Luku 16: Ilmoitus ja elävä profeetta

Luku 16

Ilmoitus ja elävä profeetta

”Taivaan perussääntönä on, ettei maan päällä koskaan tehtäisi mitään ilmoittamatta salaisuutta Herran palvelijoille, profeetoille.”

Joseph Smithin elämänvaiheita

Profeetta Joseph Smith sai Kirtlandissa Ohiossa ilmoitusten tulvan, mikä teki tästä kaudesta hyvin tärkeän kirkon opin ja hallinnon vakiinnuttamiselle. Kun profeetta sai näitä ilmoituksia, läsnä oli usein muita kirkon johtajia, ja joku merkitsi muistiin hänen sanansa, kun hän sai ne Herralta. Ilmoitukset tulivat hänelle usein vastauksena rukoukseen. Parley P. Pratt, josta tuli myöhemmin kahdentoista koorumin jäsen, oli läsnä, kun profeetta sai ilmoituksen, joka on nyt Opin ja liittojen luku 50. Vanhin Pratt muisteli:

”Kun olimme yhtyneet rukoukseen huoneessa, jossa hän käänsi, hän saneli meidän läsnä ollessamme seuraavan ilmoituksen. Jokainen virke lausuttiin hitaasti ja hyvin selvästi, ja lauseiden välillä oli tarpeeksi pitkä tauko, niin että tavallinen kirjoittaja sai ne kirjoitettua käsin. – – Koskaan ei ollut epäröintiä, aikaisemmin sanottuun palaamista tai uudelleen lukemista aiheessa pysymiseksi.”¹

Vaikka joitakin ilmoituksia oli kopioitu käsin henkilökohtaiseen käyttöön, kirkon jäsenillä ei yleensä ollut niitä. Joseph Smith tiesi, että Jumalan ilmoitukset olivat niin tärkeitä, että ne täytyi säilyttää huolellisesti ja saattaa maailman ulottuville. Marraskuussa 1831 Hiramissa Ohiossa pidetyssä erityisessä konferenssissa profeetta ja muut kirkon johtajat päättivät julkaista kokoelman profeetan siihen mennessä saamia ilmoituksia. Kun tämä päätös oli tehty, profeetta sai jumalallista tietoa, jota Herra nimitti esipuheekseen käskyjensä kirjaan (ks. OL 1:6). Tämä ilmoitus, joka on nyt Opin ja liittojen luku 1, merkitsi Herran hyväksyntää ilmoitusten julkaisemiselle ja selitti Hänen tarkoituksiaan niiden antamiseen. ”Tutkikaa näitä käskyjä”, Herra julisti, ”sillä ne ovat todet ja luotettavat, ja kaikki niissä olevat profetiat ja lupaukset täyttyvät” (OL 1:37). Kuultuaan konferenssin toisena päivänä ilmoituksen luettuna profeetta ”nousi ja ilmaisi tunteensa ja kiitollisuutensa” tästä Herran hyväksynnän osoituksesta.²

Tämän konferenssin jälkeen profeetta muisteli: ”Aikani kului miltei tyystin käskyjen tarkistamiseen ja konferenssissa istumiseen lähes kahden viikon ajan, sillä marraskuun ensimmäisestä sen kahdenteentoista päivään meillä oli neljä erikoiskonferenssia. Viimeisessä – – konferenssi päätti äänestämällä, että sen mielestä ilmoitukset ovat – – koko maailman rikkauksien arvoiset.” Konferenssi julisti myös, että ilmoitukset ovat ”kirkon perusta näinä viimeisinä päivinä ja hyödyksi maailmalle osoittaessaan, että Vapahtajamme valtakunnan salaisuuksien avaimet on jälleen uskottu ihmiselle ja iankaikkisuuden rikkaudet [ovat] niiden ulottuvilla, jotka ovat halukkaat elämään jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee”³.

Käsinkirjoitetut jäljennökset ilmoituksista vietiin William W. Phelpsille Missouriin julkaistavaksi Käskyjen kirjana. Veli Phelps, jolle Herra oli antanut käskyn lähteä Missouriin ja ryhtyä kirjanpainajaksi kirkolle (ks. OL 57:11), alkoi pian latoa kirjaa. Mutta 20. heinäkuuta 1833 väkijoukko tuhosi kirjapainon ja useimmat painetuista sivuista. Kirkon jäsenet pelastivat joitakin irrallisia sivuja, ja ne sidottiin erikseen, mutta kirjaa ei koskaan virallisesti julkaistu. Käskyjen kirjaan tarkoitetut ilmoitukset sekä monia muita ilmoituksia julkaistiin vuonna 1835 Kirtlandissa nimellä Oppi ja liitot. Vuoden 1835 jälkeen siihen lisättyine ilmoituksineen tämä kirja todistaa, että Jumala puhuu nykyään elävän profeettansa, kirkon presidentin, kautta kirkkonsa siunaukseksi ja opastukseksi.

Joseph Smithin opetuksia

Jumala on johtanut aina kansaansa ja kirkkoaan ilmoituksen kautta.

UK 9: ”Me uskomme kaiken, mitä Jumala on ilmoittanut, kaiken, mitä hän nykyään ilmoittaa, ja me uskomme, että hän ilmoittaa vielä monia suuria ja tärkeitä Jumalan valtakuntaa koskevia asioita.”⁴

”Me emme voi koskaan ymmärtää Jumalaa ja taivasta koskevia asioita muutoin kuin ilmoituksen kautta. Me voimme tehdä asioista hengellisiä ja ilmaista mielipiteitä kaikkeen ikuisuuteen, mutta se ei ole valtuutta.”⁵

”Oppi ilmoituksesta ylittää suuresti opin, joka kieltää ilmoituksen, sillä yksi taivaasta ilmoitettu totuus on kaikkien olemassa olevien lahkolaiskäsitysten arvoinen.”⁶

”Pelastus ei voi tulla ilman ilmoitusta; kenenkään on turhaa toimittaa sanan palvelusta ilman sitä. – – Kukaan ei voi olla Jeesuksen Kristuksen palvelija ilman, että hänellä on todistus Jeesuksesta, ja tämä on profetian Henki [ks. Ilm. 19:10]. Aina kun pelastusta on julistettu, se on tapahtunut todistuksen kautta. Aikamme ihmiset todistavat taivaasta ja helvetistä eivätkä ole koskaan nähneet kumpaakaan; ja minä sanon, ettei kukaan tunne näitä asioita saamatta ilmoitusta.”⁷

”Jeesus sanoo opetuksissaan: ’Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.’ [Matt. 16:18.] Mille kalliolle? Ilmoitukselle.”⁸

”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko perustettiin suoralle ilmoitukselle kuten pyhien kirjoitusten mukaan (Aam. 3:7 ja Ap. t. 1:2) Jumalan kirkko on aina perustettu, ja Jumalan tahdon ja siunausten kautta minä olen ollut tähän saakka väline Hänen käsissään viemässä eteenpäin Siionin asiaa.”⁹

Profeetta puhui kirkon konferenssissa huhtikuussa 1834: ”Presidentti Joseph Smith nuorempi luki Joelin profetian toisen luvun, rukoili ja puhui konferenssille seuraavasti: – – ’Meidän asemamme on erilainen kuin yhdenkään toisen kansan asema on milloinkaan ollut tämän maan päällä. Niinpä nuo aikaisemmat ilmoitukset eivät voi soveltua meidän olosuhteisiimme, koska ne on annettu toisille ihmisille, jotka ovat eläneet ennen meitä. Mutta näinä viimeisinä aikoina Jumala oli kutsuva jäännöksen, jossa oli oleva vapautus, samoin kuin Jerusalemissa ja Siionissa [ks.Joel 3:5]. Jos nyt Jumala ei antaisi lisää ilmoitusta, niin mistä me löytäisimme Siionin ja tämän jäännöksen?’

Sitten presidentti antoi selonteon Mormonin kirjan saamisesta ja kääntämisestä, Aaronin pappeutta koskevasta ilmoituksesta, kirkon järjestämisestä vuonna 1830, ilmoituksesta, joka koski ylipappeutta ja Pyhän Hengen lahjaa, joka vuodatettiin kirkon jäsenten päälle, ja sanoi: ’Poistakaa Mormonin kirja ja ilmoitukset. Missä on silloin uskontomme? Meillä ei ole sitä.’”¹⁰

Kirkon presidentti on asetettu saamaan ilmoitusta Jumalalta kirkkoa varten; yksityiset ihmiset voivat saada ilmoitusta omia tehtäviään varten.

”Jeesus – – oli asettanut seurakuntaan ensiksi apostoleita ja toiseksi profeettoja palveluksen työhön tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi jne. – – Taivaan perussääntönä on, ettei maan päällä koskaan tehtäisi mitään ilmoittamatta salaisuutta Herran palvelijoille, profeetoille, kuten Aamoksen kirjan kolmannen luvun seitsemännessä jakeessa sanotaan.”¹¹

Syyskuussa 1830 Joseph ja Emma Smith muuttivat Pennsylvanian Harmonysta New Yorkin Fayetteen. Saapuessaan he huomasivat, että väitteet vääristä ilmoituksista olivat johtaneet harhaan joitakuita pyhiä: ”Suureksi suruksemme – – saimme pian tietää, että Saatana oli väijynyt pettääkseen ja etsien, kenet voisi niellä. Veli Hiram Pagella oli hallussaan tietty kivi, jonka kautta hän oli saanut tiettyjä ’ilmoituksia’ Siionin rakentamisesta, kirkon järjestyksestä jne., jotka kaikki olivat täysin vastoin Jumalan huoneen järjestystä sen mukaan kuin se on annettu Uudessa testamentissa sekä meidän saamissamme myöhemmissä ilmoituksissa. Koska yksi konferenssikokous oli sovittu pidettäväksi 26. syyskuuta, ajattelin, ettei olisi viisasta tehdä paljon muuta kuin keskustella veljien kanssa aiheesta, kunnes konferenssi pidettäisiin. Mutta kun havaitsin, että monet, erityisesti Whitmerin perhe ja Oliver Cowdery, uskoivat paljolti niihin asioihin, jotka olivat tulleet tämän kiven kautta, näimme parhaaksi kysyä Herralta näin tärkeää asiaa, ja ennen konferenssia saimme seuraavaa:

Ilmoitus, joka annettiin Oliver Cowderylle Fayettessa New Yorkin osavaltiossa syyskuussa 1830.

’– – Katso, totisesti, totisesti minä sanon sinulle, ettei ketään muuta kuin palvelijani Joseph Smith nuorempi nimitetä ottamaan vastaan käskyjä ja ilmoituksia tässä kirkossa, sillä hän saa ne samoin kuin Mooses. Ja sinun tulee olla kuuliainen sille, mitä minä hänelle annan. – –

Äläkä käske sitä, joka on sinun yläpuolellasi ja kirkon johdossa, sillä minä olen antanut hänelle salaisuuksien ja sinetöityjen ilmoitusten avaimet, kunnes minä nimitän heille toisen hänen sijaansa. – –

Ja vielä, puhu veljesi Hiram Pagen kanssa kahden kesken ja sano hänelle, että ne tuosta kivestä tulleet asiat, jotka hän on kirjoittanut, eivät ole minusta ja että Saatana eksyttää häntä; sillä katso, näitä asioita ei ole määrätty hänelle, eikä kenellekään tästä kirkosta määrätä mitään vastoin kirkon liittoja.

Sillä kaikki täytyy tehdä kirkossa järjestyksessä ja yhteisellä suostumuksella, uskon rukouksen kautta.’ [OL 28:2–3, 6–7, 11–13.] – –

Viimein konferenssimme kokoontui. Aikaisemmin mainitun kiven aiheesta keskusteltiin, ja pitkähkön tutkinnan jälkeen veli Page samoin kuin kaikki paikalla olevat kirkon jäsenet kielsivät mainitun kiven ja kaiken siihen liittyvän keskinäiseksi suureksi tyydytykseksemme ja iloksemme.”¹²

”Presidentit eli [ensimmäinen] presidenttikunta johtaa kirkkoa, ja ensimmäisen presidenttikunnan kautta kirkolle annetaan Jumalan mieltä ja tahtoa koskevat ilmoitukset. Tämä on taivaan järjestys ja [Melkisedekin] pappeuden voima ja etuoikeus. Myös tämän kirkon jokaisen virkamiehen etuoikeutena on saada ilmoituksia, jotka koskevat hänen omaa erityistä kutsumustaan ja tehtäväänsä kirkossa.”¹³

”Me emme katso olevamme velvollisia vastaanottamaan ilmoituksia keneltäkään muulta mieheltä tai naiselta, ellei häntä ole laillisesti nimitetty ja asetettu tähän valtuuteen ja ellei hänellä ole antaa riittäviä todisteita siitä.

– – On Jumalan järjestelmän vastaista, että kukaan kirkon jäsen tai kukaan muu saisi ohjeita niitä varten, jotka ovat auktoriteettiasemassa, heidän yläpuolellaan. Niinpä huomaat, että ei ole soveliasta ottaa vaarin niistä, vaan jos joku näkee näyn tai jos hänen luonaan käy taivaallinen sanansaattaja, sen on tapahduttava hänen omaksi hyödykseen ja opikseen, sillä kirkon perusperiaatteita, hallintoa ja oppia hallitaan valtakunnan avaimin.”¹⁴

Kirkon presidentti välittää Jumalan sanan meille meidän aikaamme ja sukupolveamme varten.

Palvellessaan presidentti Brigham Youngin neuvonantajana Heber C. Kimball kirjoitti: ”Veli Joseph Smith sanoi monta kertaa veli Brighamille, minulle ja muille, että hän edusti meille Jumalaa opettaakseen ja ohjatakseen meitä ja nuhdellakseen väärintekijöitä.”¹⁵

Wilford Woodruff, kirkon neljäs presidentti, kirjoitti: ”Viittaan tiettyyn kokoukseen, johon osallistuin Kirtlandin kaupungissa alkuaikoinani. Tuossa kokouksessa esitettiin joitakin huomautuksia – – elävistä puhetorvista ja Jumalan kirjoitetusta sanasta. – – Eräs johtava mies kirkossa nousi seisomaan ja puhui aiheesta sanoen: ’Teillä on Jumalan sana edessänne tässä Raamatussa, Mormonin kirjassa ja Opissa ja liitoissa. Teillä on kirjoitettu Jumalan sana, ja teidän, jotka annatte ilmoituksia, tulee antaa ilmoituksia noiden kirjojen mukaan, sillä se, mitä noihin kirjoihin on kirjoitettu, on Jumalan sanaa. Meidän tulee pitäytyä niihin.’

Kun hän päätti puheensa, veli Joseph kääntyi veli Brigham Youngin puoleen ja sanoi: ’Veli Brigham, tahdon sinun menevän puhujakorokkeelle ja kertovan meille näkemyksiäsi elävistä profeetoista ja kirjoitetusta Jumalan sanasta.’ Veli Brigham meni puhujakorokkeelle, otti Raamatun ja laski sen eteensä. Hän otti Mormonin kirjan ja laski sen eteensä. Ja sitten hän otti Opin ja liittojen kirjan ja laski sen eteensä ja sanoi: ’Siinä on meille kirjoitettu Jumalan sana, joka koskee Jumalan työtä maailman alusta miltei meidän aikaamme asti. Mutta kun vertaan noita kirjoja [eläviin] profeettoihin, ne eivät ole minulle mitään. Nuo kirjat eivät sisällä Jumalan sanaa ohjeeksi suoraan meille nyt niin kuin profeetan sanat tai pyhän pappeuden haltijan sanat meidän aikanamme ja sukupolvessamme. Pidän mieluummin elävät profeetat kuin kaiken sen, mitä kirjoihin on kirjoitettu.’ Hän jatkoi samaan tapaan. Kun hän oli puhunut, veli Joseph sanoi seurakunnalle: ’Veli Brigham on kertonut teille, mikä on Herran sana, ja hän on sanonut teille totuuden.’”¹⁶

BrighamYoung, kirkon toinen presidentti, muisteli: ”Monia vuosia sitten profeetta Joseph huomautti, että jos ihmiset olisivat ottaneet vastaan ilmoitukset, jotka hänellä oli hallussaan, ja olisivat toimineet viisaasti niiden mukaan kuten Herra oli käskenyt, he olisivat voineet olla monia vuosia edellä siitä, mitä he silloin kykenivät tekemään ja ymmärtämään.”¹⁷

Me tuemme elävää profeettaa ja muita kirkon johtajia rukoilemalla heidän puolestaan ja noudattamalla heidän neuvojaan.

Joseph Smith merkitsi muistiin seuraavat tapahtumat Kirtlandin temppelin vihkiäisistä 27. maaliskuuta 1836: ”Pidin lyhyen puheen ja pyysin eri koorumeita ja koko pyhien seurakuntaa tunnustamaan [ensimmäisen] presidenttikunnan jäsenet profeetoiksi ja näkijöiksi ja tukemaan heitä rukouksillaan. Seisomaan nousten he lupasivat tehdä niin.

Pyysin sitten koorumeita ja pyhien seurakuntaa tunnustamaan läsnä olevat kaksitoista apostolia profeetoiksi, näkijöiksi, ilmoituksensaajiksi ja erityisiksi todistajiksi maan kaikille kansoille, sillä heillä on keskuudessaan valtakunnan avaimet, joilla he voivat avata sen tai saattaa toiset tekemään sen, sekä tukemaan heitä rukouksin. Seisomaan nousten he osoittivat suostuvansa ehdotuksiin.

Pyysin seuraavaksi koorumeita ja pyhien seurakuntaa tunnustamaan seitsemänkymmenen presidentit – – ja tukemaan heitä rukouksillaan. Seisomaan nousten he osoittivat suostumuksensa. – –

“Äänestys oli yksimielinen joka kerta, ja profetoin kaikille, että sikäli kuin he tukisivat näitä miehiä heidän eri tehtävissään, – – Herra siunaisi heitä; niin, Kristuksen nimessä taivaan siunaukset olisivat heidän.”¹⁸

”Niiden tavoin, jotka kannattelivat Mooseksen käsiä [ks. 2. Moos. 17:8–13], kannatelkaamme mekin niiden käsiä, jotka on asetettu johtamaan valtakunnan asioita, jotta heitä vahvistettaisiin ja he kykenisivät toteuttamaan suuret suunnitelmansa ja olemaan välikappaleina viimeisten päivien suuren työn toimeenpanemisessa.” ¹⁹

”Mitään hyötyä ei ole siitä, että ihmiset tekevät asioita vain siksi, että heitä neuvotaan tekemään ne, ja silti he nurisevat koko ajan tehdessään ne. He voisivat yhtä hyvin olla tekemättä niitä. On niitä, jotka julistavat olevansa pyhiä mutta jotka ovat liian kärkkäitä nurisemaan ja etsimään vikoja, kun annetaan ohjeita, jotka eivät ole heille mieleen, vaikka he itse pyytävät neuvoa, saati sitten silloin, kun pyytämättä annetaan neuvoja, jotka eivät vastaa heidän käsitystään asioista. Mutta, veljet, me toivomme parempaa useimmilta teistä; me luotamme siihen, että te haluatte neuvoja silloin tällöin ja että te mukaudutte niihin hyvillä mielin aina kun saatte niitä oikeasta lähteestä.”²⁰

Eliza R. Snow kirjoitti: ”[Joseph Smith] sanoi, että jos Jumala on asettanut hänet ja valinnut hänet välikappaleeksi johtamaan kirkkoa, miksi hänen ei anneta johtaa sitä loppuun asti? Miksi asettua tielle, kun hänen on käsketty tehdä jokin asia? Kuka tuntee Jumalan mielen? Eikö Hän ilmoitakin asioita eri tavoin kuin mitä olemme odottaneet? [Profeetta] huomautti, että hän voitti jatkuvasti, vaikka kaikki asettui hänen tielleen ja häntä vastaan kukistaakseen hänet. Kaikesta tästä vastustuksesta huolimatta hänelle kävi aina lopulta hyvin. – –

Hän nuhteli niitä, jotka halusivat löytää vikaa kirkon asioiden hoidossa sanoen, että Jumala oli kutsunut hänet johtamaankirkkoa ja hän johtaisi sitä oikein; ne, jotka ottavat tehtäväkseen sekaantua kirkon asioihin, saatetaan häpeään, kun heidän oma typeryytensä tehdään tiettäväksi.”²¹

Ne, jotka hylkäävät elävät profeetat, eivät edisty ja saattavat päälleen Jumalan tuomiot.

”Huolimatta kirjaimellisesti sanottuna siitä, että kaikki tieto tulee Jumalalta, niin kun se on ilmoitettu, kaikki ihmiset eivät ole uskoneet sitä ilmoitukseksi silloin kun sitä on saatu. – –

Nooa oli täydellinen mies, ja hänen tietonsa tai ilmoitus siitä, mitä oli tapahtuva maan päällä, antoi hänelle voimaa valmistautua ja pelastaa itsensä ja perheensä vedenpaisumuksen hävitykseltä. Tätä tietoa tai ilmoitusta – – eivät maan asukkaat uskoneet. He tiesivät, että Aadam oli ensimmäinen ihminen, luotu Jumalan kuvaksi, että hän oli hyvä mies, että Henok vaelsi Jumalan kanssa 365 vuotta ja otettiin taivaaseen maistamatta kuolemaa. Mutta he eivät voineet kestää uutta ilmoitusta: vanhaan me uskomme, koska isämme uskoivat, mutta pois uudet ilmoitukset. Ja vedenpaisumus vei heidät mennessään. – –

Sama periaate – – kävi selkeästi ilmi juutalaisten keskuudessa, kun Vapahtaja tuli lihassa. [He] kerskuivat vanhoilla ilmoituksilla, koristivat kuolleiden hautakammiot, maksoivat kymmenykset mintusta ja tillistä, pitivät pitkiä rukouksia tekeytyäkseen hurskaiksi ja ylittivät meriä ja maita saadakseen käännynnäisiä, mutta kun he sitten saivat uutta ilmoitusta suoraan suuren MINÄ OLEN suusta, he eivät voineet kestää sitä – se oli liikaa. Se osoitti tuon sukupolven turmeltuneisuuden kuten sitä edeltävien, ja he huusivat: ’Pois! Ristiinnaulitse hänet!’ – –

Kun tämä sukupolvi sai Mormonin kirjan, käyttäydyttiin ja puhuttiin jälleen kerran samoin. Siunattiin vanhaa ilmoitusta, vanhoja patriarkkoja, pyhiinvaeltajia ja apostoleja. Me uskomme heihin, mutta uusia emme pysty hyväksymään.”²²

”Maailma on aina erehtynyt luulemaan vääriä profeettoja oikeiksi, ja Jumalan lähettämiä se on pitänyt väärinä profeettoina, ja tästä syystä ihmiset ovat tappaneet, kivittäneet ja heittäneet vankeuteen oikeat profeetat ja rangaisseet heitä, ja heidänon ollut piilouduttava autiomaihin ja luoliin ja maakuoppiin [ks. Hepr. 11:38]. Ja vaikka he ovat olleet kaikkein hyveellisimpiä ihmisiä maan päällä, maailma on karkottanut heidät yhteydestään maankiertäjinä samalla kuitenkin vaalien, kunnioittaen ja tukien konnia, kulkureita, tekopyhiä, huijareita ja mitä alhaisimpia ihmisiä.”²³

”Olen vakuuttunut siitä, että jos Kristus tulisi maan päälle ja saarnaisi yhtä ankarasti kuin Hän saarnasi juutalaisille, tämä sukupolvi hylkäisi Hänet sellaisen ankaruuden tähden. – – Monet ihmiset sanovat: ’En hylkää sinua koskaan, vaan olen aina seisova rinnallasi.’ Mutta heti kun opetat heille joitakin Jumalan valtakunnan salaisuuksia, jotka ovat talletettuina taivaissa ja paljastetaan ihmislapsille sitten, kun he ovat valmiit ne saamaan, he ovat ensimmäisinä kivittämässä ja tappamassa sinua. Tämä sama periaate johti Herran Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitsemiseen, ja se saattaa ihmiset tappamaan profeetat myös tämän sukupolven aikana.

Monet seikat ovat [selittämättömiä] ihmislapsille viimeisinä päivinä, esimerkiksi se, että Jumala herättää kuolleet. [He unohtavat], että se, mikä on ollut kätkettynä jo ennen maailman perustamista, ilmoitetaan viimeisinä päivinä lapsenmielisille.

Keskuudessamme on paljon viisaita miehiä ja myös naisia, jotka ovat liian viisaita ottaakseen oppia, ja sen tähden heidän on kuoltava tietämättömyydessään, ja ylösnousemuksessa he huomaavat erehdyksensä. Monet sulkevat taivaan oven sanomalla: Näin paljon Jumala voi ilmoittaa ja minä uskon. – –

Aina kun Jumala on lähettänyt miehen, jolla on pappeus, ja tämä alkaa saarnata evankeliumin täyteyttä, hänen ystävänsä hylkäävät hänet ja ovat valmiit surmaamaan hänet, jos hän opettaa sellaista, minkä he kuvittelevat vääräksi. Jeesus ristiinnaulittiin juuri tämän periaatteen nojalla.”²⁴

”Voi sitä ihmistä tai ihmisryhmää, joka nostaa kätensä Jumalaa ja Hänen todistajaansa vastaan näinä viimeisinä päivinä: sillä he miltei eksyttävät valitutkin!

– – Kun mies ryhtyy profetoimaan ja käskee ihmisiä noudattamaan opetuksiaan, hänen täytyy olla joko tosi tahi väärä profeetta. Vääriä profeettoja ilmaantuu aina vastustamaan tosi profeettoja, ja he profetoivat niin totuutta mukaillen, että he miltei eksyttävät valitutkin.”²⁵

”Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja Jumalan lähettämien profeettojen hylkäämisen seurauksena Jumalan tuomiot ovat levänneet ihmisten, kaupunkien ja kansojen päällä eri maailmanaikoina, kuten tapahtui Sodoman ja Gomorran kaupunkien kohdalla, jotka hävitettiin siksi, että ne hylkäsivät profeetat.”²⁶

William P. McIntire kirjoitti: ”[Joseph Smith] profetoi, että kaikki ne, jotka eivät piitanneet saaduista ilmoituksista, eivät hänestä eivätkä hänen sanoistaan, itkisivät ja valittaisivat ennen pitkää – – sanoen: ’Voi! Olisimmepa kuunnelleet Jumalan sanoja ja annettuja ilmoituksia.’”²⁷

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–XI.

Käy läpi kertomus sivuilta 199–201 ja pane merkille, kuinka varhaiset kirkon jäsenet suhtautuivat Joseph Smithin kautta saatuihin ilmoituksiin. Miten sinä suhtaudut Oppiin ja liittoihin?
Lue neljäs kappale sivulta 202. Miksi mielestäsi ”pelastus ei voi tulla ilman ilmoitusta”?
Käy läpi sivut 203–205. Mistähän syystä ihmiset sallivat joskus eksyttää itseään, kuten kertomuksessa Hiram Pagesta? Mitä me voimme tehdä välttyäksemme väärien profeettojen tai väärien opetusten eksytykseltä?
Käy läpi viimeinen kappale sivulta 204 ja ensimmäinen ja toinen kappale sivulta 205. Mitä hyötyä meille on siitä, että on vain yksi mies, joka voi saada ilmoituksia koko kirkkoa varten? Millaisia kokemuksiasi voisit kertoa siitä, kuinka Herra on opastanut sinua erityisissä tehtävissäsi?
Lue sivuilta 205–206, kuinka Joseph Smith ja Brigham Young reagoivat, kun eräs mies sanoi, että meidän tulee rajoittua niihin ilmoituksiin, jotka on kirjoitettu pyhiin kirjoituksiin. Mitä elämästäsi puuttuisi, jos rajoittuisit pyhiin kirjoituksiin kuulematta elävien profeettojen sanoja? Miten me voimme toimia Brigham Youngin neuvon hengessä?
Kuinka me voimme tukea kirkon presidenttiä ja muita kirkon johtajia? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 206–208.) Mitä neuvoja kirkon presidentti antoi viimeisimmässä yleiskonferenssissa? Millä tavoin sinua on siunattu, kun olet seurannut profeettaa ja muita kirkon johtajia?
Millä tavoin ihmiset hylkäävät Jumalan profeetat? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 208–210.) Mitä mahdollisia seurauksia on siitä, että päättää olla noudattamatta niiden neuvoja, jotka Herra on valinnut johtamaan kirkkoaan?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Sananl. 29:18; MK Jaak. 4:8; 3. Nefi 28:34; Morm. 9:7–9; OL 21:1–6.