttaa Josephia käsipuolesta, sillä tämä oli aivan liian väsynyt pysyäkseen enää pystyssä ja nukahtaisi, jos jäisi paikoilleen”² Heti vanhempiensa luo päästyään profeetta lähetti hakemaan Martin Harrisia.

Martin saapui Smithien kotiin alkuiltapäivästä masentuneena ja epätoivoisena. Hän sanoi, ettei hänellä ollut käsikirjoitusta eikä hän tiennyt, missä se oli. Kuultuaan sen Joseph huudahti: ”Voi! Jumalani, Jumalani. – – Kaikki on hukassa, kaikki hukassa! Mitä oikein teen? Olen tehnyt syntiä – juuri minä koettelin Jumalan vihaa pyytämällä sellaista, mitä minulla ei ollut oikeutta pyytää. – – Kuinka voin mennä Herran eteen? Millaista nuhdetta en ansaitsisi Korkeimman enkeliltä?”

Päivän edetessä profeetta mittaili vanhempiensa kodin lattiaa suuressa tuskassa ”itkien ja murehtien”. Seuraavana päivänä hän lähti paluumatkalle Harmonyyn, ja siellä, hän sanoi, ”aloin heti nöyrästi voimallisessa rukouksessa Herran edessä pyytää – – että jos oli mitenkään mahdollista, voisin saada armon Hänen käsissään ja saada anteeksi kaiken sen, mitä olin tehnyt vastoin Hänen tahtoaan”³.

Herra nuhteli ankarasti profeettaa siitä, että tämä oli pelännyt ihmistä enemmän kuin Jumalaa, mutta vakuutti Josephille, että tämä voisi saada anteeksi. ”Sinä olet Joseph”, Herra sanoi, ”ja sinut valittiin tekemään Herran työtä, mutta sinä lankeat rikkomuksen tähden, ellet ole varuillasi. Mutta muista, että Jumala on armollinen. Tee siis parannus siitä, mitä olet tehnyt, mikä on vastoin sitä käskyä, jonka minä sinulle annoin, niin olet yhä valittu ja sinut on kutsuttu jälleen työhön.” (OL 3:9–10.)

Herra otti joksikin aikaa Josephilta pois urimin ja tummimin sekä levyt. Mutta ne palautettiin hänelle pian. ”Enkeli riemuitsi antaessaan minulle takaisin urimin ja tummimin”, profeetta muisteli, ”ja sanoi, että Jumala oli mieltynyt uskollisuuteeni ja nöyryyteeni ja rakasti minua katumukseni ja uutteran rukoukseni vuoksi, missä olin tehnyt velvollisuuteni niin hyvin, että – – kykenin jälleen ryhtymään käännöstyöhön.”⁴ Kun Joseph jatkoi edessään olevaa suurta työtä, häntä vahvisti nyt suloinen tunne siitä, että Herra oli antanut hänelle anteeksi, ja hän halusi entistä päättäväisemmin tehdä Herran tahdon.

Joseph Smithin opetuksia

Me pääsemme lähemmäksi Jumalaa ja tulemme enemmän Hänen kaltaisikseen tekemällä parannuksen synneistämme.

Palvellessaan kahdentoista koorumin jäsenenä Wilford Woodruff kirjoitti: ”Joseph, näkijä, nousi Jumalan voimassa ja nuhteli ja moitti pahuutta kansan edessä Herran Jumalan nimessä. Hän halusi sanoa muutaman sanan, joka sopi suuren yleisön tilaan, ja sanoi sitten:

’Puhun pappeuden valtuudella Herran Jumalan nimessä. – – Huolimatta siitä, että tämän seurakunnan jäsenet tunnustautuvat pyhiksi, ympärilläni on kuitenkin kaikenlaatuisia ihmisluonteita ja ryhmiä. Jos haluatte mennä sinne, missä Jumala on, teidän täytyy olla Jumalan kaltaisia eli omaksua ne periaatteet, jotka Jumalalla on, sillä ellemme periaatteessa lähesty Jumalaa, me kuljemme Hänestä poispäin ja lähestymme paholaista. Niin, olen kaikenlaisten ihmisten keskellä.

Tutkikaa sydäntänne ja nähkää, oletteko Jumalan kaltaisia. Minä olen tutkinut omaani, ja tunnen tarvetta tehdä parannuksen kaikista synneistäni.

Meillä on keskuudessamme varkaita, avionrikkojia, valehtelijoita ja ulkokullattuja. Jos Jumala puhuisi taivaasta, Hän käskisi teitä olemaan varastamatta, tekemättä huorin, himoitsematta tai pettämättä ja olemaan uskollisia vähässä. – – Eikö Jumala ole hyvä? Ole siis sinäkin hyvä. Jos Hän on uskollinen, ole sinäkin uskollinen. Lisää uskoosi hyve, hyveeseesi tieto, ja tavoittele kaikkea, mikä on hyvää. Kirkko on puhdistettava, ja minä julistan sodan kaikkea pahuutta vastaan.’”⁵

”Teidän on oltava viattomia, muuten ette voi päästä Jumalan kasvojen eteen. Jos me haluamme päästä Jumalan kasvojen eteen, meidän on pidettävä itsemme puhtaina, kuten Hän on puhdas. Paholaisella on suuri valta pettää. Hän saattaa muuttaa asiat siinä määrin, että saa ihmisen hämmästelemään niitä, jotka tekevät Jumalan tahdon. – – Pahuus on pyyhkäistävä pois pyhien keskuudesta; silloin verho repäistään syrjään ja taivaan siunaukset vuodatetaan yllenne – ne virtaavat alas Mississippijoen tavoin.”⁶

”Älköön yksikään ihminen julistako omaa vanhurskauttaan, sillä muut voivat nähdä sen hänestä. Tunnustakoon hän pikemminkin syntinsä, niin hän saa anteeksi ja tuottaa enemmän hedelmää.”⁷

”Kaikkien sydänten on tehtävä parannus ja oltava puhtaita, ja Jumala pitää heitä arvossa ja siunaa heitä tavalla, jolla he eivät mitenkään muutoin voisi tulla siunatuiksi.”⁸

On Jumalan tahto, että me hylkäämme syntimme ja poistamme pahan keskuudestamme.

”Kuulkaa, kaikki te maan ääret – kaikki te papit, kaikki te syntiset ja kaikki ihmiset. Tehkää parannus! Tehkää parannus! Olkaa kuuliaisia evankeliumille. Kääntykää Jumalan puoleen.”⁹

”Aloittakaamme juuri tänä päivänä alusta ja sanokaamme nyt koko sydämestämme, että me hylkäämme syntimme ja olemme vanhurskaita.”¹⁰

”Epäuskoinen tarttuu jokaiseen oljenkorteen apua saadakseen, kunnes hän joutuu kasvotusten kuoleman kanssa. Silloin hänen epäuskonsa pakenee ja hän alkaa vakavasti pohtia iankaikkisen maailman todellisuutta. Ja kun kaikki maallinen tuki ja turva pettää, hän alkaa järkevästi miettiä sielun kuolemattomuutta koskevia iankaikkisia totuuksia. Meidän tulee ottaa vaarin varoituksesta eikä lykätä parannuksentekoa kuolinvuoteelle asti. Samoin kuin näemme kuoleman tempaavan pois pienokaisia, samoin voidaan pienokaisten tavoin nuoria ja keski-ikäisiä yhtäkkiä kutsua iankaikkisuuteen. Olkoon tämä siis varoituksena kaikille siitä, ettei heidän pidä lykätä parannuksentekoa tai odottaa kuolinvuoteelle asti, sillä Jumalan tahto on, että ihminen tekee parannuksen ja palvelee Häntä terveenä ollessaan ja mielensä koko voimalla ja väkevyydellä varmistaakseen siunauksensa eikä odota, kunnes hänet kutsutaan pois.”¹¹

”Sakramentti jaettiin kirkolle [1. maaliskuuta 1835]. Ennen sen jakamista puhuin tämän toimituksen oikeasta järjestyksestä kirkossa ja tähdensin sitä, miten tärkeää on nauttia sakramentti hyväksytysti Herran edessä, ja kysyin, kuinka kauan olettaisitte ihmisen voivan osallistua kelvottomana tähän toimitukseen, ilman että Herra vetäisi Henkensä pois hänestä. Kuinka kauan hän voi siten leikitellä pyhillä asioilla, ilman että Herra jättäisi häntä Saatanan rusikoitavaksi lunastuksen päivään asti! – – Meidän sydämemme pitäisi sen tähden olla nöyrä, ja meidän pitäisi tehdä parannus synneistämme ja poistaa paha keskuudestamme.”¹²

”Parannuksen kanssa ei voi leikitellä päivittäin. Jokapäiväinen rikkomus ja jokapäiväinen parannuksenteko ei ole Jumalan silmissä otollista.”¹³

Profeetta Joseph Smith kirjoitti seuraavaa veljelleen William Smithille sen jälkeen kun William oli suuttunut hänelle ja kohdellut häntä halveksien: ”[Olen puhunut sinulle] nimenomaisessa tarkoituksessa haluten varoittaa, kehottaa, nuhdella ja pelastaa sinut joutumasta vaikeuksiin ja murheisiin, joihin aavistin sinun joutuvan antamalla periksi sille jumalattomalle hengelle, jota kutsut himoiksesi, jotka sinun pitäisi hillitä ja nujertaa ja alistaa jalkojesi alle. Ellet niin tee, et näkemykseni mukaan voi koskaan pelastua Jumalan valtakuntaan. Jumala vaatii, että Hänen luotujensa tahto sulautuu Hänen tahtoonsa.”¹⁴

Taivaallinen Isämme on halukas antamaan anteeksi niille, jotka tekevät parannuksen ja palaavat Hänen luokseen täysin vilpittömin sydämin.

Vuonna 1835 Joseph Smith sai kirjeen Harvey Whitlockilta, joka oli luopunut kirkosta ja halusi palata täyteen jäsenyyteen. Profeetta vastasi: ”Olen saanut 28. syyskuuta 1835 päivätyn kirjeesi ja lukenut sen kahteen kertaan, ja se antoi minulle tunteita, jotka on parempi kuvitella kuin kuvailla. Riittänee, kun sanon, että sydämeni tulvaportit murtuivat – en voinut olla itkemättä. Kiitän Jumalaa, että sydämeesi on tullut halu palata Herran ja tämän kansan luo, jos niin käy, että Hän on armollinen sinulle. Olen kysynyt Herralta tapauksestasi; minulle tulivat nämä sanat:

”Ilmoitus Harvey Whitlockille

’Totisesti näin sanoo Herra sinulle: Anna hänen, joka oli palvelijani Harvey, palata luokseni ja kirkon helmaan ja hylätä kaikki synnit, joilla hän on loukannut minua, ja elää tästä lähtien hyveellistä ja oikeamielistä elämää ja pysyä niiden ohjauksessa, jotka olen nimittänyt kirkkoni pylväiksi ja päiksi. Ja katso, sanoo Herra, sinun Jumalasi, hänen syntinsä pyyhitään pois taivaan alla ja unohdetaan ihmisten keskuudessa, eivätkä ne tule minun korviini eikä niitä merkitä muistiin häntä vastaan, vaan minä nostan hänet kuin syvästä suosta ja hänet korotetaan korkeille paikoille ja hänet luetaan kelvolliseksi seisomaan ruhtinaiden keskuudessa ja hänestä tehdään vielä terävä nuoli minun viineeni syöksemään maahan jumalattomuuden linnakkeet niiden keskuudessa, jotka asettavat itsensä korkealle, jotta he voisivat liittoutua minua vastaan ja minun voideltujani vastaan viimeisinä päivinä. Valmistautukoon hän siis nopeasti ja tulkoon sinun luoksesi Kirtlandiin. Ja sikäli kuin hän kuuntelee kaikkia neuvojasi tästä lähtien, hänet palautetaan entiseen asemaansa ja pelastetaan korkeimpaan, sinne, missä Herra, sinun Jumalasi, elää. Aamen.’

Täten näet, rakas veljeni, taivaallisen Isämme halukkuuden antaa anteeksi synnit ja palauttaa mielisuosioon kaikki ne, jotka ovat halukkaita nöyrtymään Hänen edessään ja tunnustamaan syntinsä ja hylkäämään ne ja palaamaan Hänen luokseen täysin vilpittömin sydämin, osoittamatta mitään tekopyhyyttä, palvellakseen Häntä loppuun asti [ks. 2. Nefi 31:13].

Älä ihmettele sitä, että Herra on laskeutunut taivaista puhumaan ja antamaan sinulle ohjeita, jotta voisit oppia velvollisuutesi. Hän on kuullut rukouksesi ja nähnyt nöyryytesi ja ojentaa rakastavan isän käden, jotta voit palata. Enkelit riemuitsevat sinusta, ja pyhät ovat halukkaita ottamaan sinut jälleen joukkoonsa.”¹⁵

”Henki ei ole milloinkaan liian vanha lähestymään Jumalaa. Kaikki ovat anteeksiantavan armon ulottuvilla, elleivät ole syyllistyneet anteeksiantamattomaan syntiin.”¹⁶

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Mitä oivalluksia saat Joseph Smithistä lukiessasi kertomusta siitä, miten profeetta suhtautui 116 sivun katoamiseen (s. 73–75)? Mitä opit hänen esimerkistään parannuksesta?
Käy läpi osuus, joka alkaa sivulta 75. Kun pohdit tämän luvun opetuksia, tutki kaikessa rauhassa sydäntäsi kuten profeetta neuvoi. Mieti, mitä sinun on tehtävä – ja mitä sinun on lakattava tekemästä – jotta tulisit enemmän Jumalan kaltaiseksi.
Pohdi Joseph Smithin varoituksia parannuksemme lykkäämisestä (s. 76–78). Mitä parannuksen lykkäämisestä voi seurata?
Tutki profeetta Josephin neuvoa kääntyä Jumalan puoleen ja nöyrtyä Hänen edessään (s. 76–79). Miksi parannus ei ole täydellinen ilman nöyryyttä? Mitä mielestäsi tarkoittaa palata Jumalan luo ”täysin vilpittömin sydämin” (s. 79)?
Lue ilmoitus, jonka Joseph Smith sai Harvey Whitlockia varten, ja pane merkille Herran lupaukset, jos veli Whitlock tekee vilpittömän parannuksen (s. 78). Mitä ajattelet tai tunnet pohtiessasi taivaallisen Isämme halukkuutta antaa anteeksi synnit ja palauttaa meidät mielisuosioon?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 2. Kor. 7:9–10; Moosia 4:10–12; Alma 34:31–38; OL 1:31–33; 58:42–43.